Belgialainen vohveli

.. näyttää tältä. Ja on todella hyvää! Tuhtia tavaraa. Oikeaoppinen syöntitapa on kuulemma ilman lisukkeita ja mukaan napattuna, pystyy syömään myös pyörällä ajaessa.

Taustalla puolestaan on Bryssel. Reissuni oli niin pikainen että syvempää matkakertomusta ei ole luvassa mutta Belgia vaikutti huomattavasti sympaattisemmalta kuin olin ajatellut. Hienoa arkkitehtuuria, kivoja pieniä kuppiloita ja kahviloita, hurjan hyvää suklaata ja olutta, leppoisaa meininkiä.

Tässä ollaan torilla Antwerpenissä. Tuoksu juustotiskin ja sienitiskin välissä oli huikea!

Ja huikeaa oli myös se että torikojusta pystyi ottamaan annoksen etanoita tai ostereita ja kuohuviiniä. Halvalla. Tai graavilohileipiä valkoviinin kanssa. Tällaista suomalaisiin torikahviloihin.

Kahviloista pakko suositella ketjua Le Pain Quotidien, joka päiväinen leipämme. Leipomo, jonka kaikki tuotteet ovat luomua. Ja kahvilan puolella näistä pääsee sitten nauttimaan. Ketjun ideaan kuuluu että keskellä kahvilaa on iso puinen pöytä jonka ympärillä ruokaillaan. Ja jaetaan leipää.

Suosittu valinta on brunssilla myytävä leipäkori jossa on valikoima leipomon tuoretta leipiä ja erilaisia levitteitä ja hilloja sekä muuta aamupalaa, mehua, munia jne. Myöhästyimme brunssiajasta ja leipäkoria ei enää pystynyt tilaamaan mutta jotain vastaavaa. Yllä pienempi valikoima leipiä, tapenadea, vuohenjuustolevitettä, parmesania, aurinkokuivattuja tomaatteja, melonia ja parmankinkkua.

Alla yksi elämäni parhaista salaateista. Punajuuritahna oli ihanan sitruunaista, hummus taivaallisen kuohkeaa, jopa linssit ja bulgur oli saatu maukkaiksi yrteillä ja sitruunalla ja jollain. Pakko aloittaa tuotekehittelyt, nämä maut haluan pystyä loihtimaan itsekkin.

Ja sai sieltä leivoksiakin.

Yhden kahvilan voisin myös vinkata Antwerpenistä. Caffe Nation. Sanovat että kahvi on parasta huumetta. Paikka on symppis, kiva sisäpiha myös jos haluaa istua ulkona. Ja voin suositella myös teenjuojana, chai latte oli valmistettu oikeasti teestä eikä makusiirapista. Edustalla cafe mocca.

Antwerpenin kujilta löytyy myös paljon kivoja putiikkeja. Kuulemma parempi valikoima kuin Brysselissä. Paikallisen shoppaavat lauantaisin kun eivät arkisin ehdi ja sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Tosin sunnuntaisin leipomot ovat auki. Myös tämän soisin rantautuvan Suomeen.

Niin ja simpukkasesonki. Oih ja voih.

 

Kiitos myös vohvelinsyöjälle, osa kuvista napattu hänen kamerastaan.

Lähi-itä lautasella

Tästä se kaikki alkoi. Ystävä tuli Betlehemistä visiitille Suomeen ja toi lahjaksi baklavaherkkuja. Noin pari kiloa. Oli pakko pyytää apusyöjiä ja tottakai piti tehdä myös pääruokia jotta pääsee syömään jälkkäreitä. Muahahaa.

Tahnapuolella tarjolla oli saavillinen hummusta, tsatsikia, munakoisotahnaa sekä aina niin hyvää porkkana-oliivitahnaa. Lisäksi pöytään kannettiin marinoitua fetaa, oliiveja, kuskus-salaattia sekä itse tehtyjä pitaleipiä, jotka näyttivät hämäävän paljon kaupasta ostetuilta. Ohje täältä.

Falafelit meinasivat kärvähtää. Mutta syy siihen miksi toivon että jaksoitte lukea tänne asti, on alla olevat Vihreän Langan ohjeella tehdyt perunat. Ihan tajuttoman hyviä! Ei peruna voi olla näin hyvää? Oli se.

Batata harra eli tuliset perunat

1 kg perunoita
1 rkl + 2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
3 valkosipulinkynttä
0,5–1 tl cayennepippuria
1/4 tl mustapippuria
1 ruukku korianteria silputtuna
(suolaa)

Kuori perunat tai pese ne harjalla. Leikkaa ne sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Kääntele perunoiden joukkoon 1 rkl öljyä ja suola. Kumoa perunat pellille leivinpaperin päälle ja kypsennä 250-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, eli kunnes perunat ovat saaneet väriä.

