Isältä tyttärelle

Viimeksi Ellun luona käydessäni kassiini heitettiin vanha miestenpaita, jonka Ellu vienosti ehdotti muuntuvan liivimekoksi pienelle bebelle. Ajatuksena oli hyödyntää paitaa niin, että nappilista ja takaosan hartiavahvikesauma laskoksineen tulisivat mekkoon mukaan, napit taakse ja hartiavahvike eteen.



Etuosan joutui kuitenkin konstruoimaan toisesta hihasta, kun selkäkavennussaumat olivatkin ratkoneet takakappaleeseen reiän. Ajatus vaakasaumasta kuitenkin säilyi.



Liivimekko avautuu takaa nappilistan kohdalta.



Vielä tikkasin mukaan miestenpaidan kauluksesta ratkotun merkin muistoksi kankaan alkuperästä.



Tähtäsin jonkun vanhan käsityölehden potkupuvusta muokatuilla kaavoilla kokoon 62, mutta epäilyttää kyllä että näinköhän tuli oikean kokoinen - näyttää kamalan suurelta. Mutta on varmaan beibikin varmaan kasvanut sitten viime näkemän, tähän uskon!

Taas uusi projekti

Kotikulmien kirppis oli jälleen mainio: sää suosi, ihmiset olivat iloisia, myynnissä oli kivoja juttuja, tuttuja tapasi vähän joka kadunkulmalla ja ylipäätään oli mukava kuljeskella ympäriinsä ja vähän tirkistellä ihmisten pihoille.

Löytöjäkin tein. Tässä ehkä se paras.

Tällainen kiikkutuoli minulla oli lapsena, ja vanhempieni luona se edelleen on. Koska tytär niin kovasti kiikkumisesta pitää, päätin hankkia tällaisen omaan kotiinkin. Viiden euron hinta ei päätä huimannut, mutta maalia tuoli kyllä pintaansa kaipaisi.

Lähempi tarkastelu kotona (innostuin kauppatilanteessa niin, etten juuri kuntoa jäänyt tutkailemaan) osoitti kuitenkin, että ohuesta vanerista tehty istuinosa vähän taipuu pienen kiikkujan painosta. Vaneri on ikään kuin murtunut. Katkeamispisteessä se ei vielä ole, mutta sen pelkään tapahtuvan. Jos jollakulla on antaa vinkkiä, mitä tuolin istuinosalle voisi tehdä, niin kertokaa ihmeessä!

Nyt minulla on sitten kaksi kiikkutuoliprojektia. Kröhöm, tämäkään ei ole vielä saanut uutta maalia pintaansa.

Nostalgiaryöpyn koin myös, kun nostin erään kirppislaatikon pohjalta tällaisen tyypin, ja kotiinhan se oli kannettava:

Kaalimaan kakarat olivat aika kova juttu, kun minä olin lapsi!

Macaroni and cheese!

Howdy!
Ruokamatka jatkuu ja tämän kuun kohdemaaksi valikoitui sellainen suhteellisen laajan ruokatarjonnan omaava pläntti kuin Amerikan yhdysvallat. Ensiksi painelin Martha Stewartin sivuille, hän jos joku tietää mikä on periamerikkalaista ruokaa. On pannukakkua, hodaria, kiitospäivän ateriaa, cupcakea, maissia, burgeria, you name it. Mutta sitten tajusin että tätä heidän kansallista lohturuokaa, makaronia ja juustoa, ei ole koskaan tullut testattua. Sitä siis!

Ohje on versioitu Huffington Postin sivuilta, olivat listanneet 10 Ultimate recipes ja tämä oli ykkösenä. Aikuisten versioon tuli vuohenjuustoa ja sieniä. Tein lasten version. Niin ja tomaattisiivut päällä ovat ihan vaan hämäystä, näyttää jotenkin terveellisemmältä.

Macaroni and cheese (2-3 annosta)


4 dl makaronia
4 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl täysmaitoa
200g cheddar-juustoa
suolaa, pippuria

Keitä makaronit ja raasta juusto. Mitä maukkaampaa juustoa, sitä parempi. Oikeastaan mikä tahansa juusto sopii, näin ainakin Martha opasti. Laita uuni kuumenemaan, 200 astetta. Sulata pannulla voi. Sekoita siihen vispaten vehnäjauhot ja lisää kuumennettu maito lorauksina ja vispaa samalla. Lopuksi lisää myös juustoraaste ja sekoittele kunnes se on sulanut joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, maista. Lisää makaronit pannuun, sekoittele ja kaada koko homma pieneen uunivuokaan. Ripottele päälle vielä juustoraastetta. Paista 20 minuuttia.

