Uusi tuttavuus: maapähkinävoi

Täytyy myöntää etten aina ole ollut maapähkinävoin ystävä. Jokin siinä suolaisen ja makean yhdistelmässä tökki. Mutta jotain tapahtui (sama kävi muuten tahinin kanssa) ja nykyään en välttele sitä lainkaan. Yllätyinkin kun tajusin etten ollut koskaan aiemmin ostanut maapähkinävoita (tai -levitettä), ennen kuin tuli idea maapähkinävoi-mokkapaloista. Joita saa muuten äänestää!

Tastespottingin kautta löysin myös hyvin hämmentäviä maapähkinävoireseptejä. Esim kuivatut maapähkinävoi-banaanilastut vaikuttavat hauskoilta. Maapähkinävoijuustopallo puolestaan on jo hiukan överi.

Mokkapalojen jälkeen teki mieli testata jotain suolaista ja Pastanjauhajien sivuilta löytyi varsin houkutteleva resepti, aasialainen maapähkinävoikastike. Aivan törkeän hyvää! Tein tämän kaveriksi paahdettuja kasviksia mutta mikä tahansa olisi sopinut, esimerkiksi usein niin pliisu tofu saisi tästä loistavan kastikkeen. Soosi on tarkoitettu alunperin dippikastikkeeksi eli tuhtia tavaraa.

Aasialainen maapähkinäkastike
(tein puolikkaan annoksen, siinäkin oli useammalle syöjälle tarpeeksi)

2,4 dl maapähkinävoita
0,6 dl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 chili hienonnettuna (laitoin 0,5 tl chilitahnaa)
2 rkl muscovado- tai fariinisokeria
ripaus mustapippuria
2 limen mehu (käytin sitruunaa)
1,2 dl kuumaa vettä
(rouhittuja maapähkinöitä koristeeksi)

Yhdistä ainekset (paitsi kuuma vesi ja koristeeksi tarkoitettu pähkinärouhe) tehosekoittimessa tai yleiskoneessa. Aja sekaisin ja kaada kuumaa vettä vähitellen sekaan moottorin käydessä. Tarkkaile välillä kastikkeen koostumusta. Veden on tarkoitus ohentaa se dippailuun sopivaksi, kaikkea vettä ei tarvitse käyttää. Kaada kastike lopuksi kulhoon ja ripottele halutessasi hieman rouhittua pähkinää päälle koristeeksi.

Tehkää tätä!

Ja kuten Chocochilissäkin vinkattiin, myös maapähkinävoi ja omenaviipaleet ovat ihan loistava yhdistelmä. Joulukuussa muuten luvassa viimeinen Uusi tuttavuus, joku uusi projekti tarvisi sitten ensi vuodeksi keksiä..

Maapähkinävoi-mokkapalat (joista tuli keksejä)

Enpä ole aikoihin osallistunut kiertävään ruokahaasteeseen, mutta kun kuulin että Kulinaarimurujen Jaana pisti aiheeksi lohdutusruoan, päätin että tähän on tartuttava. On olemassa yksi lohdullinen klassikko joka vaan toimii aina, mokkapalat. Jotain ekstraa siihen piti vähän kehitellä ja vastaus löytyi maapähkinävoista. Vegaanisesta taikinasta tuli vaan sen verran tiukkaa kamaa, että näistä tuli enemmänkin keksejä. Vaan sekään ei onnistunut pilaamaan mokkapalojen taikaa, väittäisin. Appelsiinin mehu antoi kivan sävyn.


Maapähkinävoi-mokkapalakeksit

Pohja:
100g (vegaanista) margariinia
2 dl raakaruokosokeria
1,5 dl maapähkinävoita
1 appelsiini
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl soijajugurttia

Kuorrutus:
4 rkl sulatettua margariinia
4 rkl hyvää kahvia
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
3,5 dl tomusokeria

Vatkaa margariini ja sokeri kuohkeaksi. Purista appelsiinista mehut ja lisää mehu maapähkinävoin kanssa joukkoon ja sekoita hyvin. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää joukkoon sekoittaen. Lopuksi lisää myös soijajugurtti. Tee taikinasta yksi levy tai keksejä ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia (jos teet keksejä, seuraile milloin reunat tummenevat).

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään hyvin ja levitä kuorrutus pohjan/keksien päälle. Koristele pähkinöillä tai nonparelleillä. Testasin molempia, värikkäämmät pääsivät 1-vuotissynttäreille.

