Uusi tuttavuus: lipstikka (kaalilaatikossa)

Olin kollegan kanssa lounaalla. Maistelimme kermaista parsakaalikeitto ja hän totesi "jotain tähän voisi lisätä, esimerkiksi lipstikkaa". Nyökyttelin, ja tajusin samalla että kyllä, tiedän suurinpiirtein miltä lipstikka maistuu, mutta enpä ole koskaan sitä ostanut tai käyttänyt.

Seuraavana päivänä luin uutta KevytKokki -lehteä, josta ilokseni bongasin Sillä Sipuli -blogin tyypit (vinkkasivat tähänkin osoitteeseen, jee!) ja oli siellä myös Sakari Kuosmanen jakamassa äitinsä kaalilaatikkoreseptiä. Siihen  tuli tuoretta lipstikkaa. Näin päätös kuukauden Uudesta tuttavuudesta oli tehty ja meikäläinen lähti kauppaan Sakarin äiteen innoittamana. Ja aijaijai kun olikin hyvää! Lipstikka, tykkään susta.

Sakarin äidin kaalilaatikko

1 kg kaalia
1,5 dl puuroriisiä (käytin ohraa)
4 dl vettä
1 tl suolaa
1/4 tl ruohittua mustapippuria
1 laakerinlehti
2 dl ruokakermaa
2 dl maitoa
1 lihaliemikuutio ( mulla kasvisliemijauhetta)
2 rkl tummaa siirappia
4 tl hienonnettua tuoretta lipstikkaa

Suikaloi kaali ja keitä se riisin kanssa kypsäksi suolalla, pippurilla ja laakerinlehdellä maustetussa vedessä kannen alla kypsäksi. Isossa kattilassa. Kaade seos voideltuun uunivuokaan. Sekoita keskenään kerma, maito, murskattu liemikuutio, siirappi ja lipstikka. Kaada seos uunivuokaan kaali-riisiseoksen päälle. Kypsennä uunissa alatasolla aluksi 20 minuuttia 175 asteessa. Laske lämpö reiluun 100 asteeseen ja paista kunnes pinta kiinteä ja kermamaito on imeytynyt seokseen. Mä paistoin 45 minuuttia, oli aika hyvä aika, tunninkin voisi varata. Mahtava lisuke mille vaan mutta erinomaisesti toimii sellaisenaankin.

Punajuuriletut

No tällainen tuli vastaan Maku-lehden sivuilta kun etsiskelin jotain kevyttä iltaruokaa. Ohjeessa kehotettiin paistamaan letut pienellä pannulla, olisivat varmaan pysyneet paremmin koossa. Mutta maistuvia olivat lettuset! Olen jo pitkään halunnut tehdä blogiin osion "ruma mutta hyvä". Nää olisivat menneet sinne.

Punajuuriohukaiset ( 4 annosta)

450 g punajuurta (keitettynä)
5 dl kevytmaitoa
2 munaa
3 dl grahamjauhoja
200 g rasvatonta raejuustoa
1 rkl tuoretta timjamia (kuivatullakin pärjäsi)
suolaa
mustapippuria

Raasta kypsät, kuoritut punajuuret hienoksi raasteeksi. Sekoita maidon joukkoon raaste, munat, jauhot ja puolet raejuustosta. Mausta taikina ja anna turvota puolisen tuntia. Paista taikinasta pinnoitetulla ohukaispannulla lettuja ilman rasvaa (vähän kyllä laitettiin oliiviöljyä). Mausta loppu raejuusto yrteillä ja tarjoa ohukaisten kanssa.

 

Kukka

Joskus inspiraatio iskee jo ennen aamiaista.



Heräsin eilen aamuna siihen faktaan, että illalla on juhlat ja juhlavieraan kädessä saisi olla onnittelukortti. Edellisenä iltana olin vähän tehnyt askartelutestailuja, mutta huonolla menestyksellä. Saran taannoinen postaus (kiitosta vaan, hyviä ideoita olivat!) johti kukkakortin äärelle. Ja siitä se ajatus jne.

