Kasvispiirakkaa ja suklaakaakkua

Kun vieraisille oli tulossa Jytis kavaljeereineen, ajattelin heti tilaisuuteni tulleen kokeilla joitain ennen testaamattomia reseptejä. Molemmat kun ovat ihailtavan kokeilunhaluisia ja ennakkoluulottomia uusien ruokien suhteen! Päädyin leipomaan Hesarin ohjeilla kasvispiirasta ja suklaa-banaani-puolukkakakkua (jonka reseptiä en valitettavasti löytänyt Hesarin nettiarkistosta. Resepti kuitenkin julkaistiin 26.10. nimellä Lokakuun kakku).

Sanoisin, että piirakka hyvä, kakku outo. Piirakan pehmeästä tofusta koostuva tahinilla ja sitruunalla maustettu päällys oli mainio ja sopi hyvin juuresten kanssa. Ainoa toimimaton puoli reseptissä oli se, että kasviksia ei juurikaan maustettu, vaan kaikki maku oli päällysteessä. Suosittelisinkin lisäämään kasviksiin ainakin suolaa, ja vastaavasti vähentämään suolaa hieman päällysteestä.

Kakku taas... no, makua kuvailtiin moniulotteiseksi. Siinä maistuivat kyllä niin suklaa, banaani kuin puolukatkin, mutta omasta mielestäni kuitenkin ihan liikaa ne kypsät banaanit. Sinänsä ok resepti, jos nyt sattuu banaanien mausta ylitse kaiken tykkäämään.

Neljään pekkaan ei pystytty kakusta syömään kuin vajaa neljäsosa, mutta onneksi on työpaikan kahvipöydät. Vein loppukakun sinne, ja tunnin päästä ei ollut mitään  jäljellä!

Tässä piirakan ja kakun ohjeet sellaisina kuin ne itse toteutin. Piirakassa vaihdoin pohjataikinan vegaaniseksi (mikä tahansa pohja varmasti sopii tähän), lisäsin sipulin määrää, vaihdoin sellerin porkkanaan sekä korvasin päällysteen kananmunan soijajukurtilla ja perunajauholla. Kakussa ainoastaan vaihdoin Maizenan perunajauhoihin.

Kasvispiirakka

Pohja:
3 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
0,5 dl maustamatonta soijajukurttia
noin 0,5 dl kauramaitoa (tai vähän enemmän, jos taikina jää liian kuivaksi)

Täyte:
2 palsternakkaa
3 sipulia
1 paprika
1/2 bataattia
1 porkkana
4 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 tl kuivattua timjamia
suolaa

Päälle:
250 g pehmeää maustamatonta tofua
0,5 dl maustamatonta soijajukurttia
0,5 dl kaurakermaa
2 rkl perunajauhoja
2–2,5 rkl sitruunamehua
1 rkl tahinia
0,5 tl kuivattua rosmariinia
suolaa

Valmista piirakkataikina. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin keskenään sekoitetut öljy, jukurtti ja maito. Sekoita tasaiseksi ja lorauta tarvittaessa mukaan lisätilkka maitoa muotoiltavan taikinan aikaansaamiseksi. Painele taikina halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, peitä ja nosta jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. (Itse esipaistoin pohjaa 200 asteessa noin 10 minuutin ajan.)

Pese paprikat. Kuori juurekset ja sipulit. Halkaise kasvikset, poista paprikoiden sisukset ja lohko kaikki kasvikset paloiksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Pirskottele päälle hiukan öljyä ja mausta timjamilla ja suolalla. Paahda kasviksia uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Kääntele niitä kerran paiston aikana.

Pane monitoimikoneen kulhoon päällysteen ainekset. Aja seos tasaiseksi. Voit käyttää myös sauvasekoitinta.

Jaa piirakkapohjan päälle paahtuneet kasvikset ja kaada päälle tofuseos tasaiseksi kerrokseksi.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pohjataikina on kypsää ja pinta on saanut kauniin paistovärin. (Kun väri ei minulla meinannut muuttua kauniiksi millään, sivelin loppuvaiheessa piirakan päälle hieman öljyä ja paistoin sitä grillivastuksen alla viitisen minuuttia. Johan ruskistui ja kiilteli.)

