Kookos-pesäpallokaakku

Herkun ja koukun tytöt ovat jakautuneet aika tarkkaan kahtia jalkapallo- ja pesäpallofaneihin. Tosin meillä pesäpallon kannattajilla ei oikein ole ollut vaihtoehtoja: jos on kotoisin paikkakunnalta, jonka asukasluku tuplaantuu kotipelin aikana, niin pakkohan sitä on lajia itsekin vähän seurata. Eikä siellä kyllä nuorena mitään muuta tekemistä ollut tarjollakaan.

Eilen sitten kun Maiku järjesti yhdistetyt synttärijuhlat ja pelikatselmukset, vein juhliin mukanani teemaan sopivan kaakun. Kerta se on ensimmäinenkin kun leipomisinspiraatio tulee urheilusta! (Terveisin nimim. maailman vähiten urheilusta kiinnostunut leipuri.) Mitalia ei vielä eilen tullut, mutta kaakku maistui silti. Ja hyvin jaksoi sen voimalla odotella vuorokauden verran loppuhuipennusta.



Koska Maiku on tunnettu kookoksen ystävä, niin tein kaakun Puputyttö ja vohvelisankari -kirjan Jookosta Kookosta -muffinssireseptillä. Vaihdoin tosin kaakaojauheen vehnäjauhoihin kun en halunnut kaakusta suklaista, kostutin kaakkua Malibulla ja lisäsin täytteeseen mustikoita, ja kyllähän siitä makia lopputulos saatiin aikaiseksi. Vähän nuo tuon kirjan sinänsä houkuttelevat reseptit ovat liian makeita jopa minun makuuni. Mutta ihanan kookoksinen lopputulos! Kakun koristeet ja päällys ovat marsipaania.


Jookosta Kookosta
2.5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
0.5 tl ruokasoodaa
0.25 tl suola
0.5 dl rypsiöljyä
2.5 dl kookosmaitoa
1.5 dl sokeria
1 tl vanilja -aromia
2.5 dl kookoshiutaleita

Kuorrute :
50 gr margariinia
0.5 dl kookosmaitoa
1 tl vanilja-aromia
4 dl tomusokeria
2.5 dl kookoshiutaleita

Lisäksi halutessasi:
mustikoita
Malibu-likööriä
marsipaania

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vuoraa muffinssipellin kolot paperivuoilla tai voitele kakkuvuoka. Sekoita keskenään kuivat aineet kookoshiutaleita lukuunottamatta. Sekoita isossa kulhossa öljy, kookosmaito, sokeri ja vanilja. Sekoita jauhot maitoseokseen. Lisää lopulta kookoshiutaleet. Täytä vuoat 2/3 täyteen ja paista noin 20 min. Jäähdytä.
Tee kuorrute.Vatkaa margariini notkeaksi, lisää kookosmaito ja vanilja. Sekoita. Lisää tomusokeri ja vatkaa pehmeäksi ja tasaiseksi. Lisää kookoshiutaleet ja sekoita. Kuorruta muffinssit tai käytä kuorrute kakun täytteenä.

Vahingossa terveellisemmät sämpylät

Oi kuinka paljon arvontavastauksia on jo tullut! Kiitos niistä, ne lämmittävät mieltä. Ja vielä ehtii toki hyvin osallistua, siis täällä.

Kiireettömän sunnuntaiaamun kunniaksi päätin leipoa sämpylöitä. Olin jemmannut hieman tuoretta, ryöpättyä pinaattia taikinaa varten. (Yleensä lisään taikinaan porkkanaraastetta.)

Aloin tehdä taikinaa ja heittelin sekaan kaikenlaisia kaapista löytyviä jauhoja ja leseitä: grahamjauhoja, kaurahiutaleita, vehnäleseitä, spelttijauhoja jne. Aikomukseni oli lisätä lopuksi vehnäjauhoja ja saada sillä vähän sitkoa taikinaan.

Mutta eihän meillä ollutkaan kaapissa vehnäjauhoja! Meinasi iskeä paniikki ja tulla tenkkapoo. Kaupat eivät olleet vielä auki, joten ei auttanut kuin jättää taikina aika löysäksi, nostaa se kohoamaan ja pistää peukalot pystyyn.



Omaksikin hämmästyksekseni sämpylöistä tuli lopulta hyviä. Asuintoverin mielestä jopa "ehkä vähän tavallista parempia". Tiedä sitten totuutta, mutta suoraan uunista otettuna ne maistuivat.