Kukkaan 80 cm lahjanauhaa, jossa metallilanka molemmilla reunoilla. Metallilankaa toiselta reunalta esiin molemmista päistä niin, että nauha rypyttyy. Ryppy pyöritellään kukaksi.



Pahvikiekot kukan molemmille puolille.



Kukka kursitaan kokoon pahvilevyjen läpi pistelemällä ja etupuolen pahvilevyyn liimataan koristeita.



Kukka liimataan kiinni korttiin. Korttipohjana pahvilevy, johon decoupage-lakalla kiinnitetty servietin palanen. Tadaa! Joko nyt sitä aamiaista?



Kortin taakse vielä sivu 40-luvulla painetusta runokirjasta. Tapanani ei ole mutiloida kirjoja, mutta tämän olen napannut jostain ilmaiskierrätyshyllystä ihan askartelutarkoituksiin.



Samasta kirjasta löytyi muuten myös tämä merkkiteos. Täytyy sanoa, että tätä kautta en ole itse koskaan mietiskellyt talven tuloa, mutta ehkä syynä on vieraantumiseni luonnosta ja elämän kiertokulusta. Omistan tämän kaikille kesästä haaveileville.

Ihana sienikeitto!

Tiedän, kaikki ovat olleet viimeaikoina sienimetsässä. Mutta niin olin minäkin ja pakko hehkuttaa sitä siksi että kyseessä oli elämäni ensimmäinen kerta! Saalis ei ollut huima mutta kokemus mainio (joukkomme säntäili pitkin metsää, arvuutteli sieniä, eksyi, huuteli, luuli kuolevansa, söi eväitä, toljotti kaikkiin eri suuntiin osoittavia gps-vempeleitä, kuuli metsään jäätelöauton äänen ja sai paljon hirvikärpäskavereita). Ja siitä saaliista syntyikin aivan mahtava keitto! Kiitos vielä työkaverille joka vinkkasi lorauttamaan portviiniä joukkoon.


Metsäsienikeitto

1 litra sieniä (kantarelleja ja suppilovahveroita)
5 salottisipulia
1 iso valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
8 dl kasvislientä
100g kantarellituorejuustoa
loraus portviiniä
tuoretta persiljaa
suolaa
pippuria

Kuullota pilkotut sipulit ja mursakktu valkosipulinkynsi oliiviöljyssä kattilassa. Lisää sienet kattilaan (pilko halutessasi, saa jäädä reilusti kokonaisiakin) ja jatka paistamista kunnes sienistä on neste haihtunut. Lisää kasvisliemi ja anna porista pienellä lämmöllä noin 10 minuttia.

Lisää joukkoon tuorejuusto, silputtua persiljaa ja loras portviiniä. Maista ja lisää maun mukaan suolaa ja rouhittua mustapippuria. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä tovi. Nosta pöytään ja lisää annoksiin tuoretta persiljaa. Maistuu erinomaiselta myös seuraavana päivänä lämmitettyä kun maut ovat muhineet yön yli.

Peittoprojekti

Viime sunnuntaina suunnattiin Herkun ja koukun porukalla Loviisaan Ekiä moikkaamaan, ja samalla vähän tutustumaan uuteen perheenjäseneensä. Helsingin päässä oltiin kesän mittaan pidetty taas muutama salainen palaveri, sillä reippaat kerholaiset halusivat tervehtää sitä uusinta ja pienintä villaisella ja pehmeällä paketilla.

Paketista kuoriutui palasista koottu peitto. Palaset olivat noin 16x16 senttisiä aina oikein tikuttuja neliöitä, jotka koottiin yhteen virkkaamalla. Langat löytyivät valmiina lankakorien syövereistä, ovat kaikki semmoista ohuehkoa villaa.

Kuten yhteisprojekteissa kuuluukin, peitossa näkyvät erilaiset käsialat - seassa on niin niitä tiiviitä ja tiukkoja lappusia, jotka on sormet verillä neulottu kakkosen puikoilla, kuin rennommin 3,5 puikoilla vedeltyjäkin.

