Pimp my rantakeinu

Kesälle suunniteltuja suurempia remonttihommia pakoillessa ajattelin harjoitella hiomista ja maalaamista vähän pienemmällä projektilla. Rannassa lojuva rantakeinu oli aikanaan (70-luvulla?) maalattu ihastuttavan sinikehyksiseksi ja puuosat punamultamaalilla.



Metallikehikko sai tuta metalliharjaa, hiontaa ja valkoisen maalin.



Puuosat hiottiin ja öljyttiin.



Joku voisi väittää, että maalauksen olisi voinut tehdä vähän huolellisemmin. Itse olen päättänyt kutsua maalausjälkeä ihanan rustiikkiseksi.



Myöskään ihan kaikki oksansyihin junttaantunut punamulta ei suostunut lähtemään käsihionnalla.



Mutta ei tässä nyt uutta oltu tekemässäkään. Hyvin se keinuu!

Brunssi

On vain yksi hyvä tapa välttää sunnuntainen ahdistus joka kumpuaa lähenevästä työviikosta, brunssi. (Kuvat hieman puhki palaneita, pahoittelut). Alkumaljana oli kuoharista ja raparperimehusta tehty sekoitus, todella toimiva. Ruokapuoli koostui vanhoista hyviksi havaituista resepteistä. Itsetehtyä näkkileipää (luottoresepti Kotiliedestä) ja tonnikalatahnaa johon tulee maustamatonta tuorejuustoa purkki, tonnikalaa purkki, yksi suolakurkku, pari lusikallista creme fraichea sekä tilliä.

Munakkaaseen meni munien kaveriksi loraus vichyä, murennettua fetaa, oliiveja ja päälle persiljaa.

Pilkotut hedelmät, turkkilainen jugurtti ja hunaja mahtavan raikas yhdistelmä. Ja kaffen kanssa tarjolla oli myös mustikka-kookosmuffinsseja, viimekesäisten raparperi-kookosmuffinssien ohjeella. En vaan ollut ehtinyt käydä äidin raparperipuskissa, hyvin sopi pussi pakastemustikoita niitä korvaamaan.

Ja niin sitä taas vaan selvittiin yhdestä maanantaista. Mukavaa viikkoa kaikille!

Juhannusjuoma

"Hei tehdäänkö vähän niinkuin valkoista sangriaa?"

No mikä ettei. Kannuun meni valkoviiniä, spriteä, vichyä, puristettua appelsiinin mehua, appelsiinia ja sitruunaa viipaleina, jäitä ja tuoreita mintun lehtiä. Nautitaan grillattavien juttujen marinoituessa, sateen ropistessa verannan kattoon, sen jälkeen kun on salaa napannut palan halloumia vaikka vielä ei saisi ottaa ja ensimmäistä hyttysenpuremaa vähän kutittaa. Maistuu kesälle.

Viipaloitu kauluspaita

Elän vahvasti siinä toivossa, että helteet palaavat koska tahansa. Viimeistään sitten, kun lomani alkaa heinäkuussa! Senpä vuoksi päätin askarrella itselleni jonkinmoista hellevaatetta.

Sain päähäni, että silkki on varmasti miellyttävä materiaali kuumalla säällä, joten metsästin kirpparilta pari silkkipaitaa (uutena en silkkiä halua ostaa). Yksi toppiviritelmä meni pilalle eikä sitä tulla blogissa saati elävässä elämässä näkemään, mutta XXL-kokoisesta miesten silkkikauluspaidasta sain aikaiseksi pitokelpoisen tunikan.

Tunika syntyi aika yksinkertaisesti: ompelin nappilistan edestä umpeen, asettelin silkkipaidan päälle kivan mallisen hihattoman t-paidan (tai siis oikeastaan sellaisen, jossa ei ole oikeita hihoja, mutta jossa olkasaumat ovat niin leveät että lerppuvat olkapäiden yli, ja muodostavat siinä mielessä tavallaan hihat), leikkelin ja ompelin uudet muodostuneet sivusaumat, kaula-aukon ja hihansuut. Helma jäi sen pituiseksi kuin se oli alkuperäisessä paidassakin.

Vielä olisi muokkausoperaatiota odottelemassa yksi hiekan värinen silkkipaita. Se on tosin paremminkin kokoa XXS, joten aivan jotain toisenlaista ompelusta täytyy keksiä siitä!

Sitruuna-suklaakaakku

Sain taannoin kaverini yökylään, ja sen kunniaksihan täytyi tietenkin leipoa kaakku. Olin aikaisemmin maistanut sitruksen makuista Yosa-uutuutta ja todennut tuotteen hyvän makuiseksi, mutta liian makeaksi - täydellinen siis jälkiruokatarkoituksiin! Tältä pohjalta päädyin leipomaan sitruuna-suklaakakkua, ja lopputulos olikin kyllä aika mainio. Kaiken lisäksi kakku sopi hienosti kirpparilta löytämälleni lasiselle tarjoilulautaselle!

