How much chocolate is too much chocolate?

Mistäköhän se pukki viime jouluna tiesi, että täällä tykätään suklaatista? Paketista nimittäin löytyi muhkea levyllinen tummaa suklaata ja tonttujen (vai suorastaan itämaan tietäjien) ränttäämä resepti itämaiseen kaakaoshottiin.

Hetki ehti joulusta vierähtää ennen kuin tuli sopiva pakkasilta kaakaoshottien tarjoiluun. Liioittelua lienee, että shottia maisteltiin suklaa-appelsiinimuffinssien seuralaisena, mutta ei nyt mennä siihen. Sitä paitsi vierailulle saapuneet herra ja rouva Pau eivät olleet yhdistelmästä moksiskaan!

Vegaanistin reseptin, ja tässä shotti sellaisena kun se meillä tarjoiltiin. Suosittelen tätä kyllä - joillekin ei-niin-suklaaholisteille saattaa jopa riittää jälkkäriksi ihan sellaisenaan.

Itämainen kaakaoshot
neljälle

100 g tummaa suklaata

2 dl soijamaitoa (tai 1 dl soijamaitoa ja 1 dl kookoskermaa)

0,75 dl tummaa kaakaojauhetta

3 rkl sokeria

0,5 tl kanelia

0,5 tl chilijauhetta tai -rouhetta

Rouhi suklaa veitsellä. Sekoita kaikki aineet kattilassa ja kuumenna, älä kiehuta. Hämmennä kunnes suklaa on sulanut ja juoma on tasaista. Tarkista maku ja lisää sokeria tai mausteita tarvittaessa. Tarjoa espressokupista tai vastaavasta.

Ihana savuinen tofu-tomaattikeitto (ja outo savuhimo)

Mä olen savukoukussa. Vielä jokin aika sitten en edes pitänyt mistään savulta maistuvista jutuista koska mausta tuli aina mieleen liha. Mutta nyt, ihan hillitön himo savutofuun! Ja savupaprikamausteeseen ja savumanteleitakin tekee mieli. En tiedä mistä tämä kumpuaa mutta näissä tiloissa loihdin keiton joka vastasi savun himooni hyvin maukkaasti.

Savuinen tofu-tomaattikeitto

2 tlk kuorittuja tomaatteja
1 pkt kylmäsavutofua
1 punainen paprika
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 aurinkokuivattua tomaattia (öljyssä)
vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl timjamia
1,5 tl sokeria
1 rkl punaviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
persiljaa

Laita uuni kuumenemaan, asteita 225. Halkaise paprika ja poista siemenet. Laita leivinpaperille paprikan puolikkaat (kuori ylöspäin) sekä valkosipulinkynnet kuorineen. Paahda uunissa noin 25 minuuttia kunnes paprikan kuori on tummunut. Anna paprikan jäähtyä hetki folion alla ja poista mustunut kuori juoksevan veden alla. Irroita kuoret myös valkosipulinkynsistä.

Sillä välin kun paprika paahtuu, lorauta kattilan pohjalle oliiviöljyä ja kuullota silputtua sipulia melko miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Hidas kuullottaminen kuulemma parantaa makua. Lisää kattilaan kuoritut tomaatit, täytä toinen purkki vedellä ja lisää vesi joukkoon. Lisää myös kasvisliemikuutio ja loput mausteet (paitsi suola ja persilja). Hauduta kannen alla n. 20 minuuttia. Lisää keittoon paahdettu paprika ja valkosipulinkynnet sekä aurinkokuivatut tomaatit.

Soseuta keitto sauvasekoittimella, maista ja lisää suolaa halutessasi. Savutofu kruunaa keiton. Tofun voi paloitella ja paahtaa kuutiot pannulla. Tää oli mun alkuperäinen suunnitelma mutta sitten alkoi laiskottaa ja vaan murensin tofun, sekoitin joukkoon persiljaa ja lisäsin keiton päälle. Mmm.

Romanttinen pipo

Uusi pipo, kovin romanttinen, ehkä kevät on sekoittanut pään?

Malli: From Norway with Love / Anna & Heidi Pickles

Lanka: Garnstudio DROPS Karisma + jämäkeriä

Puikot: 4 mm

Ravelryyyyn tästä.

Tykkään. Eli <3. IhQdaa.

Paluu ruotuun

Taannoisen väri-ilottelun jälkeen piti palata nopeasti ruotuun ja pistää puikoille jotain vähemmän värikästä.