Toivotaan kovasti, että peitto lämmittää pientä tulokasta syksyn viimoissa ja talven pakkasissa!

Itse tekaisin pakettiin mukaan vielä Tiuhtikset eli villahousut, jotka sopivat hyvin kestovaippailevalle. Lankana oli joskus kirpputorilta mukaan napattua vaaleansinistä hahtuvaa. Näyttivät tehdessä niin kovin pieneltä, mutta kyllä se housujen tuleva käyttäjä näytti sitten kuitenkin vielä pienemmältä!

Omenamuffinssit

Tahoin leipoa vieraille omenamuffinsseja, kun nyt kerran suomalaisia omenoita alkaa olla hyvin tarjolla. (Tosin kateeksi käy niitä, jotka poimivat omenoita omasta puutarhasta, eivätkä osta niitä Alepasta 4 euron kilohintaan...) Googlailin vähän reseptejä, ja päädyin Ketunleipä-blogiin. Mausteisten muffinssien ohje kuulosti juuri sopivan omenaiselta. Reseptissä käytettiin omenasosetta, ja sitä varten soseutin muutaman omenan blenderissä vesitilkan kanssa. Toimi oikein hyvin. Ja maistuvia olivat nämä muffinssit kaikin puolin.

 Tässäpä siis resepti, joka on alunperin napattu Pirkasta.


Omenamuffinssit
12 kpl


1 pieni omena kuutioina
2 dl omenasosetta (soseutin blenderissä pari omenaa ja tilkan vettä)
3 dl vehnäjauhoja (käytin täysjyvävehnäjauhoja ja spelttijauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
 2 tl kanelia
1 tl kardemummaa (jätin pois)
2 dl fariinisokeria
0,5 dl mantelirouhetta
1 dl öljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja märät aineet keskenään. Yhdistä ja sekoita nopeasti tasaiseksi, mutta älä vaivaa turhaan. Jaa muffinssivuokiin ja paista noin 20 minuuttia.

Sienimetsällä

Tykkään kovasti sienistä, mutta en ole oikein osannut lähteä niitä metsästä hakemaan. Kun en tunnista, enkä tiedä missä niitä kasvaa, enkä oikein edes että milloin... No, viime viikonloppuna Hanna lupautui onneksi oppaaksi Nuuksioon, ja mehän Paun kanssa pakattiin eväät reppuun ja lähdettiin toiveikkaana mukaan.

Maisemat oli hienoja...

...ja eväät hyviä, vaikka termari hajosikin, ja kaakaot jouduttiin kaatamaan pöpelikköön.

Mutta mikä parasta, myös niitä sieniä löytyi! Iso sangollinen suppilovahveroita, mustatorvisieniä, ja oli siellä joukossa muutama kantarellikin. Ihan mahtavaa! Kyllä kelpasi keitellä sienikastiketta ja pistää loput talven varalle talteen. Mustatorvisienet kuivasin ja suppilovahverot paistoin kuivalla pannulla ja pakastin.

Onnistuneesta retkestä innostuneena menin tänään yksikseni katsastamaan Keskuspuiston sienitilannetta. Hesarin viikon takaisten vinkkien perustella lähdin Hakuninmaan ja Paloheinän maastoihin. (Tai no, jos totta puhutaan, niin suunta oli sinne Hakuninmaalle, mutta jossain vaiheessa eksyin, ja ulos Keskuspuistosta tulin omaksi yllätyksekseni Paloheinässä. Ei se mitään, kulkee ne bussit takaisin kotiin sieltäkin...) Sienestäjiä oli kuitenkin tainnut olla liikkellä jo useampia, löysin nimittäin ainoastaan litran verran suppilovahveroita. 

Sai niistä nyt kuitenkin taas sen sienikastikkeen sentään, joten ei ollut ihan hukkareissu.

Täytyy myöntää, että vähän himo tähän sienestämiseen tulee. Sen täytyy olla se löytämisen ilo!