Tarjoilin niitä aamukahvin ja soijajugurttiin tehdyn smoothien kanssa, johon tuli mansikoita, punaherukoita, tölkki ananaspaloja mehuineen ja lisäksi hieman auringonkukansiemeniä ja vehnäleseitä.

Nyt on hyvä lähteä maha täynnä juhlistamaan blogia ja kerhoa. Tästä retkestä lisää varmastikin myöhemmin!

Me juhlitaan - ja arvotaan!

Tadaa! Herkku ja Koukku -blogi täyttää tänään komeat kaksi vuotta (ja itse kerho jo kolme)! Viime vuonna juhlistimme näin, mutta nyt järjestämme blogimme ensimmäisen arvonnan ikinä.

Arvomme synttäripaketin, jossa on Makeaa ja suolaista puutarhasta -kirja sekä Handepanden taiteilemat kämmekkäät.





Arvontaan pääsee osalliseksi ilmoittamalla kommenttiboksissa nimimerkkinsä (pelkkä anonyymi ei siis riitä) ja antamalla meille palautetta. Voi esimerkiksi kertoa, miksi lukee Herkkua ja Koukkua tai millaisia juttuja blogista eniten tykkää lukea. Alun perinhän aloitimme blogin ihan omaksi iloksemme, mutta matkan varrella on tarttunut mukaan muitakin lukijoita - mikä on tosi hauskaa!

Blogaajinahan olemme varsinaisia sekakäyttäjiä, kun teemme sekä ruokaa että neulomme, virkkaamme ja askartelemme. Ruokablogauksia tulee ihan luonnostaankin enemmän, koska joka päivä tulee syötyä, mutta vastaavasti villapaita ei valmistu yhdessä päivässä. Meille H&K on kuitenkin ruoka- JA käsityöblogi - nimikin sen kertoo.

Mutta mitä mieltä olette te? Sana on nyt vapaa! Osallistumisaika päättyy ensi viikon perjantaina 17.9. Lauantaina sitten arvotaan voittaja.

Arpaonnea ja juhlamieltä!

Tallinna

Suuntasimme viime viikonloppuna ellun ja kommentaattori-S:n kanssa Tallinnaan, tässä matkaraporttia (enemmän kuvia, vähemmän sanoja). Matkan teema liikkui aika lailla herkku&koukku -osastolla, suunnitelmissa oli käydä kangas- ja lankakaupoissa ja syömässä... Aika paljon sitä ehtiikin tekemään kuudessa tunnissa!

Laivamatka sujui rattoisissa tunnelmissa. Aika kivat syksyiset värit oli valikoituneet neulojien pakaaseihin! Sekä meno- että tulomatkalla taisi viereisissä pöydissä istua kommenteista päätellen myös neulojia, mukavaa kun tuo neulominen aina yhdistää ihmisiä.

Kaupunkireittimme sisälsi vähän uutta ja vanhaa, niinkuin Tallinna itsekin.

Matkan ensimmäinen kohde oli toisiaan lähes vastapäätä sijaitsevat kangas-/käsityökaupat Abakhan ja Karnaluks, jonne sujautettiin ratikalla. Abakhanissa oli enemmän kankaita, kun taas Karnaluksista löytyy lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Suosittelen varaamaan riittävästi aikaa ;)

Molemmissa kaupoissa kuolasimme erityisesti mittavia nauhavarastoja. Ihania slaavilaisteemoja, kesämekkonauhoja, pitsejä... Saa vinkata, jos tiedätte kotimaan pääkaupunkiseudulla mitään vastaavaa!

Tässä Karnaluksin varastoja. Näitä oli siellä metritolkulla. Aargh. Myös lankoja on yksi hallillinen.

Nauhaostoksia tehtiin kuitenkin varsin maltillisesti. Ellu mutisi kassalla nauhoja maksaessaan jotain joulukorteista, saa siis nähdä mitä yllätyksiä jouluposti tuo tullessaan.

Karnaluksin takana on muuten ihastuttava puutaloalue, jossa taidettiin viime reissulla kierrellä vähän enemmänkin. Nyt vain ihan pikaisesti. Jos joku tuntee alueen historiaa tai nykyisyyttä paremmin, kuulisin mielelläni näiden talojen tarinan.

Lankakaupoista testattiin (Karnaluksin lisäksi) Liann Lõngad ja Pronksi Lõngapood. S:llä oli missiona löytää täydellisen väristä liukuvärjättyä vironvillaa huivilangaksi, ja missio taisi Pronksissa tulla täytettyä (katsokaa tuota vihreä-violettia, onko herkumpaa!). Muutakin tarttui matkaan mukaan.