Olen talvilomalla kotikotona ja äidin lankalaatikosta löytyi vaaleanruskeaa seiskaveikkaa (ostolakko siis pitää!), josta päätin tikuta lapaset. Musta Lampas -blogista löytyikin kiva sukkamalli, jonka Maiju oli puolestaan löytänyt täältä. Pintaneuleen Maikki oli bongannut Novitan talvinumerosta ymmärtääkseni. Hyvin toimi tuo pintaneule lapasissakin.

Ja helppokin se on kuin mikä: resorin jälkeen 1. ja 2. kerros aina oikeaa, 3. ja 4. kerros yksi oikein, yksi nurin. Ja tätä toistetaan, kun on aika kaventaa.

Kuvan lapaset menivät siskolle, mutta kun lankaa riittää ja jumittaja kun olen, taidan tehdä samanlaiset itsellekin. Lapasia on kärsimättömänkin hyvä neuloa, kun tulevat niin nopeasti valmiiksi.

Tallimestarin kiisseli ja huutava pakastin

Mun pakastin pitää välillä öisin tosi omituisia ääniä. Ajattelin että ehkä ulina hiljenee jos vähän tyhjennän sen sisältöä. Kesän marjavarasto pakkasessa on kuin aarrearkku jota varjelen, jos kesä ei enää ikinä tuukkaan niin onpahan jotain muistoja. Mutta viimepäivien aurinko ja keväisyys on antanut toivoa tulevasta sen verran että uskalsin käydä vaikeroivan pakastimeni kimppuun, kohti karviaisia. Maku-lehden sivuilta löytyi monenlaisia ideoita karviaisten hyödyntämiseen, päädyin Tallimestarin kiisseliin jota aavistuksen muokkailin (en esim jaksanut siivilöidä marjoja), kyllä, pidin.


Tallimestarin kiisseli
1 l vettä
1/2 l karviaisia
2 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
1/2 dl vettä
1 tl vaniljasokeria (laitoin vaniljauutetta)

Väliin ja päälle
3 dl raastettua hapanleipää (mulla oli vaaleaa)
2 rkl margariinia
1/2 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta (ei löytynyt kaapista niin laitoin kanelia)

Soseuta karviaiset. Kiehauta vesi, sokeri ja puolet soseesta. Liuota perunajauhot kylmään veteen. Ota kattila liedeltä ja kaada perunajauhoseos ohuena nauhana liemeen koko ajan sekoittaen. Pane kattila takaisin liedelle ja anna pulpahtaa muutaman kerran. Lisää loppu sose ja nosta kiisseli jäähtymään ja mausta vaniljasokerilla.

Kuumenna paistinpannulla rasva. Lisää mukaan ruisleipäraaste ja anna ruskistua kevyesti. Mausta seos sokerilla ja kaakaojauheella. Kaada kiisselistä puolet tarjoilumaljaan. Ripottele päälle reippaat puolet leipäseoksesta. Kaada päälle loput kiisselistä ja ripottele loppu leipäseos päälle. Toisella kerralla söin kiisseliä soijajugurtin kanssa, sopi erinomaisesti ja kermavaahto olis tietty myös hyvä kaveri.

Väri-ilottelua

Värejä tässä peitossa ainakin piisaa! Tilkkujen ollessa vielä kasassa pöydällä musta-harmaan sävyjen ystävää jopa hieman hirvitti, mutta lopputulokseen olen kuitenkin aika tyytyväinen.

Tavoitteena oli tehdä peitto yhdelle ihanalle pienelle tytölle, joka putkahti maailmaan muutama viikko sitten. Samalla halusin päästä eroon myös jämälangoista, joita kaappien perukoille on aika paljon kerääntynyt. Molemmat tavoitteet täyttyivät, joskin lankaa on kyllä vielä useampaankin peittoon.

Mallia katsoin Anu Harkin Puikoissa!-kirjasta. Tilkut ovat sileää neuletta, mutta myös nurjalla puolella neuloin kerroksen alussa ja lopussa kolme silmukkaa oikein. Ja ensimmäiset ja viimeiset neljä kerrosta neuloin kaikki oikein.

Tilkkuja on yhteensä 35 kappaletta ja yhdessä tilkussa silmukoita 22. Lankana Novitan 7 veljestä vuosien varrelta, kaikissa mahdollisissa väreissä. Ja reunat viimeistelin virkkaamalla puolipylväitä.

