Joulukalenterin luukku 11

Tämän yhdennentoista luukun aikoihin paketit alkavat pikkuhiljaa saada kääreitä täällä huushollissa. Ja tänä vuonna ajattelin paketoida osan lahjoista kankaisiin pussukoihin ja ensi vuonna ehkä kaikki.

Tämä tyynyliinaidea lähti siitä, että minulla oli yksi erityisen hankalan muotoinen paketoitava, joka sujahti niin näppärästi vanhaan valkeaan puuvillapitsityynyliinaan. Samaan tapaan paketoin muutaman muunkin, kun tyynyliinoja kerran löytyi kirpparilta useampi kappale.

Virkkasin kahdesta erivärisestä villalangasta nyörit ja jätin pienet hapsut niihin.

Pienenmpiä pussukoita saa ommeltua kätevästi jämätilkuista. Voihan tosin ostaa vartavasten jouluista kangasta, jos haluaa oikeampaa tunnelmaa enemmin kuin tällaisia pastellisävyjä.

 

Pussukoissahan voi säilyttää sitten vaikkas mitä tarve-esineitä tai laittaa vastaavasti kiertoonkin, jos on oikein joulupukkinen kuosi.

Ei muuta kuin ompelemaan lisää ja paketoimaan!

Joulukalenterin luukku 10

 

Saatiin Ellulta pötkö piparkakkutaikinaa ja siitähän käynnistyi pohdinta, mihin kaikkeen sitä voisikaan hyödyntää. Ja koska kiistaton totuus on, että piparkakkutaikina on parasta taikinana, niin mitäpä sitä sitten paistamaan. Jäädytetään se! Tässä oma jouluinen versio Ben & Jerry'sin Cookie Dough jätskistä, piparkakkutaikinajäätelö, ihan järjettömän hyvää!

Piparkakkutaikinajäätelö

1,5-2 dl vaniljajäätelöä (per syöjä)

pieni köntti piparkakkutaikinaa

Annostele jäätelö kulhoon, anna sulaa tovi jotta saat jäätelön notkeaksi. Nypi piparkakkutaikinasta sormen pään kokoisia paloja ja sekoita joukkoon. Osa paloista saa sekoittua kokonaan, osa saa jäädä isommiksi paloiksi. Laita takaisin pakkaseen ja jäädytä uudelleen ennen tarjoilua.

 

Taikinapötkö, ah. Tosi hyvin maistui aamupalaksi haukku tästä, ihan ilman jäätelöäkin.

Joulukalenterin luukku 9

Tässä loistava kirja jonka ostin itselleni joululahjaksi viime vuonna. Lämpimästi suosittelen sitä lahjaksi hyvän leivän leivonnasta kiinnostuneille. Tiedättehän, sellaisen leivän jossa on rapea kuori, sopivan sitkeä sisus ja tietenkin herkullinen maku. Tämä kirja ei tarjoa vain hyviä reseptejä vaan opettaa alusta asti leivän teon niksit, oikeat välineet, raaka-aineet ja tekniikan. Kirjassa on myös tyylikkään simppeli ulkoasu, sekä tosi hienot kuvat.

Hankkiessani Leipä-kirjan minulla oli suuret suunnitelmat alkaa tekemään kaikki meillä syötävät leivät itse. Kröhömm..! Siitä tavoitteesta ollaan vielä kaukana, mutta täytyy sanoa että tämän kirjan avulla olen oppinut tekemään huomattavasti parempia leipiä kuin ennen. On ollut myös hauskaa vaihtelua kokeilla erilaisia leipiä, meille on tullut tavaksi antaa niille myös arvosanat, tässä muutama kokeilu:

Hapan ruisleipä, arvosana 8,5. Tätä leipää varten piti tehdä myös ruishapanjuuri, jota nyt yritän muistaa ruokkia ja pitää hengissä meidän jääkaapissa..

Puolukka-spelttileipä, arvosana 9-. Puolukat sopivat tähän tosi hyvin.

Täyden kympin arvosteluraadilta sai focaccia! Päällä pottua, sipulia ja fenkolia.

Ottamastani kuvasta tuli niin pimeä että laitan tähän kirjan kuvan. Mutta täytyy sanoa että leipomastani leivästä tuli ihan saman näköinen kuin kirjassa, oikeesti, kerrankin!

Focaccia

400 g vettä

20 g hiivaa

30 g oliiviöljyä

400 g vehnäjauhoja (korkea proteiinipitoisuus)

100 g durumvehnäjauhoja

10 g sokeria

15 g merisuolaa

Koristeluun:

oliiviöljyä, hiutalesuolaa

Täytteeksi:

2 ohueksi viipaloitua perunaa kuorineen,

1 pieni, ohueksi suikaloitu fenkoli

puolikas viipaloitu punasipuli

Sekoita kaikki ainekset paitsi suola. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Lisää suola ja vaivaa vielä 5 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa tunnin ajan. 