Kaubamajan läpi kävellessämme osuimme myös kirjakauppaan. Käsityöhyllyllä arvoimme pitkään teoksen Eesti tikand -äärellä - mokoma näytti kannen perusteella erityisen mielenkiintoiselta, mutta sisältöä ei päässyt tarkastelemaan, koska kirja oli paketoitu muoviin, emmekä ymmärtäneet takakansitekstiä. Nappasimme sen kuitenkin mukaan, ja läheisempi tarkastelu osoitti kirjan sisältävän pienen vihkosen, jossa kerrotaan virolaisista kansanperinnekirjailuista sekä useamman kirjailumalliarkin. Ooh! Ja aah! Suosittelen, vaikka en olekaan vielä kovin syvällisesti perehtynyt. Mallit näyttivät todella hienoilta. Kuten myös tietysti Eesti labakindad -kirjassa (en nyt löytänyt hyvää linkkiä, mutta guuglella löytyy tietoja).

Matkan herkkuosuutta päästiin testaamaan Aedissa. Ravintola on sisustukseltaan ja ilmapiiriltään todella viihtyisä, ruoat kauniisti esillä, palvelu ystävällistä ja mautkin kohdallaan.

Samaa ei voi sanoa paluumatkalaivan drinkkibaarin mansikkamargaritasta ja mojitosta. Jälkimmäinen oli lähinnä pepsodenttia sekoitettuna jäähileeseen. Huh huh. (Sitä paitsi on mielestäni huijausta näyttää drinkkilistalla hieno kuva drinkkilasista ja sitten pistää moska muovimukiin. Ja vielä kinuta siitä 6.5 euroa. Elämäni kallein hammastahna. (Olen ihan vähän katkera.)) Mutta Tallinnasta ostetut maustemantelit lievittivät makuhermojen tuskaa.

Kiitos matkanjärjestäjä-ellulle ja ihanalle matkaseuralle eli S:lle!

Syön rasvaa

Moi, mä olen Jytis ja olen ehkä koko elämäni yrittänyt hallita painoani jollain tavalla. Kaiken maailman dieettejä on testattu, on lihottu ja laihduttu ja taas lihottu. Sitten tuossa viitisen vuotta sitten tein oikeasti muutoksia ruokavalioon (jätin pois vaalean leivän kokonaan, aloin syödä aamupuuroa, kasvispainotteisia ruokia, vähemmän pastaa ja riisiä ja syömään säännöllisesti) ja laihduin.

Sen jälkeen olen käyttänyt tosi paljon light-tuotteita ja viime aikoina poistanut lähes kaiken rasvan ruokavaliostani. Siinä ei kyllä ole mitään järkeä. Ensinnäkin light-tuotteet ovat kauheaa teollista sontaa ja ihminen tarvitsee rasvaa. Jotenkin vaan tuntui että heti jos syö vähän rasvaa niin lihoaa mutta eihän se niin mene, herätys Jytis.

Näiden lisäksi on ollut ihme turvotusta pitkään vaikka syön superterveellisesti. Niinpä päätin testata vähähiilihydraattista ruokavaliota. Ei viljoja, ei sokeria ja ei varsinkaan light-tuotteita. Kolmas viikko meneillään ja olo on hyvä! Ei turvota, olen tajunnut kuinka tajuttomasti elintarvikkeissa on sokeria (ja kuinka paljon sitä syön!) ja käytän oikeaa maitoa, oikeita juustoja, oikeaa ihanaa luomu kirnuvoita. Aluksi se oli kauheaa, pelottavaa. Mutta kun tajusi että olo onkin hyvä eikä lihoa niin ahaa-elämys oli aikamoinen.

Aion ottaa ruokavalioon takaisin jotkut viljat pienissä määrin, samoin sokerin hedelmien muodossa, light-tuotteita en koskaan. Lupaan myös itselleni olla potematta huonoa omaatuntoa jos juhlissa on tarjolla jotain hiilihydraatteja sisältäviä juttuja, juhlat on juhlia. Se mitä olen näistä kaikista ruokavalionmuutoksistani oppinut on että omaa kehoa pitää kuunnella, se kyllä kertoo milloin on hyvä olla.

Ja on mulla tän tilityksen lisäksi yksi reseptikin! Aika hillitysti mä sitä kirnuvoita kuitenkin käytän koska saahan rasvaa muualtakin, oliiveista, kalasta, juustoista ja pähkinöistä. Tää resepti on Voisilmäpelistä ja se on mainio!



