Uusi tuttavuus: papaija

Onko tää kuva vähän vinossa? Oli miten oli, Uusi tuttavuus -projekti jatkuu eli joka kuukausi keittiöön tuodaan raaka-aine joka ei ole siellä ennen vieraillut. Luin Hannan soppa -blogista papaijasalaatista joka kuulosti mahtavan raikkaalta ja samalla tajusin etten ole koskaan ostanut papaijaa niin tämän kuun raaka-aine oli sitä myöten selvä.

Tosin mun papaija taisi olla hieman raaka. Olisi vissiin pitänyt vähän kypsytellä kotona. Se myös maksoi aika paljon sekä siinä oli todella paljon siemeniä ja vähän itse hedelmää eli pikku pettymys. Jos testaatte niin hedelmä saa tosiaan olla sellainen jo vähän pehmennyt. Ja miksi sitten testata, noh, kypsänä maku on oikein hyvä, sellainen cantaloupemelonimainen ja hedelmässä on kuulemma hyviä terveysvaikutteita hirmuinen määrä.

Papaijasalaatti (kahdelle)

1 papaija
rucolaa tai pinaattia
4 rkl pähkinöitä ja siemeniä
4 kuivattua taatelia (mulla oli kuivattua papaijaa)
½ sitruunan mehu (tai limen)
pieni loraus soijakastiketta
pieni loraus seesamiöljyä

Kuori ja viipaloi papaija ohuelti, poista siemenet. Kasaa lautaselle reilu kasa rucolaa tai pinaattia ja asettele papaijasiivut päälle. Ripottele salaatin päälle rouhittuja pähkinöitä ja siemeniä (mulla oli paahdettuja cashew- ja pistaasipähkinöitä) ja pieniksi paloitellut taatelit. Viimeistele sitruunanmehulla ja lorauksilla soijakastiketta ja sesam-öljyä. Nauti heti.

Ohje on siis Hannan sopasta, linkki yllä. Mainio yhdistelmä suolaista, vähän makeaa ja raikasta. Täydellinen kesäsalaatti.

Klassikon lumoissa

Nyt taitaa olla paras raparperiaika, ja muutkin ovat sen huomanneet. Tässä jälleen yksi tapa käyttää ihanan kirpsakkaa kasvista: kiisseli - mikä ihana klassikko!

Muistan yhä elävästi, kuinka seiskaluokalla kotitaloustunnilla harjoiteltiin marjakiisselin tekoa. Nesteenä käytettiin (perusteena säästösyyt!) vettä, ja koska meidän ryhmämme sekoitti mitoituksen (perunajauhoja lorahti kiisseliin deseittäin eikä ruokalusikoittain), saimme aikamoisen jännittävää klimppimarjasoppaa, joka oli vielä väritöntä! Uh. Nyt sujuu jo paremmin kiisselitkin. Tämän tuotoksen keitteli kyllä äiti.

Tässähän ikisuosikkini kaurapuuro saa vahvan haastajan. Onneksi nämä sopivat yhteenkin erinomaisesti! Herkkuhetkiin sopii vaikka tämä resepti. Ja sitten tietysti osa pakkaseen, että voi herkutella talvellakin.

Kuvausassistentilla on vikkelät sormet.

Täytynee odottaa vielä hetki, että vauva saa kiisselimaistiaisia. Onneksi tuo lusikka on niin kiinnostava.

Psyko-lapsi ja piirakkaa

Tällä kirppislöydöllä alkoi toukokuun Herkku & Koukku -tapaaminen Loviisassa.
Aluksi kyseisen tarjottimen halusivat kaikki, sitten ei kukaan ja lopulta sen osti Hanna joka lupasi antaa sen Paulle joululahjaksi.
Suurkirppiksellä kiertelyn jälkeen suuntasimme syömään Loviisan uudehkoon Ravintola Bellaan.  Pöytään tilattiin pizzoja, purilainen ja parsaviikon antimia, oikein hyvää oli.

Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa Rantatien kirppikselle. Siellä me törmättiin kirppiksen sivuoven edessä lojuvaan lappuseen..

..ja ihan pysähdyttiin porukalla miettimään että kuis tämän kanssa nyt on? Jos yhdessä ja samassa lapussa lukee "ei", "stop", "älä" ja melkein "njet" niin tarkoittaako se että siitä ovesta ei saa mennä..??

Kummaltakin kirppikseltä tarttui paljon löytöjä matkaan, tässä muutama kuva päivän saaliista.

Yllä "Psyko-lapseksi" ristitty vanha kuva, jonka ympärillä oleviin kehyksiin Ellu iski silmänsä. Ja jalo neito kun on niin hän lahjoitti kyseisen, ehkä maailman pelottavimman lapsikuvan, allekirjoittaneelle -  lämmin kiitos siitä!
Päivä hurahti ihan liian nopeasti, mutta lopuksi ehdittiin vielä hörpätä sumpit ja syödä kevään ekoista raparpereista leivottua piirakkaa jäätelön kera. Ja täytyy kyllä sanoa että NYT kandee ryhtyä syömään ja säilömään raparperia. Maku oli tosi hyvä, toisin kuin niissä syksyisissä, puisevissa varsissa, joita itse aina viimetingassa herään pakastamaan..

Kaurainen omena- / raparperipiirakka
Taikina:
100 g voita *
1 kananmuna *
1½ dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
n. 3-4 omenaa / 3-4 raparperin vartta

Muruseos:
50 g voita*
½ dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1½ dl kaurahiutaleita

(*Saat reseptistä vegaanisen kun korvaat voin sinisellä Keiju-margariinilla ja kananmunan seuraavalla 
korvikkeella: 1 tl leivinjauhetta + 1/2 tl soodaa + 2 rkl jauhoja + 3 rkl vettä)

Sekoita keskenään pehmeä voi, muna, sokeria, hiutaleet, vehnäjauho ja leivinjauhe. Painele taikina voideltuun pyöreään piirakkavuokaan jauhojen avulla. Kuori ja viipaloi omenat tai pilko raparperit ja levitä ne tasaisesti taikinan päälle.

Muruseos: Sulata voi ja sekoita joukkoon sokerit ja hiutaleet. Ripottele seos tasaisesti omenoiden / raparperien päälle.
Paista piirakkaa 200 asteessa n. 25 min

Vihdoinkin!

Tänä keväänä olen kiertänyt kirppiksiä toiveikkaana. Olen haaveillut räsymatoista ja lampunvarjostimista, joita kaivattaisiin uuteen kotiin. Eniten olen kuitenkin haaveillut puisista palikoista perheen pienimmän käyttöön. Todistettavasti kirppiksiltä niitä on löydetty täällä ja täällä, mutta omalle kohdalle niitä ei ole koskaan osunut.

Paitsi nyt.

Kirppikseltä en niitä kuitenkaan löytänyt, vaan vanhempieni vintiltä. Näillä leikki pikkusiskoni 80-luvulla, minä tänään ja perheen pienimmäinen toivottavasti pian.

Onni on vintti, joka kätkee paljon tavaraa sisuksiinsa - ja äiti, joka ei heitä mitään pois.

Olin valjastanut myös Herkun ja Koukun tytöt palikkajahtiin, mutta nyt ei enää tarvitse. Olemme tyytyväisiä! Ja ne räsymatot ja se lampunvarjostinkin löytyivät samalta vintiltä.

Parsaleipä ja oliivi-mantelilevite

Taannoin kylässä käyneille ystäville tarjoiltiin speltti-parsaleipää oliivi-mantelilevitteellä. Leipä ja levite sopivat mainiosti yhteen: leipä oli mukavan mietoa maultaan, levite toi suolaisuutta.

Mitäpä niistä sen enempää jaarittelemaan, ohjetta kehiin vaan!

