Somalialainen tee

Olen jatkanut makumatkaani Sieltä missä pippuri kasvaa -keittokirjan parissa ja tällä kertaa päädyin Somaliaan juomaan kupposen kuumaa! Kuvan teepannukin on muuten Afrikasta, joten sopi teemaan mainiosti. Koska mulla ei ollut pientä siivilää, laitoin mausteet tuollaiseen teepussiin joita toin puolestaan Kööpenhaminasta, vaan huomatakseni että saahan niitä Suomestakin ruokakaupoista, sieltä hyllyltä mistä suodatinpussitkin löytyy.
Somalialainen tee
6 kokonaista kardemummaa (laitoin vajaan teelusikallisen rouhetta)
8 dl vettä
1 pieni kanelitanko
1/2 dl sokeria (laitoin vähän vähemmän kun aika makiaa on)
1-2 teepussia mustaa teetä
maitoa maun mukaan

Avaa kardemumman siemenkodat käsin tai morttelissa. Kuumenna vesi, kardemumma, kaneli ja sokeri kattilassa ja anna juoman hautua muutama minuutti. Ota kattila pois liedeltä, lisää tee ja anna juoman hautua muutama minuutti. Siivilöi tee ja kaada se kuppeihin tai kannuun. Lisää maitoa maun mukaan.

Ja vielä musiikkisuositus! Tällä nyt ei ole enää mitään tekemistä Afrikan kanssa mutta teetä lipitellessä kuuntelin aivan hurmaavaa ruotsalaista mimmiduoa nimeltä First Aid Kit, ihanaa villasukkamusaa.

Kurdikeittiön antimia

Eilen julkaistiin uusi keittokirja Sieltä missä pippuri kasvaa ja tähän tutustumista suosittelen lämpimästi!
Kirja on paljon muutakin kuin pelkkiä ruoka-ohjeita, siinä viisi ulkomailta muuttanutta uussuomalaista kertoo elämäntarinansa, kuten myös ne parhaat reseptinsä. Lisäksi kerrotaan kunkin maan ruokakulttuurista sekä raaka-aineista. Esittelyssä on vietnamilainen, chileläinen, venäläinen ja somalialainen keittiö sekä kurdikeittiö jota lähdin testaamaan ensimmäisenä.


Kurdikeittiön herkkuja kirjassa esittelee Cafe Caisan ravintoloitsija Yusuf Kartia, hänen resepteistään päätin testata linssikeittoa sekä sipuli-pinaattipiiraita ja kyllä kannatti. Todella maistuva ateria tuli!

Kurdikeittiön linssikeitto
3dl punaisia linssejä
2 tl suolaa
1 1/2 l vettä (laitoin vaan reilun litran koska tämä on aika ohutta keittoa)
1 sipuli
25g voita
1 tl kuivattua minttua
1tl paprikajauhetta

Huuhdo linssit hyvin. Laita kattilaan vesi, linssit, pilkottu sipuli ja suola ja keitä noin puoli tuntia. Soseuta keitto sauvasekottimella. Sulata voi pienessä kattilassa ja paista siinä hetki minttua ja paprikajauhetta. Lusikoi seos mausteeksi keiton päälle, älä sekoita. Valmis!

Sipuli-pinaattipiiraat
Leipä:
5-6dl vehnäjauhoja
1/2 rkl suolaa
1/2 rkl sokeria
1/2 tl kuivahiivaa
2 dl vettä
(kananmuna voiteluun, mulla ei kyllä ollut)
koristeluun mustia ja vaaleita seesaminsiemeniä

Sekoita kulhossa suola, sokeri, 5 dl jauhoja ja kuivahiiva. Lisää kädenlämpöinen vesi ja vaivaa hyvin jotta saat kimmoisan, pehmeän taikinan. Anna kohota liinan alla pari tuntia (lämpimässä paikassa tunti riitti mulla).

Täyte:
1 iso sipuli
200-250g tuoretta pinaattia (laitoin 1 1/2 pussia pakastepinaattia)
oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria

Paista silputut sipulit pehmeiksi paistinpannussa öljyssä ja lisää pinaatti sekä mausteet ja paista muutama minuutti.
Jaa kohonnut taikina neljään osaan ja kaulitse ne ohuiksi pyöreiksi lätyiksi (noin 20cm halkaisija). Laita täytettä toiselle puolelle ja nosta toinen puoli päälle ja painele reunat kiinni. Siisti reunat veitsellä, eli leikkaa ylimääräiset pois. Voitele halutessasi ja paista uunissa 250-300 asteessa 7-10 minuuttia.