Vegaaninen voileipäkakku ja muita herkkuja

Rasti seinään: tein voileipäkakun. En ole koskaan ennen uskaltanut ryhtyä puuhaan, mutta sehän kävikin lopulta aika iisisti. Teen ehkä joskus toistekin.

Koristelusta iiiiso kiitos armaalle asuintoverille.

Selailin netissä jonkin verran eri ohjeita, ja eniten turvasin tähän Kinuskikissan ohjeeseen. Koska halusin tehdä kakusta vegaanisen, jätin juustot pois ja korvasin tuorejuuston soijatuorejuustolla, jota notkistin soijajugurtilla.

Vegaaninen voileipäkakku (10 hengelle)

12 palaa jonkinlaista vuokaleipää pohjaksi

Täytteeseen numero 1:
1 punainen paprika
1 dl rucolaa
100 g aurinkokuivatun tomaatin suikaleita
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
hieman soijajugurttia
mustapippuria

Täytteeseen numero 2:
20 cm tuorekurkkua
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
hieman soijajugurttia
1 iso valkosipulinkynsi

 Kostutukseen:
n. 1 ½ dl sitruunavettä (josta sitruunamehua n. ¼ dl)

Kuorrutukseen:
300-400 g maustamatonta tuorejuustoa
soijajugurttia

Koristeluun:
kirsikkatomaatteja
rucolaa
oliiveja
porkkanaa tms.

Edellisenä päivänä tein täytteen, leikkasin leipäpaloista reunat pois, kostutin ja täytin leivät. Eli neljä palaa vierekkäin, ensin sitruunamehua, sitten täyte numero 1. Uusi kerros leipiä päälle, kostutus ja toinen täyte. Päälle vielä leipäkerros ja kostutus, kakku kelmun alle ja jääkaappiin. Seuraavana aamuna koristelut ja vieraiden saapuessa kakku pöytään!

Meillä siis juhlistettiin himppasen etukäteen perheen pienimmäisen ensimmäistä synttäripäivää. Ellu toi ihanan kakun!

Siinä keskeytyi allekirjoittaneen sokerilakkokin päiväksi, mutta oli se sen väärtiä. Huomenna otetaan taas tiukka linja, ainakin tuonne kuun loppuun saakka.

Me ollaan huonoja järjestämään juhlia, mutta kannattaisi varmaan useammin, kun oli niin kivaa. Kiitos armaat tytöt! Ja siippaset tietty kans.

Palsternakka-focaccia

Unelias kokki nakkasi meitä palsternakalla, Uuden Mustan juureshaasteesta on kyse. Oli kaksi hyvää  vaihtoehtoa:

a) Keitetään porkkanaa, palsternakkaa ja kesäkurpitsaa, muussataan se haarukalla ja syötetään vauvalle.
b) Palsternakka-focaccia. Päädyttiin tähän kun siitä oli kuvakin.

Palsternakka-focaccia (pellillinen)

Leivän ohje on useaan kertaan hyväksi havaittu Hesarin ohje. Päällinen vaan vaihtui.

Leipään:
4,5 dl vettä

1 rkl sokeria

rippunen suolaa

1 pss kuivahiivaa

9-10 dl vehnäjauhoja

2 rkl oliiviöljyä 

Pinnalle: 

1 dl oliiviöljyä

200g palsternakkaa

1 valkosipulinkynsi

tuoretta rosmariinia

karkeaa suolaa

Lisää veteen sokeri ja hitunen suolaa. Lämmitä vesi 42- asteiseksi. Sekoita kuivahiiva kolmeen desilitraan jauhoja. Vatkaa seos lämpimään veteen ja anna taikinajuuren seistä lämpimässä paikassa, kunnes seos alkaa kuplia.  Alusta taikina vehnäjauhoilla pehmeäksi. Lisää lopuksi öljy, joka irrottaa taikinan käsistä ja kulhon reunasta. Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja kaaviloi leivinpaperille uunipellille. Nostata hyvin.