Speltti-parsaleipä

 4 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
n 8 dl spelttijauhoja
0,5 dl oliiviöljyä
500 g parsaa
1 dl soijajuustoraastetta

Sekoita kädenlämpöiseen veteen suola, siirappi ja kuivahiiva. Lisää joukkoon jauhot ja öljy ja alusta kimmoisaksi. Kohota kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikina uudestaan ja levitä pellille. Laita kohoamaan.

Kuori parsojen varret ja leikkaa puumaiset päät pois. Kiehauta vedessä 1-2 minuuttia. Asettele parsat pellille taikinan päälle ja ripottele päälle juustoraaste. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile lämpimänä.

Oliivi-mantelilevite

1,5 dl vihreitä kivettömiä oliiveja
1,5 dl kuorittuja manteleita
(oliiviöljyä, vettä)

Sekoita oliiveista ja manteleista sauvasekoittimella tahna. Lisää oliiviöljyä ja/tai vettä sen verran, että saat haluamasi koostumuksen. Valmista tuli.

Paahdettu tomaattikeitto

Selailin työpaikalla Iltalehteä (tai -sanomia, kuka niitä erottaa), ja huomasin hyvältä kuulostavan tomaattikeiton ohjeen. Enpä sitten tietenkään tajunnut ottaa reseptiä talteen, mutta kotona keittelin keiton suurin piirtein muistelemistani aineksista. Olennaisinta tässä lienee tuo tomaattien ja sipulien paahtaminen, mainio maku irtoaa niistä silläviisiin!

Paahdettu tomaattikeitto
3-4 hlölle

1 kg tomaatteja
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä (joku saattaa pärjätä vähemmälläkin...)
2 rkl oliiviöljyä
3 aurinkokuivattua tomaattia
2 rkl tomaattipyrettä
suolaa
mustapippuria
balsamicoa
hippunen sokeria tai muuta makeutusta
yrttejä

Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet, pilko sipulit neljään osaan. Halkaise tomaatit ja poista niistä kannat. Voitele uunivuoka öljyllä ja asettele tomaatit ja sipulit vuokaan. Ripsi päälle oliiviöljyä ja paahda uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes sipulit ovat pehmenneet ja tomaateista irronnut nestettä.

Kaada vuoasta kattilaan tomaatit, sipulit ja kaikki neste. Lisää mausteet, tomaattipyre ja aurinkokuivatut tomaatit. Soseuta ja kiehauta. Ripsuta päälle yrttejä.

Kevääksi saunaan!

Viimeisen vuoden jatkunut saunaprojektimme saapui maaliskuussa siihen pisteeseen
että me päästiin yrittämään saunan lämmitystä ensi kertaa. Kyllä tätä hetkeä oli ootettu!

Kuvassa J-mies sytyttää kiuasta ekan kerran ja jännittynyt yleisö pidättelee hengitystään..

.. ja piipustaa alkaa tupruttamaan savua, jahuu!

Aluksi vanhat raksapukit ja lankut saivat toimia väliaikaisina lauteina..

...kunnes J-miehen isä tuli ja nikkaroi meille kevään kunniaksi nämä hienot ja jykevät lauteet. Lisäksi saunan seinähirret ja katto mustattiin. Ekojen vetojen jälkeen musta näytti hurjalta, mutta lopputuloksesta tuli tosi tyylikäs valkoisen muurin kanssa. Lauteet jäävät puunvärisiksi.

Nyt saunasta puuttuu enää lopulliset ikkunat ja punamultamaali pinnasta. Eiköhän ne kesän aikana valmistu nekin. Ai niin - saunan löylyt on muuten aivan mahtavat!