Sitruuna-suklaakaakku

Pohja:

4 dl jauhoja (käytin spelttiä)
1,5 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
1 prk Yosa Sitrusta
1,5 dl vettä
1 dl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja Yosa, vesi ja öljy keskenään. Lisää nesteet jauhoihin ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun pyöreään kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa noin tunti. Anna jäähtyä kunnolla ja leikkaa sen jälkeen kahteen osaan. Pohja on hieman murenevainen, joten käsittele varovasti.

Täyte:

1 prk Yosa Sitrusta
1 dl vaniljakreemijauhetta (Sokerikoriste A. Käyhdyn kreemijauhe on maidotonta)
n. 1,5 dl soijamaitoa

Vatkaa sähkövatkaimella Yosan joukkoon kreemijauhe ja soijamaito. Lisää maitoa hieman, mikäli täyte jää liian tönköksi. Levitä täyte kakkulevyjen väliin.

Päälle:

100 g tummaa suklaata (n.70 % on hyvä)
0,5 dl soijamaitoa tai -kermaa
sitruunalohkoja

Rouhi suklaa hienoksi. Ota muutama rkl rouhetta sivuun kakun koristelua varten. Kuumenna soijamaito kuumaksi ja kaada suklaarouheen sekaan. Sekoita sileäksi ja levitä kakun päälle. Koristele suklaarouheella ja sitruunalohkoilla.

Kesälomalla

Olen tänä kesänä onnellisessa tilanteessa: kolmen kuukauden kesäloma! Kaupunkiviidakon sijasta vietän sitä tällä hetkellä maalaispuskissa. Kaikenlaista pikkuhommaa on tullut aloiteltua, mutta mitään en ole saanut oikein vielä valmiiksi. Paitsi kukat on istutettu kuistin reunoille, kiitos äitin joka oli hommannut kukat valmiiksi. Ja saunottu on, ja käyty uimassa (joku voisi kutsua sitä kastautumiseksi, mutta kyllä uin kolme vetoa.) Ja käyty pesäpallopelissä (sori Eki, te hävisitte). Kamalasti on vielä hommaa to do -listalla, mutta mikäs tässä, koko kesä aikaa.









Olin etukäteen fiilistellyt ajatuksella, että vihdoinkin on runsaasti aikaa etsiä kivoja reseptejä ja laittaa ruokaa ajan kanssa. Jep jep. Olen laittanut ruokaa tasan kahdella reseptillä, joista toinen on pääruoka ja toinen jälkiruoka. Molempia on nyt laitettu kahteen kertaan, pienillä variaatioilla. (Kolmas ruokalaji on uudet perunat, mutta osasin laittaa niitä ilman reseptiä.)



Kuivalla pannulla paistetut ja soija-inkivääri-marinoidut tofut kasvispedillä. Rujosta esillepanostaan huolimatta ehdottomasti paras tapa ikinä kokata tofua, uskoakseni myös kesägrilliin.



Vanukasta (eli putinkia, kuten Amerikan siirtolais-fingelskasta nuoruudessaan vaikutteita saanut isäni sanoi). Luottoresepti, joka toimii aina vaan.

Ehkä jo ensi viikolla menu vaihtuu? Olisihan se tosin aika rohkeaa. Huominen menee onneksi vielä näillä tähteillä.

Bataatista keitto, raparperista jälkkäri

Viime aikoina kiireisenä ja väsyneenä on tullut syötyä taas ihan liian usein puolivalmisteita tai jotain muuta ruokasälää. Nyt koitti onneksi viikonloppu, jolloin oli aikaa kokata. Niin sitten tehtiin.

Chocochilin Elina on ehkä tarkoittanut bataatti-kookoskeiton enemmän talviruuaksi, mutta hyvälle se maistui näin sateisena kesäpäivänäkin. Ohje on Elinan mainiosta Viiden tähden vegaani -kirjasta. Keiton ohje löytyy myös täältä, joten en ala sitä tässä sen kummemmin kopioimaan. Kunhan vain kiitän mainiosta ohjeesta!

Haluaisin valokuvauskurssille, jossa opeteltaisiin vaihtoehtoisia tapoja kuvata keittoja. En keksi enää mitään!

Ruokaohjeita tulee usein etsittyä netistä, kun se on niin nopeaa ja helppoa. Mutta on keittokirjojen selaaminenkin ihanaa, varsinkin jos ne ovat kauniisti kuvattuja ja taitettuja. Tuota Viiden tähden vegaania selailee kyllä mielellään.

