Vuoden alussa haastoin itseni testaamaan jotain uutta raaka-ainetta joka kuukausi (jatkoprojekti edellisvuoden kalaprojektille). Kutsuin projektia mielikuvituksellisesti nimellä Uusi tuttavuus. Kaikenlaista tuli testattua, välillä hyvällä, välillä ei niin hyvällä menestyksellä. Viimeisenä uutena tuttavuutena keittiöön ajautui vihdoin kondensoitu maito. Taivaallista tavaraa. Kuvan purkki on sitä paksumpaa versiota, muistuttaa toffeekastiketta. Herkku nautiskeltiin puolukkajäädykkeen kanssa, sopisi mainiosti jäätelön, lettujen tai uuniomenoiden kanssa. Vapiskaa tölkkipavut, aion varustella säilykekaappini jatkossa tällä, ah ja nam.
Seuraava vuoden projektia pohtiessa (ehdotuksia?), katsaus vielä siihen mitä kaikkea tulikaan tänä vuonna testattua.
Ja joulukuussa siis kondensoitu maito. Lämmitettynä. Testasin mä muuten myös ekaa kertaa vaniljatankoa ja ostin elämäni ekan muffinssivuoan! Niistä lisää myöhemmin. Tämän myötä hyvää vuoden vaihdetta kullekkin. Nyt karkaan lomailemaan, kuullaan ensi vuonna!
Lisää joululahjapaljastuksia! Mä koukkusin patalappuja! Ja olen siitä aika tohkeissani! Siis pitkästä aikaa sain itseni käsitöiden pariin. Olin ihastunut näihin Ellun tekemiin patalappuihin jo aiemmin, ja päätin että nyt opettelen tämän mystisen koukkuamistekniikan. Joka oli ihan superhelppo. Opastusta löytyy Ylen sivuilta. Mulla oli 4 1/2 puikko ja lankana Isoveli. Tykkäsin tosi paljon tuosta jäljestä jota koukkuamisella syntyi. Myös mukavan paksua ja jämäkkää, oivallinen tekniikka patalappuun.
Koskapa joululahjat on jaettu jo turvallisen kauan sitten, uskallan paljastaa muutamien pakettien sisällöt.
Ihastuin kovasti Hetan tekemään kettukauluriin, ja muutamana joulukuisena sairaslomapäivänä ryhdyin kettutehtailemaan minäkin. Aika ihaniahan näistä tuli! Punaruskea lanka kirpparilta sopivasti ketun värisenä löytynyttä Dropsin Eskimo-lankaa, punainen ja valkoiset langat vanhoja jämiä.
Syksyllä sain anopin varastosta pari kerää ruskeaa Seitsemää veljestä, kun niille ei kuulemma ollut käyttöä. No, anoppi sai langat takaisin paketissa lapasiksi ja pipoksi muuntuneina.
Ohjetta ei ollut, summittaisia palmikoita pistelin vaan menemään.
Kummityttö tuskin oli toivonut pehmeää pakettia, mutta toivottavasti villatakki kuitenkin lämmittää kevättalven pakkasissa. Mahtavasta appelsiinin värisestä langasta (joka on peräisin työkaverin mummon jäämistöistä) syntyi Kotipalapeli-blogista bongattu Kässänopen painajaisen villatakki. Hauska ja helppo ohje! Reippaan värinen takki innosti vielä valitsemaan reippaan väriset eli violetit napitkin.
Oh my God, who killed Kenny?
Siinäpä ne itse tehdyt lahjat taisivat ollakin. Ei niin suuri saldo kuin jossain vaiheessa suunnittelin, mutta muutama kuitenkin!
No huomenta! Houhou! Jihuu! Tadaa! Joulu!!!
Lempparijoululauluni myötä haluan toivottaa koko Herkku ja Koukku -porukan puolesta teille leppoisaa, herkullista, hauskaa ja erinomaisen hyvää joulua!
Ja kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, herkkujakoukkulaisille (ilman teitä olisin ihan pelkkä herkku enkä ollenkaan koukku ;) ), siipoille jotka ovat kiltisti toimineet testimaistajina kaikenlaisten kokkausten äärellä, kommentoijille kannustuksesta ja hyvistä vinkeistä sekä muille lukijoille. Tilastoista näkyy että teitä on aika paljon enemmäkin kuin meidän äidit (terkut myös heille), jei!