Silmukkamerkeistä

Alettuani tavata jokunen aika sitten internetistä neuleohjeita aloin törmätä myös termiin pm, place marker, eli suomeksi silmukkamerkki. (Jostain syystä nuoruuteni SK:n tai Novitan ohjeissa ei koskaan käytetty silmukkamerkkejä? Onko se jotain, mitä on keksitty vasta 2000-luvulla?) Tällainen merkki on siis jonkinlainen lenkura tai rengas, joka on pujotettuna puikolle kriittiseen kohtaan kerrosta muistuttamaan neulojaa, että tässä se kavennus tm. nyt sitten tarttis tehdä. Silmukkamerkki siirretään neuloessa puikolta toiselle siten, että se pysyy koko ajan samassa paikassa.

Koska olen hieman jääräpäinen, olin aluksi sitä mieltä, että ei mitään tämmösiä tarvita, oo ennenkään tarvittu. Kyllä mä osaan laskea, milloin se seuraava kavennus tulee... Ensimmäisen kerran merkkejä testattuani takki oli kuitenkin hetkessä käännetty. Kuinka kätevää, eritoten isommissa projekteissa. Mennyttä elämää ovat silmukoiden laskemiset ja järjestysnumeroiden mutisemiset, uudessa maailmanjärjestyksessä silmukkamerkit ovat parhautta!

Ensimmäiset omat "merkkini" olivat jotain metallilangasta väännettyjä rinkuloita (ei, valmiinahan merkkejä ei voi ostaa). Ne eivät kuitenkaan olleet järin kestäviä, ja kun bongasin jostakin netin syövereistä (en muista mistä! enkä löydä lähdettä enää! pahoittelut) ohjeistuksen, kuinka askarrella merkkejä pujottamalla helmiä metallirenkaisiin, niin siitä se ajatus sitten lähti. Pienen kontaktiliimatuokion jälkeen saatiinkin aika iloisenvärisiä silmukkamerkkejä:



Ja käytännön demonstraatio. Yllättävän käteviä, jos yrittää lisätä 16 silmukkaa kierroksella tasavälein. (Kuvassa villapaidan tekele, jota mallataan vanhaan villatakkiin. Toistaiseksi ollaan vielä samassa kokoluokassa.)



Kuvan lanka on muuten kainuunharmaslankaa, kotimaista lähituotantoa. Tämä aihe ansaitsisi oman postauksensa, nyt kun torjutaan sitä lamaa ja kaikkea. Sitä odotellessa kannattaa lukaista vaikkapa Puikkomaisterin postaukset aiheesta.

Omena-mannavaahto

Tällaisen reseptin olin joskus leikannut talteen Pirkan ruokalehdestä ja nyt vihdoin se meni testaukseen ja hyvää olikin. Makiaa!

Omena-mannavaahto
2 dl omenatäysmehua
3 dl vettä
3/4 dl mannasuurimoita
2,5 dl omenasosetta (kaupan valmista tai syksyn satoa pakastimesta)
1/2 dl sokeria (vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt)
1/2 tl kanelia

Ensiksi kiehautetaan mehu ja vesi kattilassa ja vatkataan joukkoon mannasuurimot. Annetaan kiehua 10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisätään omenasose ja kiehautetan vielä kerran. Lopuksi maustetaan sokerilla ja kanelilla ja annetaan puuron jäähtyä.
Vatkataan kuohkeaksi, mä vetelin sauvasekoittimella kun ei ole sähkövispilää ja aattelin että käsipelillä ei tuu kuohkeaa. Tarjotaan (soija/kaura/ammuu) maidon kanssa!

Vartiset

Mitä saadaan, kun yhdistetään lapaset ja pitkät varret? No vartiset tietty!

Yhdet tällaiset olen jo neulonut toiveen mukaan, ja nyt päätin tikuta itsellenikin samanlaiset.


Lankana oli peruslankaa 7 veljestä ja värinä kovasti tykkäämäni harmaa (vaikka kuvassa näyttääkin kellertävältä - luonnonvalo, tule jo takaisin!). Tein varren alkuun ja ranteen kohdalle pätkät resoria neulomalla 2 oikein, 2 nurin, muuten päästelin vain menemään aina oikealla.

Nämä auttavat erityisesti kirppistakkeihin pukeutuessa: vanhojen vuosikymmenten takit ovat usein tyylikkäitä ja hyvin istuvia, mutta niissä on aika usein minulle ihan liian lyhyet hihat. Ja sopivat vartiset varmasti mäenlaskun tiimellykseenkin - ei pääse lumi heti ranteeseen. Vielä kun pääsisi sinne mäkeen asti!