Sekoita kupissa loput öljystä, puristetut valkosipulinkynnet ja pippurit. Pirskota valkosipuliseos perunoiden joukkoon ja lisää silputtu korianteri. Kääntele. Kypsennä perunoita uunissa vielä muutama minuutti, eli kunnes tunnet valkosipulin tuoksuvan. Tarkista maku ja lisää halutessasi ripaus suolaa. Nautitaan lämpiminä.

Sahtain!

Uusi tuttavuus: viikuna

 

Jännä miten paljon ihminen voi syödä jotain raaka-ainetta kuivattuna, ilman että on maistanut sitä tuoretta versiota. Havahduin tähän vasta kesällä Italiassa, jossa eteeni kannettiin alla oleva kasa. Tuoreita viikunoita.

Syödään kuoret päällä, sanoi mamma. Ja minä tottelin. Maku hieman yllätti, tuli mieleen karviainen. Aiheutti muuten useammalle maistajalle allergisia reaktioita, jotain kiwimäistäkin siinä oli. Kaikki olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä että hurjan näköinen se on.

Viikunoita on tullut vastaan viime aikoina kaupassa ja kauppahallissa joten päätin että testaan näitä pallukoita myös koti-oloissa, Uusi tuttavuus -haasteen hengessä. Muistelin että olin nähnyt Ruokahommia -blogissa viikunoita salaatissa ja sieltä sitten otin oppia.

Vuohenjuusto-viikunasalaatti

köntti hyvää chevreä
erilaisia salaatteja
rucolaa
kurkkua
oliiveja
lohkottua viikunaa
balsamicosiirappia

...woah. Todellakin toimii.

Tässä vielä Italian tyyliin brunssipöydässä.

Sinistä, sinistä

Suhteeni siniseen on ristiriitainen. Teini-iässä vetäisin väristä överit: kaiken, siis aivan kaiken piti olla sinistä eri sävyissä. Lukioiässä lempipaitani oli kirppikseltä löydetty tummansininen plyysipaita, jota pidin arkena ja juhlana, kaverinaan ylisuuret miesten puvunhousut. (Uh huh.) Parinkympin tietämillä sanoin siniselle ei kiitos, ja sillä tiellä on pysytty tähän saakka.

Mutta nyt tuo sininen on vaaninut salakavalasti tiensä takaisin, eikä näytä ollenkaan pahalta. Syön nykyään mieluummin Fazerin sinistä kuin punaista, haaveilen ah, niin ihanasta Arabian tuokiosta ja kaiken lisäksi tein Wurmin sinisestä langasta. Mitähän seuraavaksi? Alan varmaan tykätä lohenpunaisesta ja persikan sävystä!

Jostain syystä tietokoneemme tökkii, enkä saa lisättyä kuvatekstejä. Fazerin sininen ei varmaan kaipaa kuvaa, mutta tässä muutama ihana Tuokio. Juuri oikean sinisiä. Kelpuuttaisin keittiööni!

Wurm on oikein kiva myssykkä ja kaksinkertaisen reunansa ansiosta myös napakka ja lämmin. Tein myssyn Cascaden Heritage-langasta, mikä on paksumpi lanka kuin alkuperäisessä ohjeessa suositellaan. Silmukoita mulla oli muistaakseni 80 ja puikot 4,5 mm. Tällainen tuli.

Tykkään!

Astiakuva: Arabia

Kerhokuulumisia

Aurinkoista sunnuntaipäivää vietettiin kerhotapaamisen merkeissä. Osa kerholaisista ei ollut nähnyt toisiaan sitten viime tapaamisen. Onneksi on kerho, ettei vallan unohdu nähdä kavereita naamatusten!

Tapaaminen alkoi heti ruokapöydän äärellä. Viikonlopun hittituotteeksi todettiin sienirisotto, sitä taitaa kerhotapaamisen lisäksi piakkoin olla tarjolla myös joidenkin kerholaisten omassa keittiössä.



Jälkiruokana puolukkaisia keksitikkareita eli kekseistä tehtyjä cake popseja, mutta tällä kertaa ilman tikkaritikkuja - kaapista kun löytyi vain coctailtikkuja, eivätkä ne pysyneet menossa mukana ihan loppuvaiheeseen asti.