Mainio kesäkurpitsalisuke

Haa, vielä ei ole grillauskausi ohi! Vaikka myrskytuuli yrittikin viedä kaiken muun irtaimiston parvekkeelta, grilliä se ei saanut liikkeelle. Hyvä niin, sillä mulla on vielä vaikka mitä grilli-avusteisia reseptejä testaamatta. Nyt vihdoin sain kokeiltua Voisilmäpeliä-blogista bongattua grillattua kesäkurpitsasalaattia. Vaikka testimaistaja sanoi että kesäkurpitsakiintiö on täynnä, hyvin upposi. Maukasta!

Grillattu kesäkurpitsasalaatti (kahdelle, lisukkeena neljälle)

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
2 rkl raastettua parmesania (ei ollut, hyvin toimi vegaanisenakin versiona)
ripaus chilijauhetta
suolaa
mustapippuria

2 kesäkurpitsaa
oliiviöljyä grillaamiseen
kourallinen tuoretta persiljaa
kourallinen saksanpähkinöitä (mulla oli pinjansiemeniä)

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Siivuta kesäkurpitsa pituussuunnassa (juustohöylä on kätevä). Lorauta siivujen päälle hieman oliiviöljyä ja sekoita tasaisesti.
Lado siivut grilliin ja paista pihdeillä kääntäen kumpikin puoli sopivasti ruskettuneeksi.
Silppua persilja ja rouhi pähkinät/siemenet. Kokoa salaatti sekoittamalla kaikki ainekset.

Me nautittiin salaatti lisukkeena paistettujen sipulien, mainion seesam-valkosipulidipin ja paistetun kuhan kanssa.

Lantturanskalaiset ja seesam-valkosipulidippi

 

Mulla taitaa olla joku ruokaan liittyvä telepaattinen yhteys Ruokahommia- blogin Jannaan. Tuntuu että samat ainekset ja ideat pyörivät meidän lautasilla ja blogista löytyy aina jotain testattavaa. Kuten nämä lantturanskalaiset tai lanskikset, tuttavallisesti. Ihan älyttömän hyviä. Kuten myös alla oleva seesam-valkosipulidippi, sitä onkin tehty jo useampi satsi. Suosittelen!

Lantturanskalaiset

1 isohko lanttu (tule pellillinen)

oliiviöljyä

puhdistamatonta merisuolaa

mustapippuria

paprikajauhetta (käytin valmista taco-mausteseosta, todella jees)

Leikkaa kuorittu lanttu ranskalaisten muotoisiksi pötköiksi. Pane lantut kulhoon. Sekoita mausteet ja öljyt keskenään ja kaada seos lanttujen päälle, sekoittele. Levittele lantut uunipellille ja paista 225 asteessa kypsiksi ja rapsakoiksi.

Seesam-valkosipulidippi

reilu ruokalusikallinen luomuseesaminsiemeniä

2 pientä luomuvalkosipulinkynttä

puhdistamatonta merisuolaa

pikku ripaus raakaruokosokeria

mustapippuria

liraus sitruunamehua

2 dl paksua kreikkalaista jogurttia

Murskaa valkosipulinkynnet ja paahda murska seesaminsiementen kanssa kuivalla pannulla. Kun ovat saaneet väriä pintaan, sekoita jugurttiin, mausta, sekoita ja maista. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Kiitos Janna, taas.

Pop up -kaakku

Piti hommata sukulaispimulle synttärikortti. 18-vuotiaan arvolle olisi ehkä sopinut paremmin jokin muu kuin pastelliväriset kartonkiaskartelut, mutta niihin oli nyt kuitenkin tyytyminen.

Halusin nimittäin testata hauskaa pop up -kortin ohjetta, jonka löysin netistä. Malleja olisi ollut vaikka kuinka, mutta päädyin synttäriteeman mukaisesti kaakkuun, josta törröttää kynttilöitä.

Ihan mallikkaastihan se kakku kynttilöinen esiin pompsahtaa kun kortin avaa. Koristelin kakkusen muutamalla nauhalla - hyvin tähän olisivat sopineet kaikenlaiset glitterit ja paljetitkin.

