Hulmuhelma

Äkillinen vappuinspiraatio sai kaivelemaan kangasvarastoista Eurokankaan palalaarista aikoja sitten lunastetun kangaspalasen. Vappuhame!



Malli on maailman simppelein, ensin leikataan vyötärökaistale summittaisesti mittaamalla ja suorakaiteen muotoinen hamepalanen sitten rypytetään kiinni kaistaleeseen. Vyötärökaistaleen napin korvasin vappuhulluttelun kunniaksi jatkamalla kaistaletta sen verran pitkäksi, että sen saa solmaistua rusetiksi.



Taidanpa tästä lähteä seuraavaksi etsimään vapputansseja. Hauskaa vappua!

Uusi tuttavuus: vesikastanja

 

Uusien raaka-aineiden testailu jatkuu ja huhtikuun ainekseksi valikoitui vesikastanja. Olin tuijotellut tätä purkkia jo tovin kaupan hyllyllä, taannoinen kastanjatahnaihastus mielessäni tartuin purkkiin. Ja sain todeta että kastanja ja vesikastanja taitavat olla kaksi hyvin eri asiaa. Purkista tullut valkoinen pyörylä ei maistunut yhtään millekkään. Tai no ehkä sille vedelle.

Sopii kuulemma salaatteihin ja wokkeihin. Paistelin halkaistuja vesikastanjoita pannulla sienien kanssa, mukaan meni myös porkkanaa, kiinankaalia ja pavunituja. Mausteeksi chiliä, soijaa, valkosipulia, korianteria ja makeaa chilikastiketta. 

Ja kyllä ne kastanjat itseasiassa sitten imaisivatkin makua kastikkeesta mutta aika yhdentekevä raaka-aine sanon minä. Kivasti ne rapsahtelivat suussa mutta en tajua. Raps raps blääh.

Köps pöps.

Terveisiä Tanskanmaalta! Tapahtui seuraavaa:

Matka oli huolellisesti valmisteltu. Kuka mää oon? Missä mää oon? Miten täältä pääsee paikkoihin? Mihin paikkoihin? Mitä rahoja täällä käytetään? Paljonko tää leikkiraha on oikeassa rahassa?



Hotellia vastapäätähän on kivan näköinen paikka. Kalaset. Taidan mennä sinne vegaaniburgerille (aka falafelia ja salaattia leivän välissä). Täällähän onkin aika hip ja cool meininki, onpa jännittävää, taidan tärähdyttää kuvankin samantien.



Viikonloppunahan onkin kaikki paikat kiinni. No damn. Mennään siis Roskildeen katsomaan kirkkoa ja viikinkilaivoja. Hienoja olivat. Aurinko alkoi tällä välin paistaa, ja tanskalaiset siirtyivät suitsait ulkoterasseille värjöttelemään. Sielläkin tarjottiin lounaaksi leipäsiä täytteellä. Itse asiassa en koko reissulla juuri muuta syönytkään. Smørrebrødien maassa maan tavalla.



Illalla kuulin vaalitulokset. Oli taas mentävä käymään Kalasetissa vahvistamassa hermoja.

Haluan tämän baarin Helsinkiin.



Kööpenhaminassa alkoi olla päiväsaikaan jo melkoisen lämmintä.



Taidanpa siis lähteä piitsille tunnin junamatkan päähän Tisvildelejeen (kunhan pääsen ensin yhteisymmärrykseen lipunmyyjän kanssa siitä, miten paikkakunnan nimi lausutaan). Täällä oli ehkä reissun paras ruokahetki, vaikka paikallisen suurpakkauksiin keskittyneen Netto-ruokakaupan eväsvalikoima olikin hieman rajallinen, ja tarjoilija vielä tipautti tuorejuuston ensitöikseen rantahietikolle. Mutta hyvältä maistui hiekkainenkin eväspala, kun aurinko paistoi makoisasti ja rantahietikko jatkui silmänkantamattomiin.



Ruokailun jälkeen kelpasi käyskennellä rantahietikolla ja heinädyyneillä auringonlaskuun asti.



