Viikonlopun menovinkki: pihakirppis Hertsikassa

Huomenna sunnuntaina 28.4. on yksi kevään parhaista päivistä, kun Herttoniemi muuttuu yhdeksi suureksi pihakirpputoriksi. Myyntipöytiä pystytetään yli 100:n kerros-, rivi- ja omakotitalon pihalle. Tapahtuman FB-sivuilta löytyy lisää infoa.

Tämän kartan avulla voi suunnistaa pihalta toiselle.

Kannattaa tulla kauempaakin! Olen tehnyt täältä monia hyviä löytöjä, muun muassa tämän pienen kiikkutuolin.

Tervetuloa Herttoniemeen!

My other toy is Fisher Price

Yksivuotias innostui aika paljon pahvilaatikosta ja foliorullan hylsystä.

Ja mitä tulee tuohon hylsyyn, niin minä puolestani innostuin suorastaan askartelemaan. Laitoin hylsyn sisälle mung-papuja (mikä tahansa kuivatavara käy: pavut, herneet, riisi, maissinjyvät...) ja teippasin maalarinteipillä päät umpeen. Vauvalle pötkö olisi kelvannut hyvin sellaisenaankin, mutta itse halusin vähän nätimmän. Aioin ensin liimata pahvin päälle värikästä paperia, mutta sitten rupesin epäilemään, että ehkä minkään liimojen imeskely ei ole kovin hyvä ajatus. Kaikkia leluja kun täytyy kuitenkin maistella hartaasti. Näin ollen päädyin virkkaamaan hylsyn päälle puuvillalangan jämistä raidallisen suojuksen, ja johan nätteni pahvirulla.

Tajusin kuitenkin mokanneeni hieman, kun vauva oli syönyt ensin mustikkaa ja sen jälkeen lelua. Olisi kannattanut tehdä virkatusta päällyksestä irrotettava, niin että sen voisi pestä.

 Yksi lanka on päättelemättä tarkoituksella (uskokoon ken tahtoo), niin vauva saa vähän lisävirikettä.

Granaattiomena-quinoasalaatti ja suklaatikaakku

Lounasvieraille piti keksiä jotain kivaa tarjottavaa, ja aamuteeveessä kuulin sivukorvalla kokattavan  mielenkiintoista salaattia. Oikeastaan tähän salaattiin on sekoitettu kaikki asiat, joista tykkään: quinoaa, kikherneitä, avokadoa, korianteria, pähkinöitä, granaattiomenaa. Vaan enpä olisi silti itse keksinyt niitä kaikkia ympätä samalle lautaselle! Lopputulos oli ihanan raikas mutta ruokaisa. Voin suositella! Ohjeessa olleen chilin jätin pois, koska en ollut varma, miten tulisesta ruoasta vieraat tykkäsivät. Hyvää potkua se olisi varmasti tähän kuitenkin antanut.

Tässä ohje alkuperäisessä muodossaan.

Granaattiomena-quinoasalaatti (neljälle)

2 dl quinoaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/4 tl täysruokosokeria
1 iso tai 2 pientä granaattiomenaa
1 dl kikherneitä (liota yön yli)
2 kourallista tuoretta minttua
1 kourallinen tuoretta korianteria
1 avokado
1 rkl oliiviöljyä
himalajansuolaa ja pippuria

1 dl cashewpähkinöitä
½ punainen chili
himalajansuolaa

Keitä yön yli liotettuja kikherneitä keskilämmöllä tunnin verran tai kunnes kikherneet ovat kypsiä. Siivilöi kikherneet ja siirrä ne kulhoon. Keitä quinoaa reilusti suolatussa vedessä 15 - 20 minuuttia, kunnes se on kypsynyt. Siivilöi quinoa ja anna sen hieman viilentyä ennen kuin sekoitat sen muiden aineiden joukkoon.