Pilko kuorittu palsternakka ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna loraus oliiviöljyä paistinpannulla ja kuullota silputtu valkosipulin kynsi siinä. Lisää palsternakkaviipaleet ja sekoittele kunnes saavat väriä. Siirrä sivuun odottelemaan. Painele kaksinkertaiseksi nousseeseen leipäpohjaan sormilla koloja. Täytä kolot oliiviöljyllä ja ripota päälle karkeaa suolaa. Painele palsternakkaviipaleet ja tuoretta rosmariinia leipään. Nostata ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Viimeisellä haasteviikolla aiheena on nauris, heitetään haaste eteenpäin Sillä Sipuli sekä Yrttipurkki -blogeihin!

Magdalenas en Madrid

Olin vierailulla ystäväni luona Madridissa ja saimme juhlastaa myös hänen syntymäpäiviään. Ystäväni kertoi, että heillä on tapana järjestää juhlissa aina jonkinlainen kilpailu. Edellisissä juhliin oli pitänyt saapua hienoimmissa sukissa ikinä ja parhaat tietysti palkittiin. 

Tällä kertaa oli luvassa muffinssien koristelua! Synttärisankarin pyynnöstä palkintona hienoimmasta, kauneimmasta ja kekseliäimmästä koristelusta voittajan esittely täällä blogissa. Jee ja onnea!

Mutta pitkitetään hieman seremoniaa ja esitellään kilpailuun osallistuneita teoksia. Sekä tunnustetaan, että ei mennyt leipomusohjeiden noudattaminen ihan nappiin. Mutta kyllä lättänöillä, parilla uudella yrityksellä sekä muutamalla kaupantädin tekemällä muffarilla saatiin kilpailu pystyyn.

Työpiste sijaitsi keittiössä, jotta kaikki saivat taiteilla kaikessa rauhassa ja etteivät muut kilpailijat häirinneet suoritusta.

 

Viimein kaikki saatiin esille ja numeroitua. Suoritettiin lappuäänestys ja äänten laskenta, mutta sitä ennen vielä muutamia lähempiä tarkasteluja.

 

 

 

Tässä henkilökohtainen suosikkini. Valtuutan itseni antamaan H&K:n erityismaininnan. Mikä ihana tipunen! Onnea!

Mutta ti ti di titti dii ja tadaa, äänestyksen voittaja.... numero 8....

Alfonso ja pacman-muffinssi!

Onnellinen voittaja Alfonso kertoi saaneensa idean oitis sen jälkeen, kun oli ensin halunnut maistaa pienen palan muffinssia, jonka aikoi koristella. Mahtava lähestymistapa haasteeseen!

Suurenmoiset onnittelut sekä Alfonsolle, että syntymäpäiväsankarille vielä näin jälkikäteenkin sekä kiitokset muulle juhlaväelle ja osallistujille!

Munakoiso-ohracurry

 

 Kuten taisin jo aiemminkin todeta, kokkailuinto on ollut kateissa. Oltiin jo tilaamassa pizzaa kun heräsi ajatus currysta. Muistelin että kaapista löytyy munakoiso ja kookosmaitoa, siinähän on jo hyvä pohja. Löytyipä kaapista myös ohraa, josta tulikin maukasta kun se imaisi kookosta ja mausteet itseensä. Ohessa valmistui myös naan-leivät, vanhalla hyvällä ohjeella. Kyllä tämä setti sen pizzan päihitti.

Munakoiso-ohracurry (kahdelle)

1 iso munakoiso

3 porkkanaa

1 sipuli

1 tlk kookosmaitoa

1,5 dl ohraa

oliiviöljyä

valkosipuli- inkivääri- ja currytahnaa

garam masalaa

kurkumaa

jeeraa

suolaa

pippuria

Pilko ja itketä munakoiso. Laita ohra kiehumaan suolalla maustettuun veteen, anna kiehua 10 minuuttia, valuta. Kuumenna öljy pannulla ja lisää tahnat (n. 1 tl jokaista) ja mausteita ja sekoittele. Lisää silputtu sipuli, pilkotut porkkanat ja munakoiso pannulle. Paistele kunnes ovat imaisseet mausteet ja porkkanat ovat pehmenneet sekä munakoiso alkaa tuntua kypsältä. Lisää kookoskerma ja ohrat pannulle. Anna hautua kannen alla reilun vartin verran. Maista ja mausta lisää tarvittaessa. Tarjoile naan-leivän kanssa.

Omat naan-leipäset meinasivat kärvähtää. Nää on niin nopeita. Ja älyttömän helppoja.