Jälkkäriksi tein raparperipaistosta, jota olen tehnyt aiemminkin. Seuraksi vaniljajäätelöä ja kahvia. Minusta on kesää myöten kuoriutunut melkoinen kahvinlipittelijä. Täytynee ehkä rajoittaa hieman.

Marimekon kipot ovat somia, mutta aivan liian pieniä jälkkäriastioiksi, sanon ma.

Olipa ihanaa syödä hyvää, itsetehtyä ruokaa! Nyt kyllä lupaan nipistää jostain aikaa ruuanlaitolle ja jättää puolivalmisteet kauppaan. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Minttutee

"Jos et usko viljelijänkykyihisi, aloita mintusta. Avomaalla mintun pahin ongelma on yleensä ylirunsas sato ja innokas leviäminen."

Näin kirjoitetaan tänä vuonna julkaistussa Kausiruokaa keittokirjassa, mielenkiintoinen opus muuten. Ja ovat aivan oikeassa. Pätee myös parvekeolosuhteisiin.

Ja nyt kun minttua puskee niin sitä on laitettu vähän sinne sun tänne. Ruokiin toki, jugurttia ja kermavaahtoa maustamaan, booliin valkkarin ja spriten kanssa ja nyt viimeisimpänä tein tämän Kausiruokaa-kirjan ohjeella teetä. Sopii kuulemma nautittavaksi kuumana sekä kylmänä. Todella mukavan lempeä maku.

Minttutee (neljälle)

2 isoa oksaa tuoretta minttua omalta viljelmältä
1 litra vettä

Kiehauta vesi. Laita kokonaiset mintunoksat teepannuun ja kaada kuuma vesi päälle. Lisää halutessasi marokkolaiseen tapaan runsaasti sokeria.

Ja pakko vinkata vielä jos siellä on muita kaltaisiani aloittelevia parvekeviljeliöitä jotka eivät usko että saisivat mitään kasvamaan. Pinaatti. Lähti aivan käsistä. Sitä puskee niin tajuttomasti ettei meinaa ehtiä syömään. Uusi lempparini. Ihailen myös päättäväisyyttä jolla se jyräsi muut laatikossa olleet yrtit allensa.

Oi ihana Turku!

Turussa asuin monta vuotta opiskeluaikoina, mutta nyt on kyllä muutamat vuodet vierähtäneet aivan liian vähäisillä visiiteillä. Viikko sitten asia tuli korjattua, kun päästiin lähtemään Turkuun kokonaiseksi kahdeksi päiväksi. Ja kyllä siellä viihdyttiin!

Lauantaiaamu lähti käyntiin Bossaliinan tarjoomusten voimin. Minulle tehtiin pyynnöstä vegaaninen hummus-leipä ja soijalatte, kaveri kävi käsiksi brunssiin (maksoi kympin, oli runsas). Suklaakeksit olivat valmiiksi vegaanisia. (Tarjoilija: sori nää keksit on aika isoja, ei meinaa mahtua tähän lautaselle. Minä: No ei se niin kamalasti haittaa...)

Brunssin jälkkärinä oli pannukakkuja mansikkahillolla. Ei voi mennä vikaan.

Päivän mittaan kierreltiin kivoja putiikkeja (tsekattiin mm.Televisio ja Jeti Shop), ja sittenhän se alkoi jo kahvihammasta kolottamaan. Suunnaksi otettiin jokiranta ja Cafe Art. Kovin olivat porukan helsinkiläiset tyytyväisiä paitsi kahviin, myös pullatarjontaan!

Eikä jokirannan maisemissa muutenkaan mitään vikaa ollut, taidepläjäyksiä saattoi bongata joka puolelta. Tykkäsin näistä puuhun ripustetuista laiva-ilmapalloista erityisesti.



Jokirannasta näytti osaavan nautta myös paikallisväestö. Aurinkopaikat olivat tupaten täynnä pitkälle iltaan.

Joen varreltahan se löytyi myös uusi kiva Tintå-ravintola. Tällä kertaa maistelimme vain terassilla viiniä, mutta naapuripöytiin kannetut ruoka-annoksetkin näyttivät herkullisilta. Seuraavalla kerralla mennään kyllä tänne myös syömään.

Sunnuntain pääohjelmanumero oli Logomoon tutustuminen. Toimiva tila, kiinnostavat näyttelyt, ja ennen kaikkea mahottoman jännittävästi sisustettu Sis Delin kahvila. Mitään emme kahvilan tarjonnasta pystyneet maistelemaan (kiitos vaan mittavasta aamiaisesta ihanalle ystävälle, joka meidät sohvalleen majoitti), mutta kuvailla täytyi senkin edestä. Kyllä se sen verran hieno oli.