Hahtuvalankaa ja kummallinen ohje

Vauvabuumi senkun jatkuu. Erään vauveliinin pitäisi putkahtaa maailmaan reilun kuukauden kuluttua, joten nyt on jo korkea aika neuloa pöksyt tulijalle.

Sain tulevalta äidiltä kerän hahtuvalankaa, johon tartuinkin varsin innoissani, sillä aiempaa kokemusta ei minulla tuosta langasta ole. Ensituntumalta sanoisin, että onpa pehmeää, mutta samalla myös hyvin herkkää ja helposti katkeilevaa lankaa! Varsinkin alussa sain olla useampaan kertaan "juottamassa" katkenneita langanpätkiä yhteen.


Tältä näyttää pöksyjen etukappale ennen kaventamista.

Pöksyt ovat nyt siinä vaiheessa, että pitäisi ryhtyä kaventamaan. Mutta tällä neulojalla meni kyllä sormi suuhun ohjeen edessä. Siinä nimittäin sanotaan, että "kavenna molemmin puolin aina puikon alussa 1 x 3 s ja 3 x 1 s = 10 s." Tällaisesta kavennustyylistä en ole kuullut. Pitääkö minun kaventaa jotenkin kolme silmukkaa kerralla? En yhtään ymmärrä. Jos joku ymmärtää, niin voisiko ystävällisesti vinkata, kiitos!

Mistään vaikeasta mallista ei pitäisi olla kyse, sillä pöksyjä neulotaan pääasiassa 1 oikein, 1 nurin ja aina oikein.

Onneksi on vielä se reilu kuukausi aikaa pähkäillä, miten pöksyihin saadaan lahjekavennus.

Viikonlopun kahvikestit

Lauantaina sain kylään ystäviä, joiden kanssa nykyään tulee vietettyä ihan liian vähän aikaa. Kaikilla on muka omat työ-, harrastus- ja muun elämän kiireet, ja sopivaa tapaamishetkeä pitää etsiä oikein kalenterista, useita viikkoja etukäteen. Aiemmin asuin heidän kanssaan saman katon alla kommuunissa - silloin tapaamisia oli huomattavasti useammin.

Leivoin ystäville feta-kasvispiirakkaa. Pohja on mukaelma Jytiksen piirakkapohjasta ja täyte Kurpitsamoskasta.



Tässä ohje kokonaisuudessaan.

Pohja:

1 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
250 g maitorahkaa
75g margariinia
2 tl leivinjauhetta
hieman suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi rasva jauhoihin. Lisää purkillinen maitorahkaa ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa ainakin tunnin ajan. Sen jälkeen painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.


Täyte:

vajaa 200g fetaa
puolikas punainen paprika
2 tomaattia
2 sipulia
öljyä
hunajaa (kaapista ei löytynyt, sillä hunajahiiri oli taas käynyt vierailulla, joten käytin sen sijaan sokeria)
hieman juustoraastetta
2 dl (soija)kermaa (alkuperäisessä ohjeessa luki että 2½ dl, mikä olisi ollut parempi määrä)
1 luomumuna
paprikajauhetta
chilijauhetta
mustapippuria
valkopippuria

Viipaloi sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla. Lisää joukkoon ripaus sokeria poistamaan kitkeryyttä.

Murusta feta ja asettele pilkotut tomaatit piirakkapohjan päälle. Lisää myös sipulit.

Sekoita kerma, muna, juustoraaste ja mausteet keskenään ja kaada seos piirakkavuokaan. Viipaloi ja asettele paprika lopuksi piirakan päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes pinta on hieman ruskettunut.



Jälkiruuaksi tarjoilin laskiaispullia, jotka olin leiponut (kerrankin viisaasti) jo etukäteen. Lauantaiaamuna otin pullat pakastimesta sulamaan ja iltapäivällä täytin. Tarjolla oli niin mantelimassa- kuin hillopulliakin. Asuintoverikin hihitteli (!) innoissaan kotona tehdyille laskiaispullille. Tein tämän talvisesongin pullat ensimmäistä kertaa alusta loppuun itse ja sehän oli aika helppoa. Mantelimassaakin saa maksamakkaran näköisessä pötkössä, josta voi vain leikata sopivia siivuja. Sopii uusavuttomallekin!



Innostuin pyöräyttämään samaan kahvipöytään vielä kookospalloja - niitä joita jo ala-asteella tehtiin suunnilleen ensimmäisinä omina leipomuksina. Ex-kämppis muisteli lukeneensa ohjeen joskus 80-luvulla Aku Ankan leivontakirjasta, mutta tämä löytyi kyllä ihan googlettamalla.