Halkaise granaattiomena ja ota siemenet talteen pitämällä omenaa leikkauspuoli alaspäin kämmenelläsi ja hakkaamalla omenaa lusikalla. Näin siemenet tipahtelevat kulhoon sormiesi lomasta eikä joukkoon pääse kitkerää, valkoista hedelmälihaa. Lisää siemenet kikherneiden ja quinoan joukkoon kulhoon. Lisää joukkoon myös oliiviöljy, hienonnetut yrtit, kuivalla pannulla paahdetut mausteet sekä avokado. Avokadon voit kuutioida kuoressaan ja lusikoida joukkoon.

Paahda kuivalla pannulla hieman murskattuja cashewpähkinöitä ja mausta ne suolalla ja chilillä. Lisää pähkinät muiden ainesten joukkoon ja sekoita huolella. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Salaatin kanssa tarjoilin sämpylöitä (taikina vietti yön jääkaapissa, joten sämpylät valmistuivat aamupäivällä nopeasti) ja hummusta (kikherneöverit, anyone?). Jäkiruoan piti olla jotain tosi hyvää, koska vieraat olivat ansainneet erityisen kovasti hemmottelua. Päädyin klassiseen suklaan ja appelsiinin makuyhdistelmään, joka kohtasi kakussa. Kakkupohjana oli tämä kesän helpoin suklaakakku, väliin ladoin Chocochilin appelsiini-suklaavanukasta, jota oli tymäköitetty Cointreau-lorauksella ja lisäsuklaalla. Päälle: suklaata. Kas, hyvää oli!

Seesamiporkkanat

Toi otsikko itseasiassa kertoo koko reseptin. 

Mutta jos nyt pari sanaa silti. Porkkana ja seesam maistuvat hyvältä yhdessä. Tämän olen todennut ennenkin. Tuli mieleen että porkkanakakku seesaminsiemenillä/tahinilla, voisi olla aika hyvä myös. Niin ja paistoin allaolevalla metodilla myös herkkusieniä, hyvin sopivat nekin yhteen. Nopeaa ja helppoa, kaiken lisäksi. Seesamiporkkanoita suosittelen lisukkeeksi, salaattiin laitettavaksi tai pitaleivän sisään. Ja jälkiruoaksi hammastikkuja.

Seesamiporkkanat

(Resepti: Kasvis -ravinto, elämäntapa. Vuodelta 1985)

7 iso porkkanaa

2-3 dl seesaminsiemeniä

öljyä

Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes saavat väriä. Siirrä lautaselle odottamaan. Viipaloi porkkanat muutaman sentin paloiksi tai leikkaa tikuiksi. Kypsennä niitä pannussa öljyssä noin 15 minuuttia sekoitellen. Kun porkkanat ovat napakoita mutta kypsiä, sekoita siemenet joukkoon ja tarjoile.

Täytekakku leipävuokaan

Olin luvannut tehdä eilisen synttärisankarille mansikkakakun. Tyypilliseen tapaani homma jäi viime tippaan ja leipomispuuhiin ehdin vasta samana päivänä. (Täytekakkuhan on parasta, kun tekee pohjan ja kostuttaa sen edellisenä iltana ja täyttää ja koristelee seuraavana.) Mutta ihan hyvä siitä tuli näinkin.

Tein pohjan suorakulmion muotoiseen leipävuokaan. Valitsin summamutikassa neljän kananmunan pohjan, mutta se olikin just hyvä. Googletin vain jonkun reseptin, mutta sekin oli just hyvä. Alkuperäinen Iloleipurin ohje täällä.

Kakkupohja:

4 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
50 g mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistele kuivat aineet ja siivilöi varovasti taikinaan. Älä enää vatkaa taikinaa tässä vaiheessa. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Kumoa jäähtyneenä.

Varmaan ensimmäistä kertaa sain täytekakkupohjan pysymään kuohkeana ja irtoamaan vuoasta helposti. Jälkimmäiseen auttoi varmastikin huolellinen vuoan voiteleminen ja korppujauhottaminen (okei, tiedetään ettei se ole verbi!).