Ja peittoja on tehty muuallakin: täällä on hieman meikäläistä kunniahimoisemmat tavoitteet. Hienolta näyttää! Tähän peittoon ihastuin myös. (Ravelry-linkki tässä.)

Peruna-tomaatti-parmesanpaistos

Paistoksen virallinen nimi on Mieletön tomaatti-perunavuoka ja olen harkinnut sen testaamista jo pitkään, löytyy Marianne Kiskolan Koti-keittokirjasta. Kovasti sitä kehutaan kirjassa mutta vähän vaisuksi jäi mun ja muiden ruokailijoiden mielestä. Voi myös johtua siitä että tein isomman satsin ja en tainnut lisätä parmesania samassa suhteessa, luulen että se on se tän ruoan juttu. Tässä ohje alkuperäisessä muodossaan.

Mieletön (?) peruna-tomaattivuoka

6 keskikokoista perunaa
2 isoa sipulia
4 tomaattia
1 dl oliiviöljyä
2 tl yrttisuolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
2 dl raastettua parmesania (rasvaista laatua, esim Zanettia)
tuoretta basilikaa

Säädä uuni 175 asteeseen. Kuori ja viipaloi perunat ja sipulit. Viipaloi myös tomaatit. Kaada oliiviöljyä uunivuokaan ja asettele viipaleet sinne vuorotellen. Lorauta hieman öljyä päälle, lisää suola, pippuri ja juustoraaste. Paista uunissa noin tunti, testaa kypsyys ja paista tarvittaessa lisää, mulla meni lähemmäs puolitoista tuntia. Silppua lopuksi basilikaa päälle.

Moussakahkoa ja vehnästä

Rupesi tekemään mieli moussakaa. Ei sillä, että olisin ikinä maistanut semmoista alkuperäistä johon tulee lihaa ja perunoita ja kaikkea, mutta kuvittelen sen olevan suurta herkkua. Kaivelin netistä hieman erilaisia ohjeita, mutta en sitten varsinaisesti päätynyt seuraamaan mitään. Sen sijaan tein näppituntumalla yksinkertaistetun arkiversion kyseisestä ruoasta ja kyllä maistui! Eipä kai munakoisosta pahaa ruokaa voi tehdäkään. (Toisin kuin pinaatista, perunoista ja kikherneistä, joista yritin eilen muodostaa jonkinlaista sosekeittoa. Tuloksena oli hirvittävä tummanvihreä liisteri. Säästän teidät tarkemmalta raportilta.)

Liian myöhään tajusin, että reseptin puuttuessa unohdin sitten koko ruokalajista valkokastikkeen, vaikka maidot oli sitä varten kaupasta kannettu. Ei tätä hyvällä tahdollakaan taida voida moussakaksi kutsua, mutta jotain sinne päin. Onpahan hyvä syy tehdä oikeampi versio heti kohtapuoliin, ja sitten vaikka niitä perunoitakin mukaan.


Moussakahko

Tomaattikastike:
2 sipulia
1,5-2 dl soijarouhetta
1 prk tomaattimurskaa
3 rkl tomaattipyrettä
3 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 tl kanelia
1 tl chiliä
0,5 tl korianteria
0,5 tl jeeraa
0,5 tl muskottipähkinää
0,5 tl valkopippuria
suolaa
mustapippuria
nippu tuoretta oreganoa
vettä

Lisäksi:
2 munakoisoa
suolaa

Viipaloi munakoisot pitkittäissuunnassa noin 1 cm viipaleiksi ja ripottele suolaa viipaleiden molemmille puolille. Anna hikoilla vartin verran, kuivaa sitten talouspaperilla.

Valmista tomaattikastike. Kuumenna öljy kattilassa ja paista kuivattuja mausteita siinä hetki. Lisää sipuli ja valkosipuli ja freesaa kuultaviksi. Lisää kuiva soijarouhe ja paista sitä muutama minuutti sipulien kanssa. Lisää tomaattimurska ja -pyre sekä muutama desi vettä. Anna hautua vähintään 15 min. Lisäile vettä tarpeen mukaan ja lorauta mukaan myös punaviiniä, mikäli käden ulottuvilla sattuu olemaan.

Kokoa vuokaan vuorotellen munakoisoviipaleita ja kastiketta. Lorauttele päälle oliiviöljyä. Paista uunissa 200 asteessa kunnes munakoisot ovat pehmeitä, noin tunnin verran. (Paistoaika oletettavasti lyhenee, jos paahdat/paistat munakoisoviipaleet itkettämisen jälkeen ennen uuniin laittamista.)