Nyyh, viimeinen lounasleipä. Aina täynnä olevassa Dalle Vallessa Fiolstraedella, lankakauppojen luvatulla kadulla (tai oli niitä ainakin kaksi). Suosikkikauppani oli Uldstedet, ihania Marianne Isagerin neulelankoja. Mukaan tarttui pari kerää, niistä ehkä lisää myöhemmin.



Heippa, lämmin ja mukava Tanskanmaa! Nähdäänhän taas kohta!

Kielletyt aineet

Enpä juuri tiedä parempaa yhdistelmää kuin juuri keitetty kahvi ja tuore pulla. Järki sanoo kyllä, että pullaa olisi syytä vältellä - eihän siinä muuta olekaan kuin kiellettyjä aineita: sokeria, valkoisia jauhoja, hiivaa ja vieläpä rasvaa! Mutta kun oon niin tunneihminen, niin minkäs teet.

Muuton lähestyessä pitäis varmaan pakata, mutta päätin kumminkin vähän tyhjennellä ruokakaappeja. Tein siis pullaa. Ihan peruspullaahan tää on, mutta painelin jokaiseen pullaan voinokareet, joita olin ensin pyöritellyt kardemummassa ja vaniljasokerissa. Ai että tulikin hyvää! Kyllä siinä kaikki järjelliset ajatukset unohtuu.

Samalla tuli avattua kesän piknikkausi: kahvia termariin, pullat kainaloon ja puistoon. Oli ihanaa.

Mainiot porkkanapihvit

Kasvispihvien kanssa aina jotenkin jännittää, pysyykö ne kasassa ja maistuuko miltään. No nää pysyi ja maistui! Ohje on mukailtu Kodin Kuvalehden reseptistä mutta äidin rosmariinipuskalla oli iso rooli tässä. Ja creme fraichella. Rakenne oli kuohkea ja lopputulos hyvin maukas. Ensi kerralla laitan burgerisämpylät ympärille.


Rosmariiniset porkkanapihvit

4-5 porkkanaa
1 prk kikherneitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
0,5-1 dl (para) pähkinöitä
loraus sitruunamehua
kourallinen tuoretta rosmariinia ja ruohosipulia
100g creme fraichea
2 kananmunaa
yrttisuolaa
oliiviöljyä
(hieman jauhoja, esim. manteli)


Laita huuhdellut kikherneet, sipulit, pähkinät, sitruunamehu, loraus oliiviöljyä ja tuoreet yrtit tehosekoittimeen. Jauha massaksi. Kuori ja raasta porkkanat. Lisää raaste, munat ja creme fraiche massaan. Sekoita ja lisää halutessasi suolaa sekä hieman jauhoja jos taikina tuntuu tosi löysältä (saa olla löysähköä).

Muotoile taikinasta pihvejä leivinpaperille. Voit toki paistaa myös pannulla mutta helpommalla pääsee uunin kanssa. Paista pihvejä 200-asteisessa kiertoilmauunissa noin 15-20 minuuttia. Jos ei ole kiertoilmaa niin asteita hieman lisää. Tarjoile kermaviili-/creme fraichepohjaisen kastikkeen kanssa.

Värikästä pääsiäistä!

Loviisan Pullo & Puikko kokoontui maalailemaan pääsiäismunia vähän erilaisella tavalla.
Pullo & Puikosta pitänee alkuun kertoa sen verran että minä kun olen Herkku & Koukun jäsenistä ainoa ei-helsinkiläinen, niin perustimme vuosi sitten vastaavanlaisen ryhmän myös tänne kotikaupunkiini Loviisaan. Periaate kokoontumisille on sama kuin H&K:ssa, mutta herkkujen, koukkujen ja puikkojen lisäksi pöydästä tulee löytyä aina myös pullollinen kuohuviiniä!

Tällä kertaa kokoonnuimme ihanassa Villa Aaltosessa, jonka emäntä Sisko opasti meille jaloja munanmaalauksen saloja. Aluksi sulatettiin tuikun liekillä vahaa lusikassa.

Tämän jälkeen sulanutta vahaa leviteltiin hanhenmunien pintaan, ihan omien visioiden ja mieltymysten mukaan. Itse päädyin pointillistisille linjoille. Sisko oli ostanut meille hanhifarmilta valmiiksi tyhjennettyjä munia, kananmunat kun kuulemma ovat aikas hauraita ja niissä on aina se punainen leimakin. Muita tarvikkeita saa ainakin Turun Kansallisesta Kirjakaupasta.  