Lokakuun kakku

3 kypsää banaania
2 dl puolukoita
350 g tummaa suklaata (käytin 70 %)
450 g pehmeää tofua
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2 rkl perunajauhoja

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa. Muhenna kypsät banaanit, lisää puolukat, pehmeä tofu, sokeri, mausteet ja perunajauho. Sekoita tasaiseksi. Lisää sulatettu suklaa muihin aineksiin ja sekoita hyvin. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun (tai leivinpaperilla peitettyyn) irtopohjavuokaan ja paista noin tunti.

Jäähdytä kakku ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa. Suositellaan tarjoiltavaksi kahvin ja jälkiruokaviinin kanssa tai calvadoksen kera. Jytis haaveili kakun kanssa siemailtavasta portviinistä - sekin olisi varmasti sopinut hyvin!

Iik, ihanaa! Joulupalloja!

Tapasiko kukaan näitä herroja tänään Helsingissä? Minä en ehtinyt kirjakauppoihin (olivat sekä Suomalaisessa että Akateemisessa), mutta onneksi sentään istuivat tovin meidän olohuoneessa aamulla. Haastattelun voi katsoa täältä.

En selvästikään ole neulomisskenen sykkeessä enkä aallonharjalla, koska ennen tätä päivää en tiennyt, että olemassa on Arne ja Carlos! Nyt tuntuu, etten voi elää ilman heitä. Ainakaan ilman heidän joulupallojaan! Nii-in, joulupalloja. En tykkää kovinkaan monista joulukuusenkoristeita, mutta näiden herrojen jalanjäljissä kuljen kyllä mielelläni.

Ja niin kuin jo vakaasti päätin, etten enää osta yhtä ainoata käsityökirjaa. Nyt on ehkä pakko. Hirveä joulupallojen kutomishimo!

(No on ne tehneet kaikkea muutakin aika hienoa.)

Löytyykö täältä muita Arne & Carlos -faneja?

Kuva: Yle

Keitto paahdetusta kurpitsasta

Menin kauppaan ja yritin muistella Hesarin ruokatorstaissa ollutta kurpitsakeiton ohjetta. Ainakin siihen tuli kurpitsaa ja kermaa ja punaviiniä. Noh, kotiin päästyä huomasin että tuli siihen vähän muutakin, piti siis soveltaa. Sitten aloin muistella yhtä ehdotonta suosikkiani vuosien takaa, paahdettua porkkanakeittoa ja näitä reseptejä yhdistelemällä syntyikin todella täyteläisen makuinen soppa. Suosittelen!

Paahdettu kurpitsakeitto (kahdelle)

600-700g talvikurpitsaa (punnittu kuorineen)
3 pientä salottisipulia
puolikas appelsiini
5 dl kasvislientä
loraus punaviiniä
loraus kermaa
garam masalaa
suolaa
mustapippuria
persiljaa

Kuori kurpitsa ja sipulit. Lohko pienehköiksi paloiksi ja levitä leivinpaperin päälle pellille. Ripottele päälle garam masalaa, valuta öljyä ja sekoittele niin että kaikki palat saavat maustetta ja öljyä. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 min tai kunnes palat alkavat saada väriä.

Kiehauta kasvisliemi ja kaada paahtuneet kurpitsat ja sipulit joukkoon. Soseuta sauvasekoittimella. Siirrä kattila takaisin liedellä. Purista joukkoon puolikkaan appelsiinin mehu, lisää loraus punaviiniä ja kermaa, sekoita ja maista. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Ripottele päälle persiljaa ja tarjoa hyvän leivän kanssa.

Jälkkäriksi oli Belgian suklaata. Testikonvehdin maku oli tumma suklaa, täytettynä tuoreella voilla. Muahahaa. Syntistä kamaa.

Ei se näkö vaan se maku

Olen sokerilakossa. Menossa on nyt neljäs päivä, enkä ole varma, joko helpottaa. Tämä postaus ei ehkä lievennä tuntemuksia, mutta julkaistaan se nyt kuitenkin.