Uusintapostaus: Raparperimuffinssit

(Tämä on julkaistu blogissa aikaisemminkin, mutta Bloggerin säätöjen vuoksi postaus katosi eetteriin. Onneksi se löytyi kuitenkin postauslistalta luonnostilasta(!), joten pannaanpa uudestaan tulemaan. Anteeksi  toisto. Kommentitkin ovat kadonneet, kiitos kuitenkin kaikille niistä näin jälkikäteen! ;)



Se on kevät kasvimaallakin. Raparperi pukkaa taas vartta innosta piukkana, ja malttamattomat viljelijät ovat suorittaneet ensimmäisen sadonkorjuun. Pinkit minivarret keitettiin makeaksi kompotiksi, maustamattoman jugurtin kanssa maistuivat ihan kesältä.

Viimevuotistakin raparperia oli kuitenkin vielä jäljellä pakastimessa. Säästän aina kaikkea pakastimessa viime tippaan, kesämaut ovat mielestäni niin kallisarvoisia etten malta muka tuhlata niitä talvella. Sitten aina keittelen mehuja ja leivon piirakoita uuden satokauden kynnyksellä.



Raparperimuffinsseista tuli vegaanisia ikäänkuin vahingossa, koska kaapissa ei ollutkaan kananmunia eikä voita. Ohje on mukaelma tästä kakkuohjeesta - rakenteen puolesta taikina toimisikin varmasti loistavasti myös mehevänä kakkuna.

En oikein ehtinyt miettimään leipomistohinassa että onko tuo valitsemani makuyhdistelmä kookos-raparperi-kaakao paras mahdollinen, mutta lopputuloksessa maistuu oikeastaan vain kookos ja vähän suklaa, ja hyvin toimii. Makujen kannattaa antaa kuitenkin tasaantua seuraavaan päivään, jotta kookos pääsee oikeuksiinsa.

Kookosmuffinssit (10-12 kpl)

1 dl kookosmaitoa
3 dl pakastettua raparperia
2 dl (fariini)sokeria
1 dl öljyä
1 tl vaniljajauhetta
1 tl ruokasoodaa
3 rkl kaakaojauhetta
4 dl jauhoja

Kuumenna kookosmaito ja lisää raparperit. Keitä hetki, kunnes raparperit pehmenevät. Anna jäähtyä hetken verran.

Lisää raparperiseokseen öljy ja sokeri, vatkaa sekaisin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita nopeasti, lisää kookosmaitoa jos taikina tuntuu liian jämäkältä.

Annostele muffinssivuokaan ja paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Suklaamoussekaakku

Viime viikonloppuna juhlittiin kuuskymppisiä, ja minä kannoin korteni kahvipöytään leipomalla kermakakun rinnalle gluteenittoman ja vegaanisen suklaakakun.

Kakku syntyi Kinuskikissa ohjeella, joka oli niin helppo, että oikein pisti epäilyttämään. Kaikki epäilykset osoittautuivat onneksi turhiksi, ja kakkuun olivat tyytyväisiä niin syntymäpäiväsankari kuin leipurikin.

Vaikka kakun koostumus on moussemainen, pysyi se silti hyvin koossa, ja siitä pystyi leikkaamaan siistejä palasia. Punaiset viinimarjat sopivat lisukkeeksi oikein hienosti - itse asiassa jotain kirpeitä marjoja tarjoan seuraavalla kerralla kakun kanssa enemmänkin, ne taittavat hyvin tuhtia makua. Jätin ohjeessa mainitun ruokosokerin kokonaan pois, sillä mielestäni tällaiset suklaapainotteiset kakut ovat parempia vähemmän makeina. Mutta mikäli tahdot tuhtia JA makeaa, lisää sokerit sekaan myös! Alla resepti sellaisena, kuin sen itse toteutin.

Suklaamoussekakku

(vegaaninen ja gluteeniton)

Pohja:
150 g gluteenittomia keksejä (esim. Pirkan gluteenittomat suklaacookiet ovat vegaanisia)
75 g maidotonta Keiju-margariinia (70 %)

Täyte:
6 dl gogreen-vispiä *
350 g tummaa suklaata (esim. Brunberg)

Koristelu:
viinimarjoja
suklaarouhetta

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murenna keksit monitoimikoneella tai kaulimella. Sekoita margariini murusiin ja painele seos vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin.