Leipaisin myös leivän kun uuni kerran oli lämmin. Tein tavallisen vehnä-speltti taikinan 2,5 desiin nestettä ja heittelin mukaan rusinoita, kuivattuja aprikooseja ja parapähkinöitä. Ihmettelen vaan, että miksi en leivo leipää useammin? Niiin hyvää ja sitten lopulta nopeaakin.

Herkkuleipä papu-oliivitäytteellä

Viikonlopun illanistujaisista jäi yli ohuita, lettumaisia vehnäleipiä ja ajattelin että kääräisen niistä wrapit. Leipä kuitenkin meinasi murtua joten rullaa en saanut aikaiseksi mutta huippuhyvän herkkuleivän! Papu-oliivitahnasta tuli suolaista (vaikka siihen ei suolaa tullutkaan), porkkana oli just hyvä vastapotku sille.

Papu-oliivitahna

1 prk valkoisia papuja (käytin Go Green papumixiä)
1 pieni purkki vihreitä kivettömiä oliiveja (235g)
1/2 ruukku basilikaa
1 valkosipulinkynsi
1 tl paprikajauhetta
hippunen chilijauhetta
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Lisäksi herkkuleipään tarvitaan itse leipä (pita, tortilla, rieska), 1 porkkana raastettuna per leipä ja salaattia (esim jäävuorisalaattia ja rucolaa).

Ja tahnan kohdalla päästiin taas kategoriaan, rumaa mutta hyvää.

Hämmentävä Dubai

Päädyin talvilomallani Dubaihin, todellakin hämmentävä paikka. Tuntui kuin olisi ollut jossain keinotodellisuudessa, rakennukset ja viritelmät olivat niin epätodellisia. Suurta, kallista ja kliinistä. Mutta myös lämmintä, rauhallista ja herkullista.
Tai no, kulinaristiset elämykset jäivät vähän vähemmälle elämäni ensimmäisen ruokamyrkytyksen takia, mutta kun siitä toipui niin libanonilainen keittiö antoi parastaan.

En kyllästy meze-aterioihin ikinä. Hummusta, munakoisotahnaa, jugurttia, minttua, falafeleja, tahinikastiketta, juusto- ja pinaattitäytteisiä leivonnaisia, tabbouleh-salaattia ja leipää, ah. Ruokajuomana oli alkoholitonta olutta joka maistui kyllä aika karmealle, omenamehun ja väljän oluen sekoitukselle. Alkoholijuomia sai vain tietyistä hotellien ravintoloista jotka eivät taas olleet kovin viihtyisiä ruokapaikkoja.

Jälkkäripuolella kakut olivat aivan mahtavia. Pikkuruisistakin rantakioskeista löytyi tällaisia luomuksia.


Ja se itse ranta oli ehkä parasta koko paikassa.

Satuttiin paikalle Shopping Festivalin aikaan, liikkeissä hinnat -30-70%. Elektroniikkaa, vaatteita ja kultaa. Haaveilin uusista lisäleluista kameraan mutta kun astuin sisään ensimmäiseen ostoskeskukseen, tajusin että on aika tsägästä kiinni mitä löydän. Se nimittäin riippuu siitä mistä ovesta on tullut sisään, neljässä tunnissa en ehtinyt yhdellä ostarilla yhtä nurkkaa pidemmälle.
Maailman suurimmasta ostoskeskuksesta (The Dubai Mall) löytyi järjetön vedenalainen akvaariomaailma ja luistelukenttä, toiseksi suurimmasta (Mall of the Emirates) puolestaan laskettelurinne. Hiihtohaalareita ei juurikaan näkynyt.


Kamelinliha ja -maito olivat paikallisia ylpeydenaiheita. Löydettiin ravintola josta olisi saanut kameliburgeria, -kebua, kamelinmaito milkshakea ja vaikka mitä mutta jätettiin väliin.

Sen sijaan emme jättäneet väliin ystäväni suositusta aavikkoravintolasta joka sijaitsi siis keskellä aavikkoa, reilu 50km Dubaista Abu Dhabiin päin. Keskellä ei-mitään. Mutta tsiisus mitkä pitopöydät! Notkuvat arabialaiset puffapöydät täynnä mitä ihanimpia ruokia, höyryävät padat, savuavat grillit, jäätelömestari ja ties mitä. Tässä kuva yhdestä nurkkauksesta jonka koreista löytyi erilaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja hillitön valikoima taateleita.

Ähky oli kiitettävä tuon illan jälkeen.