Voitele leivinpaperi öljyllä ja laita se matalaan 30 x 30 cm:n tai 30 x 40 cm:n vuokaan, sen mukaan kuinka ohutta haluat focaccian olevan. Painele taikina vuokaan ja tee siihen sormenpäillä pieniä koloja. Pirskota tai kaada pinnalle oliiviöljyä. Jos haluat focacciaan täytteitä, laita ne tässä vaiheessa. Ripottele vielä päälle hiutalesuolaa ja kohota vuoassa tunnin ajan.

Aseta uuni 250 asteeseen. Laita leipä uuniin ja laske lämpötila heti 200 asteeseen. 

Paista focacciaa 25-35 minuuttia sen paksuudesta riippuen. Jäähdytä focaccia ritilällä.

Lähde: Heléne Johansson, Leipä-kirja

Joulukalenterin luukku 8

Kynttilöitä poltellaan meillä ympäri vuoden, mutta tuikkuja vähän harvemmin - tuntuu niin turhalta, että jokaisesta tuikusta jää roskiin heitettäväksi alumiininen kuori. Kun nyt kuitenkin muutamat tuikut tuli polteltua, niin rupesin pohtimaan, että voisikohan niistä kipoista askarrella joitain. Googlaus johti Lumivalkoista-blogin upeiden tuotosten ja Koto Livingin kierrätyskoristeiden äärelle. Siitä sitten vain matkimaan!

Aluksi leikkelin kippojen reunat saksilla kahdeksaan osaan, ja ne sitten edelleen kolmion muotoon tähden sakaroiksi.

Pahvista leikkasin kipon keskuspyörylän kokoisen palasen, jonka päällystin kankaalla. Reunat sai liimattua pahviympyrän taakse siististi, kun leikkeli nekin tuommoisiksi suikaleiksi.

Kangaspäällysteisen pahviympyrän liimasin tähden keskelle, yhteen sakaraan tuikkasin saksilla reiän ja reikään pujotin narun.

Värikkäät joulukoristeet ovat täten valmiita! Sopivat hyvin kuuseen tai vaikka lahjapaketteja koristamaan.

Joulukalenterin luukku 7

Tässä luukussa ei olla ketunhäntä kainalossa vaan kaulassa. Idean tähän mainioon kettupuuhkaan sain Muumurulta. On helppo ja nopea neuloa: pääasiassa oikeaa ja välillä vähän nurjaa. Tässä puuhkassa on myös se hyvä puoli, ettei kettuja ollenkaan vahingoiteta, jee.

Lopuksi neulotaan korvat ja kiinnitetään napit silmiksi ja ommellaan nenänpää mustasta langasta. Valmis!

Ohje kettupuuhkaan löytyy siis Muumurun sivuilta. Tuolla ideakopassa on kaikkia muitakin kivoja ohjeita, kannattaa käydä kurkkaamassa! Ja jos tuntuu, ettei puikot pysy käsissä, niin Muumuru on mukana Vanhan joulumyyjäisissä 11.-22.12., joten sieltäkin voi kettusen kaulaansa saada.

Saa nähdä, kuinka monta repolaista ehdin tikuta ennen joulua. Haluan tehdä yhden myös aikuisten koossa - itselleni totta kai!

Sinivalkoista

Kauan kauan sitten lupasin ystävälle ommella samantyyppisen puikkopussin kuin itselläni. Ompeluinnostuksen iskiessä tämä lupaus poksahti taas mieleen. Siispä ei muuta kuin sanasta miestä, sarvesta härkää ja parempi myöhään kuin milloinkaan.





Sinivalkoisuus on sattumaa, mutta sopii toki päivän teemaan! Sisävuoraus on hieman vähemmän itsenäisyyshenkinen.



Samalla ompelukoneen esiinotolla tekaisin vielä pienen projektipussukan ylijäämäkankaasta. Olen haaveillut pikkupussukasta keskeneräisten pikkuneuleiden kuljetteluun ja säilöntään. Tämä pussi menee kuitenkin ellulle, täytyy tehdä itselle vielä samanlainen.





Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa!

Joulukalenterin luukku 6

Itsenäisyyspäivän aamu ikkunasta katsoen. Hentoinen lumipeite, mutta kuitenkin!

Mutta varsinaisesti täältä luukusta paljastuu askartelemani pakettikortit tai yksi versio niistä.