Vaahdota vispit kuoheaksi. Sulata suklaa esim. vesihauteessa. Lisää suklaasula vispivaahtoon ja vatkaa tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa n. 3 tuntia tai mielellään seuraavaan päivään.

Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle. Tasoita reunat lastalla tai palettiveitsellä. Koristele suklaarouheella ja marjoilla.

* Gogreenin vispi ei kaikkien oppien mukaan ole gluteenitonta, vaikka jotkut keliaakikot sitä käyttävätkin. Kannattaa siis mieluummin suosia vaikka vaahtoutuvaa soijakermaa, jos haluaa pelata varman päälle.

Herra Kettu

Meillä juhlittiin eilen vauvelin puolivuotispäivää (hui, kuinka aika rientää!). Lahjojen päälle hän ei vielä ymmärrä, mutta äitipä ymmärtää. Ja niin vauva sai tämän ihanan Ferm Livingin Mr. Frank Fox -tyynyn.

Ja koska päivänsankari oli selvästi kiinnostuneempi pakkausmateriaalista kuin itse lahjasta, oli äipällä aikaa kuvata tyynyä toisessakin huoneessa.

Hauskasti sopii tyyny tuohon vanhaan lipastoon, jonka taannoin kirppikseltä ostimme ja maalasimme tuollaiseksi vanhan turkoosiksi (väitän yhä, ettei se ole mintunvärinen). Samalla näkyy lempiseinäni uudessa kodissamme. Edellisillä omistajilla oli hyvä maku, kun olivat valinneet yhdelle seinälle Tapettitalon vihreät kukot. Kernaasti ne siihen saivat jäädä!

Mun iPadilla on paita

Se on tyylikkään ruskea ja se hymyilyttää mua.

Se puetaan päälle tuolta takaa.

Hyvät pehmusteet.

Joku näppärä kädentaitaja osaisi varmaan tehdä tällaisen itsekkin? Koska en lue itseäni siihen porukkaan, tilasin omani ihanasta Etsystä.

Ja itse iPad on kyllä mahtava lelu johon saa myös kivoja ruokasovelluksia, palaan niihin myöhemmin. Nyt menen pukemaan ystäväni.

Makea leipäjuustosalaatti

Voi mikä ihana kesän tuoksu! Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pilkoin vesimelonia ja mansikoita ja en voinut lopettaa nuuhkimista. Ah. Raikas ja superhyvä jälkkäri, toimii myös ilman leipäjuustoa, testattu on. Resepti Valiolta.

Makea juustosalaatti

1 pkt leipäjuustoa
lohko vesimelonia
pieni rasia mansikoita

Kastikkeet:
kinuskikastiketta
3-4 dl mansikoita (käytin tähän pakastemansikoita)
tuoretta sitruunamelissaa

Kuutioi leipäjuusto ja vesimeloni, leikkaa tuoreet mansikat paloiksi. Sekoita tai lado kerroksittain annoskippoihin. Soseuta kohmeiset mansikat ja 5-7 sitruunamelissan lehteä sauvasekoittimella. Tarjoa salaatti kinuski- ja mansikkakastikkeen kanssa.

Ja tää mansikkakastike oli muuten aivan ihanaa, sitruunamelissa pääsi hyvin oikeuksiinsa ja maistuu myös jätskin ja jugurtin kanssa.

Mustatorvisienipasta

 

Kuten Hanna taannoisessa raparperipostauksessaan (jonka Blogger hävitti, yrittävät saada kuulemma kuvat, tekstit ja kommentit palautettua, kovin kauan tuntuu vievän, buuu), myös täällä on yritetty syödä pakastinta tyhjäksi. Ihan jo sen takia että mahtuisi enemmän jätskiä tilalle. 