Jotenkin mä ajattelin että tää olisi vähän ällöä, mutta ei se sitten ollutkaan. Mun palana ostama cheddar oli vaan aika mietoa, olisi saanut olla enemmänkin makua. Mutta siis positiivinen yllätys.
Ja jälkkäriksi oli tarjolla esanssiähky. Tämä on itseasiassa se syy, miksi Amerikka valikoitui tähän sarjaan nyt. Ystävä vietti siellä kuukauden ja toi mulle tuliaisiksi mm. tällaista:

Twizzlers myöntää että kirsikan maku on keinotekoinen, mutta paahtimessa lämmitettävät Pop Tartsit ovat kuulemma oikeasta marjasta tehty ja vieläpä hyvä lähde seitsemälle eri vitamiinille ja mineraalille! Ihanan amerikkalaista.

Tulkaa kirppikselle!

Kevät on täällä - niin myös vanhan Herttoniemen pihakirppis! On sen verran kiva tapahtuma, että kannattaa tulla kauempaakin huomenna sunnuntaina kirppistelemään. Toivotaan, että sää suosii. Ennustukset kyllä lupaavat hyvää.

Talojen pihoilla asukkaat myyvät vaikka sun mitä. Lisäksi moni aikoo pistää pystyyn pop up -kahvilan, eli nälkäkään ei pääse yllättämään. Myös Pop up -kyläkauppa on vierailemisen arvoinen, ja se onkin auki myös tänään.

Tämä menee nyt kyllä mainostamisen puolelle, mutta menköön. Itselleni pihakirppis on varsin tärkeä juttu. Kaksi vuotta sitten pyöräilimme Herttoniemeen kirpputorille, jolloin ihastuin alueeseen ikihyviksi ja päätin, että tänne muutetaan. Viime vuonna olimmekin jo kirpputorilla asukkaina ja myyjinä, ja parahiksi tämän vuoden kirpputorille olemme saaneet uudet, melkein naapurit: ystävät muuttivat viereiselle kadulle!

Tulkaa ihmeessä kirppikselle!

Taivaallisen hyvä kanelikeksi

Tässä kuvassa oli tarkoitus olla iso läjä kaneliässiä. On kaksi selitystä, miksi kuvassa näkyy muuta. Ensinnäkin olen laiska, ässien sijaan tein kasoja. Toiseksi, keksit olivat niin hävyttömän hyviä, että ei mennyt kauaa kun läjästä oli jäljellä enää muutama. Mikä koostumus ja maku, ou mai.

Kaneliässät (60 kpl eli koko suvulle)
Resepti Maku-lehti 3/2010

200 g leivontamargariinia
1,5 dl sokeria
1 muna
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pinnalle
1 tl kanelia
1 dl sokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi. Nosta taikina jääkaappiin viilentymään ainakin puoleksi tunniksi.

Leivo taikinasta pitkiä sormen paksuisia tankoja. Leikkaa tangoista noin 10 cm:n paloja. Tai tee kasoja. Sekoita kaneli ja sokeri lautasella. Kierittele taikinatangot sokerissa, käännä S-muotoon ja nosta leivinpaperin päälle uunipellille. Paista kaneliässiä/kasoja 175-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia, kunnes keksit saavat hieman väriä pintaansa.

Ja parasta kanelihommissahan on se, että saa asuntoon mahtavan tuoksun päiväksi. Varma hurmauskikka jos odottaa vieraita. Viva ciabatta -blogissa oltiin muuten myös tehty hellyyttäviä mummokanelipipareita.

Terveiset Islannista!

Vaikka olin varautunut hienoihin maisemiin, oli kieltämättä aika mykistävää saapua lennon jälkeisessä väsymystilassa hotelliin ja ikkunasta kurkatessa näkymä oli tämä.

Olin siis kevätretkellä Reykjavikissa, se on tuo talorykelmä tuolla.