Pari viikonloppua sitten tuli todistettua, etten ole mikään Kinuskikissa tai Herkun ja Koukun Ellu. Päätin nimittäin leipoa kakun vuosien tauon jälkeen. Ei mennyt ihan niinku Strömsössä, juu ei.

Kinuskikissalta tosiaan löysin mainion kakkupohjaohjeen, jota pelottomasti lähdin testaamaan. Mutta vaikka kuinka tarkkaan ohjeita noudatin, jokin meni vikaan - ensin kakku pursusi vuoan reunojen yli uunin pohjalle ja lopulta lässähti. Onneksi Facebook-kaveri kuitenkin muistutti, että koristeluilla voi peittää pohjan virheet. 

Päällisen tein Ellun ohjeen mukaan, ja väliin laitoin banaania, kermavaahtoa ja lemoncurdia. 


Tässä lopputulos. Oli aivan hyvää, sopivan kirpsakkaa minun makuuni! Maistui vieraillekin! Kakkumestariuteen on kuitenkin vielä matkaa, huh huh.

Yritys hyvä kymmenen

... mutta tulos ei niinkään. Jämälankalapasista tuli kyllä ihan kivat ja pirteät...

... mutta tämä purkki ei kyllä ole yhtään tyhjempi.

Täytyis tikuta varmaan muutama pari lisää. Keltaisesta raidasta lähtien mennään eriparia, koska innostuin neulomaan keltaista niin paljon ensimmäiseen, että toinen jäi sit vähän tyngäksi. Piti kuroa kiinni muissa väreissä, mutta ei varmaan haitanne.

Mitään mallia ei näissä tietenkään ollut, 40 silmukkaa puikoilla, langat seiskaveikkaa ja Vuorelman Vetoa ym. Puikot 3 mm. Nopeasti valmista - sopii mulle.

Ystävä tarvitsee piristystä syksyynsä, joten nämä lähtevät hänelle postissa huomenna. Peukalon värit hän valitsi itse, eikä tiennyt näitä saavansa. Luotan siihen, ettei eksy blogiin ja siksi uskallan tämän jo julkaista.

Herkuttelua Berliinissä

Käväistiin tyttöporukalla viime viikolla Berliinissä (mukana menossa mm. hanna, jolle kiitos parista ekasta kuvasta). Olin aikaisemmin nähnyt kyseisestä kaupungista vain kaksi rautatieasemaa, joten odotin malttamattomana nähtävyyksiä ja ennen kaikkia niitä herkkuja, joita on tässäkin blogissa moneen kertaan ylistetty.

Ensimmäisenä aamuna päädyttiin aamiaiselle Cafe Fleuryyn. Tarjoilija pyöritteli päätään hieman epätoivoisena kun kysyin vegaanista aamiaista ("no keitossa ei oo maitoa... ei mutta ai nii, siinä onki lihaa"), mutta taikoi lopulta lautaselle vaikka mitä!

Hedelmiä, hilloja, avokadoa, kasviksia, tuoretta leipää, teetä soijamaidolla... ähky tuli. Eikä ruokalistalta löytynyt kasvisbrunssikaan tainnut jättää reissukavereita nälkäisiksi. Juustoja, hedelmiä, tahnoja ja niin paljon leipää kuin halusi.

Sunnuntaiaamuna suunnattiin Mauerparkin kirpparille uhkarohkeasti jo ennen aamiaisen nauttimista. Laskettiin sen varaan, että eiköhän sieltä jotain huikopalaa saa, ja ei tarvinnut pettyä. Vegaaninen harvinaisen terveellinen aamiaisvaihtoehto löytyi sisääntuloportin viereiseistä kojusta: jättiläispala banaanisuklaakakkua. Nam.

Kirppis oli kaikkien mieleen ja löytöjä tehtiin. Kotiinviemisiksi laukkuihin pakattiin ainakin kenkiä, vaatteita, koruja ja sisustusjuttuja. Kuvan joulukuusi jäi tällä kertaa ostamatta, vaikka toki harvinaisen hieno olikin.