Sekasyöjän pakastimesta löytyy valtava määrä mustatorvisieniä, mökkinaapurin poimimia. Mulle kyseinen sieni on ollut tähän asti vieras, kuten hävettävän moni muukin, mutta olipa ilo tutustua. Vahva maku, ei kuitenkaan liian hyökkäävä ja parmesanin kanssa älyttömän hyvä yhdistelmä. Ja varmaan sopii moneen muuhunkin juttuun, vinkatkaa toki jos hallussanne on oivallisia reseptejä. Tämä meni simppelisti näin:

Mustatorvisienipasta (kahdelle)

loraus oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

kaksi kourallista mustatorvisieniä (tuoreita/pakastettuja)

2 dl kermaa

suolaa

pippuria

jauhettua muskottipähkinää

raastettua parmesania

pastaa

Kuullota murskattu valkosipulinkynsi pannulla oliiviöljyssä. Lisää sienet ja pyörittele tovi pannulla. Lisää kerma ja mausteet, muskottipähkinää vain ripaus. Kun kastike on muhinut hetken, maistetaan ja maustetaan lisää tarvittaessa. Annetaan muhia vielä viitisen minuuttia. Sen jälkeen lisätään al dente pasta pannulle, sekoitetaan ja nostellaan lautasille. Päälle raastettua parmesania reilulla kädellä. Uijui. 

Ohje on sekasyöjän, mä olin apukokki ja seurasin vierestä, raastoin parmesania ja täytin viinilasia.

Behold, the glorious pad thai!

Vegan Black Metal Chef in the house! En ehkä ikinä ole nauranut millekään niin paljon kuin tälle videolle.

Veikkaisin, että iskee muihinkin kuin meihin entisiin hevareihin... ja mikäli ei naurata, ainakin  tarjolla on erittäin havainnollistava esitys vegaanisen pad thain valmistamisesta. Resepti vielä testaamatta, mutta hyvältähän tuo näyttää!

Sitruuna-marenkipiirakka

Kyllä hymyilytti tuo Paun äitienpäiväbloggaus nimittäin kuten siellä, myös täällä valmistettiin sitruunapiirakkaa juhlan kunniaksi! Olin tosin ihan varma että sössin koko jutun, tein pohjasta oman gluteenittoman version joka jäi vähän hajoavaksi. Edellisenä iltana valmistetun piirakan marenkipäällys oli kerännyt hieman kosteutta ja se myös otti vähän osumaa kuljetusmatkalla. Täytteen sitruunakiisselikin epäilytti. Mutta huh, se olikin hyvää, itseasiassa ihan tosi hyvää! Ja mikä tärkeintä, äitikin tykkäsi.

Alkuperäinen resepti (ja vähän hienompi annoskuva) löytyy Maku-lehden sivuilta.

Sitruuna-marenkipiirakka (8 palaa)

Pohja:
100g voita
1,5 dl mantelirouhetta
0,75 dl kookoshiutaleita
ripaus suolaa ja sokeria

Täyte:
2 sitruunaa
1,5 dl sokeria
4 dl vettä
4 keltuaista
4 rkl perunajauhoja
2 rkl voita

Päälle:
4 valkuaista
1,25 dl tomusokeria

Jauha mantelit ja kookoshiutaleet jauhoksi. Lisää ripaus suolaa ja sokeria ja nypi jauhot voin kanssa tasaiseksi (lisää hieman jauhoa tarvittaessa, pohjan massa saa kyllä olla löysähköä). Painele taikina piirakkavuokaan (halkaisija 22cm) . Kypsennä pohjaa 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Pese sitruunat huolellisesti. Raasta kuoren keltainen osa, purista sitruunoista mehut ja laita raaste ja mehu kattilaan. Erottele varovasti keltuaiset ja valkuaiset. Mittaa kaikki loput täytteen aineet kattilaan. Kuumenna ja sekoita, kunnes seos sakenee. Kaada täyte pohjalle. Vähennä uunin lämpö 175 asteeseen.

Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset puhtaassa, kuivassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää mukaan tomusokeri koko ajan vatkaten. Levitä marenki sitruunatäytteen päälle. Paista kunnes marenki saa pintaansa kauniin värin. Anna jäähtyä ennen kuin tarjoilet.

Parveke-elämää

Ihanan keväisen viikonlopun aikana ehdittiin laittaa parveketta kesäkuntoon. Kukkasiksi valikoitui sininen hortensia...

...ja vähän orvokkeja.

Yrttejä pitää aina olla! Sinkkiämpäriin istutin salviaa, thaibasilikaa, oreganoa, iisoppia, pinaattia...

...sekä uutena tuttavuutena suklaaminttua. Voikohan siitä tehdä minttusuklaata tai jotain?

Vanhoihin emalikippohin päätyi basilikaa, rosmariinia ja ruohosipulia.

Kasvustojen keskellä olikin sitten mukava istuskella virkkaamassa. Tein talvella leikatuista matonkuteista parvekkeelle mattoa. Sävy ei kuitenkaan ihan täysin miellytä ja saattaapi olla, että päädyn hakemaan muutaman kilon jotain nätin väristä ontelokudetta Juhannusruusua varten.

Ja kai sitä nyt täytyi äitienpäivän kunniaksi parvekekahvitkin juoda. Kaakku oli Hannan muokkaamasta reseptistä edelleen muokattua ja vegaanistettua vaniljaista marjapiirakkaa. Nam.

Toivotaan, että tästä alkaa piiitkä ja lämmin kesä, jolloin on loputtomasti luppoaikaa lorvia parvekkeella! (Ja unohdetaan se tosiasia, että ollaan poissa kotoa koko heinäkuu, eikä semmoista aikaa selviä hengissä kyllä mikään kasvi... onneksi potentiaalinen sijaiskoti on jo tiedossa!)

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivälounas syötiin nyt ilman äitejä, mutta hengessä mukana oltiin kuitenkin. Tässä kauniit kukkaset, olkaatten hyvät!

Kesäterassi on ollut avoinna pääsiäisestä asti, vaikka välissä olikin viileämpi vappu.

Pottumuusia, kasvispyöryköitä ja pinaattisalaattia.

Kasvispyörykät valmistuivat niistä aineksista mitä kaapissa sattui olemaan. Pohjana Lassilan tilan kasvispihvijauhetta. Jauhe oli minulle uusi tuttavuus ja löytyi Herttoniemen pop-up kyläkaupasta.

2 dl jauhetta
2 dl vettä
3 porkkanaa raasteena
2 pienehkö sipulia silputtuna
1 kananmuna
4 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
pieni pala fetajustoa
mustapippuria
kuivattu pieni chilipalko
suolaa

Taikinaa riitti yhteen pellilliseen ja paistoin pyörykät uunissa 200 asteessa. Aikaa en osaa sanoa.

Päivän kunniaksi tekaistiin pääsiäisenä testattu sitruunapiiras pienellä muutoksella. Tähän piiraaseen laitettiin kahden sitruunan kuori ja maku olikin ehkä hieman tujakampi.

100 g margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

3 dl ruokakermaa (15 %)
3 kananmunaa
1 sitruunan mehu ja kuori
1,5 dl sokeria

Vaahdota margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmuna vinhasti vatkaten.

Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja sekoita varovasti taikinaan.

Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Raasta sitruunan kuori ohuesti ja purista sitruunasta mehu.
Sekoita kerma, kananmunat ja sokeri kulhossa ja lisää joukkoon sitruunan kuori ja mehu. Kaada täyte piirakkapohjaan ja paista piirasta n. 25 minuuttia 200 asteisen uunin alaosassa. Anna jäähtyä ja nauti kylmänä!

Kiitos piirakkaohjeesta Käpylän suuntaan!