Kookospallot:

100 g margariinia
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl tomusokeria
1 tl vanilliinisokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl kylmää vettä

Pilko margariini pienemmiksi paloiksi kulhoon. Lisää kaikki kuivat aineet ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi vesi ja sekoita ainekset tiiviiksi massaksi.

Pyörittele massasta pieniä palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa lautasella.

Anna kookospallojen kovettua viileässä jonkin aikaa ennen tarjoilua.

Ei muuta kuin hyvää laskiaissunnuntain loppua vaan kaikille! Onneksi laskiaispullasesonki jatkuu vielä, ainakin tiistaihin saakka. En malta olla kysymättä, kumpaan leiriin kuulut: mantelimassan vai hillon ystäviin? Täältä yksi ääni mantelimassalle!

Bagelit

Armas äitini on huomaavaisesti lahjoittanut kaikille tyttärilleen Yhteishyvän 100-vuotisjuhlajulkaisun, vihkosen nimeltään Sata leivonnaista. Vihkosta löytyy monia hyviä perusohjeita pullasta pitsaan, mukaanlukien ohje numero 47, "Bagelit eli vesirinkelit". Yllättävän vaivattomasti syntyivät nämäkin herkut!

Puolitin alkuperäisen ohjeen, tästä satsista tulee 8 rinkeliä. Ohjeessa suluissa omia huomautuksia.

Bagelit eli vesirinkelit

Taikina:
2.5 dl vettä
25 g hiivaa (käytin 1 ps kuivahiivaa)
0.5 tl suolaa
1 rkl sokeria
1.5 rkl öljyä
6 dl jauhoja (käytin speltti + vehnä)
(seesaminsiemeniä)

Keittämiseen:
2 l vettä
3 rkl siirappia

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen (tai jos käytät kuivahiivaa, lisää se jauhoihin, ei veteen). Lisää suola, sokeri ja öljy sekä jauhot koko ajan sekoittaen. Taikina saa jäädä pehmeäksi. Kohota (kohotin noin tunnin).

Jaa taikina 8 osaan ja pyöritä palat sämpylöiksi. Tee keskelle sormella pyörittämällä reikä (pari senttiä halkaisijaltaan). Kiehauta vesi ja siirappi suuressa kattilassa (anna bagelien vielä nousta sen aikaa, kunnes vesi kiehuu). Keitä rinkeleitä kiehuvassa vedessä 1-2 minuuttia molemmilta puolilta (kunnes pinta muuttaa hieman väriä). Nosta bagelit pellille (ja ripottele päälle seesaminsiemenet). Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.



Parhaimmillaan bagelit oli tuoreina. Halkaise (ja paahda halutessasi) ja täytä suolaisella tai makealla namitäytteellä.

Basilikagnocchit ja villirucola-tomaattikastike

Olen tiedostanut BBC Foodin reseptiarkiston olemassaolon jo jonkin aikaa, mutta nyt viimeaikoina siellä on tullut haahuiltua enemmänkin. Kivoja reseptejä, harmi vaan kun ei ole kuvia juurikaan. Uskaltauduin kuitenkin testaamaan gnocchi-ohjetta joka vaikutti herkulliselta. En ole koskaan ennen gnoccheja tehnyt mutta kyllä kannatti, helppoja ja todella hyviä!

Gnocchit
500g jauhoisia perunoita
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl kuivattua basilikaa tai 15g tuoretta pilkottuna
suolaa ja pippuria

Kastike
1 tlk tomaattimurskaa
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl timjamia
1/2 ruukkua villirucolaa
maun mukaan chilimaustetta
suolaa, pippuria, sokeria
(+halutessa parmesan-juustoa)

Ensiksi laitetaan kastike porisemaan sillä se saa muhia hiljaisella lämmöllä noin 45min. Näin se vetäytyy kasaan ja on oikein maukasta. Kuumennetaan pannu ja kaadetaan siihen tomaattimurska. Täytetään tyhjä tomaattimurskapurkki puolilleen vettä ja kaadetaan vesi mukaan. Sitten pieneksi silputtu salottisipuli ja mausteet, ei rucolaa vielä. Ja annetaan muhia.

Sitten gnocchien pariin:
Kuoritaan perunat ja pilkotaan kuutioiksi. Kuutiot laitetaan kiehuvaan veteen ja siellä ne saa porista 15 min. Sitten valutetaan vesi pois ja kipataan kuutiot kulhoon ja muussataan ne hyvin. Muussiin lisätään basilika, suolaa ihan reippaasti ja mustapippuria myllystä. Lopuksi lisätään jauhot ja sekoitetaan lusikalla tai kädellä taikinaksi.