Puolukkapopsit
n. 16 kpl

250 g vaaleita keksejä
1.5 dl tuoreita puolukoita
100 g tuorejuustoa
2 rkl sokeria
250 g suklaata
15 g puolukkajauhetta

Murskaa keksit hienoksi jauheeksi (itse painelin keksit siivilän läpi, myös jollain koneella ne varmaan saa jauhettua). Puserra puolukoista hieman nestettä pois siivilässä ja soseuta tuorejuuston ja sokerin kanssa. Pilko pari riviä suklaata veitsellä rouheeksi. Sekoita keksimurska, tuorejuustotahna, sokeri ja suklaarouhe kulhossa ja muotoile palloiksi. Laita jääkaappiin jäähtymään ainakin pariksi tunniksi.

Sulata loppu suklaa esim. vesihauteessa ja kasta pallot suklaaseen. (Tikut ovat tässä avuksi, jos haluat niitä käyttää: kasta tikku ensin suklaaseen, työnnä pallon sisään ja laita hieman jähmettymään kylmään, jolloin tikku tarttuu hyvin palloon. Kasta pallo tämän jälkeen kokonaan suklaasulaan ja valuta ylimääräinen suklaa pois). Kasta pallo osittain vielä puolukkajauheeseen. Jähmetä jääkaapissa yön yli, samalla maut tasaantuvat. Jos pallot ovat tikkujen päässä, kannattaa ne tahriintumisen estämiseksi tökkiä pystyasentoon styroksilevyyn tms.

(Puolukkapopseista saa vegaanisia käyttämällä vegaanisia keksejä, soijatuorejuustoa ja maidotonta tummaa suklaata.)



Pehmeä sisus, suklaakuori ja kirpeä marjajauhe olivat ihan oiva yhdistelmä. Raadin mielestä sopisivat mainiosti myös joulun kahvipöytään.



Käsityörintamalla teemoina olivat mm. black on black...



... viidellä letitys...



... ja positiivinen turbaanihenkisyys.



Tästä taas kohti seuraavaa tapaamista! Ja vielä terveisiä Ekille, joka ei päässyt paikalle!

Suppilovahvero-kaalipaistos

Tein taas kaalilaatikkoa. Ihan samalla ohjeella mutta vaihdoin ohrat suppiksiin. Todella hyvää. Sen vaan halusin kertoa, ei mul muuta. Hyvää viikonloppua kaikille!

Punajuuri-suklaakakku

Hieman hymyilytti kun luin Ellun ruskaretkitarinaa ja epäonnisesta punajuuri-suklaakakusta. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta kun tämän blogin kirjoittajat ovat samojen reseptien äärellä toisistaan tietämättä. Mutta oma kakkuni oli onnekas! Hieman hämmentävä, mutta maistuva. Punajuuri maistuu vahvasti läpi, ehkä jonkun makuun liikaakin, mutta muodostaa oivan liiton suklaan kanssa.

Ohje on Glorian ruoka&viini -lehdestä (6/2011).

Punajuuri-suklaakakku

300g punajuurta
350g tummaa suklaata (70%)
450 pehmeää tofua
1,5 dl ruokosokeria
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia
0,5 tl jauhettua kardemummaa
1,5 rkl maissitärkkelysjauhoa

Pese punajuuret, mutta älä kuori. Keitä kypsiksi, noin 30 min riippuen koosta. Sulata suklaa vesihauteessa eli paloittele suklaa teräskulhoon ja nosta kattilan päälle jossa on kiehuvaa vettä. Vesi ei saa koskettaa kulhoa. Sulata suklaa sekoitellen ja nosta kulho jäähtymään.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Paloittele ja kuori punajuuret, soseuta sauvasekottimella. Sekoita tofu, sokerit, kaneli, kardemumma ja maissitärkkelys punajuurisoseeseen. Sekoita suklaa joukkoon. Kaada taikina vuokaan, paista kakkua keskitasolla  30-45 min kunnes se näyttää kiinteytyneen. Mulla taisi olla tunnin. Mutta ei pidä pelästyä hytisevää vuokaa, kakku jämäköityy jäähtyessään. Kun kakku on jäähtynyt, siirrä jääkaappiin (kätevää valmistaa esim edellisenä päivänä), ota esiin 30 min ennen tarjoilua. Koristele suklaalastuilla ja tomusokerilla. Kermavaahto sopii myös hyvin kaveriksi.

Kreikan meri, meri Kreikan

Pienehkön kesätauon jälkeen porukkamme oli jälleen ravintoloita testailemassa. Hieman vajaahkolla osallistujakunnalla, mutta kuitenkin.

Rantabulevardia.

Jokos nokkelimmat pokkelimmat hoksaa missä ollaan? Kyllä, Helsingin Kreikassa eli Hertsikassa. "Ravintolakerhon" kohteena oli tällä kertaa Thalassa. Hanna oli testannut paikan antimia aiemminkin ja muut olivat kuulleet muutoin huhuja.