Virkattu poliisiauto

Kyllä, luit otsikon aivan oikein. Törmäsin tähän Facebookissa, enkä malta olla vinkkaamatta täälläkin. Tässä on projekti, joka on mielestäni aika mainio. Ja sellainen, joka ei kyllä minulle putkahtaisi päähän ikinä.

Kaija Papu on tamperelainen taiteilija, joka on päättänyt virkata poliisiauton! Projekti on niin työläs, että se on venähtänyt suunnitellun yhden vuoden sijaan jo yli kaksivuotiseksi. No ei ihme, kun yhden renkaan virkkaamiseenkin menee kuukausi.

Aikamoista! Jään innolla seuraamaan lopputulosta. Ensi kesään mennessä pirssin pitäisi tulla valmiiksi, sillä auto tulee esille Helsingin nykytaidemuseoon Kiasmaan. Aion todellakin mennä katsomaan.

Kaija Papu pitää auton virkkaamisesta blogia täällä. Taiteilijan omat sivut kannattaa katsoa myös. Yle uutisoi tästä viime viikolla, ja täältä pitäisi löytyä juttu.

Go Kaija Papu!

Kuva taiteilijan oma, täältä.

Grahampikkuleivät

Kun taannoin surffailin Kinuskikissan sivuilla kakkuvinkkien toivossa, törmäsin myös maukkailta kuulostavien grahampikkuleipien ohjeeseen.

Oitis päätin kokeilla, ja kyllähän se suolan ja rasvan liitto tässäkin hyvin toimii, heh! Oikein hyviä olivat, mutta terveyskekseiksi en kyllä väitä. Viinirypäleet ja brie kruunasivat.

Ohje tarkasti ja havainnolliset kuvat siis täältä.

Ruisleipä

Olen uhonnut jo pitkään että joskus mä vielä teen oman ruisleivän. Olin ajattellut hankkia juuren Martoilta. Huomasin että Ruohonjuuressakin myydään nykyään juurta. Mutta eräänä päivänä taloutemme toinen osapuoli tuli kotiin kaverilta saadun juuren kanssa.

Lainasin kirjastosta asiaan kuuluvaa kirjallisuutta, kyselin muilta ruokabloggaajilta vinkkejä, kävin läpi ohjeita ja ryhdyin hommiin. Aluksi epäilytti juuren haju, todella etikkainen. Mutta onko se etikkainen vai vaan hapan, juuri ei kuulemma haise kovin hyvälle. Päätin jatkaa (vaikka takaraivossa epäily että olen syyllistynyt juuren murhan avunantoon). Kolmantena päivänä kun leipä oli siinä vaiheessa että sen olisi pitänyt kohota, näin ei tapahtunut. Kohotettiin yön yli ja kyllä se siitä vähän paisua. Päätin jatkaa.

Vähän taisin hihkua kun leivät tuli uunista. Kauhun sekaisella jännityksellä sitten maistamaan. Noh. Päältä tosi kova, sisältä ehkä vähän raaka ja niin tiivistä tavaraa että jää kitalakeen kiinni. Mutta kyllä se ihan ruisleivälle maistuu! Ohjetta luvassa heti kun tuotekehittely on hieman pidemmällä.

Paahdettua kurpitsaa ja kikherneitä salaatissa

 

Mun ruoanlaittointo on ihan kateissa. Tekee mieli syödä asioita suoraan purkista. Huoh. Pakotin itseni tekemään jotain, eikä mieleen tullut mikään muu kuin viimeksi tehty ruoka. Niinpä päätin paahtaa kurpitsaa taas. Oli se vaan hyvää, taas. Paahdetuista herneistä tuli varsin maistuvia, niihin ilmestyi hauskan rapea pinta uunissa.

Paahdettu kurpitsa-kikhernesalaatti (kahdelle)

rapeaa salaattia (esim jäävuorta ja friseetä)

400g talvikurpitsaa (punnittu kuorineen)

1 tlk kikherneitä

oliiviöljyä

paprikajauhetta

suolaa

mustapippuria

balsamicoa

(parmesanlastuja)

Kuori ja pilko kurpitsa kuutioiksi. Levittele palat leivinpaperin päälle pellille. Valuta ja huuhtele kikherneet ja lisää pellille. Lorauta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa sekä paprikajauhetta ja sekoittele lusikalla. Paahda herneitä ja kurpitsapaloja 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia kunnes kurpitsat ovat pehmenneet ja herneiden pinta saanut paahteisen, rapsakan pinnan.

