Joko on joulu

Dissaan heti alkuun omaa postaustani - ei mulla juuri mitään asiaa ole. Hertta kun vaan kaipaili jouluasioita, ja piti tulla avautumaan, että ihan HIR-VEE joulumieli on ollut koko päivän. Kuinka voi olla, jouluunhan on vielä sata vuotta. No, ikkunan joulutähti piti kuitenkin kaivaa esiin, ja tehdä luumujälkkäriä, ja askarrella joulukortin prototyyppejä. Josko näillä pari päivää pääsisi eteenpäin.

Jotta saataisiin edes jotain asiasisältöä, täytyy varmaan kertoa joko niistä joulukorteista tai luumujälkkäristä. Ja koska joulukorteista tuli kamalia, ettekä tule näkemään niitä ikinä, täytyy siis kertoa luumujälkkäristä.

Ylihelppo luumuherkku (2-4 hlölle riippuen ahneusasteesta)

1 pussi kuivattuja luumuja
vettä
1 prk rahkaa
1.5 dl maitoa
0.5 dl vaniljakreemijauhetta

Liota luumuja vedessä, kunnes ne ovat pehmenneet. Surauta sauvasekoittimella luumut ja pieni luraus liotusvettä tahnaksi.

Vatkaa maito ja vaniljakreemijauhe (purkin ohjeen mukaan) ja lisää rahka. (Jos et omista vaniljajauhetta, korvaa maito+jauhe vapaavalintaisella vaniljatuotteella.) Itse jätin makeutuksen tälle asteelle, mutta lisää sokeria tarvittaessa.

Sekoita luumutahna rahkaan, tai annostele nätistä kerroksittain (ja jos olet niin onnekas, että kaapistasi löytyy pipareita, murenna niitä vielä kerrosten väliin, ou jea!) Syö kiltisti koko annos, koska tontut tarkkailee.

Omituinen rääpäle

Sain työkaverilta lainaan varsin ihastuttavan kirjan nimeltä Amigurumi . Sana on japanian kieltä ja tarkoittaa neulottua tai virkattua pehmoeläintä. Kirjan kuvat ovat toinen toistaan söpömpiä ja innostivat tarttumaan virkkuukoukkuun. Ohjetta en tietenkään jaksanut lukea, joten summittaisella näppituntumalla edettiin. Se näkyy myös lopputuloksessa, nallesta kun tuli aikamoinen rumilus. Pää on liian pieni, napit silminä eivät oikein toimi ja raajat ovat vinksallaan. No mutta, seuraavasta tuloo sitten varmasti jo ihan tosihuippuihana...

Oodi Elnalle

Tänne blogiin on muutamaan kertaan päädytty hakusanalla Elna (tosin myös herkku ja neuleohje ja mekko ohje ovat olleet käytössä).

Ihan sen takia ajattelin kirjoittaa postauksen Elnasta - omasta prinsessastani - sillä tuolla jossain bittiavaruuden laitamilla on selkeästi ihmisiä, jotka Elnasta tietoa kaipaavat, ja kuka tietää: ehkä jopa sellaisen hankkimista suunnittelevat! Tämä on teille, arvoisat googlettajat!

Minun Elna on mallia 5100 ja hankin sen Stockmannin Hulluilta Päiviltä hintaan 449 euroa. Halvemmallakin olisi saattanut saada, mutta näin nyt päätin toimia. Ja itse asiassa lauantaiaamuna seitsemän aikaan herääminen ompelukoneen tähden oli jotenkin... no mielenkiintoista. Suurta ruuhkaa Stockmannin ompeluskoneosastolla ei ollut, vaan kaikki rynnivät lentolippuja ostamaan. Siteeraan tässä kaveriani, joka toisaalla sanoi: "Kumma kun ihmiset haikailevat joidenkin New Yorkin matkojen perään kun samalla rahalla voi aloittaa ompeluharrastuksen." No sanopa muuta!

Mutta back to Elna. Kone on hyvä, sen tietää jo Suuri Käsityö -lehden testikin. Minä aika aloittelevaisena ompelijana en ehkä tarvitsisi ihan niitä kaikkia 30 ommelta, mutta toisaalta eipä niistä haittaakaan ole.



Tähän mennessä Elnalla on ommeltu verhot ja pehmoleluja. Ei siis kovin paljon vielä, mutta alkutuntuma on hyvä. Myös talouden miesväki on tykästynyt Elnaan.