Ja kun ensimmäiset kuviot olivat valmiit, muna upotettiin väriin.

Ja sitten vaan lisää kuvioita pintaan.

Ja dippaus uuteen väriin.

Näin vahakerroksen alle jäi aina edellinen väri "turvaan" ja vahattomien alueiden päälle tuli uusi väri. Kerroksia saattoi tehdä ihan niin paljon kuin halusi. Ja kun kaikki kerrokset olivat valmiita, vahakuviot kuumennettiin tuikun liekillä ja pyyhittiin pois. Ja aavot – valmista tuli!

Mitä te syötte..

 (kuvan murot ovat hyviä, mutta pääruokana ankeita)

..silloin kun vuorokaudessa on liian vähän tunteja? Silloin kun menee tukka putkella paikasta toiseen, on kokoajan vähän myöhässä kaikesta ja ruokailu on just se asia joka jää jalkoihin?

Olen viime aikoina löytänyt itseni useasti hapankorppu- tai muropakkaus, tonnikalapurkki, take away ruisjuusto tai muu vastaava ankea muovipakattu asia kädessä. Mjääh. Onneksi pääsiäinen häämöttää, luvassa lepuuttamista, oikeaa ruokaa ja mämmijäätelöä!

Herkullisia vapaapäiviä kaikille!

Suosikkini Surrur

Ihanin, innostavin ja inspiroivin kirja pitkään aikaan on Mari Savion ja Kati Rapian Surrur - tee oma marimekkosi. Olen tykännyt tekijäkaksikon edellisistäkin kirjoista: Jujusta ja Majasta, mutta tämä Surrur on kyllä ihan ehdoton ykkönen!

Kirjan ideana on, että Marimekon suunnittelijat ovat saaneet tehdä ihan Marimekon kankaista ihan mitä vain ovat halunneet, ja me lukijat sitten saamme niihin ohjeet. Kirjassa on toinen toistaan mainiompia ohjeita yhteensä 60. Osa monimutkaisempia, osaan tarvitsee vain sakset.

Kaiken sen ihanan väri-ilottelun lisäksi erityismukavaa on päästä kurkistamaan suunnittelijoiden koteihin. Peittoaa sisustuslehdet mennen tullen, sanon mä!

Vaikka en saisikaan aikaiseksi esimerkiksi näitä Pia Holmin Kaloja, niin olen saanut taatusti mojovan inspiraatioannoksen, josta riittää pitkäksi aikaa eteenpäin.

Suosittelen tutustumaan kirjaan! Aloittaa voi vaikka täältä.

Maton virkkuuta

Sainpa vihdoin virkattua uuden maton uuteen kylppäriin!

Materiaalina mustaa ontelokudetta, koukku taisi olla 8. Ensin rupesin virkkaamaan mattoa uusimman 101 ideaa  -lehden ohjeella, mutta siitä tuli kummallista röpelöä. Niinpä tein vain peruspylväillä perusympyrää summittaisilla lisäyksillä. Halkaisija on metrin, kudetta meni vajaa 2 kiloa. Hyvä tuli!

Tuore sienisalaatti

Paketillinen herkkusieniä jääkaapissa, whattuduu, whattuduu? Pieni guuglaus, päätyminen Voisilmäpeliä-blogiin ja sieltä se vastaus sitten tuli. Vähän mietin että mitenköhän tuosta kanelitangosta irtoaa makua kun nestettä on niin vähän mutta irtosi just sopivasti. Ja joo, tykkäsin! Teki mieli täyttää tällä jotain. Muutakin kuin suu.

Tuore sienisalaatti (n. 4 annosta)

400 g tuoreita herkku- tai siitakesieniä
2 valkosipulinkynttä
3 salottisipulia (käytin punasipulia kun nökötti hyllyllä)
pätkä tuoretta inkivääriä
0,5 ruukkua persiljaa (mulla oli kuivattua, tuore on kyllä aina parempi)
1 kanelitanko
0,5 rkl hunajaa (jos teet vegaanista niin ripaus sokeria)
1,5 tl valkoviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Kuori sipulit ja inkivääri. Hienonna valkosipuli ja raasta inkivääri, leikkaa salottisipulit pieniksi kuutioiksi. Silppua persilja ja katko kanelitanko muutamaan osaan (onnistuu ihan veitsellä, jos isket sitä pituussuunnassa). Puhdista tarvittaessa sienet ja kuutoi ne. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja anna salaatin maustua jääkaapissa kannellisessa kulhossa vähintään seuraavaan päivään.