Kirpputorikierroksen jälkeen yritettiin ensin mennä brunssille Cafe Morgenrotiin, mutta paikka oli niin täynnä, että ei mahduttu sekaan. Urheasti käveltiin Lucky Leekiin, mutta se oli kiinni! Siinä vaiheessa alkoi jo nälkäkiukuttamaan siihen malliin, että marssittiin lähimpään brunssia mainostavaan kahvilaan. Ja jälleen kerran mahat saatiin täyteen: tarjolla oli ihania marinoituja sieniä, munakoisoja ja kesäkurpitsoja, hummusta, salaatteja, leipiä ja mitä vielä. Paikan nimi ei jäänyt mieleen, mutta reissukaverit huutakoon hep, jos ovat parempimuistisia.

Koska hotellidiiliimme ei kuulunut aamiaista, pääsimme maistelemaan niitä ravintoloihin oikein urakalla. Yksi kivoimpia aamiaispaikkoja oli vegaaniravintola Kopps. Ennen kymmentä tiistaiaamuna olimme ainoat asiakkaat, mutta sehän ei haitannut menoa. Pystyipähän kuvaamaan hienoa sisustusta!

Listalta tilattiin tofukokkeli-perunapaistosta ja omenapannukakkuja vaahterasiirapilla...

...sekä jukurttiaamiainen, joka sisälsi soijajukurttia, hedelmiä, mysliä, pähkinöitä ja mitäs vielä.

Olisin ehdottomasti halunnut palata testaamaan myös Koppsin lounasta tai illallista, mutta se jäi seuraavaan kertaan.

Viimeisenä päivänä tehtiin vielä retki Friedrichshainiin vegaanileivonnaisten toivossa. Ensimmäiseksi päädyttiin Ohlala Tartes Shoppiin, joka oli oikein viehättävä vaaleanpunahenkinen pikku kahvila. Tarjolla oli suolaisia ja makeita leivonnaisia, ja me valittiin vitriinistä vegaanista suklaa-banaanipiirasta ja marja-vaniljapiirasta. Ihania olivat, eivät edes liian makeita.

Muutaman korttelin päässä oli Cupcake-niminen kahvila, joka oli niin ikään keskittynyt sisustuksessa söpöilyyn. Herkkujen lisäksi myynnissä oli muffinssi-aiheisia postikortteja, pinssejä, kasseja ja t-paitoja.

Koska mahassa ei sattuneesta syystä ollut tilaa muffinsseille, otimme muutaman näytekappaleen mukaan myöhemmin maisteltaviksi. Vasemmanpuoleinen muffinssi oli vegaaninen suklaa-kookosyksilö, oikean puoleisen (ei-vegaaninen) makuna taisi olla suklaa-maapähkinävoi ja nimenä The King.

Jossain välissä palasimme vielä sinne Morgenrotiin, kun jäi harmittamaan brunssin missaaminen. Lounasaikaan tarjolla oli keittoa ja kasvispiirasta. Hinta oli halpa, maku hyvä!

Seuraavaan kertaan jäi Morgenrotin vegaanisen kakun maistaminen. Näytti kyllä mahottoman hyvältä, mutta kun laukussa oli jo ne muffinssit, ja maha ennestäänkin täynnä kasvispiirakkaa...

Kaiken kaikkiaan Berliinistä jäi oikein hyvä maku suuhun. Välimatkojen pituus kaupunginosien välillä yllätti (samoin kuin se, miten monimutkainen asia itä ja länsi ovatkaan kun niitä oikein rupeaa historian valossa pohtimaan...), ja ruokapaikkojen sijainteja olisi kannattanut selvittää vähän tarkemmin etukäteen. Siinä vaiheessa kun nälkä yllätti, olivat kaikki kivan kuuloiset ravintolat aina toisella puolen kaupunkia. Mutta ensi kerralla on kaikenmoinen hahmottaminen jo helpompaa, kun kaupunki on tuttu.

Kiitos vielä reissukavereille hyvästä seurasta. Mennäänpä pian uudestaan!