Mutta joo. Eipä mulla muuta, ku että menkää hyvät ihmiset Turkuun!

Hodareita!

Juhlat! Täytin vuosia ja koska kesän lapsi mä oon, päätin että joku hauska kesäinen menu jossa voisi hyödyntää grilliä. Ja aika pian syntyi ajatus hodareista. Itse tehdyt sämpylät ja hyvät soosit väliin, helppo myös toteuttaa moneen eri ruokavalioon sopivaksi eri sämpylä-, nakki- ja täytevalinnoilla.

Hodarisämpylöiden ohje löytyi aivan ihanasta Helene Johanssonin Leipä -kirjasta. Vie aikaa mutta toden totta oli sen arvoista. Tein vegaanisia sämpylöitä, suluissa muutokset.

Hot dog -sämpylät

5 dl täysmaitoa (makeuttamatonta soijamaitoa)
75g hiivaa
12 dl vehnäjauhoja
50g huoneenlämpöistä voita (sinistä Keijua)
1rkl merisuolaa

Murenna hiiva lämpimään maitoon. Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia (käsin vähintään tupla-aika). Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia. Jaa taikina 20 osaan, pyörittele niistä pitkulaisia sämpylöitä. Laita leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota huoneenlämmössä 1,5 tuntia. Paista sämpylöitä 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Alla oikeaoppisesti täytetty hodari.

Hodarin kaveriksi tarvitaan coleslawta. Vegaaninen ohje löytyi Chocochili -blogista. Ja olipa muuten elämäni ensimmäinen itsetehty coleslaw, ei viimeinen.

Lisukkeena oli myös keitettyjä uusia perunoita jotka iskettiin vartaaseen, siveltiin oliiviöljy-valkosipuli-suolaseoksella ja grillattiin näteiksi.

Perunoiden kanssa tarjoiltiin tilli-jugurttikastiketta.

Niin ja itse hodareihin laitettiin soija- ja lihanakkien kanssa, vegaanista chilimajoneesia, marinoitua punasipulia sekä sekasyöjän ystävän salaista hodarisoosia johon tuli ainakin creme fraichea ja suolakurkkua.

Niin ja sit oli kanssa uunissa paahdettuja tomaatteja joiden päälle oli lurautettu oliiviöljyä, balsamicoa ja merisuolaa ennen paahtamista.

Ja jälkkärinä oli jätskibaari! Josta ei oo yhtään kuvaa, ou nouu! Oli niin kiire syömään vissiin mutta pöytään katettiin erilaisia jäätelöitä, itsetehtyä kinuskikastiketta, lakukastiketta, karpaloita, mangopaloja, strösseleitä, kookoshiutaleita, Marianne crushia, vaahtokarkkeja, kaurakeksejä ja suklaita. Ja tietty niitä paperisia pieniä päivänvarjoja.

Ja päivänsankaria hemmoteltiin ihanin lahjoin joista yllättäen kaikki liittyi ruokaan. Tässä uusi rakkaani kMix yleiskone. Se on i-ha-na.

Herkun ja Koukun tyttäriltä sain mm. pitkään haaveilemani portviinilasit. Juuri sellaiset joista unelmoin.

Ei voi muuta sanoa kuin että olen aika onnekas. Ja kohta myös ehkä hieman kookkaampi ja hövelimpi kun tekee vaan mieli tehdä koko ajan taikinoita uudella vempeleellä ja hörppiä porttia. Kiitos rakkaat!

Uusi tuttavuus: villiparsa

Kesäkuun Uusi tuttavuus tuleekin heti nyt alkukuusta, vielä kun tätä herkkua on tarjolla. Haahuilin Vanhassa Kauppahallissa ja katse kiinnittyi vihannestiskillä parsojen välissä makoileviin söpöihin, vihreisiin heiniin. Villiparsaa* se on, opasti myyjä. Neljä minuuttia kun keittää suolavedessä niin hyvä tulee. Ja tuli! Vähän naurattikin, näyttää spagetilta.

*Muokkasin nimeä, aiemmin täällä virheellisesti väitin että kyse oli varhaisparsasta.

Ja siis maku oli oikein hyvä, vähän ehkä makeampi kuin tavallinen parsa. Ja ei pelkoa puisevista kohdista eikä tarvitse kuoria. Seuraksi parsa sai salaatin jossa oli pinaattia, jäävuorisalaattia, rucolaa, kirsikkatomaatteja ja parmesania. Sekä lämpimän kesäillan, kattauksen parvekkeelle, vähän valkoviiniä ja paljon puhetta siitä miksi ulkona on niin kivaa syödä.