(Jotkut hieman epäilivät Elnan digitaalista näyttöä ja automatisoituja toimintoja, ja väittivät että tuollaisiin koneisiin tulee helpommin oikosulku. Minä kuitenkin uskon, ettei digitaalisuus Elnaa pahenna.)

Suosittelen siis kyseistä ompelukonetta lämpimästi, osta pois!

Ai niin, täytyy vielä lisätä, että kuten prinsessat yleensäkin, myös Elna kaipaa välillä hieman erikoiskohtelua. Muista siis puhutella armastasi kauniisti ja silittää välillä kyljestä. Silloin Elna kehrää.

Vaniljainen marjapiirakka

Tänään työkaverit saivat näin halutessaan itsensä ähkyyn marjapiirakalla - sitä yritettiin ahtaa käytävälliseen keskivertokuluttajia pellillisen verran.


Ohje on peräisin Marien blogista. Alkuperäiseen ohjeeseen sen verran modifikaatioita, että vähensin hiukkariikkisen rasvan määrää sekä lisäsin pohjaan kananmunan, kun epäilin sen koossapysymistä, ja käytin omenan sijasta viimevuotisesta marjasadosta keitettyä sekametelihilloa sekä puolukoita. Näinpä siis saimme omenapiirakasta puolukkapiirakan:

Pohja:
250g margariinia
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
4 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte1:
3 dl marjahilloa
2 rkl perunajauhoa

Täyte2:
4 dl vaniljakreemijauhetta
10 dl maitoa

Täyte 3:
n. 3 dl puolukoita

Täyte 4:
50 g margariinia
2 dl mantelilastuja
4 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

1) Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2) Lämmitä rasva huoneenlämpöiseksi. Yhdistä pohjan ainekset kulhoon ja sekoita/nypi murutaikinaksi. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja taputtele taikina pellille, tee parin sentin reunukset. Esipaista noin 10 minuuttia.
3) Tee vaniljakreemi sekoittamalla jauhe nesteeseen. Anna seistä taikinan esipaiston ajan.
4) Yhdistä paiston aikana myös täytteen 4 ainekset (sulata rasva, jos se tuntuu liian jäykältä).
5) Lisää perunajauho marjahilloon. Kun pohja on esipaistettu, ota pelti uunista ja levitä varovasti marjahillo pohjan päälle.
6) Plöräyttele tämän jälkeen ruokalusikalla tasaisesti vaniljakreemiklönttejä hillon päälle ja tasoita varovasti niin, että hillo ja kreemi sekoittuvat mahdollisimman vähän (tai saavat ne tietysti sekoittuakin, jos se tuntuu kivemmalta).
7) Ripottele puolukat kreemin päälle, ja manteliseos puolestaan marjojen päälle.
8) Laske hiukan uunin lämpötilaa (185 asteeseen) ja paista keskitasolla noin 40-45 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Vaniljakreemijauhetta saa muuten ainakin Tarjoustalosta (Kaisaniemestä ostin itse), merkki on Sallinen. Kinuskikissan blogissa lisää kreemiasiaa. Alkuperäisessä ohjeessa myös kerrotaan, kuinka ahkerimmat voivat itse askarrella kreemiä.

Piirakassa on aika monta vaihetta, mutta ei onneksi mitään monimutkaista. Maku on ehdottomasti parempi seuraavana päivänä kuin uunituoreena, kun maut ovat ehtineet tasaantua ja kreemikerros kunnolla jähmettyä.

Ja kyllä se maku sitten olikin hyvä. Työkaveritkin santsasivat.

Joulu tulee ja tuo blogitoiveen

Osallistuin tänään tilaisuuteen, jossa muistutettiin että kappas vaan, joulu tulee tänäkin vuonna! Eikun oikeasti siellä puhuttiin joulukaupasta ja -tuotteista ja syötiin ohra-riisipuuroa ja juotiin glögiä ja suklaatiakin vähän maistettiin.

Ja ihan oikeastihan mä olen sitä mieltä, että kyllä joulusta kannattaa jo marraskuussa puhua, ja joulua edeltävät viikot (onko niitä nyt kahdeksan?) menevät todella nopeasti. Eli nyt jo kannattaa ryhtyä joulupuuhiin.

Kerhossa olemmekin virittäneet ajatusta joulukorttipajasta, mutta joulun soisi näkyvän täällä blogissa muutenkin. Miltä kuulostaisi ajatus, jos kerättäisiin tänne sellaisia hyviä jouluideoita ja -vinkkejä, joita vastaan tulee?