Taikinasta muovataan pari pitkulaista pötköä kuten yllä ja niistä leikataan parin sentin pätkiä. Pätkistä muotoillaan pieniä palloja jotka kypsennetään kiehuvassa vedessä. Pallot siis tipautetaan veteen, ne saa kiehua pari minuuttia ja nousevat pintaan kun ovat valmiita. Nouki pallot vedestä ja siirrä pannulle tomaattikastikkeen päälle, tässä yhteydessä pannulle myös rucola:
Pallot ovat vähän haalean näköisiä mutta ah hyviä! (Kuvassa muuten vaan puolet gnoccheista, tein lopuista vähän pienempiä.) Kastiketta voi varovasti sekoittaa jotta kalpeat pallerot saavat vähän väriä ja halutessa annoksen voi viimeistellä vielä parmesan-juustolla.

Triplaranneke

Olen jo pidemmän aikaa haikaillut simppelin mustan nahkarannekkeen perään, mutta sopivaa ei oikein alkanut löytymään etsinnöistä huolimatta. UFFin alennuspäivillä ranteen ympärille mallailtiin inspiraation vallassa kapeaa ja mukavan kulunutta nahkasolmiota, josta sitten muokkautuikin vallan mieluisa triplaranneke.

Luulenpa, että tässä on kevään lempiasuste!

Paprikainen broilerifrittata ja basilikaöljy

Jääkaapissa lojuneet kananmunat olivat katselleet minua vaativasti jo pari viikkoa, nyt ne piti viimeistään hyödyntää ja siksi päätin kehitellä jotain Helmikuun ruokahaasteeseen, jossa todellakin haastavasti aiheena oli muna ja kana. Haastetta lähestyin mitä jääkappista löytyy-periaatteella ja tuloksena oli oikein hyvä frittata eli espanjalaishenkinen munakas. Idea basilikaöljyyn on BBC Foodin sivuilta, siellä frittatan kanssa tarjottiin rucolapestoa, mutta rucolaa ei löytynyt kaapin uumenista.

Frittata (kahdelle tai yhdelle nälkäiselle)
4 luomumunaa
100g ohuen ohutta broilerin fileeleikettä
1 peruna
1/2 punainen paprika
1 reilu rkl paprika-chili tuorejuustoa
1 rkl maitoa
suolaa, pippuria ja persilijaa

Basilikaöljy
hiukan vajaa ruukku basilikaa
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi

Ensiksi pilkotaan peruna ohuiksi siivuiksi ja paistetaan pannulla kypsäksi tilkassa öljyä (noin 5 min). Tällä välin voi tehdä basilikaöljyn, eli silputaan basilika ja valkosipuli pieneksi ja lorautetaan öljyt perään. Tämän voi myös hurauttaa sauvasekottimella niin saa sileämpää jälkeä.

Kun perunat on kypsiä, maustetaan ne suolalla ja lisätään pannuun suikaloidut broilerileikkeet ja pilkottu paprika sekä hieman persilijaa. Ei kuitenkaan sekoiteta vaan annetaan täytteiden jäädä kerroksittain. Päällimmäiseksi paprika-chili tuorejuustoa pieninä nokareina.

Sekoitellaan kulhossa munien rakenne rikki ja lisätään suolaa sekä pippuria ja loraus maitoa. Kaadetaan seos varovasti pannuun ja kypsennetään miedolla lämmöllä kunnes täyte on lähes hyytynyt. Sitten käännetään varovasti jotta toinenkin puoli saa väriä ja annetaan paistua vielä muutama minuutti. Mitä isompi lasta, sitä helpompaa kääntäminen on (mulla oli pieni lasta ja frittatan leviäminen pitkin hellaa lähellä). Päälle basilikaöljyä ja tarjolle!

Tomaattinen soijarouhepiirakka

Ennen kuin menen itse reseptiin niin pari sanaa tomaattimurskasta. Pahimmillaan se on laimeaa punertavaa vettä jossa on isoja klönttejä ja parhaimmillaan ihanaa tasaisen muhevaa murskaa joka oikeasti maistuu tomaatille. Paras perusmurska mielestäni on merkiltään Mutti, sitä löytyy ainakin S-marketeista, valkoisista pahvitetroista. Samasta kaupasta löytyy myös S&W tomaattimurskaa jossa mukana on makeaa sipulia ja paahdettua valkosipulia, todella hyvää! Olen käyttänyt tätä salsan jatkeeksi sekä kastikkeissa ja piirakoissa, kuten tässä seuraavassa:

Tomaattinen soijarouhepiirakka

Pohjan voi tehdä miten tykkää, mä olen käyttänyt tällaista kevyttä reseptiä:
1 prk maitorahkaa
75g margariinia
3 dl vehnäjauhoja

rahka ja rasva sekoitetaan ensin ja jauhot nypitään mukaan. Tästä tulee aika tahmeaa joten vuokaan levittäminen vaatii vähän kärsivällisyyttä. Kannattaa paistaa pohjaa ensin vartin verran yksinään.