Täyte:

2 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
0,5 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 banaani
pakastemansikoista tehtyä survosta
lemon curdia

Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon rahka ja sokeri. Leikkaa kakku kolmeen osaan ja lisää väleihin kermarahkaseosta, mansikkasurvosta, muussattua banaania ja lemon curdia. Säästä kermarahkaa myös kakun päälle ja koristele miten haluat. Minä toteutin sankarin toiveen ja ladoin päälle mansikkaviipaleita, vaikka se tarkoittikin sitä, että jouduin ostamaan portugalilaisia. Yleensä odotan kotimaisia.

Aika kotikutoinen tuosta kakusta tuli, mutta kiva ja maistuva kuitenkin. Ja kynttilätkin oli! Ja nyt me ollaan miehen kanssa taas samanikäisiä, huh! (Niin, täytti se enemmän kuin kaksi, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä, tsih.)

Sitruunainen parsakaalikeitto

 

No siellä se höyryää, ihan hirmuisen hyvä keitto. Parsakaali ja sitruuna ovat todella mainio parivaljakko, tätä en ole aiemmin tajunnutkaan. Ennen kuin Kulinaarimurulan Jaana siitä vinkkasi, ja alkuperäinen resepti puolestaan on Prinsessakeittiöstä, sinne syvä niiaus täältäkin. Kelpaisi tarjota vähän hienommissakin juhlissa. Tai esim äitienpäivämenun alkukeittona. Tai ihan vaan torstai-illan piristyksenä. Hyvää!

Sitruunainen parsakaalikeitto

2-4 salottisipulia koon mukaan
1 valkosipulinkynsiöljyä
1 tl kuivattua meiramia (unohtui)
800 g parsakaalia
1,5 l kanalientä (käytin kasvislientä, sitä omaa!)
1 rkl hunajaa (unohtui tääkin, heh)
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 sitruunan puristettu mehu
2 dl kuohukermaa (ja tää unohtui kauppaan, mutta kotoa löytyi ranskankermaa, sopi hyvin!)
(suolaa)

Pilko sipulit ja kuullota öljyssä kattilassa. Leikkaa parsakaali paloiksi ja lisää kattilaan. Pyörittele hetki ja kaada kasvisliemi päälle. Keitä kunnes parsa on pehmeää. Survo sauvasekottimella soseeksi. Lisää sitruunankuoriraaste, sitruunamehu ja kerma. Kiehauta vielä nopeasti. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa.

Ruisleipä, se parempi

Vuodenvaihteessa päätin että tänä vuonna opettelen leipomaan leipää. Ja tein sitten ekana sen maailman helpoimman version. Mutta panokset kovenevat. Olin päättänyt tehdä itse ruisleivän. Tai noh, olen päättänyt saman ennenkin. Tuloksena yksi tapettu juuri ja yksi raaka kiekko.

Mutta nyt, jumaleisson, se onnistui! Ja ihan ite tein juurenkin! Kuori oli vähän kova, mutta muuten: Täydellinen. Niisk.

Ja näin se tapahtui.

Ruisleipä (4 keskikokoista)
Resepti: KevytKokki syyskuu 2010

Juuri:
3-4 viipaletta tummaa ruisleipää
1l haaleaa lähdevettä (jos haluat vetää varman päälle, osta kaupasta)
1l ruisjauhoja

Taikina:
1 rkl tuorehiivaa (huom. vain uuden juuren kanssa leivottaessa)
5 dl haleaa lähdevettä
15-16 dl ruisjauhoja
2 tl hienojakoista merisuolaa

Aloita valmistamalla juuri. Leikkaa leipäviipaleista kovat reunat pois j amurenna leivät haaleaan lähdeveteen. Lisää ruisjauhot koko ajan sekoittaen. Peitä kulho liinalla ja anna sen tekeytyä huoneenlämmössä vuorokauden ajan tai kunnes se kuplii ja tuoksuu happamalle, sekoita muutaman kerran tekeytymisen aikana. Mulla meni kaksi päivää. Pidin juurta kylppärin lattialla, veikkaan että lattialämmitys teki sille mukavan lämpimän ilmaston. 