Omenateeleipä

Olin suunnitellut että kun tulee seuraava kiireetön viikonloppuaamu, teen aamiaiseksi Uneliaan kokin rukiisia sarvia. Omenaraasteen käyttö leipätaikinassa vaikutti hyvin mehukkaalta idealta. Noh, se leppoisa aamu tuli mutta aika laiska sellainen joten päädyin hieman simppelimpään vaihtoehtoon joka löytyi Valion reseptilehtisestä. Vähän muokkailin ohjetta ja lopputulos yllätti mieluisasti, gouda ja omena ovatkin oivallinen makuyhdistelmä.

Omenateeleivät

2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 prk maitorahkaa
2 dl raastettua vanhaa Goudaa
1 omena raastettuna
loraus oliiviöljyä

Sekoita ensin kuivat ainekset ja lisää sitten raastettu juusto ja omena. Lorauta sekaan oliiviöljyä ja sekoita muutamalla pyöräytyksellä tasaiseksi. Tee taikinasta leivinpaperin päälle neljä ohutta pyöreää leipää, ripottele hieman jauhoja päälle ja taputtele tasaiseksi. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Tarjoa lämpiminä voin kanssa.

Aamiaisella oli tarjolla myös mainiota yhdistelmää jossa on maitorahkaa, mustaherukoita, appelsiinia ja päällä loraus siirappia, raikasta ja herkkua.

Se on vähän niinkuin pizza. Ja siihen ihastuin.

Terveiset Etelä-Saksasta! Siellä on viinitiloja, paljon.

Ja ihan järjettömän hyvää ruokaa. Sekasyöjäseuralainen oli taivaassa kebabien ansiosta, mutta oli vegekebutkin sellaisia että huh uh. Aivan tuoretta, ohutta vehnäleipää johon on kääräisty friteerattua halloumia, ihanaa punakaalisalaattia, kasviksia, valkosipulikastiketta ja marinoituja sipuleja.

Myös pretzeleitä tuli ahmittua. Tavallisia, juustopäällysteisiä, voilla siveltyjäkin oli tarjolla. Alla matkustaa makea versio, pehmeä, sokerinen, kuohkea, suuhun sulava.

Mutta asia jolle siis menetin sydämeni oli Flammkuchen. Se on kuin todella ohutpohjainen pizza, mutta tomaattikastike on korvattu creme fraichella. Nerokasta! Pääsin myös itse kokkailemaan moista.

Ensiksi pohja peitetään sillä creme frichella.  Mieluusti reilusti.

Perinteiseen versioon tulee kinkkua, sipulia ja juustoa.  Kokille olutta.

Kasvissyöjän lettuun laitettiin paprikaa, ruohosipulia, keltasipulia, fetaa sekä perusjuustoa.

Ja suolaa ja mustapippuria! Sitten uuniin tai grilliin, asteita 300 ja 10-15 minuuttia kun odottelee saa mukavan rapean pohjan.

Ja sitten se leikataan keskeltä puoliksi, pitkulaisiksi palasiksi ja nautiskellaan ystävien kanssa. Jakaminen kuuluu olennaisesti asiaan. Sitten kun eka on syöty, tehdään toinen.

Ruokajuomaksi voi hakea lähitilalta naurettavan halpaa ja hyvää viiniä.

Pakko oli pakata rinkkakin täyteen viiniä edellämainituista syistä. Kaikki pullot jotka olisin halunnut eivät mahtuneet mukaan.

Ja kun tuli pyörittyä siinä rajan tuntumassa, piipahdettiin myös Ranskan puolella syömässä eclairet.

Vappupäivänä Reinin varrella ei näkynyt yhtään haalaripukuista tyyppiä.

Ja niin hei, vielä yksi Flammkuchen! Makea versio jossa on creme fraichea, omenakuutioita, kanelia, rusinoita ja koko homma liekitetään calvadoksella. Uijuijui.

Wunderbar.