Revi salaatti ja kasaa paahdetut kasvikset päälle. Halutessasi leikkaa päälle parmesanista lastuja (toimii hyvin ilmankin, vegaaniversiona) ja sekoita balsamicosta ja oliiviöljystä kastike jota voi lorauttaa päälle.

Viikonlopun sukkasatoa

Perheen pienimmälle junasukat, itselle vähän isommat tavallistakin tavallisemmat sukat jämälangoista (varmaan seiskaveikkaa). Ja tota joo, oon vissiin ennenkin tehnyt harmaita raitasukkia. Seuraavissa on jos ei nyt mitään palmikkoa, niin ainakin väriä, lupaan!

Kelpaa kuljeskella marraskuussa.

Kasvispiirakkaa ja suklaakaakkua

Kun vieraisille oli tulossa Jytis kavaljeereineen, ajattelin heti tilaisuuteni tulleen kokeilla joitain ennen testaamattomia reseptejä. Molemmat kun ovat ihailtavan kokeilunhaluisia ja ennakkoluulottomia uusien ruokien suhteen! Päädyin leipomaan Hesarin ohjeilla kasvispiirasta ja suklaa-banaani-puolukkakakkua (jonka reseptiä en valitettavasti löytänyt Hesarin nettiarkistosta. Resepti kuitenkin julkaistiin 26.10. nimellä Lokakuun kakku).

Sanoisin, että piirakka hyvä, kakku outo. Piirakan pehmeästä tofusta koostuva tahinilla ja sitruunalla maustettu päällys oli mainio ja sopi hyvin juuresten kanssa. Ainoa toimimaton puoli reseptissä oli se, että kasviksia ei juurikaan maustettu, vaan kaikki maku oli päällysteessä. Suosittelisinkin lisäämään kasviksiin ainakin suolaa, ja vastaavasti vähentämään suolaa hieman päällysteestä.

Kakku taas... no, makua kuvailtiin moniulotteiseksi. Siinä maistuivat kyllä niin suklaa, banaani kuin puolukatkin, mutta omasta mielestäni kuitenkin ihan liikaa ne kypsät banaanit. Sinänsä ok resepti, jos nyt sattuu banaanien mausta ylitse kaiken tykkäämään.

Neljään pekkaan ei pystytty kakusta syömään kuin vajaa neljäsosa, mutta onneksi on työpaikan kahvipöydät. Vein loppukakun sinne, ja tunnin päästä ei ollut mitään  jäljellä!

Tässä piirakan ja kakun ohjeet sellaisina kuin ne itse toteutin. Piirakassa vaihdoin pohjataikinan vegaaniseksi (mikä tahansa pohja varmasti sopii tähän), lisäsin sipulin määrää, vaihdoin sellerin porkkanaan sekä korvasin päällysteen kananmunan soijajukurtilla ja perunajauholla. Kakussa ainoastaan vaihdoin Maizenan perunajauhoihin.

Kasvispiirakka

Pohja:
3 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
0,5 dl maustamatonta soijajukurttia
noin 0,5 dl kauramaitoa (tai vähän enemmän, jos taikina jää liian kuivaksi)

Täyte:
2 palsternakkaa
3 sipulia
1 paprika
1/2 bataattia
1 porkkana
4 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 tl kuivattua timjamia
suolaa

Päälle:
250 g pehmeää maustamatonta tofua
0,5 dl maustamatonta soijajukurttia
0,5 dl kaurakermaa
2 rkl perunajauhoja
2–2,5 rkl sitruunamehua
1 rkl tahinia
0,5 tl kuivattua rosmariinia
suolaa

Valmista piirakkataikina. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin keskenään sekoitetut öljy, jukurtti ja maito. Sekoita tasaiseksi ja lorauta tarvittaessa mukaan lisätilkka maitoa muotoiltavan taikinan aikaansaamiseksi. Painele taikina halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, peitä ja nosta jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. (Itse esipaistoin pohjaa 200 asteessa noin 10 minuutin ajan.)

Pese paprikat. Kuori juurekset ja sipulit. Halkaise kasvikset, poista paprikoiden sisukset ja lohko kaikki kasvikset paloiksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Pirskottele päälle hiukan öljyä ja mausta timjamilla ja suolalla. Paahda kasviksia uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Kääntele niitä kerran paiston aikana.