Kuplii! Meinasin vähän itkuakin turauttaa ilosta tämän näyn edessä.

Siirrä juuri yleiskoneen kulhoon (tai tilavaan leivontakulhoon). Lisää juureen lähdeveteen sekoitettu tuorehiiva. Hiivaa tarvitaan ensimmäisellä kerralla kohottamaan taikina, koska itse tehty juuri on aluksi liian heikkoa kohottamaan raskasta ruistaikinaa.

Lisää ruisjauhot vähän kerrallaan ja anna koneen käydä hiljaisella nopeudella. Lisää lopuksi suola ja anna koneen käydä, kunnes taikina on tasaista. Taikina on valmis kun se on sitkeä ja painava. Peitä taikina ja anna kohota vedottomassa paikassa 4-5 tuntia.
 

Tässä vaiheessa tajuat että ajoitus meni perseelleen, edessä on leipomista yöllä ja kiität onneasi että teit puolikkaan annoksen.

Kumoa taikina leivonta-alustalle, jossa on runsaasti ruisjauhoja. Ota tässä vaiheessa noin 1 dl juurta talteen ja pakasta. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Muotoile leiviksi ja ja nosta leivinpaperilla vuoratuille uunipelleille. Kohota leipiä vielä 1-1,5 tuntia. Kohonneen leivän pinta repeilee ja on verkkomainen.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Paista ruisleipiä uunin keskitasolla 30 minuuttia (kaksi mahtui kerralla uuniin). Laske lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin tunnin ajan. Jäähdytä valmis leipä ritilällä ja peitä se heti liinalla jotta kuori pehmenee. Leipä on helpompi leikata, jos se saa vetäytyä seuraavaan päivään. Hah, ei todellakaan malta odottaa.

TADAA!

Tää oli se toinen vaihe kun meinas tulla onnen itku. Kyllä kannatti!

Leivo ruisleipä jatkossa siihen juureen joka on jäänyt edelliselta kerralta. Sulata juuri ja elvytä se kaatamalla siihen 2 dl haaleaa lähdevettä. Anna seistä pari tuntia välillä sekoittaen. Lisää sitten 1,5 dl haaleaa lähdevettä ja 2 dl ruisjauhoja. Sekoita ja anna seistä peitettynä seuraavaan päivään. Jatka taikinan tekemistä toisen päivän ohjeen mukaan, eli siirrä juuri yleiskoneen kulhoon jne.


Just otin vikan satsin pakkasesta. Jestas miten hyvää. Niisk.

Se kiva kahvila

Tulipa mieleen tuota Tukholma-raporttia kirjoitellessani, että saahan niitä hienoista hienoimpia Saltån jauhopussukoita Helsingistäkin! Nimittäin yhdestä lempikahvilastani Gottland Deli & Café:sta.

Kahvila sijaitsee Meilahdessa Pihlajatiellä, ja on todella minipieni. Aina sinne on kuitenkin mahtunut vauvoineen päivineen! Välillä kyllä joutuu jakamaan pöydän (sen ainoan) vieraiden kanssa, voi kauhistus. Onpa joskus joku ruvennut juttelemaankin. Mutta ei hätää, kesällä pihamaalle kannetaan lisäpöytiä.

Edelliskäynnillä juotiin vaan soijalattea (kahvi on vahvaa ja hyvää) ja syötiin leipiä (tuo porkkanaleipä on ihan kuin karkkia), mutta korvapuustit ovat isoja ja taatusti tuoreita - niitä ehditään nostaa uunista monta pellillistä sillä aikaa, kun minä saan kahvikupin tyhjennettyä. Kaupan päälle kahvilan ystävälliseltä omistajalta saa usein luennon speltin terveyshyödyistä. 

Samoille kulmille on avautunut jokin aika sitten myös toinen kahvila, nimeltään Sumppi. Se on vielä testaamatta, mutta vaikuttaa sympaattiselta. Mukavaa saada eloa naapurustoon!

