Oi ihana bio-Berliini!

Terveisiä Berliinistä, missä helle helli lomalaisia juhannuksena (tai ei siellä tietenkään juhannuksesta ollut tietoakaan). Herkku ja koukkulaiset ovat vierailleet kaupungissa ennenkin, joten tässä vain nopea hehkutus kaupungin luomuvalikoimista.

Nimittäin niitähän piisasi! Joka puolella tuntui lukevan bio-sitä, bio-tätä, jopa perusgrillin valikoimissa näytti olevan luomuranskalaisia ja -makkaroita, kauppojen hedelmistä ja vihanneksista puhumattakaan. Ihan parasta oli vierailla LPG Biomarktissa, joka on siis kokonainen luomutavaratalo. Ja hinnat eivät päätä huimaa. Oijojoi niitä juusto- ja viinihyllyjäkin! Mansikoitakin sai jo, ja luomuna ihan monesta tavallisestakin kaupasta.



Tällainen luomusitruunasorbetti meinasi viedä kielen mukanaan. Mauista testattiin myös mansikka- ja aprikoosisorbettia, mutta sitruunaa voittanutta ei ollut.



Aika tavalla lomalla tuli keskityttyä tuohon syömiseen... Eritoten aamupaloihin, jotka ovat Saksassa runsaita, edullisia ja herkullisia. Sellaisella jaksoikin pitkälle iltapäivään. Kuvassa esimerkki Vegetarische Frühstuckista, jota tarjoili Im Nu -kahvila. Nam!



Seitanhampurilaiset särvittiin yksi ilta Vegossa, kasvis-luomu-pikaruokapaikassa.

Monia muitakin herkkuaterioita (muutakin kuin aamiaisia ja pikaruokaa) tuli nautittua moneen otteeseen, mutta kaikista ei ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin ruuat katosivat lautaselta. Kannattaa mennä itse maistelemaan!

Vuokrapyörä oli ehdottomasti paras kulkupeli kaupunkiin. Sillä huruuteltiin ympäriinsä vauhdikkaasti. Kypäriä ei käyttänyt juuri kukaan, mikä vähän vauhdikkaan liikenteen seassa polkiessa hirvitti. Onneksi kolhuilta säästyttiin. Kävimme muun muassa eläintarhassa, missä oli surullisia apinoita, levottomia leijonia, mutta onneksi myös näitä iloisia saukkoja! Saukot ovat parhaita, aina.

Jouluksi saunaan, osa 1

Meidän on tämän kesän aikana tarkoitus rakentaa pihallemme rakennus, johon tulee vanhoista hirsistä tehty sauna sekä autotalli. Pari viikkoa töitä on nyt takana, jonka aikana vanha piharakennus on purettu ja kaadettu uuden rakennuksen tieltä. Yläkuvan punainen, vanha vaja oli kyllä symppis, mutta huonossa kunnossa eikä siinä ollut saunaa. Ja sehän on pakko saada!

Ja näin vanhan rakennuksen runko kaatui kun kaverin maastoautolla vähän avitettiin.


Vanhaa vajaa purkaessa tuli vastaan kaikenlaista roinaa oravanhännistä (?!) vanhoihin liukureihin saakka. Huussin ylisiltä löytyi tomuisia pulloja melkoinen määrä. Miten hienoja ne olivatkaan kun niitä vähän putsasi! Etenkin nuo vanhat Sorbukset ovat mielestäni mainioita.

Juhannusreissun kirppiskierros

Kyllä ne parhaat kirpputorit taitavat löytyä maakunnista - Pohjois-Pohjanmaan reissuilla ei koskaan tarvitse poistua kirppareilta tyhjin käsin! Tällä kertaa mukaan lähti muun muassa seuraavanlaista roinaa:

Erittäin hieno vanha kattila (joka ei kyllä enää ole perunankeittokunnossa, mutta eiköhän muutakin käyttöä keksitä) ja ruusukuvioinen purkki, jossa oli vielä kahvinpuruja pohjalla...

...sekä kolme kerää täkänälankaa mahtavissa väreissä. Täkänää en ajatellut ruveta kutomaan (ja tunnustettakoon, että eräältä itseäni aika paljon taitavammalta käsityöihmiseltä piti tarkistaa, mikä täkänä ylipäätään on), mutta ehkäpä vaikka huiveja syntyy noista ohuista villalangoista.

Räsymatto ei myöskään ole pelkkää kuvausrekvisiittaa, vaan se ostettiin kaupunkikotiin keittiön matoksi. Komeat on värit siinäkin!