Tästä viimeisestä luukusta löytyy samanhenkinen sisältö kuin vuonna 2009, eli vinkkejä siihen miten ylijääneitä jouluruokia voisi hyödyntää! Ja tänä vuonna rääppiäisiä vietetään aamiaisen merkeissä. Ensimmäisenä luvassa on uusiokäyttöä porkkanalaatikolle.
Suolaisten muffinssien perusohjeen nappasin Myllyn Parhaan sivuilta ja siitä sitten sovelsin. Vähän jännitti mitä tästä tulee mutta lopputuloksena on todella pehmeän kuohkeita ja maukkaita muffinsseja, sipaisu voita väliin ja ah!
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet sekaan. Lusikoi taikina muffinssivuokiin tai muffinssipellille, raasta halutessasi päälle parmesania ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.
Seuraavaksi päätin keksiä rosollille uudenlaisen käyttötavan ja idea tuli siitä että muistin että olin uskaltautunut aiemminkin laittamaan punajuurta munakkaseen, hyvällä lopputuloksella. Jos taas ei ole munakkaiden ystävä, saa sen piilotettua dippiinkin!
Aineet sekaisin vaan ja pannulle hyytymään. Raastoin lopuksi hiukan parmesania päälle.
Ja aamiaisen kruunaa tämä mahtava Ruokahommia-blogin Jannan lantturieskaohje, joka on sovellettavissa minkä tahansa laatikon hävittämiseen, uskallan väittää. Nää oli kyllä niin herkkuja, alla oleva satsi hävisi kahden syöjän voimin tuosta vaan. Linkistä löytyy alkuperäinen ohje jossa on käytetty keitettyä lanttua, mutta tosiaan mainiosti toimi lanttulaatikkokin.
Lantturieskat (8 kpl)
2-3 dl lanttulaatikkoa
1 dl maitoa
1 muna
1,5 dl jauhoja (+ hieman kaapista löytyviä hiutaleita ja leseitä)
1 tl suolaa
ripaus sokeria
n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa
Sekoita kaikki ainekset keskenään, taikina saa olla löysähköä. Lusikoi taikinasta rieskasia pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.
Jos vielä on intoa askarteluun ennen kuin pukki tulee niin tästä kirjasta löytyy kivoja ohjeita.
Kyseessä on Kati Rapian ja Mari Savion mainio Surrur-kirja.
Itse innostuin tekemään kirjasta pärekoppa-tyylisen korin. Aluksi tarvittiin tietenkin päreitä.
Ne syntyivät silittämällä itselle mieluinen kangas tukikankaan molemmin puolin.
Sitten kangaslaatasta leikattiin noin 4 cm leveitä päreitä.
Ja sitten ei kun punomaan koria. Homman koossa pitämiseen tarvittiin hieman kärsivällisyyttä ja järkeilyä, mutta vähän kun nuppineuloilla jeesaili niin jo alkoi homma hahmottua.
Ja ihan hauska kori siitä tuli, vaikkapa lankakerien tai villasukkien säilytykseen.
Seuraavaksi voisin hankkia vähän railakkaampaa kangasta ja tehdä säilytyskoreja lapsen leluille..
Eipäs sitten muuta kuin oikein hyvää joulua kaikille!
Viime päivinä olen kiireellä tehnyt viimeisiä joulukäsitöitä ja -askarteluja. Tässä pari vinkkiä, jotka ovat niin nopeita tehdä, että vielä ehtii ennen jouluakin!
En ole koskaan ollut oikein innnoissani huovuttamisesta, mutta nyt ajattelin kokeilla pannulappujen tekoa hahtuvalangasta. Virkkasin isolla (ehkä kahdeksikon) koukulla langasta pyörylän, joka oli halkaisijaltaan noin 34 senttiä. Kastelin virkkuun, venytin muotoonsa ja heitin pesukoneeseen. Mukaan laitoin vähän muutakin pyykkiä, turauksen nestemäistä pesuainetta ja sitten vaan 40 asteen perusohjelma pyörimään. Tuloksena oli hyvin tiivistynyt ja sopivasti pienentynyt pyörylä.
Olin suunnitellut virkkaavani huopuneeseen pannulappuun reunuksen, mutta eihän siitä mikään virkkuukoukku mennyt enää läpi. Näin ollen ompelin käsin reunaan valkoisella langalla pykäpistoja ja virkkasin samalla ripustuslenkin.
Likainen parketti -blogissa oli tehty hienoja tähtösiä. Ja koska ohje vaikutti helpolta, piti niitä hetimiten kokeilla. Leikkelin tähdet kartongista, mutta paperikin kävisi hyvin. Aika hienoja tulisi varmasti, jos käyttäisi esimerkiksi samantyyppisiä värikkäitä origami-papereita kuin Ekin postaamassa tähdessä.