Kevätretki Tukholmaan

Käytiin Raisun kanssa kevätretkellä Tukholmassa. Mukaan otettiin vanhempainlomailevat puolisot ja vauvat. Kovin keväistä ei Tukholmassa ollut, mutta muuten kaikin puolin ihanaa!

Hotelliin majoittumisen jälkeen suunnattiin ensimmäiseksi Fotografiskaan. Mainio museo, mielenkiintoiset näyttelyt ja myös erittäin kiva ravintola yläkerrassa.

Fotografiskan ravintolassa oli paitsi melkomoiset näkymät merelle, myös isot salaattiannokset. Ja monta syöttötuolia.

Fotografiskan lähellä (pystysuoraa kiviseinää vaan parisataa metriä, tietä pitkin vähän enemmän), on aikaisemminkin hyväksi havaittu kasvisravintola Hermans. Se taisi olla pääasiallinen pyhiinvaelluskohde tällä reissulla, emmekä joutuneet pettymään tarjoiluihinsa. Varsinkin salaattipöydässä oli hirmusen monta herkkua. (Syöttötuoleja oli myös nurkassa iso pino.)

Eikähän tuo kaakkupöytäkään kovin huonolta näyttänyt. Kaikki leivonnaiset olivat myös vegaanisia, ou jee.

Valitsin jälkiruoaksi ananas-kookoskakkua. Maut olivat kohdillaan, mutta minun makuuni pohja oli kyllä aika taikinainen. Muut seurueesta pelasivat korttinsa jotenkin huonosti, eivätkä jaksaneet jälkiruokaa ensinkään.

Käytiin myös fiilistelemässä Café Stringissä. Sehän on sikäli legendaarinen paikka, että siellä sai edellisellä reissullamme alkunsa ajatus muinaisen Bellyn muinaisesta aamiaisklubista. Ei toki minun päässäni, mutta erään legendaarisen klubijärjestäjän. Stringissä on tarjolla vegaanisiakin herkkuja, kuten kuvan kookospallo, soijalatte ja mustikkapaistos. Syöttötuoleja oli ainakin yksi.

Vauvojen takia iltariennot jäivät aika vähäisiksi. Haettiin kuitenkin hotelliin iltapalaksi take away -sushia, joka oli ihan todella hyvää. Kattauksesta vastasi porukan insinööri.

Siinäpä ehkä tärkeimmät herkuttelut. Pari kivaa kauppaa koluttiin, Retro.etc:stä ostettiin vauvoille ihanimmat lautaset ja Saltån kaupasta melkein kaura- ja ohraryynejä ihan vaan pakkaustensa takia. Mielessä oli ollut käynti joissain lastenvaateputiikiessa, mutta ehkä ensi kerralla. Siihen asti täytyy tyytyä siihen selitykseen, että Mini Rodinit on pesussa.

Sattuneesta syystä Heta pesueineen ei päässyt retkelle mukaan, mutta lupasin, että tästä tulee jokakeväinen perinne. Saattaa kyllä olla, että loppukesästä täytyy jo käydä pyörähtämässä Södermalmilla uuemman kerran! Sen verran mukavasti reissu sujui laivamatkoineen kaikkineen. Ja pieni maisemanvaihdos tekee aina hyvää.

Sieni-perunapihvit ja sitruunajugurttikastike

Perunaa!

Tajusin tuossa tovi sitten, etten ole ostanut perunoita aikoihin. Ja sitten menin ja ostin. Nyt on tullut syötyä uuniperunoita eri tahnoilla ja täytteillä, keitettyjä pottuja ja paahdettuja puikuloita. Miten sitä aina välillä joku raaka-aine unohtuukin ihan täysin?