Täyte
1,5 dl soijarouhetta
1,5 dl vettä
1 punainen paprika
1 prk S&W tomaattimurskaa
suolaa, ripaus sokeria ja pippuria
taco-,chili- ja parikamaustetta, soijakastiketta

Kuumennetaan tilkka öljyä pannulla ja laitetaan mausteet lämpenemään. Sitten mukaan soijarouhe, pyöritellään vähän aikaa ja aletaan lisäämään vettä, puoli desiä kerrallaan. Aina väliin myös soijakastiketta maun mukaan. Kun rouhe on imenyt kaiken veden, lisätään pilkottu paprika ja tomaattimurska ja annetaan muhia kunnes pohja on esikypsennetty.
Sitten täyte pohjan päälle ja uunissa 180 astetta, noin puoli tuntia. Lopputulos on ihanan muheva, halutessaan puolessa välissä päälle voi lisätä juustoa, esim murennettua fetaa.

Minttusuklaamuffinssit

Nimipäivä oli hyvä syy tarjoilla työkavereille herkkuja, ja kaapista löytynyt viimeistä käyttöpäivää lähentelevä Plamilin minttusuklaalevy hyvä syy tehdä juurikin minttusuklaamuffinsseja. Resepti on muokattu Vegan Cupcakes Take Over the World -kirjan Crimson Velveteen Cupcakes -reseptistä (alkuperäisessä ei ollut tietoakaan minttusuklaasta).

Erään työkaverin sanoja lainaten: nää on ihan mielettömän hyviä! Suosittelen siis.

Minttusuklaamuffinssit

3 dl soijamaitoa
1,5 tl omenaviinietikkaa
4,5-5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
3/4 tl leivinjauhetta
3/4 tl soodaa
3/4 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä tai sulatettua margariinia
100 g minttusuklaata

Sekoita toisiinsa soijamaito ja viinietikka. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maitoseokseen rasva ja sen jälkeen kuivat aineet. Rouhi suklaalevy, lisää taikinaan. Säästä halutessasi osa suklaasta muffinssien koristeluun.

Paista muffinsseja 200 asteessa noin 20 minuuttia. Mikäli haluat tehdä suklaakuorrutuksen, kuumenna tilkka soijakermaa tai -maitoa, kaada se suklaarouheen joukkoon ja sekoita kuorrute tasaiseksi. Levitä lusikalla muffinssien päälle.

Brooches

Tilkut ja napit innoittivat tällä kertaa askartelemaan rintakoruja. Vinkkejä hain Etsyn Brooch-osastolta, ja kaikenlaisia ihania juttuja siellä olikin! Muutama olisi tehnyt mieli tilata omaa rintapieltä koristamaan, mutta päätin nyt kuitenkin ensin kokeilla mitä omin kätösin syntyy. Ja ihanhan näistä omistakin hauskoja tuli.


Onko kellään muuten kokemuksia Etsystä tilaamisesta? Tai peräti omien tuotteiden kaupittelusta...?

Neulominen kannattaa aina

Aina näin tiistaisin minulle on tullut tavaksi kääntää televisiokanava Subin puolelle tasan klo 22. Silloin televisiosta tulee nimittäin mainio amerikkalainen draamasarja Pushing Daisies.



Sarjassa viehättää erityisesti kerronnan satumaisuus ja ihanan kylläinen värimaailma. Myös Charlottea esittävän Anna Frielin superkivoja mekkoja ihastelen mielelläni.



Juonesta kerrottakoon se, että pääosan esittäjällä Nedillä (Lee Pace) on kyky herättää elävät olennot kuolleista. Jos hän kuitenkin koskettaa heitä toisen kerran, he kuolevat uudelleen. Tämän kyvyn ympärille siten rakentuu yhtä jos toista tarinaa ja tapausta.

Kaikkein hauskinta sarjassa on kuitenkin se, että yksityisetsivä Emerson Cod (Chi McBride) neuloo! Tiukkoja tilanteita varten hänellä on aina mukanaan puikot ja lankaa, jotka sitten tarpeen vaatiessa otetaan esiin. Kyllä, neulominen kannattaa aina!

Kuvat täältä ja täältä.