Kaikki sanoivat että ota paljon vaatetta, Islannissa sataa ja tuulee, aina. Vaan toisin kävi. Pelkkää aurinkoa ja hämmentävintä oli se, että aurinko alkoi laskea vasta iltakymmenen aikaan. Moni muukin asia hämmensi. Pieni keskusta oli täynnä ihania pieniä taloja.

 Yhdessä niistä on kaupungin kivoin kahvila, Babalu.

 Islantilaiset juovat hirmuisesti kahvia. Heillä on kaksi oma kahvipaahtimoa, Te og Kaffi sekä Kaffitar, joilla molemmilla on kaupungissa kivoja kuppiloita. Teekin maistui.

Söin useamman kerran tosi hyvää kalaa. Kasvissyöjällä ei olisi ollut niin kivaa. Vaihtoehdot olivat ankeita. Mereneläviensyöjällä jännittävämmät, alla hummeripizza!

Ja tässä perinteinen paikallinen kalamuhennos. Kalaa, perunaa ja kermaa. Niin hyvää ja hauska esillepano.

Herkkupuolella paikallinen suosikki oli suklaakuorrutettu laku. Pötköin ja paloina. Kivan suolaista suklaata, tätä Draumuria kannattaa testata jos tulee vastaan.

Kaupunki oli siis pieni ja kaunis.

Ja kaupungin ulkopuolella maisemat muuttuivat vielä hienommiksi.

Huikein oli mannerlaattojen kohtauspaikka. Vasemmalla Amerikka, oikealla Eurooppa.

Uimaan en ehtinyt, vaikka kuumat lähteet houkuttelivat. Tavallisissa uimahalleissakin oli ulkoaltaat, huomattavasti halvempaa mennä sellaiseen kuin turisteille suunnattuihin uimaloihin. Niin ja hintatasosta piti sanoa että tuntui olevan kaikki Suomen hinnoissa, ei paha. Esim. tämä hummerikeitto (jota oli varmaan litra) maksoi 12 euroa.

Ravintoloista suosittelen Vegemotia (jossa kuvan keitto on kuvattu, kuten myös hummeripizza) sekä Islenski Barinnia (sieltä kalamuhennos). Ja iltameininkeihin Kaffibarinnia, jonka entisiin omistajiin kuuluu Damon Albarn! Ja musiikista puheenollen, en törmännyt Björkkiin, mutta edellämainitussa baarissa näin Islannin suosituimmn punk-yhtyeen laulajan. Hän oli pukeutunut kovin siististi.

Ja juuri kun pääsi kiinni sikäläiseen rentoon elämänmenoon, pitikin lähteä. Menisin uudelleen.

Vauvajuttuja

Blondi toi mukanaan taloon kaikenmoista tavaraa ja innosti myös kaverit käsitöiden pariin. Esittelen vähän mitä kaikkea hienoa olemme lahjapaketeista löytäneet!

Farkkukankaasta oli ommeltu tämä mekko, jossa yksinkertainen idea oli johtanut hauskaan lopputulokseen. Lisäksi mekosta päätettiin tehdä laukku sitten kun se ei enää vauvalle mahdu, heh.

Hanna oli taituroinut tämän neuletakin, joka koristaa makuuhuonetta kunnes on sopiva käyttöön. Takkiin kuuluvat myös housut, ja koko setin tekoprosessista voi lukea enemmän täältä.

Pau ompeli vauvalle mahottoman nätin mekon, joka sitten valitettavasti ei ihan mahtunutkaan. Mutta käyttöön mekko kuitenkin päätyi!

Pinnasängyn suojuksen päällystin itse Marimekon Muija-kankaalla ja samasta kankaasta tuli myös pussilakana. Äitiyspakkauksen makuupussin päällystin puolestaan Aino-Maija Metsolan Ötökkä-kankaalla. Tarkoitus oli valita joku graafinen mustavalkoinen kangas, mutta kuinkas kävikään... No, minkäs sille mahtaa, että Aino-Maija on niin ihana.

Tämä terhakka hiirulainen on tehty vanhasta parittomasta sormikkaasta. Nerokasta sinänsä, ja lopputulos on riemastuttava!

Villin vihreä neuletakki on tikutettu niin ohuesta langasta ja niin pienillä puikoilla, että ei voi kuin ihailla tekijän kärsivällisyyttä. Ja kasvattaa omaa kärsivällisyyttä sitä odotellessa, että takki olisi vauvalle sopiva!