Porkkana-mantelikakku

Piti oikein lukea tämä Chez Jasun resepti kaksi kertaa, eikö siihen oikeasti tule enempää jauhoja? No ei ja sehän sopii. Ja tää kakun väri oli niin houkutteleva että oli pakko testata. Jokin tosin meni vähän pieleen nimittäin kaakku ei ottanut jähmettyäkseen vaikka oli uunissa tunnin, reseptissä n. 40 min. Voipi olla että innostuin raastamaan porkkanaa vähän liikaa.

Vaikka koostumus oli mureneva, maku oli kuitenkin kohdillaan! Päälle olisi tullut vielä pinjansiemeniä mutta rivon hintansa takia ne jäivät kauppaan. Mutta tämä väri, mahtava!

Porkkana-mantelikakku pinjansiemenillä

1 rkl voita
120 g kuorittuja manteleita
125 g porkkanaa
2 rkl vehnäjauhoa
 0,5tl leivinjauhetta
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna (laitoin kokonaisen ja lirauksen sitruunan mehua mukaan, suositeltiin alkuperäisen reseptin yhteydessä)
2 munaa
125 g sokeria (vähän vähempikin riittää)
2 rkl pinjansiemeniä

Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja voitele paperi pehmeällä voilla. Jauha mantelit tehosekoittimessa hienoksi (jätin vähän isompiakin sattumia, osa taas oli ihan jauhona). Raasta porkkanat ja laita kulhoon mantelirouheen kanssa. Lisää joukkoon sitruunan kuori, jauhot ja leivinjauhe.

(uups)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi ja sekoita taikinaan. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Kääntele vaahto varovasti taikinaan. Kaavi taikina vuokaan ja ripottele pinjansiemenet päälle. Paista 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia kunnes kakku on kypsää.

Pikku turaus kermavaahtoakin päätyi lautaselle mutta maistui siis myös yksikseenkin. Makeaa ja mehukasta.  Mietin että toimisi ehkäpä muffinssina myös!

Kaik yhdes koos

Piiiitkästä aikaa kaikki Herkun ja koukun tytöt pääsivät istumaan saman pöydän ääreen, kun kokoonnuimme eilen meillä. Mukavaa oli! Laskujeni mukaan seitsemät erilaiset neulepuikot viuhuivat, mutta en jostain syystä hoksannut ottaa kuvaa käsitöistä. Toivottavasti valmiit työt esitellään sitten täällä.

Tein paahdettua juuressalaattia Koti ja Keittiö -lehden ohjeella. Salaatti oli hyvin simppeli, mutta usein tekemääni perusuunikasvispaistokseen nuo pinjansiemenet ja rucola antoivat mukavan lisäyksen. Ja se kastike myös.

Yllin kyllin -kirjasta löytyi mainio ohje ciabatalle ja hummukselle. Olisin halunnut tehdä Chocochilin maapähkinävoihummusta, mutta eihän meidän lähikaupasta nyt sentään maapähkinävoita löytynyt. Toisen kerran sitten.

Ciabatta

5 dl vettä
25 g hiivaa
1,5 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
1 rkl siirappia
0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
n. 7 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Vatkaa sekaan suola ja ruisjauhot. Anna taikinan seistä huoneenlämmössä 10-20 minuuttia eli kunnes taikina on turvonnut ja kupliva. Alusta loput ainekset. Taikina saa jäädä löysäksi. Kohota lämpimässä noin tunti.

Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile jauhotetulle leivinpaperille kaksi pitkänmuotoista leipää ja ripottele vielä päälle jauhoja. Kohota leipiä 20 minuuttia.

Paista leipiä 250 asteessa uunin keskitasolla noin 12 minuuttia. Laita vedellä täytetty vuoka paistamisen ajaksi uunin pohjalle - vesihöyry antaa leipiin rapean kuoren.