Paketin mukaan tikkusin kiiruusti syksyisen setin: kämmekkäät ja pipon. Lankana oli kirppikseltä aikoinaan löytynyt täkänälanka, joka oli 100% ohutta villaa. Aika karheaa myöskin, mutta toivottavasti se ei estä käyttöä.

Ohjetta nyt ei sen tarkemmin ollut pipoon eikä kämmekkäisiin (mistä johtuen pipo pitikin tehdä kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla tuli aivan liian iso...), 3,5 puikoilla tikkusin, jotta lopputuloksesta tuli harvahko ja paremmin alkusyksyyn sopiva.

Onnea vielä kerran 18-vuotiaalle!

Kolmen tunnin keitto (ja selitys siihen miksi ranskattaret eivät liho)

Löysin kesälomalla mökiltä kirjan Ranskattaret eivät liho. Ihan kiinnostava opus. Pääperiaate oli siinä että kaikkea saa syödä, voisarvia ja suklaatakin, kunhan annoskoot ovat maltillisia. Viiniäkin saa juoda. Ja kun on hyvä ryhti, nätit vaatteet ja itsetunto kuosissa, on aito ranskatar. Ou oui.

Kirjassa oli myös reseptejä, joista testiin päätyi mukaelma ratatouillesta. Erityisen kiinnostavaa oli sen eri käyttömahdollisuudet, keittona, lisukkeena tai pizzan päällysteenä. Me äidin kanssa kuitenkin tehtiin keittoa ja olipa kyllä maukasta. Ja älyttömän simppeliä.

Ratatouille

1,5 kg tomaatteja
1,5 kg kesäkurpitsaa
1,5 kg munakoisoa
12 valkosipulinkynttä
nippu persiljaa ja/tai basilikaa
suolaa, pippuria
2 rkl oliiviöljyä

Pese ja leikkaa tomaatit, kesäkurpitsat ja munokoisot yhtä suuriksi viipaleiksi. Lado kasvikset kerroksittain perheen suurimpaan kattilaan (ja todellakin, se saa olla iso), ensin munakoisoa, sitten tomaatteja ja lopuksi kesäkurpitsaa. Toista kunnes kattila on ääriään myöten täynnä. Laita kerrosten väliin valkosipulinkynsiä ja persiljanoksia. Mausta suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja kypsennä hyvin miedolla lämmöllä 2-2,5 tuntia.

Anna jäähtyä noin 20 minuuttia ja lisää loraus oliiviöljyä ja silputtua persiljaa. Tarjoile keittolautasilta koska muhennos on tässä vaiheessa keittomaista ja liemi ihanaa kasvismehua.

Jos käytät ratatouillea lisukkeena, nostele kasvikset liemestä ja muhenna parmesanraasteen kanssa. Tai sitten soseuta liemestä poimitut kasvikset, lisää kananmuna ja levitä kaulitun pizzapohjan päälle. Ripottele päälle parmesanraastetta ja paista pizzan tapaan.

Loistava lohipiirakka ja klassikkojälkkäri

Ihan sairaan hyvä lohipiirakka. Ohjeen nappasin Pastanjauhajilta (eivät turhaan kehuneet), kylmäsavulohi vaihtui loimuloheksi kun tarttui tarjouksesta mukaan ja pohjan tein vanhalla hyväksi havaitulla reseptillä. Aijaijai.

Lohipiirakka

Pohja pakastealtaasta tai:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruis/kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,75 dl oliiviöljyä
0, 75 dl vettä
ripaus suolaa

Sekoita ainekset voitelemattomassa piirakkavuoassa ja levitä reunoille. Esipaista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Täyte:
300 g kylmäsavulohta (tai loimulohta)
kaksi purjosipulia
tuoretta tilliä
1 dl juustoraastetta
puolikkaan sitruunan mehu
2 dl kermaa
3 kananmunaa
öljyä
sitruunapippuria

Paloittele lohi. Halkaise ja pese purjot. Pilko ne ja kuullottele öljyssä. Kun purjot ovat hieman pehmenneet, lisää pannulle paloiteltu lohi ja silputtu tilli. Hauduta hetki ja lisää sitruunan mehu sekä halutessasi hieman sitruunapippuria. Kaada täyte taikinan päälle. Sekoita kerma ja kananmunat keskenään ja kaada seos vuokaan. Ripota pinnalle juustoraastetta. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä muutamia minuutteja ennen tarjoilua.