Odotusleipää ja oliivitahnaa.

Alkupaloja valitessamme olimme hieman hämmennyksissämme, mutta onneksi avulias tarjoilija otti homman haltuun ja kertoi mitä kannattaa tilata. Tässä siis lajitelma koko porukan kesken jaettavaksi. Vaihtoehtona olisi ollut myös mereneläväisempi lautanen.

Halusin vielä lisäksi hummusta ja ehkä olisin halunnut vielä halloumijuustoakin, mutta kyllä  maha oli jo niin täynnä näiden jäljestä ja pääruuatkin olivat vielä tulossa, että ihan hyvä, ettei sitä tullut tilattua.

Hannan annos oli munokoisovuokaa riisilisukkeella. Oli ihan maukasta, maistoin minäkin.

Tässä minun lautasellani filotaikinakääreiset pinaattijuustokolmiot, potut ja ehkä juustokastike. Kyllähän suomalainen potusta tykkää ei siinä mitään, mutta ehkä vähän jännä yhdistelmä.

Jytiksen annos sisälsi katkarapuja ja arvio taisi kallistua positiivisen puolelle. Terkennuksia kommenttilootaan!

Paikan tunnelma oli merellisistä puitteista huolimatta hieman lounasmainen, eikä niinkään illanviettohenkinen. Ruokalistasta löytyi kuitenkin pikkujoulumenu, että kyllä varmasti meininkiä täynnä olevia illanviettoja on luvassa tulevile kuukausille. Palvelu oli miellyttävää ja alkupalalajitelma suositeltava.

Ruskaretki

Viime viikonloppuna vietin ihanan viikonlopun mökillä kaveritapaamisen merkeissä. Sää sattui olemaan mahtavan syksyinen ja aurinkoinen, ja ruskakin parhaimmillaan.

Vanhempien porstuassa oli odottelemassa kasvimaan satoa: järjettömän isoja kurpitsoita ja kesäkurpitsoita. Lisäksi mullasta käytiin vielä kiskomassa (edelleen järjettömän isoja) punajuuria ja porkkanoita. Eipä tarvinnut käydä kaupassa!

Punajuurista tehtiin punajuuri-kookospataa. Sanna-ystävä oli kyseistä pataa tarjoillut kerran aikaisemmin vuosia sitten, ja se oli jäänyt mieleeni erityisen herkullisena. Enkä muistanut väärin, herkullista se oli taas! Reseptin alkuperä ei ole enää muistissa, mutta onneksi se on turvassa Sannan reseptikirjassa.

Pähkinäiset kookospunajuuret

1 rkl seesamiöljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
4 kuorittua punajuurta lohkoina
1 1/2 dl (=n. 100g) cashewpähkinöitä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl limetin mehua
4 dl kookosmaitoa
1 ruukku rucolaa

Kuullota mausteita hetki öljyssä. Lisää sekaan punajuuret ja jatka kuullotusta. Lisää limetin mehu ja kookosmaito ja hauduttele kunnes punajuuret ovat kypsiä, eli noin tunti. Lisää pähkinät. Tarjoile rucolan ja vaikkapas riisin tai quinoan kera.

Jälkkäriksi leivoin punajuuri-suklaakakkua, mutta siitä tuli niin kamala ja kuminen, että kyseinen räpellys voidaan unohtaa. Potentiaalia kyllä oli sen verran, että kokeiluihin kyseisen makukombon suhteen täytyy vielä palata.

Kaakkupettymyksen jälkimainingeissa leivoin sitten vielä kesäkurpitsa-kardemummakakkua, ja se onneksi onnistui paremmin: makea oli ja kardemumma maistui vahvasti. Tämä kakku katosi parempiin suihin sen verran nopeasti, että Kamomillan konditoriasta löytyvää reseptiä voi suositella. Tein reseptin puolikkaana, ja paistoin pellin sijaan kakkuvuoassa.

Kardemummainen kesäkurpitsakakku

1 dl vettä
2 dl öljyä
4 dl sokeria (3 dl riittää myös)
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl vaniljajauhetta
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
7 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,25 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 170 °C:en ja vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Yhdistä vesi, öljy, sokeri, hienolla terällä raastettu kesäkurpitsa, vanilja, suola ja kardemumma ja sekoita. Sekoita ensin toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja leivinjauhe ja yhdistä ne sitten märkien aineiden joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Paista esilämmitetyssä uunissa 30 minuuttia eli kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin ja kakku on sisältä kypsä. Anna jäähtyä, leikkaa annospaloiksi ja tarjoile.

Suuri kiitos vielä kavereille viikonloppuseurasta. Toivottavasti nähään pian taas!