Ja lopuksi älä tee näin: kiedo leipää pyyhkeeseen, jotta se pysyy lämpimänä. Rapeus häviää!

Hummus (s. 25) oli ihan perushummusta: kikherneitä, tahinia, sitruuna, valkosipulia jne.

Ja kun niistä kaurahiutaleista pitää yrittää päästä eroon, niin tein jälkkäriksi tällaisia keksejä.

Ohje on täältä. Lisäsin omiin kekseihini kardemumman lisäksi kookoshiutaleita. Aika makeita, mutta maistuvia tuli!

Keltaista

Muhun on iskenyt keltaisen himo. Sitä sais olla kaikkialla, useammassa sävyssäkin. Mieluisin taitaa kuitenkin olla sellainen sinapinkeltainen tai lämmin keltainen - hieman oranssiin taittava. Mietin pitkään, mistä olen saanut yhtäkkiä keltaisuuspuuskan, mutta sitten tajusin: sitä on nyt ihan kaikkialla! Sisustus- ja muissa lehdissä, vaatteissa, blogeissa jne. En siis olekaan ollut kovin omaperäinen, vaan mennyt virran mukana. Mutta ei se mitään.

Löysin Hakaniemen Kauppahallin Vihreästä Vyyhdistä ihanaa okrankeltaista lankaa ja tikkusin niistä putkilot, joita rannekkeiksikin voidaan kutsua. Kahdesta kerästä tuli itse asiassa kahdet: peukalolliset eli kämmekkeet löysivät kodin ystävän käsistä, ilman peukaloa olevat putkilot lämmittävät omia ranteita.

Olen tehnyt näitä toki ennenkin, mutta täytyy sanoa, että langalla todella on väliä! Aiemmin olen tehnyt tällaisia joistain vanhoista jämäseiskaveikoista, ja voi sitä kutinaa ranteissa, arrrrgh. Mutta nyt ei kutita, vaan mukavasti lämmittää, mutta ei silti yhtään hiosta. Voisin nukkua nämä kädessä! Lanka on nimeltään Linie 110 Timona, ja siinä on 60% merinovillaa ja 40% polyakryylia.

Puikoilla oli aluksi 40 silmukkaa ja siitä sitten kaventelin 36 silmukkaan matkan varrella. Otin puikkosuositusta hieman kapeammat puikot, nro kolmoset.

Muutakin keltaista talosta löytyy.

Olen tapojeni vastaisesti saanut pidettyä tulppaanit hengissä jo useita päiviä. Vain vähän vettä, haaleaa sellaista, eikä kukkia suoraan paisteeseen. Toimii! Ehkä tilannetta helpottaa myös se, että tulppaaneja himoitsevat kissat ovat lomailemassa maaseudulla.

Kuun vaihteessa on edessä muutto uuteen kotiin. Siellä eteisen seinä kaipaisi uutta väriä. Keltainen voisi olla aika varteenotettava värivaihtoehto!

Kukkakaalicouscous

 Oi mikä mahtava keksintö! Täydellinen huijaus, se näyttää samalta, rakenne on sama ja eipä uskoisi syövänsä kaalia. Kiitokset Voisilmäpeliä -blogin Eevalle joka moisen kevyen, gluteenittoman ja vähähiilarisen reseptin kehitteli, ihan todella hyvää. Ja tätä voi siis hyödyntää normaalin couscousin tapaan lisukkeena tai salaateissa.

Kukkakaalicouscous (2 annosta)

1 keskikokoinen kukkakaali
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 rkl voita (käytin pelkästään öljyä)
suolaa
mustapippuria
(ja persiljaa lisäsin myös)

Leikkaa kukkakaalista varret pois niin huolellisesti kuin mahdollista. Leikkaa pieniksi palasiksi ja laita tehosekoittimeen. Pyöräytä muutaman kerran, kunnes kukkakaali on hienontunut suunnilleen couscous-jyvien kokoisiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna pannulla öljy ja voi. Kuullota sipuleita muutama minuutti kunnes ne kuultavat läpi. Lisää kukkakaali ja hämmentele n. 5-10 minuuttia, kunnes kukkakaali hieman pehmenee. Mausta ja tarjoile perinteisen couscousin tapaan kastikkeen kanssa, lisukkeena tai käytä salaatteihin.