Pane monitoimikoneen kulhoon päällysteen ainekset. Aja seos tasaiseksi. Voit käyttää myös sauvasekoitinta.

Jaa piirakkapohjan päälle paahtuneet kasvikset ja kaada päälle tofuseos tasaiseksi kerrokseksi.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pohjataikina on kypsää ja pinta on saanut kauniin paistovärin. (Kun väri ei minulla meinannut muuttua kauniiksi millään, sivelin loppuvaiheessa piirakan päälle hieman öljyä ja paistoin sitä grillivastuksen alla viitisen minuuttia. Johan ruskistui ja kiilteli.)

Lokakuun kakku

3 kypsää banaania
2 dl puolukoita
350 g tummaa suklaata (käytin 70 %)
450 g pehmeää tofua
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 rkl perunajauhoja

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa. Muhenna kypsät banaanit, lisää puolukat, pehmeä tofu, sokeri, mausteet ja perunajauho. Sekoita tasaiseksi. Lisää sulatettu suklaa muihin aineksiin ja sekoita hyvin. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun (tai leivinpaperilla peitettyyn) irtopohjavuokaan ja paista noin tunti.

Jäähdytä kakku ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa. Suositellaan tarjoiltavaksi kahvin ja jälkiruokaviinin kanssa tai calvadoksen kera. Jytis haaveili kakun kanssa siemailtavasta portviinistä - sekin olisi varmasti sopinut hyvin!

Iik, ihanaa! Joulupalloja!

Tapasiko kukaan näitä herroja tänään Helsingissä? Minä en ehtinyt kirjakauppoihin (olivat sekä Suomalaisessa että Akateemisessa), mutta onneksi sentään istuivat tovin meidän olohuoneessa aamulla. Haastattelun voi katsoa täältä.

En selvästikään ole neulomisskenen sykkeessä enkä aallonharjalla, koska ennen tätä päivää en tiennyt, että olemassa on Arne ja Carlos! Nyt tuntuu, etten voi elää ilman heitä. Ainakaan ilman heidän joulupallojaan! Nii-in, joulupalloja. En tykkää kovinkaan monista joulukuusenkoristeita, mutta näiden herrojen jalanjäljissä kuljen kyllä mielelläni.

Ja niin kuin jo vakaasti päätin, etten enää osta yhtä ainoata käsityökirjaa. Nyt on ehkä pakko. Hirveä joulupallojen kutomishimo!

(No on ne tehneet kaikkea muutakin aika hienoa.)

Löytyykö täältä muita Arne & Carlos -faneja?

Kuva: Yle

Keitto paahdetusta kurpitsasta

Menin kauppaan ja yritin muistella Hesarin ruokatorstaissa ollutta kurpitsakeiton ohjetta. Ainakin siihen tuli kurpitsaa ja kermaa ja punaviiniä. Noh, kotiin päästyä huomasin että tuli siihen vähän muutakin, piti siis soveltaa. Sitten aloin muistella yhtä ehdotonta suosikkiani vuosien takaa, paahdettua porkkanakeittoa ja näitä reseptejä yhdistelemällä syntyikin todella täyteläisen makuinen soppa. Suosittelen!

Paahdettu kurpitsakeitto (kahdelle)

600-700g talvikurpitsaa (punnittu kuorineen)
3 pientä salottisipulia
puolikas appelsiini
5 dl kasvislientä
loraus punaviiniä
loraus kermaa
garam masalaa
suolaa
mustapippuria
persiljaa

Kuori kurpitsa ja sipulit. Lohko pienehköiksi paloiksi ja levitä leivinpaperin päälle pellille. Ripottele päälle garam masalaa, valuta öljyä ja sekoittele niin että kaikki palat saavat maustetta ja öljyä. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 min tai kunnes palat alkavat saada väriä.

Kiehauta kasvisliemi ja kaada paahtuneet kurpitsat ja sipulit joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella. Siirrä kattila takaisin liedellä. Purista joukkoon puolikkaan appelsiinin mehu, lisää loraus punaviiniä ja kermaa, sekoita ja maista. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Ripottele päälle persiljaa ja tarjoa hyvän leivän kanssa.

Jälkkäriksi oli Belgian suklaata. Testikonvehdin maku oli tumma suklaa, täytettynä tuoreella voilla. Muahahaa. Syntistä kamaa.