Junasukat on tietysti ne parhaat sukat, ja niitä on saatu onnekkaasti jo vähän isommassakin koossa odottelemaan: toisen parin tikkusi Heta ja toisen taiteili paun äiti. Pikkuruiset raitasukat ja pipo ovat puolestaan sopivat ja käytössä juuri nyt - ensi viikolla ehkä jo pienet!

Äiti oli vauvalle virkannut (omien sanojensa mukaan VAIN virkannut, koska virkkaaminenhan on kovin vaatimaton käsityön laji) villatakin ja -housut sekä pitsipeiton.

Suuri kiitos kaikille ihanista lahjoista - harvalla vauvalla on näin tyylikkäitä vaatteita ja leikkikaluja!

Oranssia!

Oranssi, entinen inhokkivärini.

Yhtäkkiä sitä on joka puolella.

Mutta ei haittaa!

Olen kääntänyt kelkkani.

Tykkään!

Kevätekskursio

Määränpää: Lahti. Osallistujat: 5/7. Sää: ankea. Tunnelma: loistava.

Epäsäännöllisen säännöllisen kerhoekskursion kohteeksi valikoitui tällä kertaa Lahti, tuo talviurheilun ja muotoilun luvattu kaupunki, ja lisäksi vielä vuoden 2012 design-pääkaupunki. Retkipäivä alkoi pilvisenä ja jatkui sateisena, eikä harmaanankealla rautatieasemalla vielä oltu ihan varmoja kohteenvalinnan viisaudesta, mutta urheasti lähdettiin kuitenkin tarpomaan kohti keskustaa, päämääränä kirppikset, muotoilu, ruoka ja pulla.

Lahdessa (okei okei, tiedän että lahtelaiset sanoo Lahessa) on kuulemma enemmänkin kirppiksiä, mutta omat vierailukohteemme valikoituivat enemmän fiilispohjalla reitin varrelta. Femmatori ja Kissankulma sijaitsevat aikalailla peräkanaa Rautatienkadulla ja molemmat jaksoivat viihdyttää vierailijoita tarjonnallaan. Hinnatkin tuntuivat kovin edullisilta Helsinkiin verrattuna.



Paras löytö taisi olla Raisulle uudet kävelykengät kahdella eurolla. Vaan ovat Ekin uudet lasitkin kovin nätit.



Kirppisten välissä sijaitsevasta vintage-liike Autiotalosta löytyy vaatteita, kenkiä ja asusteita. Meille tällä kertaa vain pienet matkamuistot.



WDC-vuoden pääkallopaikasta eli Muotohuoltamosta, galleriatilaksi kunnostetusta funkkis-huoltamosta ei kameraan jäänyt kuvia, mutta pidimme erityisesti tilan arkkitehtuurista ja uudiskäyttösuunnittelusta (katso lisää vaikka täältä). Muotohuoltamosta vaihdettiin hieman toisenlaisen arkkitehtuurin pariin, nimittäin Oskarin pihaan, keskustan kiven ja betonin lomassa piilottelevaan tunnelmalliseen puuhuvilaan. Talo on rakennettu vuonna 1900 vossikkakuskin asunnoksi (tallitkin ovat säilyneet pihapiirissä) ja siinä on sen jälkeen toiminut mm. kultasepänliike ja optikkoliike, talo toiminut myös liikkeiden työntekijöiden työsuhdeasuntona ja talkkarin kotina ennen muuntumista nykyiseen muotoonsa eli kahvila-galleriaksi. Kahvilapuoli näyttikin ihanalta, mutta me haaveilimme jo lounaasta ja shoppailimme tällä kertaa vain disainia.







Lounas nautittiin viereisessä Ravintola Taivaanrannassa. Kahden ruokalajin viikonloppulounas lunastettiin 26 euron hintaan, mikä oli oikein sopuhinta hinta-laatu -suhteen puolesta. Erityistä ihastusta herättivät alkupalat ja sieniruoat sekä leivän kanssa tarjoiltu sitruunaöljy-vadelmavinaigrette-voi, jota lienee tarjolla useammassakin H&K-taloudessa lähiaikoina. Suosittelemme!