Käsityörintamallakaan ei ole ollut ihan kuollutta. Valoisina kesäöinä on valmistunut mm. näiden esikuviensa hengessä pieniä pupuja tuliaisviemisiksi.

Aurinkoista juhannuksen jatketta kaikille!

Yäk! Eiku..

Kun aloitin ystäväni kanssa kalaprojektimme, teimme muutaman päätöksen. Vuoden aikana aiomme jutella kalakauppiaiden kanssa, ehkä jopa itse mennä kalaan tai ainakin saada hyvät naurut siitä ajatuksesta, tehdä retki silakkamarkkinoille ja maistaa myös sellaisia kaloja joihin suhtaudumme hyvin suurella varauksella ja joiden sanominen ääneen saa irvistämään. Tällaisia ovat mm. silli ja silakka. Aika oli tullut.

Kuva: Savon Sanomat

Ensimmäinen hämmästys oli se että silli on ihan oikea, isohko kala. Ei vaan pala joka asuu marinadissa lasipurkissa. Ja sitä siis saa tuoreena kalakauppiaalta. Omani löytyi Nummelan torilta jota on muuten blogistanissa hehkuteltu ennenkin!

Ja mainitaan nyt vielä etten ole silliä ennen syönyt. No siinä se sitten lepäsi edessäni. Leikkasin pikku pikku palan ja ensimmäinen reaktio oli hämmästys. Onpa pehmeää! Ja hui miten suolaista. Piti saada muitakin makuja ympärille ja lopputuloksena oli sillikaviaari, uudet perunat ja Prinsessakeittiöstä bongattu minttuinen feta-kurkkusalaatti

Sillikaviaari (ohje Hesarista)

2 matjessillifileetä
2 kovaksi keitettyä munaa
1 kevätsipuli
4 tl tilliä hienonnettuna
200 g smetanaa tai creme fraichea tai kermaviiliä
1 rkl sinappia
(3 rkl kapriksia)

Keitä kananmunat ja hienonna ne. Tarkista sillifileen maku. Jos se on liian suolaista, liota liika suola pois (en liottanut kun ei hajuakaan mikä on sillille liian suolaista). Kuivaa sillifileet hyvin ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipuli ja leikkaa varsi ohuiksi renkaiksi. Hienonna tilli. Kaada smetana isoon kulhoon ja lisää sinne sinappi, sipuli, tilli, munat ja lopuksi silli. Sekoita tahnaksi ja tarjoile joko keitettyjen uusien perunoiden, mallas- tai ruisleivän kera.

Minttuinen kurkku-fetasalaatti

kurkkua
mustia oliiveja
tuoretta minttua
hyvää fetaa
oliiviöljyä
mustapippuria





Ja kun silli-ateriaa satuttiin nauttimaan eräiden tyyppien hääpäivänä niin jälkkäri oli sen mukainen.


Loppukommenttina sanottakoon että silli oli ihan jees. Ei yhtään niin kauheaa kuin olin ajatellut mutta ei meistä ehkä ylimpiä ystäviä tullut. Tosin mielenkiinto heräsi, varsinkin kun huomasin etten ole ainoa joka on puuhastellut sillin kanssa viime päivinä. Enää en ainakaan nyrpistä ja sano yäk.

Fennovegaanin herkkuhetki

Vaikkakin en nykyään, pitkältä lakto-ovo-vegetaristi -uralta vähän lipsahdettuani enää laskekaan itseäni ihan puhtaasti kasvissyöjäksi, tunnen silti ajoittain suurta ajatuksellista viehtymystä fennoveganismia eli ilmeisesti uudemmalla kielellä lähiveganismia kohtaan. Lähiveganismi sisältää monia periaatteita, joihin tällainen sekalaisempikin kaupassakäyjäkin voi yhtyä: lähituotannon, eettisten ja ekologisten tuotanto-olosuhteiden suosiminen, kasvissyönti-ideologia, vuodenaika-ajattelu ja ruoan puhtaus ja terveellisyys. Hengailtuani taas vähän asiaa koskevilla nettisivuilla ja selailtuani mainiota Härkäpapua sarvista -kirjaa päätin toteuttaa herkuttelulistalla seuraavana vuorossa olevat vohvelit lähivegaanisin periaattein. Hieman haasteellista, mutta palkitsevaa - mikä sen mukavampaa kuin hyvän omantunnon herkkuhetki :)

Nestepohjaksi olisin tehnyt itse kauramaitoa, mutta eipä sattunut olemaan tuota kauraa laarissa. Käytin sitten kauran sijasta vehnää. Neste ei nyt aivan kaupan kauramaitoa muistuttanut, mutta ihan se tuntui toimivan taikinan pohjana. (Jos jollakulla on käytännön vinkkejä omatekoisen kauramaidon onnistumiseen, kuulisin mielelläni?)