Näiden pihvien resepti on uusimmasta Glorian Ruoka&Viinistä. Seesaminsiemeniä, sieniä, persiljaa, rosmariinia ja sitten sitä perunaa. Oivallinen makuyhdistelmä ja itseasiassa teki mieli syödä  pihvitaikina suoraan kulhosta. Okei, ei pihveiksi paistaminen sitä huonontanut, mutta olisi ollut hyvää myös niin! Eli paistetut sienet perunamuusissa on ehdottomasti suositeltava lisuke.

Ja jos olette tehneet kuten minä, eli ostaneet joskus tryffeliöljyä, keksimättä sille oikeastaan käyttöä, tähän se sopi hyvin.

Sieni-perunapihvit (8 kpl)

400g jauhoisia perunoita
100-150 g siitake- tai herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tryffeli- ja/tai rypsiöljyä
1 kananmuna
0,5 dl bulgarian- tai soijajugurttia tai kermaviiliä
0,5 tl suolaa (sanoisin että vaatii hieman enemmän)
mustapippuria
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa (käytin kuivattua)

leivitys:
3 rkl vehnäjauhoja
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl hienonnettua rosmariinia
+ paistamiseen 4 rkl rypsiöljyä (osa halutessa tryffeliöljyä)

Kuori ja lohko perunat. Keitä kypsiksi vähässä vedessä 10-15 min, kunnes ovat kypsiä. Valuta, soseuta ja siirrä jäähtymään.

Hienonna sienet ja valkosipulinkynnet. Paista öljyssä. Riko kanamuna kulhoon, vatkaa rakenne rikki ja sekoita perunasose, sienet, jugurtti ja mausteet voimakkaasti sekoittaen. Sekoita jauhot, seesaminsiemenet ja rosmariini lautasella. Muotoile taikinasta pihvejä ja pyörittele ne jauhoseoksessa. Kuumenna öljy pannulla ja paista pihvit keskilämmöllä 4-5 min puoli.

Tarjoile sitruunankuoriraasteella maustetun jugurtin tai kermaviilin kanssa.

Resepti: Glorian Ruoka & Viini 2/2013

Kardemummalohi

Sain ruokaseuraa Kädenvääntöä-blogin Pitkästä. Työnjako oli seuraavanlainen: minä teen jotain kalajuttua ja jälkkäriä, Pitkä tuo leipää ja lisukkeita. Kalajutuksi valikoitui mainiosta Pipsan keittiössä -keittokirjasta bongattu kardemummalohi, joka teki vaikutuksen helppoudellaan. Ja mielenkiintoisella makuyhdistelmällään: vaahterasiirappia ja savupaprikaa. 

Lopputulos oli varsin veikeä. Potkua pippurista, syvyyttä paprikasta ja makeutta siirapista. Ja ihan naurettavan helppo. Pidimme!

                                  Oli niin kiire päästä maistamaan, että tällainen kuva oli sitten vaan itse kalasta tallella.

Kardemummalohi (neljälle)
(Ohje: Pipsan keittiössä s. 81)

4x n.150g lohifilettä
1 luomusitruuna

Kastike:
1 dl vaahterasiirappia
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria

Sekoita kastikkeen ainekset kipossa. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä uunissa tai grillissä noin 10 minuuttia. Purista lohen pälle hieman sitruunaa ja tarjoile.


Lisukkeena oli mitäs muuta kuin hittileipää! Vaivaamaton leipä oli tällä kertaa saanut sisuksiinsa siemeniä. Aina vaan mahtava leipä.

Ja tomaatti-avokado-herneenversosalaattia, limellä, öljyllä, suolalla ja pippurilla.

Jälkiruoka oli erikoinen vohvelirautakokeilu, josta ei tallentunut kuvia. Palaan asiaan kunhan tuotekehittely on edennyt sellaiselle tasolle, että on jotain suositeltavaa. Kiitos vaan Hannalle vohvelirautalainasta, olen tunkenut sinne kokeilumielessä vähän sitä sun tätä. Heh. Mutta rauta voi hyvin!

Yhdessä kokkailu, maailman parasta ajanviettoa. Heti yhdessä syömisen jälkeen.