Lempeä linssikeitto

Uusi lempikirja Papu, porkkana ja hillopulla ei taaskaan pettänyt. Viimeksi keittiössämme kokeiltiin onnistuneesti hapankaalipizzan reseptiä, ja tällä kertaa vuorossa on linssikeitto, joka kaiken hyvän päälle lupaa valmistaa itse itsensä.



Tämän "taiteilijanlounaan" valmistaminen käy kädenkäänteessä, kas näin.

Tarvitset:

3 dl vihreitä linssejä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 tomaattia
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 laakerinlehteä
1 rkl oliiviöljyä

Lisäksi:

½ tl balsamiviinietikkaa
(fetaa, raejuustoa tms.)

Tee näin:

Huuhtele linssit. Kuori sipulit. Viipaloi porkkanat ja tomaatit.
Mittaa kaikki ainekset kattilaan. Kiehauta ja anna sen jälkeen hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia.
Kun keitto on valmis, lisää etikka.
(Murenna feta keittoon vasta lautasella.)

Tästä tuli ihanan lempeä linssikeitto, jonka maku vain paranee seuraavana päivänä. Marianne Kiskolan kirjasta resepti löytyy sivulta 63. Keitto on nimetty Kreikan Annan vihreäksi linssikeitoksi. Haluaisinkin omistaa tämän keiton samannimiselle ystävälleni, jonka käkkärätukka muistuttaa kyllä erehdyttävästi kreikkalaista kuontaloa!

Maistuisko rooibos?

Helmikuun Kuukausiliitteessä on mielenkiintoinen juttu rooiboksesta. Siinä kerrotaan rooiboksen historiasta ja sen rantautumisesta Suomeen. Varsinainen buumi alkoi Suomessa muutama vuosi sitten, vaikka rooibosta tuotiin maahan jo 1970-luvun lopulla.

Kuukausiliitteessä kirjoitettiin myös pensaskasvin kiusallisesta salaisuudesta, josta harva tietää. Kärjistetysti voidaan sanoa, että pienellä alueella Etelä-Afrikassa rooibosta viljelevät valkoiset uudisasukkaat, joiden palkollisia ovat köyhät mustat siirtotyöläiset.

Onneksi kuva ei ole ihan näin mustavalkoinen. Alueella on myös muutamia osuuskuntia, joihin kuuluu mustia ja värillisiä viljelijöitä. Ne myyvät tuotteitaan reilun kaupan järjestelmän kautta, joka takaa pienviljelijöille ja suuryhtiöiden työntekijöille oikeudenmukaisen korvauksen. Kuulostaa paremmalta.

Suomessakin reilun kaupan rooibosta on saatavilla, sitä tuo maahan esimerkiksi Forsmanin teetalo.

Jutussa kerrotaan myös botswnalaisesta naisetsivä Mma Ramotswesta, joka on omalta osaltaan varmasti lisännyt teelaadun suosiota. Lukekaa juttu, ja muistakaa vastedes juoda vain reilua rooibosta!

Pikapasta

Kun aikaa on liian vähän ja ajatus pahasta pikaruoasta alkaa itkettää, kannattaa kaapista kaivaa esiäitiemme luottoelintarvikkeet - voi ja kerma. Ei voi mennä pieleen.



Kermainen katkarapupasta
(2-4:lle riippuen nälästä)

1 pkt (250 g) tuorepastaa
1 rkl voita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä murskattuna
0.75 dl kermaa
2 rkl sitruunamehua
1 ps (180 g) katkarapuja
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Tee kastike keittoprosessin aikana. Pilko sipuli ja murskaa valkosipulin kynnet, kuullottele voissa pari minuuttia. Lisää kerma ja keittele hieman kokoon. Lisää sitruunamehu ja katkaravut (ravut sulattaakseni huuhtelen niitä aina minuutin-pari kylmässä vedessä, en tiedä onko se oikea tapa). Mausta suolalla ja pippurilla. Anna vielä kiehahtaa.

Siivilöi pasta ja lorauta joukkoon hieman oliiviöljyä. Yhdistä kastikkeeseen ja nauti.

Ruis-puolukka-kookospuuro

Sellaisina aamuina kun on aikaa keitellä puuroa hieman kauemmin, ruispuuro on mainio valinta. Tämä puolukkainen ohje on Pirkan ruisjauhojen pakkauksesta, lisäsin vain kookoshiutaleet.

1l vettä
3/4 dl sokeria
1/4 tl suolaa
3-4 dl puolukoita
3 dl ruisjauhoja
reilu desi kookoshiutaleita

Kiehauta vesi sokeri ja puolukat. Vatkaa joukkoon ruisjauhot ja kookoshiutaleet. Hauduta puuro välillä sekoittaen, kypsymisaika on 45-60 min. Tarjoillaan haaleana tai kylmänä maidon kanssa.