Vohvelit (6-8 kpl)

2 dl yön yli liotettuja vehnänjyviä

4 dl vettä

1 dl spelttijauhoja

0.5 dl ruisjauhoja

0.5 dl pellavansiemenrouhetta

0.5 dl perunajauhoa/maissitärkkelystä

1 tl suolaa

1 rkl siirappia tm. makeutusta

loraus (0.5 dl?) rypsiöljyä

Laita vehnänjyvät tehosekoittimeen, lisää vähän vettä ja laita sekoitin käyntiin. Lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes jyvät ovat jauhautuneet hienoksi. Itse annoin jyväseoksen seistä välissä parisen tuntia ja tehosekoitin sitten loppuun, mutta voit sekoittaa nesteen myös kerralla, se vaan vie vähän enemmän aikaa.

Vatkaa nesteeseen jauhot, mausteet ja öljy. Lisää veden määrää, jos taikina tuntuu liian kiinteältä (tai vastaavasti jauhoja, jos liian löysältä). Maistele taikinaa ja lisää suolaa/sokeria/mausteita maun mukaan. Anna turvota noin tunnin ajan. Taikina saa jäädä aika jämäkäksi.

Paista vohveliraudalla vohveleiksi. Kannattaa paistaa ajallisesti ihan reilusti, että vohvelit kypsyvät myös sisältä.

Nauti suolaisen tai makean täytteen kera. Meillä täytteinä oli kurpitsansiemen-tahini-tahnaa ja raparperihilloa manteli-kookos-kerman kanssa. Kaikki meni ja lautaset nuoltiin.

Varhaiskaali-pinaattipiirakka

Tuossa taannoin ruokahaasteen aiheena oli kaali ja osallistuneista resepteistä tämä Letukka -blogin varhaiskaalipiirakat houkutteli testaamaan heti. Tein ohjeen mukaan pikkupiirakoita ja sitten testasin täytettä myös kuvan isompaan piirakkaan. Molemmat maistuivat, suosittelen!

Laitan aikalailla alkuperäisen reseptin tähän. Mulla kävi sen kanssa niin että täyte ei riittänyt kuin yhdeksään piirakkaan vaikka suurensin täytettä jo tehdessä, mutta taisin innostua kaulitsemaan liian isoiksi pohjat. Isoa piirakkaa tehdessä tuplasin täytemäärän ja käytin pakastealtaan valmispohjaa kun laiskotti.

Varhaiskaalipiirakat (n. 12 kpl)

Pohjataikina:
4 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kylmä vesi. Puristele ja sekoittele tiiviiksi palloksi kuitenkin mahdollisimman vähäisellä vaivauksella. Älä anna taikinan kuivua.

Täyte:
n. 200 g varhaiskaalia
n. 100 g pakastepinaattia
puolikas sipuli
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl kaurakermaa (maistuu myös kookosmaitoon tehtynä!)
mausteita:
yrttisuolaa, jeeraa, valkopippuria, cayennepippuria, kuivattua minttua, inkivääriä, paprikaa

Kuumenna öljy pannulla. Pilko sipuli ja kaali mahdollisimman pieneksi silpuksi ja nakkaa pinaattien kanssa pannulle. Hämmentele ja anna kypsyä mukavasti kasaan. Lisää mausteita ja kaurakermaa, maistele. Minttu, jeera ja paprika ovat ihan ehdottomia!

Jaa taikina noin 12 pienehköön osaan. Pyörittele osat palloiksi. Pulikoi tai kaulitse osista noin 2 mm paksuisia pyöreitä levyjä. Lisää täytettä keskelle 2-3 ruokalusikallista hieman levyn koosta riippuen ja rypytä taitojesi mukaisesti. Nosta valmiit piirakat pellille ja paista 250 asteessa noin 15 minuuttia. Voitele halutessasi piirakat margariinisulalla paiston jälkeen.

Kuulkaas tytöt!

Oli tosi kivaa, kun olitte herkuttelemassa ja koukuttelemassa viime viikon sunnuntaina!

Kyseessä oli siis herkun ja koukun toukokuun tapaamiskerta, jota venyttettiin hieman kesäkuun puolelle.