Mausteiset paahdetut pähkinät

2-3 tl paprikajauhetta (mulla osa oli savupaprikajauhetta)
1-2 tl valkosipulisuolaa
1/2 - 1 tl chilijauhetta
1 rkl oliiviöljyä
3 dl haluamiasi pähkinöitä

Sekoita mausteet keskenään. Lisää pähkinät. Kaada päälle öljy ja sekoita kunnolla. Laita vuokaan tai pellille ja paista 180 asteessa n. 10 minuuttia. Voit välillä vähän käännellä pähkinöitä paistamisen aikana. Tarkkaile, etteivät pähkinät vain pääse kärähtämään, muuttuvat äkkiä pahanmakuisiksi.

Kasvisruokailijoiden kokous

Olen liittynyt naamakirjaryhmään, joka kokoontuu Seoulissa aina, kun joku järjestää tapaamisen. Yleensä viikonloppuisin, että kauempaakin saapuvat ehtivät mukaan. Ryhmän perustajat myös kirjaavat suotuisia ravintoloita google mapsiin. Kartasta onkin ollut kovasti apua menneinä viikkoina.


Loving Hut -ketjun ravintoloita on jo useita ympäri kaupunkia ja koko Etelä-Koreaa. Arvelisin, että Ameriikasta on lähtöisin tämä. Ensimmäinen tapaaminen, jossa olin mukana oli poikkeuksellisesti viikolla, mutta silti toista kymmentä kerholaista saapui paikalle.


Yritys hyvä kymmenen, tulos sitten vähän vähemmän... Vai olenkohan liian vaativa. Tässä on pakasteesta soijapurilaispihvi ja loput voinee tunnistaa kuvasta.

Kerholaisten mukaan listan paras annos oli mausteista elikkäs tulista suikalesoijaa, jota kääräistiin erilaisiin salaatinlehtiin. Pääsin maistamaan tätäkin, oli ainakin näyttävämpi esillepano ja sanoisin, että maukkaampaa kuin oma tilaukseni.

Iloisia tyttösiä! Oli mukava tavata paikallisia ja viettää iltaa, vaikka enemmistö kyllä oli ulkomaalaisia. Suomen lisäksi ainakin Saksa, Uusi-Seelanti, USA, Slovakia, Vietnam ja Espanja olivat edustettuina. Seuraavalla tapaamiskerralla on luvassa kerholaisten tilaama ja järjestämä kokkauskurssi syyskuun loppupuolella!

Näppärää lounasta

Nappasin nämä mukaani matkalla kaupungilta kotiin. Kaksi crepestä, crepesiä..öö lättykäärylettä. Oiva löytö! Kasvisvaihtoehtoina oli ainakin ananas, peruna ja kurpitsa. Valitsin ananaksen ja perunaksen. Peruna oli maustettua muusia. Perustäytteinä salaatti, porkkana, kaali ja joku sinapin tyyppinen. Päätäytteen sai valita noin viidestätoista vaihtoehdosta.

Taustalla siintävät salaattileivät, jotka tein nälissäni oitis, kun pääsin kotiin. Leivät olivat jo valmiina, kun muistin, että lättykääröt lämpenevät repussa...

Savutofutäytteiset tomaatit

Tällainen ihana resepti löytyi Yrttipurkki maustehyllyssä -blogista. Sitä lukiessa tajusin etten ollut pitkään aikaan syönyt savutofua ja himo iski välittömästi. Tosi hyviä olivat ja pesto kruunasi koko homman. Tykkäsin myös ulkonäöstä, mainio alkupala/pikkusyötävä vaikka juhliin. Ja hyvin piristi ankeaa arki-iltaakin.

Savutofutäytteiset tomaatit

4 tomaattia
1 pkt savutofua
sipulia
keskivahvaa chiliä (laitoin jauheena)

Pesto

runsaasti basilikan lehtiä
hieman sitruunamelissan lehtiä (mulla ei ollut)
auringonkukansiemeniä
rypsiöljyä
soijakastiketta
valkosipulia
pippuria

Tomaatit koverretaan tyhjiksi ja paahdetaan uunissa muutama minuutti, kunnes ovat pehmeitä ja kuori alkaa kipristellä. Sillä aikaa paistetaan tofu pieninä viipaleina öljyssä rapeapintaiseksi. Levy saa olla aika kuumalla, jotta pinta tulee oikeasti rapeaksi. Kun tofut alkavat olla jo miltei valmiita, laitetaan joukkoon silputtu sipuli ja viipaloitu chili (ja valkosipuli).