Kaakaopuun kutsu

Makuuhuoneemme on jo pitkään kaivannut uusia verhoja. Jostain asuintoverin kaukaisista kätköistä kaivetut kirppisverhot saattoivat joskus tuntua sympaattisilta ja hassuilta, mutta nykyään ne lähinnä ärsyttävät. Marimekko kertoi mullistavansa mallistoaan, joten pitihän se käydä katsastamassa.

Ja kuulin kaakaopuun kutsun! Värimaailma (musta-harmaa-vihreä) miellytti silmää, ja kangas oli sopivasti tarjouksessakin. Asuintoveria piti ensin vähän puhua ympäri, mutta viimeistään puhe siitä, kuinka hyvin harmaat kuviot mätsäävät harmaiden kissankarvojen kanssa, lepytti hänetkin.

Siinä sitä olisi perjantai-illan puhdetta: viisi metriä kangasta ja Elnalla töitä.

Tämä bloggaaja on kuitenkin sen verran rättipoikkiväsynyt (saako perjantai-iltana mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?), että ompelukset taitavat siirtyä aamuun.

Tahdotko keittokirjailijattareksi?

Kuulkaas arvon kotikokkailijat, nyt on tilaisuus saada oma resepti ikuistetuksi ihan oikeaan keittokirjaan! Valmisteilla on toinen osa Vegaanin keittokirjasta, ja siihen kuulutetaan reseptejä kautta maan. Ei muuta kuin muistelemaan, mitä kaikkia (vegaanisia) herkkuja on menestyksekkäästi aikojen saatossa tullut loihtineeksi, ohje paperille ja lähetys osoitteeseen kasviskeittokirja@gmail.com. Lisätietoja esimerkiksi täältä.

Kuvat kirjaa tulee muuten ottamaan Chocochili-blogin Seitti, joten näyttävä eepos luvassa!

Baby steps

Vauvabuumia pukkaa mutta ei se mitään, näitä lilliputtijuttuja on kiva väkertää. Ruusunapilliset sukat lähtevät postipaketissa Ouluun pienen tytön varpaita lämmittämään, raitasukat jäävät Helsingin herralle. Vielä pitäisi ainakin yhdet tyttösukat tikuta - ja askarrella muutama tervetuloaa maailmaan -kortti.

Lapasta ja pipoa

Ai niin. Olin luvannut jo ehkä noin vuoden ajan erilaisina merkkipäivinä tehdä viime viikonlopun sankarille pipon, joten nyt vihdoin lupauksen lunastaessani hyvittelin vielä lapasilla. Myssy on Mario (kiitos Hertta inspiraatiosta ja Jatta ohjeesta) ja lapasten kuvio täältä. Olen suoraan sanoen pöyristynyt, että jaksoin tehdä nuo lapaset, sen verran kidutusta on tuo kirjoneule henk.koht. Mutta hyvät tuli, vaikkakaan ei aivan identtiset, kun kuka sitä jaksaa kovin tarkkaa kirjaa pitää niistä kavennuksista ja muista. Ja myssyn mallihan on kiva kuin mikä!

Lankana Vuorelman Vetoa (vaaleansininen) ja epämääräisiä Novita-jämiä.

Jonossa ollaan

Mäkin olen nyt päättänyt mennä sinne R-a-v-e-l-r-y-y-n. Vaikken ehkä osaakaan ikinä neuloa englanniksi ja muutenkin mietin, että löydänkö sieltä paikkaani (esim. jostain raitasukkayhteisöstä, toivottavasti siellä on sellaisia).

Mietin hartaudella käyttäjätunnuksenkin valmiiksi ja rohkaistuin rekisteröitymään. Mutta mitä tapahtuikaan? Jouduin jonoon! Eihän se sovi ollenkaan tällaiselle kärsivällisyydelle, joka haluaakaikenihanhetinyt!

Mun edellä on edelleen tuhansia ihmisiä ja kutsu kirjautumiseen tulee ehkä kahden tai kolmen (alussa niitä päiviä oli neljä) päivän päästä.

Aika kumma juttu koko Ravelry, eikö ookki?

Kuva kaapattu Ravelrystä.

Pullakestit

Tässä kuussa oltiinkin ajoissa liikkeellä, sillä helmikuun kerho on jo pidetty. Oli oikein mukavaa: saimme vierailevia tähtösiä joukkoomme, ja omakin porukkamme oli pitkästä aikaa täysilukuinen. Pullakin maistui.



Vanhassa vara parempi. Kunhan vähän parsii.



Kissat neulovat.



Kts. edellinen kuvateksti.



Onneksi joku ompelikin.