Once more with feeling: punajuuri-suklaakakku

Kokeilin kerran aikaisemmin tänä syksynä punajuuri-suklaakakkua, ja tuloksena oli täydellinen fiasko. Kakku oli ihmeellinen tiivis mötikkä, joka päätyi syömäkelvottomana roskakoriin. Muutamaa päivää myöhemmin Jytis tietysti bloggasi täydellisen kauniista ja onnistuneesta kakustaan samoista raaka-aineista, ja meitsiä rupesi harmittamaan epäonnistuminen entistä enemmän. Niinpä oli pakko tarttua haasteeseen uudestaan, ja pyöräyttää vielä uusi kakku. Tällä kertaa siitä tulikin oikein hyvä (jee!), mutta ei erityisen punajuurinen. Mikäli tahdot enemmän punajuuriefektiä, kannattanee punajuurisoseen osuutta lisätä.

Punajuuri-suklaakkakku

3,5 dl jauhoja

2 dl sokeria

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 dl punajuurisosetta (2 pientä punajuurta)

1 dl öljyä

2 dl kauramaitoa

100 g tummaa suklaata (käytin 70%)

Keitä pari pientä punajuurta kuorineen kypsäksi ja soseuta sauvasekoittimella. Rouhi tai raasta suklaa.

Sekoita kuivat aineet ja suklaarouhe keskenään ja nesteet sekä punajuurisose keskenään. Lisää nesteet jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 175 asteessa noin 35 minuuttia. Ripsuttele päälle tomusokeria ja tarjoa vaikkapa vaniljakastikkeen kanssa. Suklaakuorrutuskaan ei lienisi liioittelua.

Belgialainen vohveli

.. näyttää tältä. Ja on todella hyvää! Tuhtia tavaraa. Oikeaoppinen syöntitapa on kuulemma ilman lisukkeita ja mukaan napattuna, pystyy syömään myös pyörällä ajaessa.

Taustalla puolestaan on Bryssel. Reissuni oli niin pikainen että syvempää matkakertomusta ei ole luvassa mutta Belgia vaikutti huomattavasti sympaattisemmalta kuin olin ajatellut. Hienoa arkkitehtuuria, kivoja pieniä kuppiloita ja kahviloita, hurjan hyvää suklaata ja olutta, leppoisaa meininkiä.

Tässä ollaan torilla Antwerpenissä. Tuoksu juustotiskin ja sienitiskin välissä oli huikea!

Ja huikeaa oli myös se että torikojusta pystyi ottamaan annoksen etanoita tai ostereita ja kuohuviiniä. Halvalla. Tai graavilohileipiä valkoviinin kanssa. Tällaista suomalaisiin torikahviloihin.

Kahviloista pakko suositella ketjua Le Pain Quotidien, joka päiväinen leipämme. Leipomo, jonka kaikki tuotteet ovat luomua. Ja kahvilan puolella näistä pääsee sitten nauttimaan. Ketjun ideaan kuuluu että keskellä kahvilaa on iso puinen pöytä jonka ympärillä ruokaillaan. Ja jaetaan leipää.

Suosittu valinta on brunssilla myytävä leipäkori jossa on valikoima leipomon tuoretta leipiä ja erilaisia levitteitä ja hilloja sekä muuta aamupalaa, mehua, munia jne. Myöhästyimme brunssiajasta ja leipäkoria ei enää pystynyt tilaamaan mutta jotain vastaavaa. Yllä pienempi valikoima leipiä, tapenadea, vuohenjuustolevitettä, parmesania, aurinkokuivattuja tomaatteja, melonia ja parmankinkkua.

Alla yksi elämäni parhaista salaateista. Punajuuritahna oli ihanan sitruunaista, hummus taivaallisen kuohkeaa, jopa linssit ja bulgur oli saatu maukkaiksi yrteillä ja sitruunalla ja jollain. Pakko aloittaa tuotekehittelyt, nämä maut haluan pystyä loihtimaan itsekkin.

Ja sai sieltä leivoksiakin.