Valmista pesto sekoittamalla aineet tahnaksi tehosekoittamella/sauvasekoittimella. Mittasuhteista sen verran että mulla oli siemeniä 4 rkl, soijaa 1 rkl, öljyä loraus. Vettä voi lisäillä, jotta saa oikeanlaisen koostumuksen.

Isot ja pienet

Villasukat! Ulkona on yhdeksän astetta ja tihuuttaa vettä, taloyhtiö on laittanut lämmityksen päälle ja kynttilät on kaivettu kesäsäilöstään. Villasukat on luonteva seuraava askel matkalla kohti talvea. Otinkin kaikki villasukkani esille eteiseen koriin, josta ne voi napata jalkaan heti kengät riisuttuaan. Onko ihanampaa!

Uusin villasukkaparini valmistui tässä ihan vastikään. Olen sen kyllä aloittanut jo kauan kauan sitten, mutta teknisistä syistä johtuen purkanut aika monta kertaa, haudannut lankalaatikon pohjalle, ottanut uudestaan esille, hylännyt, aloittanut, purkanut ja sitä rataa. Kun kun nimittäin. Niin siis tämä Noro. Kaikkien mielestä se on ihkulankaa. Mutta miten minä en saa siitä mitään järkevää aikaiseksi?

No, totta puhuen, oli syytä neulojassakin (tai lähinnä juurikin neulojassa). Töpeksin kantapään kanssa neuloessani sen verran, että siitä tuli tosi ruma. Ei mennä teknisiin yksityiskohtiin, uskokaa vaan että ruma on. Mutta kun tuosta langasta piti tulla (ja kaikilla muilla on kuvien mukaan tullutkin) ihania raitayhdistelmiä ihan tuosta vaan. Ei tullut! Tuli koiranoksennusta. Välillä kaunista kelta-sinistä (tms) raitaa, sitten perään harmaanruskeanvihreä mössösotku. Kavalaa. Jos purki ja aloitti alusta eri kohdista värijuoksua, niin eiköhän vaan taas kohta tullut koiranoksennusta. Pah!

No, jotenkin tästäkin elämän kolhusta selvittiin ja järjellä prosessia ohjaten neuloin sukat loppuun mahdollisesta oksennusväristä huolimatta (eikä sitä valmiisiin sukkiin sitten lopulta tullutkaan). Vähän sekavia tunteita nämä vieläkin herättävät, mutta kyllä niitä nyt lämpimikseen jalassa pitää. Eivätkä ne enää näytä edes pahalta. Tarinan opetus voisi olla vaikka että joskus perfektionismi on ihan hyvä asia, mutta ei siinä vaiheessa kun aloittaa samaa sukkaa viidettä kertaa.

Malli: summamutikassa, ruma tuli

Lanka: Noro Kureyon Sock, väri 164

Puikot: 2.5 mm

Sitten toiset, pienet ja sievät. Ihkulangasta nämäkin, tosin tästä minäkin tykkäsin. Suuntasin nämä yhdelle ihkulle nelikuukautiselle söpölle, vähän ne olivat vielä isot mutta eiköhän se jalka suurene talven kuluessa.

Malli: summamutikassa, hyvä tuli

Lanka: KPPPM, väri P142L

Puikot: 2.5 mm

Karviais-halloumisalaatti

Kävin äidin luona muutama viikko sitten ja vietin aikaa kirsikkapuussa sekä marjapensaissa. Karviaiset olivat jääneet tänä vuonna aika pieniksi mutta maukkaita olivat. Ajattelin aluksi että teen niistä jotain jälkkäriä mutta sitten Ruokalassa tuli vastaan karviais-mozzarellasalaatin ohje. Vaikutti tosi hyvältä vaan mun teki mieli suolaisempaa juustoa joten päädyin halloumiin. Muutenkin resepti muokkaantui aika paljon matkan varrella. Vähän epäilytti että miten karviaiset salaattiin sopivat mutta pelko oli turha, hyvin!

Karviais-halloumisalaatti (kahdelle)

1 pkt halloumia
2-3 dl karviaisia
1 ruukku salaattia
rucolaa
1/2 kurkku
1/2 punasipuli

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunaa
1 tl hunajaa
1 tl kuivattua minttua
persiljaa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Liota halloumia halutessasi vartin verran kylmässä vedessä jos haluat hieman hillitä sen suolaisuutta. Kuivaa ja pilko juusto ja paista pannulla öljyssä kauniin ruskeaksi. Sillä aikaa kokoa salaatti. Pese ja pilko salaatti, kurkku ja sipuli. Lisää lopuksi pestyt karviaiset sekä paistetut halloumit. Sekoita kastike ja kaada päälle.