Alkuun grillailimme hieman pihakeittiössä, mutta sisälle päädyttiin kuitenkin lämmittelemään virkkaamaan esim. vauvalle peittoa, jonka ellu olikin saanut jo valmiiksi.

Grilliin sujahti uusia perunoita, jotka oli esikypsennetty keittämällä, sekä suippopaprikaa. Halloumi oli kätevämpi paistaa sisällä pannussa ja lisukkeena oli vähän salaattia ja hummusta. Ja joo, munakoiso valmistui myös uunissa, mutta oltiin ainakin vähän aikaa ulkonakin!

Vauvalle

Vauvoja riittää lähipiirissä, ja mikäs sen mukavempaa! Vauvoille on myös kiva tehdä kaikenlaisia juttuja - eivät ole turhan ranttuja värien suhteen tai muutenkaan, ja pienet käsityöt valmistuvat nopeasti.

Tänään vietiin tuoreimmalle vauvalle tuliaisiksi tällainen riemunkirjava peitto. Virkkasin sen Sypressin alekorista poimituista puuvillalangoista vapaamuotoisella tekniikalla: rupesin tekemään ympyrää, jonka muokkasin vähitellen neliöksi. (Tätä nyt ei kovin nopeaksi työksi kylläkään voi kutsua, mutta värien sommittelu oli hauskaa.) Palaset ovat 15x15 cm kokoluokkaa, eli peitto kokonaisuudessaan on noin 75x75 cm.

Ystävä onneksi ehdotti kesken virkkuun, että yhdistäisin palaset valkoisella. Sitä en olisi varmastikaan itse keksinyt, eikä peitosta olisi tullut ollenkaan näin hieno - kiitos siis vinkistä! Valkoiset reunat tuovat kovasti ryhtiä ja selkeyttä värisekamelskaan.

Toivotaan, että vauva voi viettää tämän peiton päällä monia leppoisia kesäpäiviä.

Toiseksi uusimmalle vauvalle neuloin jo jokin aika sitten puuvillalangasta (keltaista Sublimen baby cottonia) kypärämyssyn, jonka ohje löytyi Ellit-sivuilta. Kiva ja helppo ohje, ja pipostakin tuli varsin sopiva. Lisäksi tein samasta langasta pienet peukalottomat lapaset. Koristeeksi kissa-napit, jotka löysin Stockmannilta.

Kookos-raparperimuffinssit

Raparperikausi on käynnistynyt ja häpeäkseni löysin vielä yhden satsin viimevuotisia pakastimen nurkasta. Asialle oli tehtävä nopeasti jotain. Kuten esimerkiksi ujuttaa ne kookosmaidon kanssa muffinsseihin. Meheviä, toimisi myös kaakkuna!

Kookos-raparperimuffinssit (n.18 pientä muffinssia)

n. 5 dl raparperipaloja

100 g margariinia (vegaanista)

2 dl raakaruokosokeria

3 dl kookosmaitoa

5 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

0.5 tl suolaa

1,5 tl kanelia

Jos otat raparperit pakkasesta, sulata ja valuta ylimääräinen neste pois. Vatkaa keskenään sokeri ja sulatettu margariini. Ota jauhoja pari desiä ja sekoita niihin muut kuivat aineet. Lisää ne margariini+sokeri -seokseen. Lisää joukkoon myös kookosmaito. Sekoita taikinaa ja lisää jauhoja hiljalleen, lisää lopuksi myös raparperin palat. Täytä muffinssivuoat (2/3) taikinalla ja paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Mainio itusalaatti

Salaattiohjeet sen kun jatkuvat ja täytyy sanoa että myös tämä oli todella herkkua! Suuri ahaa-elämys tuli siitä että tosiaan, voihan ruokia maustaa vaikka niitä ei kypsennäkkään. Harvoin on tullut kuivia mausteita salaattiin nakattua. Resepti on Keittiökameleontti-blogista, siellä ohje oli linssilisäke-nimellä mutta koska linssinidut vaihtuivat mungpavun ituihin ja lisuke salaattipedille niin siksi tällainen otsikko. Suosittelen!

Itusalaatti (ihan paras)

2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
2,5 dl linssinituja (mulla mungpavun)
1,25 dl (aktivoituja ja kuivattuja) auringonkukan ja kurpitsansiemeniä (puolet ja puolet)
nippu tuoretta persiljaa silputtuna
1 tl kuivattua timjamia
mustapippuria
(Himalaja)suolaa
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl jeeraa
1 tl raakakaakaojauhetta (kuulemma kruunaa koko jutun, mulla ei ollut höh)
(salaattia)

Silppua tomaatit pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tarjoa lisukkeena tai salaattipedillä.