Ensimmäisen tähden tein ihan ohjeiden mukaan, ja hyvin onnistui (ainakin jos ei kiinnitä huomiota liimatahroihin).
Toisen tein muuten ihan samoin, mutta loppuvaiheessa liimasin tähdet päällekkäin, en vastakkain. Näyttää ehkä kivemmalta, mutta vain etupuolelta - alkuperäinen tähtönen näyttää hyvältä edestä ja takaa.
Oikein ryhdikkäästi ja jouluisasti ne tähdet ikkunassa kuitenkin pönöttävät!
Joulupalloinnostukseni kävi erityisen kuumana tuossa puolitoista kuukautta sitten. Olin aivan haltioissani noista Suomessa vierailleista miehistä, enkä taatusti ollut ainoa. Kun kipitin kirjakauppaan kysymään kirjaa, syöksyi myyjä tiskin takaa, otti minua käsipuolesta ja marsitti kaupan takaosaan. Siellä sitten päivittelimme, miksei kirja ollut paraatipaikalla oven vieressä (pomot olivat sanoneet, että ensin hoidetaan isänpäivä pois ja vasta sitten pääsevät joulukirjat pramille). Myyjä myös tunnusti lukeneensa kirjan jo - työajalla totta kai.
Marraskuu vaihtui joulukuuksi, ja puikoilla oli kaikkea muuta kuin joulupalloja. Vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni. Tässä joulupallo nro 1, nimeltään Lumihiutale. (Tuo toinen tuolla takana on vaan sellainen miniraitakokeilupallo.)
Ne loput 54 mallia teen sitten ensi jouluksi.
Hih: Prosessineulojan tontilla arveltiin, ettei varmasti voi neuloa vain yhtä. No tässä on todiste että voi! (Jos tuota raitaista kokeilua ja sen kuvassa näkymätöntä vaaleanpuna-vihreää kaveria ei lasketa.)
Yep, it looks like poop. Mutta epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta, sehän olikin herkkua. Bonuksena saa mahtavat tuoksut leijailemaan asuntoon. Kyseessä on Hesarin reseptilaarista bongattu taatelihilloke. Suositellaan nautittavaksi juustojen kera, mutta kyllä mä voisin tätä jäätelönkin päälle lusikoida.
Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet, kuori inkivääri ja paloittele. Pane kaikki ainekset taateleita lukuun ottamatta kattilaan. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia. Leikkaa taatelit puoliksi (jälkiviisaana sanoisin että voisi leikata ihan pieniksi paloiksi) ja lisää siivilöityyn liemeen, kiehauta ja anna hautua kannen alla toiset puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä juustojen kera.
Tässä kuvassa tää näyttää mun mielestä hämähäkiltä. Valokuvauksellista kamaa.
Olen tässä mietiskellyt jotain uuttaa tapaa laittaa kalaa joulupöytään ja päädyin kokeilemaan jotain mikä on ollut jo pitkään testailulistallani: ceviche.
Näin cevicheä luonnehtii Me Naiset -lehti: "Etelä- ja Väli-Amerikan rannikkoalueen kalaherkku, ceviche, tuli muulle maailmalle tutuksi 80-luvulla. Cevichessä kalaa ei kuumenneta lainkaan, vaan se "kypsyy" sitrusmehun hapoilla. Mitä pidempään vonkake marinoituu, sitä valkoisemmaksi kalan liha muuttuu."
Ne Naiset tarjosi myös hyvältä kuulostavan ceviche-reseptin, joten ei kun kokeilemaan.
Ja oikein hyväähän siitä tuli, tosi raikasta. Chili ja sitruuna olivat aika hallitsevassa roolissa ja peittivät kuhan maun, joten ehkäpä tämän voisi ensi kerralla valmistaa esim. katkaravuista tai jostain vähemmän arvokkaasta kalasta. (Me muuten vetäistiin kahteen pekkaan koko satsi keralla, en suosittele, kyllä tuo sitruskypsytetty kala alkaa vähän tökkimään suurina määrinä!)
Ceviche, 4 annosta
200 g nahatonta kuha-, siika- tai lohifileetä / katkarapuja
1 pieni punasipuli
2 tomaattia
1 avocado
1/2-1 punainen chili tai ripaus kuivattua
1 sitruuna
1/2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
tuoretta korianteria
tarjoiluun esim. maissilastuja, salaatinlehtiä, perunaa, ruisleipää..