Esimerkiksi mä kaipaan kortti-ideoiden lisäksi myös paketointi-ideoita ja resepti- ja lahjavinkkejä kans. Kotikokkien jouluruokakokeiluista lukisin mielelläni, ja testaisin sitten ehkä itsekin.

Muistan ainakin viime vuonna lukeneeni Hesarista jutun, jossa annettiin vinkkejä persoonallisten pakettien tekoon. Mutta nyt mä olen tietenkin unohtanut siitä kaiken muun paitsi sen aiheen!

Tästä tulis kauluri

Kauluri-innostusta tuntuu olevan liikkeellä kerhossamme. Paun lisäksi kauluria on nähty nykertämässä ainakin Handepande ja Raisu, ja minäkin olen liittynyt samaan remmiin.

Taannoisella Tallinnan-matkallamme lanka loppui kesken, mutta maihin päästyämme yritin oitis seuraavana päivänä ostaa uuden kerän Novitan 7 veljestä tummanharmaan sävyisenä. Kahden kaupan lankavarastot läpikäytyäni meinasi otsalle kohota jo kylmä hiki - eikö sitä sävyä saa enää mistään? (Niinkin voi nimittäin käydä, sen tietää ainakin Jytis!)

Onneksi kolmas kerta toden sanoi, ja löysin oikean sävyisen lankakerän kaupan hyllyltä minua odottamasta. Ostin kaveriksi myös kaksi muuta kerää (ja kuka se hetki sitten valitti, että lankoja on liikaa..?), ja mielessä kävi, et nää sävythän vois löytyä ihan mistä tahansa muotiblogistakin näinä päivinä, eikö?



Ja tällainen siitä kaulurista on sitten tulossa. Katsotaan, kuinka kauan kestää ja päädynkö vielä purkamaan koko hökötyksen.



P.S. Huomasittehan innokkaan kuvausapulaisen, joka toisessa kuvassa on muuttunut ehkä kummituskissaksi!

Paahdettu porkkanakeitto

Hehee mä en ole siis ainoa joka on tänään ollut porkkanoiden kimpussa! Ja nyt tuli muuten paras porkkanakeitto mitä olen ikinä syönyt, paahtaminen niin kannatti! Resepti on alunperin Yhteishyvästä, vähän muokkasin ja näin se meni:

Paahdettu porkkanakeitto
750g porkkanoita
3 sipulia
1,5 rkl oliiviöljyä
0,5 tl mustapippuria
1,5 tl garam masala mausteseosta
2 kasvisliemikuutiota
9 dl vettä
1,5 dl kevytkermaa

Uuni lämpenemään 200 astetta. Porkkanat ja sipulit lohkotaan ja laitetaan pellille, päälle öljy-mausteseos. Sitten niitä paahdetaan uunissa noin puoli tuntia, mulla mustuikin osa reunoista. Vesi kiehautetaan ja liemikuutiot mukaan, lisätään paahdetut kasvikset ja soseutetaan. Lopuksi vielä kerma ja kiehautetaan kerran. Ja oli kyllä todella hyvää, paahtaminen oikeasti maistui. Tätähän voisi testata myös muilla kasviksilla!

Porkkanaa ja kookosta

Marraskuun pimeydessä porkkana tuo pirteyttä ja valoa - näin haluan ainakin uskoa. Siksi (luomu)porkkanaa löytyykin jokaisesrta ruuasta, jota Hertan keittiössä tänään laitettiin.

Pääruokana oli mukaelma Intialaisesta kukkakaalikeitosta, jonka ohje löytyy maanmainiosta Tuija Ruuskan Kasviskeittiö-kirjasta. Sitä kirjaa on muuten taas myynnissä, siitä on otettu uusi painos. Hyvä juttu, sillä kirjassa on oikeasti tosi hyviä kasvisreseptejä.

Tässä keiton ohje kirjasta - me muuteltiin ohjetta vähän, mm. lisäämällä sitä porkkanaa ja soijapaloja.