Yhden kahvilan voisin myös vinkata Antwerpenistä. Caffe Nation. Sanovat että kahvi on parasta huumetta. Paikka on symppis, kiva sisäpiha myös jos haluaa istua ulkona. Ja voin suositella myös teenjuojana, chai latte oli valmistettu oikeasti teestä eikä makusiirapista. Edustalla cafe mocca.

Antwerpenin kujilta löytyy myös paljon kivoja putiikkeja. Kuulemma parempi valikoima kuin Brysselissä. Paikallisen shoppaavat lauantaisin kun eivät arkisin ehdi ja sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Tosin sunnuntaisin leipomot ovat auki. Myös tämän soisin rantautuvan Suomeen.

Niin ja simpukkasesonki. Oih ja voih.

 

Kiitos myös vohvelinsyöjälle, osa kuvista napattu hänen kamerastaan.

Lähi-itä lautasella

Tästä se kaikki alkoi. Ystävä tuli Betlehemistä visiitille Suomeen ja toi lahjaksi baklavaherkkuja. Noin pari kiloa. Oli pakko pyytää apusyöjiä ja tottakai piti tehdä myös pääruokia jotta pääsee syömään jälkkäreitä. Muahahaa.

Tahnapuolella tarjolla oli saavillinen hummusta, tsatsikia, munakoisotahnaa sekä aina niin hyvää porkkana-oliivitahnaa. Lisäksi pöytään kannettiin marinoitua fetaa, oliiveja, kuskus-salaattia sekä itse tehtyjä pitaleipiä, jotka näyttivät hämäävän paljon kaupasta ostetuilta. Ohje täältä.

Falafelit meinasivat kärvähtää. Mutta syy siihen miksi toivon että jaksoitte lukea tänne asti, on alla olevat Vihreän Langan ohjeella tehdyt perunat. Ihan tajuttoman hyviä! Ei peruna voi olla näin hyvää? Oli se.

Batata harra eli tuliset perunat

1 kg perunoita
1 rkl + 2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
3 valkosipulinkynttä
0,5–1 tl cayennepippuria
1/4 tl mustapippuria
1 ruukku korianteria silputtuna
(suolaa)

Kuori perunat tai pese ne harjalla. Leikkaa ne sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Kääntele perunoiden joukkoon 1 rkl öljyä ja suola. Kumoa perunat pellille leivinpaperin päälle ja kypsennä 250-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, eli kunnes perunat ovat saaneet väriä.

Sekoita kupissa loput öljystä, puristetut valkosipulinkynnet ja pippurit. Pirskota valkosipuliseos perunoiden joukkoon ja lisää silputtu korianteri. Kääntele. Kypsennä perunoita uunissa vielä muutama minuutti, eli kunnes tunnet valkosipulin tuoksuvan. Tarkista maku ja lisää halutessasi ripaus suolaa. Nautitaan lämpiminä.

Sahtain!

Uusi tuttavuus: viikuna

 

Jännä miten paljon ihminen voi syödä jotain raaka-ainetta kuivattuna, ilman että on maistanut sitä tuoretta versiota. Havahduin tähän vasta kesällä Italiassa, jossa eteeni kannettiin alla oleva kasa. Tuoreita viikunoita.

Syödään kuoret päällä, sanoi mamma. Ja minä tottelin. Maku hieman yllätti, tuli mieleen karviainen. Aiheutti muuten useammalle maistajalle allergisia reaktioita, jotain kiwimäistäkin siinä oli. Kaikki olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä että hurjan näköinen se on.

Viikunoita on tullut vastaan viime aikoina kaupassa ja kauppahallissa joten päätin että testaan näitä pallukoita myös koti-oloissa, Uusi tuttavuus -haasteen hengessä. Muistelin että olin nähnyt Ruokahommia -blogissa viikunoita salaatissa ja sieltä sitten otin oppia.

Vuohenjuusto-viikunasalaatti

köntti hyvää chevreä
erilaisia salaatteja
rucolaa
kurkkua
oliiveja
lohkottua viikunaa
balsamicosiirappia

...woah. Todellakin toimii.

Tässä vielä Italian tyyliin brunssipöydässä.