Marinoitua punasipulia salaatissa

Kesän hittituote on löytynyt! Marinoidut punasipulit salaatissa, aaaah. Raaka sipuli jää mulla aina lautasen reunalle ja tätäkin epäröin, mutta turhaan. Sipulin kitkeryys on poissa ja samalla syntyy simppeli ja hyvä salaatinkastike. Marinointiohje on bongattu Pippurimylly-blogista ja idea salaattiin tuli Hesarin Ruokatorstain parmesaanisalaatista jossa punasipulit saivat myös marinadin päällensä.

Herkkusalaatti marinoidulla punasipulilla (kahdelle)

1 iso punasipuli (tai kaksi pientä)
1 ruukku salaattia
200g herkkusieniä
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 dl mustia oliiveja
rucolaa
parmesania

Marinadi:
5 rkl oliiviöljyä
3 rkl punaviinietikkaa
0,5 rkl sokeria
0,5 tl suolaa

Sekoita marinadiainekset ja lisää pilkottu punsipuli joukkoon. Pyörittele ja jätä marinoitumaan yön yli. Pilko herkkusienet kahteen tai kolmeen osaan ja paista nopeasti pannulla jotta saavat vähän väriä ja jätä jäähtymään. Pese ja revi salaatti, lisää halkaistut kirsikkatomaatit ja oliivit joukkoon. Sekoita joukkoon myös herkkusienet, rucolaa ja marinoidut punasipulit. Kääntele ja asettele lautasille. Lopuksi veistele päälle parmesansiivuja. Tarjolle maalaisleivän ja kylmän valkoviinin kanssa. Mmmmm.

Nyt kun punasipulin kanssa ollaan näin hyvin ystävystytty niin seuraavaksi testiin voisi ottaa minttuiset punasipulit, vaikuttaa hyvin kiinnostavalta.

Pähkinäpyörykät for dummies

Keittiökameleontti-blogissa on kyllä maailman parhaita raakaherkkuja. Joskus vain raaka-aineita ja valmistusvaiheita on niin paljon, että ihan suunnittelematta aterioita ei loihdita. Tämä on toki tavallista raakaravintoa kokkaillessa - liotukset, kuivailut ja idätykset vievät aikaa.

Mielessäni on ollut jo pitkään pähkinäpyöryköiden valmistus. Se ei tietenkään tarkoita, että olisin ryhtynyt valmistuspuuhiin jotenkin hyvissä ajoin, vaan ruokaa piti saada saman tien jääkaapista löytyneistä tarvikkeista. Näin syntyivät esikuviaan huomattavasti yksinkertaisemmat pyörykät, joiden maussa ei kyllä ollut mitään vikaa. Päinvastoin! Jopa raakapizzalle viime viikolla nyrpistellyt koemaistaja joutui näiden kohdalla myöntymään. Nam.

Tarjoilin pyörykät kesäkurpitsaraasteen ja tomaattikastikkeen kera. Tuo kesäkurpitsa ei ole "spagettina" ihan oma suosikkini, joten seuraavalla kerralla pyörykät ja kastike saavat seurakseen salaattipedin.

Pähkinäpyörykät

2 dl pähkinöitä (käytin pähkinäsekoitusta)
1 dl kurpitsansiemeniä
1 iso porkkana
1/2 valkosipulinkynttä
1/2 punasipulia
7 aurinkokuivattua tomaattia
1 tl soijakastiketta
1 tl sitruunamehua
mustapippuria
suolaa
persiljaa (tai muita tuoreita yrttejä, käytin persiljan lisäksi salviaa)

(Liota ja kuivaa pähkinöitä ja siemeniä jos ehdit). Mikäli omistat monitoimikoneen, jauha sillä kaikki ainekset massaksi. Minulla käytössäni on vain blenderi, joten jauhoin ensin pähkinät jauheeksi, sitten loput ainekset keskenään massaksi. Lopuksi sekoitin nämä yhteen ja survoin vielä vähän sauvasekottimella.

Pyöritä taikinasta pieniä pullia. Kuivata uunissa 40 asteessa noin 2 tuntia. Kääntele välillä, että kuivuvat tasaisesti.

Tomaattikastike

3 tomaattia
1/2 paprikaa
1/2 punasipulia
1/2 valkosipulinkynttä
1/2 avokadoa
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua
tuoreita yrttejä (käytin basilikaa)

Soseuta kaikki ainekset tasaiseksi kastikkeeksi.