Intialainen kookoskeitto

1 sipuli
4 perunaa
1 pieni kukkakaali
2-3 rkl öljyä
½ tuoretta chilinpalkoa pilkottuna
1 tl kurkumaa
2 rkl raastettua inkivääriä
2 tl kokonaista juustokuminaa (tai jauhettua)
1 rkl jauhettua korianteria
1 l vettä
3 dl kookosmaitoa
(2 dl keitettyjä kikherneitä)
3 rkl sitruunamehua
ripaus mustapippuria
1-2 tl suolaa
½ dl tuoretta korianteria pilkottuna

Pilko sipuli, perunat ja irrota kukkakaalin kukinnot. Hauduta sipulia, inkivääriä ja chiliä pari minuuttia öljyssä. Lisää kurkuma, juustokumina ja korianteri. Hauduta muutama minuutti ja lisää perunat (ja kikherneet) ja vesi. Keitä hiljaisella tulella, kunnes perunat ovat pehmeitä. Lisää kookosmaito ja kukkakaali. Keitä vielä 5 minuuttia. Lisää sitruunamehu, suola, pippuri ja tuore korianteri.

Keiton kyytipojaksi tein sämpylöitä. Perussämpyläohjetta en viitsi tänne kirjoittaa, kun sen kaikki osaavat tehdä. Porkkanaa lisään taikinaan aina, se tekee sämpylöistä jotenkin mehukkaampia. Käytin kaikkia jauhoja mitä kaapista löytyi.

Ja sämpylän päälle teimme (asuintoveri on meillä se pääkokki, myönnettäköön) vielä porkkana-mantelilevitteen, jonka löysin Kurpitsamoska-blogista. Siihen blogiin resepti oli päätynyt Tofu for two -blogista. Hyvää tuli!



Porkkana-mantelilevite

100 g kuorittuja manteleita
1 iso porkkana
1 valkosipulinkynsi
3-4 rkl maustamatonta (soija)jogurttia
1 salvianlehti
½ tl suolaa

Paahda manteleita, kunnes ne saavat vähän väriä. Paloittele porkkana ja valkosipuli. Keitä pienessä kattilassa, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Vettä tarvitsee olla vain sen verranm, että porkkanat juuri peittyvät. Kun porkkanat ovat pehmeitä, valuta vesi pois. Sekoita kaikki aineet tehosekoittimella.

Ja nyt äkkiä neule käteen ja television ääreen. Muodin huipulle on jo menossa!

Astiapyyhe ja pannulappu

Ompelin vohvelikankaasta tupaantulijaislahksi astiapyyhkeen ja tein sille kaveriksi pannulapun. Pannulapun sisällä on kaksi kerrosta kovikehuopaa, joka on oikein mainiota tähän tarkoitukseen. Minulla on näyttää olevan useampiakin hyviä ystäviä, jotka kannustavat näissä näpertely- ja ompelupuuhissa, sillä pyyhkeen reunaan ompelemani pitsi on peräisin Ekiltä. Sitä on vielä sen verran jäljellä, että saan tehtyä muutaman pyyhkeen lisää. Tarkoitus oli vielä hieman kirjailla tuotosta, mutta huomasin etten omistakaan kanavaneulaa. Eli sellainen ostoslistalle oitis.

Herkku ja koukku Tallinnassa

Pyhäinpäivän aamuna Herkku ja koukku -talouksissa kello soi aamulla luvattoman aikaisin, sillä lähdimme aamun ensimmäisellä laivalla Tallinnaan askartelumatkalle. Tiukkaa teki ja koville otti herääminen (ainakin allekirjoittaneella), mutta kylläpä se sitten kannattikin.

Kahdeksassa tunnissa ehdittiin tehdä vaikka mitä - muun muassa täsmäiskuja kangas-, käsityö- ja lankakauppoihin sekä käydä syömässä African Kitchen -ravintolassa. Ruoka oli hyvää, suosittelen lämpimästi.



Täydentyneet kangas-, lanka- ja askarteluvarastot kutsuvat puuhastelemaan, ja tuotoksia nähdään varmasti täällä pikapuoliin. Ja jokainen matkalainen saa luonnollisesti esitellä omia hankintojaan täällä. Ja sen huomasi kyllä, että hinnat ovat melkoisen paljon huokeampia kuin täällä Suomessa ja lankavalikoima paaaaljon laajempi. Turhaan ei siis tuonne lähdetty, ei.

Blogilistalle lisäämisen jälkeen tänne saattaa eksyä(ja toivottavasti niin käykin!) myös uusia lukijoita. Heille kerrottakoon, että ompeluseuramme Herkku ja koukku on seitsemän puuhastelusta pitävän tyttären kerho. Kokoonnumme yleensä kerran kuussa vuorotellen jokaisen luona, askartelemme kukin omiamme ja herkuttelemme. On muuten mainio tapa nähdä ystäviä, vaihtaa kuulumisia ja tietenkin tehdä niitä käsitöitä.