Olin saanut vanhaa paperitapettia pätkän juurikin askartelutarkoituksiin ja näihin se nyt päätyi. Siinä leikellessäni palasia keksin, että ompelen reunat punaisella, että tulee hieman jouluisampi tunnelma. Molemmat puolet ovat samanlaiset, joten kirjoituspinta ei ollut kaikista paras. Siksi nappasinkin toisesta keskeneräisestä projektista askartelumassasta tehdyt sydämet kirjoitusalustaksi ja kiepautin hopealangalla kortin ympäri.

Sydämet on tehty kaulitsemalla taikina piparkakkuhengessä ja pienellä piparkakkumuotilla. Kiltisti pyysin, että puolisko kävisi kellarissa poraamassa sydämiin reiät (sillä aikaa, kun ompelin kortteja), jotta saisin langan läpi. Toki reiät olisi voinut tehdä kaulintavaiheessa, mutta suunnitelmat olivat silloin toiset.

Kortit voi laittaa sitten kiertoon vaikka seuraavana jouluna ja tuunata haluamallaan tavalla ja sydämen ripustaa kuuseen roikkumaan joko sellaisenaan tai sitten maalata.


Juhlahumua itsenäisyyspäivän iltaan!

Joulukalenterin luukku 5

 

Pikkujouluihin ja itsenäisyyspäivän illanistujaisiin erinomainen tarjoiltava on erilaiset leipänipit. Käyttääkö kukaan muu muuten sanaa nippi? Meilläpäin käytetään, kaikesta pienestä syötävästä. Mikä tahansa leipä käy pieneksi pilkottuna ja täytevaihtoehtojahan riittää. Tämä punajuurihummus on useasti hyväksi havaittu, samoin kasvissyöjän mätimousse. Ja tässä pari uutta testausta, papu-pestotahna sekä rosolli-tuorejuustoseos. Jälkimmäisestä tuli heti uusi suosikki, eikä paputahnaakaan juuri jäljelle jäänyt.

 

Rosolli-tuorejuustotäyte

100g maustamatonta (vegaanista) tuorejuustoa

n. 2 dl rosollia

mustapippuria

suolaa

Sekoita ainekset ja lappaa leivän päälle. Koukuttavaa kamaa.

Papu-pestotahna
(muokattu BBC GoodFoodin ohjeesta)

3 dl voipapuja
2-3 rkl pestoa
suolaa
pippuria
loraus vettä
(hiukan sitruunamehua)
persiljaa

Soseuta pavut ja pesto sauvasekoittimella, lisää loraus vettä että saat ainekset muussattua. Mausta ja koristele persiljalla.


Meillä kesällä villiintyi basilikat parvekkeella, sadonkorjuun aikaan tehtiin siitä pestoa joka pakastettiin jääpalamuoteissa. Kätevä keino myös kaupan pestolle, jos jää yli.

Joulukalenterin luukku 4

Nyt on aika lunastaa lupaus jonka tein viime vuoden joulukalenterissa - tässä tulee joulupallojen teko-ohje!

Aluksi tarvitset styrox-pallon, palloja saa esim. Tiimarista. Merkkaa palloon sen navat nuppineuloilla, tämä helpottaa hahmottamista. Sitten piirrä kynällä viivat navasta napaan niin että pinta jakaantuu kuuteen lohkoon jotka ovat suunnilleen saman kokoisia. Poista nuppineulat.

Seuraavaksi tarvitset mattopuukkoa. Ota puukon terää esiin vain sentin verran ja tee noin sentin syvyiset viillot palloon piirrettyjä viivoja myöten.

Tee itsellesi "kaava", joka peittää yhden lohkon reilusti, jätä saumavaraa joka puolelle. Tein omani aikakauslehden takakannesta, se on sopivan jämäkkää materiaalia.

Tämän jälkeen voit valita mieluisan kankaan tai kankaat, joilla haluat pallon peittää. Esim. vanhat kravatit ovat hyvää materiaalia. Leikkaa kankaista kuusi kaavan mallista suikaletta.

Ota avuksesi veitsi ja painele sen avulla kangassuikaleet pallossa oleviin viiltoihin. Kannattaa valita veitsi joka ei ole terävä ja jossa ei ole sahalaitaa, näin pingotettava kangas pysyy ehjänä. Jos leikkaamasi kangassuikaleet ovat liian reilun kokoisia, niitä voi leikellä ja räätälöidä sopiviksi vielä tässä vaiheessa.

Kun olet saanut kaikki suikaleet pingotettua pallon ympärille on aika peittää rumat saumat. Tähän hommaan käy kaikki nauhat mitä varastoista löytyy. Kiinnitä nauhan alku nuppineulalla palloon ja lähde kiertämään nauhaa pallon ympäri.

Löysin laatikon kätköistä vielä ohuemman, mustan nauhan ja päätin ottaa senkin mukaan, kieputin sitä pallon ympärille yhdessä leveämmän oranssin silkkinauhan kanssa. Ja ideana siis on että edellisen kierroksen nuppineula jää mahdollisimman hyvin piiloon seuraavan kierroksen alle.