Itse tein salaatin jääkaapin löytöjen pohjalta, jäävuorisalaattia, porkkanaa ja oliiveja. Savutofu tai feta olisi sopinut mainiosti mukaan. Kastikkeena oli kurpitsansiemenöljyä, ah!

Seesami-pähkinäkrokantti

 

Melkein unohdin, olihan viime kerhokokoontumisessa tarjolla myös tällaista makiaa. Ohje on Jamie Oliverin Happy Days with the Naked Chef kirjasta. Reseptin nimi on Sesame Seed Toffee Snaps. Kun seurasin sitä orjallisesti, sain aikaan jättiläissokerilevyn. Ihan karmean makeaa. Kun lisäsin ohjeeseen läjän paahdettuja pähkinöitä niin tuli jo paljon parempi. Sopisi mahtavasti esimerkiksi jäätelön kanssa. Alla oma versio herkusta.

Seesami-pähkinäkrokantti (pellillinen)

5 dl raakaruokosokeria

3 dl seesaminsiemeniä

3 dl pähkinäsekoitusta

1-1,5 dl vettä

Murskaa pähkinät (saa jäädä isompiakin paloja) ja paahda murskaa kuumalla pannulla kunnes se saa väriä. Siirrä sivuun odottelemaan. Laita sokeri ja vesi pannuun, kuumenna keskilämmöllä. Sekoittele kunnes sokeri on sulanut siirapiksi. Lisää seesaminsiemenet ja pähkinäseos pannulle ja jatka sekoittelua kunnes seos kuplii ja on muuttunut väriltään hieman tummemmaksi. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja anna jäähtyä. Lohko paloiksi ja siirtele paloja suuhun sormin tai jäätelön matkassa.

Sunnuntaiaamun hätävara

Ruoanlaittoni koostuu nykyisin epämääräisten rippeiden ja tähteiden yhdistelystä epämääräisiksi mössöiksi. Ei kuulkaa juuri tule mitään blogattavaa. Samaa kaavaa noudatti tämä sunnuntaiaamu: teki mieli leipoa, mutta yllätys yllätys, kaapissa jauhopussit ja munakennot vetelivät ihan viimeisiään. Mutta kyllä näistä rippeistäkin tuli ihan hyvä herkkuaamiainen. Ohjetta mukailtiin täältä.



Pohjaan laitetiin suurinpiirtein
1.3 dl maustamatonta jogurttia
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 dl spelttijauhoa
1 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl oliiviöljyä
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa ja vaniljaa

Päälle kaksi omppua lohkoina, kanelia ja sokeria. Paisto vajaassa 200 asteessa puolisen tuntia.

Omppupiirakan voimalla sain kuvattua uudet lapaset.


Ohje: Nro 24, Kotka / Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia
Lisäspeksejä Ravelryssa.

En oikeastaan tarvitse uusia lapasia, mutta teki vaan mieli neuloa kirjoneuletta. Eiköhän niille käyttöä löydy.

Pikkusukkainnostus

Jokunen viikko sitten olin käymässä kotikotona. Samaan viikonloppuun osui myös kerhon kokoontuminen, joka jäi minulta siten väliin, mutta kerhoilin sitten äidin kanssa. Junasukkia tuli tikuttua kahdet parit ja näiden lanka löytyi Rustoopuorista Seinäjoelta matkalla kotiin. Hra Paun täti on puodissa töissä, joten saimme erityiskierroksen vanhassa Kaarakan talossa, jossa liike sijaitsee.

Nämä sukat valmistuivat ensiksi. Kiitoksia Hertalle innostamisesta ja äidille tuesta ja ohjeistamisesta!

Takaisin Helsinkiin päästyäni, innostuin piipahtamaan myös Lankatalo Priimassa. Sieltä nappasin mukaan hieman kesäistä vihreää sekä bambupuikot, joita en olekaan koskaan aiemmin kokeillut.

Lankatalo on ihan muutaman korttelin päässä ja siellä kokoonnutaan neulomaan ainakin torstaisin. Liikkeen myyjä kertoi, että milloin tahansa muulloinkin saa istahtaa paviljongin penkeille neulomaan. Eli mentäisiinkös joku kerta sinne kerhoilemaan!