Lounaan jälkeen torin laidalla söpöstelevä jäätelöbaari Ice Kiss huusi nimeämme, mutta ohitimme sen päättäväisesti. Retken tässä vaiheessa olivat nimittäin isommat asiat kyseessä.



Nimittäin: retken urheiluosuus! Joukkiomme innokkaat jalkapalloilijat levittivät huhua, että Lahdesta löytyisi Jari Litmasen patsas. No olihan moinen ihme nyt nähtävä. Ravintolassa suoritetun tiedustelun jälkeen osasimme suunnistaa kohti bussiasemaa, jonka läheisestä puistosta Jarin pitäisi löytyä. Haravoimme innokkaasti kaksikin puistoa, mutta bongasimme vain merenneidon ja miespatsasryhmittymän, eikä kukaan niistä näyttänyt Litmaselta. (Huomaa kuvassa jalkapallofanien innokas askellus kohti mestaria.)



Uusi tiedustelu johdatti jo lähemmäs: olympiarenkain koristellusta portista jalkapallokentän reunalle. Tässä vaiheessa alkoi sataa räntää, ja jalkapallosta vähemmän kiinnostuneita alkoi ehkä hieman epäilyttää hankkeen järkevyys, mutta onneksi tosifanien usko ei kuitenkaan loppunut kesken. Nimittäin sieltähän Jari sitten löytyikin: töhrittyjen huoltokoppien, pukuhuoneen ja roskispönttöjen muodostamasta koruttomasta kolmiosta. Patsaan sijainti herätti ei-ihan-lievää hämmennystä, mutta ihailimme Jaria kuitenkin asiaankuuluvasti. Joskin ehkä hieman hysteerisesti.



Jarin aiheuttaman tunnekuohun jälkeen tarvittiin kahvia ja pullaa. Koskapa olimme jo aika lähellä Lahden Satamaa, virvokkeita siirryttiin nauttimaan Kahvila Karirantaan.



Paikka valloitti kyllä tunnelmallaan, sijainnillaan ja tarjonnallaan. Kiva oli nähdä, että kurjasta säästä huolimattakin lähes jokainen pöytä oli täynnä. Kesällä täällä kelpaa kyllä käyskennellä rantabulevardilla ja istahtaa kahvilan terassille kahvittelemaan.



Herkullisia jättipaloja rahkapiirakkaa, suklaakakkua, sitruunapiirakkaa, pullaa... Valinnat herättivät innokasta keskustelua siitä, miksi piirakoita pitäisi itsekin leipoa useammin, ja miten täyteenkin vatsaan kuitenkin mahtuu aina yksi pala sitruunapiirakkaa.



Kiitos kaikille retkeen osallistuneille! Harmi, että kaikki kerholaiset eivät päässeet reissuun mukaan. Vaan älkää huoliko, posteljooni tuo teille lähipäivinä autenttiset Lahti-kortit lohdutukseksi!



Ja muille: menkää Lahteen, varsinkin kesällä! Meiltäkin jäi moni mielenkiintoinen paikka käymättä: Pro Puu -keskus, Sibeliustalo ja muut Sataman nähtävyydet, Lanu-puisto, hyppyrimäet, kaupunginmuseo, Eliel Saarisen suunnittelema satavuotias kaupungintalo... Ja jos ei vierailu muusta syystä inspiroi, niin kannattaa muistaa että Lahdesta löytyy myös JÄÄTELÖLAIVA! (Emme ehkä päässeet tästä yli. Siis jäätelöLAIVA.) Kannattaa kuitenkin ehkä vähän tutustua etukäteen nähtävyyksien sijaintiin, koska jotenkin jäi kuva, ettei Lahti ole ylenmäärin varautunut WDC-turistien ryntäyksiin infolehtisin tai opastein.

Tai jos ette mene Lahteen, menkää johonkin muuhun kaupunkiin! Kerhoretket Lahteen ja Hämeenlinnaan ovat osoittaneet, että tutun tuntuisista ja tylsän kuuloisistakin paikoista löytyy nähtävää ja tehtävää, kun vaan lähtee kokeilemaan. Kotimaanmatkailukin avartaa!

Kerhon seuraavaksi retkikohteeksi ehdotettiin Raumaa. Se kuulostaa omastakin mielestämme jo sen verran jännittävältä, että jopa yöpymistä suunniteltiin. Ajankohta varmasti venähtää, mutta vinkkejä otetaan jo vastaan!