Poista kalasta ruodot ja leikkaa filee tasakokoisiksi kuutioiksi. Kuori sipuli ja leikkaa se kuutioiksi. Lohko tomaatit, poista niistä kostea sisus ja leikkaa hedelmäliha kuutioiksi. Kuutio myös avocado.
Hienonna chili ja purista sitruunasta mehu. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Voit tarjoilla cevichen heti tai nostaa sen pariksi tunniksi jääkaappiin. Hienonna korianteri cevichen joukkoon tarjoiluvaiheessa.
(Me Naiset vinkkaa myös lorauttamaan seokseen 1/2 desiä kookosmaitoa. Tai maustamaan ruoan valkosipulilla ja tuoreella inkiväärillä. Korvaamaan korianterin tillillä ja tomaatit mangolla. Kuulemma myös maissi sopii joukkoon.)
Herkun ja koukun joulukuinen huipennus koettiin varmastikin eilen, kun vietimme yhteisiä pikkujoulujamme. Juhliin pääsi paikalle melkein koko kööri ja mukavaa oli.
Illan menu:
Raikas kasvissalaatti Tahini-coleslaw Saaristolaisleipää ja kikherne- ja artisokkalevitettä Marinoituja artisokan sydämiä Jouluinen nakki- ja tofukimara Punajuuri-ohravuoka Lanttulaatikko
Luumu-mantelikakku Jouluinen puolukkajuustovanukas keksipohjalla (jonka piti olla juustokakku, mutta sille kävi matkalla bussissa vähän köpelösti)
Seuraavassa pimeässä otettuja... eikun siis todella tunnelmallisia kuvia illan menusta ja vähän muustakin. Ohjeita en tähän hätään ehdi laittaa, mutta halutessaan niitä voi toki lisäillä.
Lopuksi jaoimme vielä pikkujoululahjat, joiden piti olla joku kierrätetty juttu omasta kaapista. Kirjat olivat aika suosittuja lahjoja tänä vuonna. Arvoimme paketit, mutta ne menivät ihan just eikä melkeen sopivasti uusille omistajilleen!
Kuulkaas tytöt, kyllä meidän kerho on ihan huippu! Tästä on hyvä valmistautua joulunviettoon!
Tämän vuoden joulukortti-idea on pöllitty hannalta. Halusin korttimallin, johon voisin käyttää kangastilkkujani, ja siitä tuli mieleen hannan aikoinaan askartelema hieno kukkakortti.
Koska joulukortteja täytyy tehdä aina vähän niin kuin sarjatuotantona, jouduin toki oikomaan mutkia aika lailla, eikä näistä nyt tullut ollenkaan niin viimeisteltyjä kuin hannan alkuperäishääkortista. Eikä itse asiassa edes kovin jouluisia. Mutta onneksi sain lohdutusta, että kyllä ne tajuaa joulukorteiksi, kun kirjoittaa siihen viereen että hyvää joulua. Toivotaan parasta!
Mutta näin toimin: leikkasin erilaisista kankaista muutaman sentin levyisiä ja ehkä 50 sentin pituisia suikaleita. Suikaleen toiseen reunaan pujottelin noin 20 sentin pätkän ohutta rautalankaa, jonka avulla käärin suikaleen kukan muotoon. Ohuesta pahvista leikkasin pyörylän, jonka päällystin niin ikään kankaalla. Sitten vaan kovaa läträystä liimalla: kukka ja pahvipyörylä kiinni korttialustaan ja ison kirjapinon alle prässiin.
Joulutoivotukset leimailin leimasimilla, mitä en ollut kokeillutkaan koskaan aikaisemmin. Ihan mukavaa puuhaa aina silloin, kun ei jäänyt mitään kirjaimia pois välistä. Sorry vaan kaikki ystävät, joille toivotetaan iloisa jolua.
Hihii, maitopurkeista olen askarrellut viimeksi varmaankin päiväkerhossa. Tämäkään projekti ei ole liian haastava, kunhan vaan osaa leikata nätisti ääriviivoja pitkin.
Kas näin! Toinen versioni pakettikorteista tässä. Tai sopivat nämä kyllä kuuseenkin mielestäni mainiosti.
Mikäli purkkeja tulee keräiltyä ylimääräisiä innostuksissaan, niin niistä voi tehdä myös hienot pelikortit perheen pienimmille. Kolmen parin etsintä- tai muistipeli. Tai ehkä mobile. Tai.