Viimeisellä kierroksella käytin mustia nuppineuloja, jotka maastoutuvat hyvin mustaan nauhaan. Kun saavut viimeisen kerran lähtöpisteeseen, kiepauta nauhasta vielä ripustuslenkki pallolle ja kiinnitä se kiinni nuppineulalla.
Valmista tuli! Paitsi että en tykkääkään tuosta punaisesta kankaasta tässä pallossa... mutta mitään kun ei oo liimattu kiinni, niin aina voi vielä muuttaa suunnitelmaa.

No nyt on hyvä, pallon toinen napa sai vielä valkoisen puuhelmen koristeekseen.
Sitten ei kun styroksit natisemaan ja palloja väsäilemään!

Joulukalenterin luukku 3

Oli taannoin jytiksen kanssa puhetta siitä, miten marsipaania voisi kyllä hyödyntää leivonnaisissa paljon enemmän. Siitä muistui mieleen aikaisemmin tekemäni punaviinimarjamuffinssit, jossa marjojen ja marsipaanin yhdistelmä toimi mahtavasti. Nyt halusin kuitenkin vähän jouluisemman makumaailman ja kun huomasin, että jääkaapissahan on puoli purkillista luumumarmeladia, niin ei sitten muuta kuin leipomaan! Muffinsseista tuli erittäin meheviä ja sekä luumu että marsipaani maistuivat mukavasti.

Luumu-marsipaanimuffinssit

4,5 dl jauhoja (joko vehnäjauhoja tai vehnää ja spelttiä)
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljaa
1,5 dl sokeria (käytin raakaruokosokeria)
1 dl öljyä (käytin rypsiöljyä)
1 dl luumumarmeladia
1,5 dl kauramaitoa
1,5 dl maustamatonta soijajukurttia
150 g mantelimassaa (yksi Mauste-Sallisen pötkö)

päälle: tummaa suklaata

Raasta marsipaani. Sekoita kuivat aineet keskenään ja öljy, marmeladi, kauramaito ja jukurtti keskenään. Lisää nesteet jauhoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Lisää marsipaaniraaste ja sekoita. Lusikoi taikina muffinssivuokiin (suosittelen käyttämään paperivuokia silikoonisen tai metallisen muffinssipellin kanssa) ja paista 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Mikäli haluat, sulata vesihauteessa hieman tummaa suklaata ja lusikoi sitä muffinssien päälle. Minä ripsuttelin päälle myös vähän kookoshiutaleita, kun en muutakaan koristetta keksinyt.

On sitä jotain tullut tikuttuakin, lähinnä palmikoita. Miten voikin jäädä niin koukkuun! Kaikki alkoi viattomasta junamatkasta, jolla oli mukana puikot ja lankaa, mutta ei ohjetta. Rupesin tekemään lapasia, ja resorin tehtyäni sain päähäni piristää peruslapasta palmikolla. No, huonolla eukäteissuunnittelulla ei lopputulos ollut mitenkään erityisen nätti, mutta kyllä ne lapaseksi tunnistaa. Langan nappasin mukaan kirppikseltä, taisi olla Seitsemää veljestä. Kiva siniharmaa sävy.

Samalla reissulla hukkasin omat pitkävartiset lapaseni jonnekin (taisivat jäädä kaupassa lehtihyllylle, jossa ne riisuin lehtiä selaillekseni). Kylmä tuli ilman, joten piti tehdä itselle uudet yksilöt, pitkällä palmikkovarrella tietenkin. Näistä tulikin sitten vähän nätimmät jo, kun aloitin tuon palmikon heti varren alusta. Ja kovasti on ollut käyttöä! Lanka niin ikään kirpparilta ja niin ikään Seitsemää veljestä.

Vielä yhdet palmikot päätyivät puikoille kämmekkäiden muodossa. Lanka jotain vanhaa ohutta metsänvihreää villalankaa. Vaikka ei se palmikkohuuma totta puhuen oikeastaan siihenkään loppunut. Yksi palmikkopipo valmistui eilen ja siihen mätsäävät lapaset on puikoilla. Mutta niistä enemmän joulupukin käynnin jälkeen!

Ja mikäköhän näissä palmikoissa sitten koukuttaa? Jostain syystä niiden tikkuaminen tuntuu ihan älyttömän nopealta. Ennen kuin huomaakaan, lapanen on valmis. Kai se kuvio jotenkin kannustaa tekemään joka kerta aina vähän enemmän (seuraavaan kuvion kohtaan asti... tai sitä seuraavaan...) kuin pelkän sileän tikkuaminen. Että suosittelen, jos vielä pitää keksiä jotain nopeasti ennen joulua valmistuvaa neulottavaa!