Ja sitten se klassikkojälkkäri. Huomasin että kotimaiset omenat olivat tulleet kauppaan ja iloissani otin hirveän säkin, sitten vasta katsoin kilohintaa. Noh, hyviä ovat! Ja uuniomenoita kannattaa tehdä ihan jo sen taivaallisen tuoksun takia.

Tällä kertaa uunivuokaan meni omenoiden lisäksi ruishiutaleista, vehnäjauhosta, kanelista, fariinisokerista ja kookosöljystä tehty muruseos. 200-asteisessa uunissa puoli tuntia ja pala taivasta on lautasella. Tarjotaan kera vaniljakastikkeen.

Kaulurihuppusysteemi II

Herkun ja Koukun Hanna on mun käsityöidoli. Ihastelen yleensä kaikkea, mitä hän on puikoille pistänyt. Niin kivoja juttuja ja hyvä tyyli!

Tämä kaulurihuppusysteemi elää jo ihan omaa elämäänsä Ravelryssä - siitä ovat tykkäneet vaikka kuinka ja monet. Eikä ihme! Olin jo melkein unohtanut koko ihanan kaulurihuppusen, mutta sitten se tuli Jonnan blogissa vastaan. Ja minäkin tein harmaan.

Kaapista löytyi sopivasti Villa Laurilan Kainuunharmas-lankaa, jota oli iiiihanaa kutoa. Puikoilla 3,5 tein, tosin nelosetkin olisivat voineet olla. 

Kiitos Hanna taas inspiraatiosta! Mun puolesta syksy saa nyt tulla. Vedän vaan hupun päähän, jos ahistaa.

Mamma mia!

Herkun ja Koukun tyttäristä 3/7 matkasi kesällä Italiaan. Oma tavoitteeni oli katsella ympärilleni ja syödä tosi paljon. Ja onnistuin siinä tosi hyvin. Roomassa ahmin jäätelöä. Napolissa hurmaannuin pikkukaduista.

 Ja pizzoista.

Sekä Vesuviuksesta.

Matka jatkui Positanoon, jossa näkymät vuokrakämpän terassilta olivat huikeat.

Kelpasi nautiskella aamiaista siinä sitten.

Asunnon lähellä oli yksi vihanneskoju, pieni kauppa ja baari-kahvila jonka leivonnaisvalikoima oli mahtava. Oli mm. pizzaa jossa oli makkaraa ja lohkoperunoita (?), kaiken maailman pullia ja leivoksia. Sekä oivallisia suolapaloja, munakoiso-mozzarellapyöryköitä.

Ja paikallista herkkua, rum babaa, eli reippaasti rommilla kostutettuja leivonnaisia, päällä vaniljakreemiä.

Rannalla maistui kylmä Peroni ja sipsit.

 

Kuumuus oli päivisin todella lamaannuttavaa. Ja loputtomien portaiden kävely.

Mutta iltaisin se palkittiin taivaallisilla pasta-annoksilla. Alue on limoncellon eli sitruunaliköörin synnyinseutua ja sitruunaa käytettiin muutenkin paljon. Tässä klassinen Spaghetti al limone. Siis sitruunaa, oliiviöljyä, persiljaa ja valkosipulia. Niin simppeliä ja niiiin hyvää.

 

Munakoisoa käytetiin myös paljon, parasta se oli tomaatin, oliiviöljyn ja parmesanin kanssa paistoksena.

Ja simpukoita tuli syötyä ämpärillisiä.

Huoh ja ah. Loppuvinkkinä mainittakoon Ravellon musiikkijuhlat, tältä keikkalavalta olisin valmis katsomaan mitä tahansa jodlausta.