Jokin tässä ei nyt täsmää

Tänään on ystävien luona voileipäkakkubileet, jonne minä lupasin tehdä jälkiruokaa. Ajattelin muunnella vakioreseptiäni hieman ja tehdä piirakan sijaan muffinsseja.

Näin siinä kävi. En tiennyt, itkeäkö vai nauraa, kun asian laita paljastui. En ole ehkä koskaan (?) tehnyt muffinsseja, joten en todellakaan ole mikään pro. Luulin kuitenkin, etteivät kyseessä olisi maailman vaikeimmat leivonnaiset. Hah!

Ihan oikeaoppisesti täytin vuoista 2/3, mutta silti ne valuivat ja kohosivat yli äyräiden. Olisikohan syynä se, että taikinaan tulee sekä ruokasoodaa että leivinjauhetta? Jos se oli noiden vuokien kestävyydelle yksinkertaisesti liikaa?

Että juu-u, ei mennyt ihan niinku Strömsössä. Onneksi myös joillakin muilla on käynyt samalla tavalla. Ja toisaalta taas onneksi jollakulla muulla on sitten käynyt ihan toisin.

Taidanpa ryhtyä tässä miettimään suunnitelma B:tä. (Maussa ei ole kuulemma vikaa, kuului juuri keittiöstä.)

Purkkeja ja purnukoita

Tunnustan olevani (tai ainakin olleeni) varsinainen vanhojen peltipurkkien hamstraaja. Jos kiva purkki tulee kirppiksellä vastaan ja hintakin on huokea, nappaan sen helposti mukaani. Ja jos vielä jotenkin saa tietää vanhan purkin tarinan, on ilo toki sitäkin suurempi.

Ehkä omaksikin yllätyksekseni viime aikojen suosikkeja ovat olleet ruusupurkit. Kuvan kaksi vasemmanpuoleista purnukkaa löysin kirpputorilta ja kylteistä päätelleen niissä oli säilytetty "perunajauhoja" ja "sokeria". Oikeanpuolimmainen purkkini on löytö vanhempieni vintiltä - alun perin se kuului mummulleni. Tykkään. Ellu muuten näyttää tehneen saman löydön kirpputorilta.

Mutta löytyy kivoja purkkeja uudesta tuotannostakin, tai uustuotannosta. Aamupuuro maistuu paremmalta, kun kauraryynit saa ottaa tästä kivasta (ja ihanan isosta) peltirasiasta. Ja vaikken yleensä Kulta Katriina -kahvia ostakaan, niin kerran ostin. Ihan vaan tämän purkin takia.

Norjalainen Blafre on suosikkini. Isomman bambirasian ostin jo aiemmin, mutta parisen viikkoa sitten sain tuohon kylkeen pienen pöllöpurkin - se oli syntymäpäivälahja ystävältä. Ihana! Säilytän näissä aarteitani: lankoja ja nappeja. Blafrella on oma nettiputiikkinsa ja Suomessa sitä myy ainakin Ihan pieni putiikki.

Toivon, että nämä purkit säilyvät minulla vielä vuosikymmeniä. Ja ehkä sitten jatkossa ilahduttavat jotakuta toista.

Loppuun vielä Marimekon ystävämyynnistä ostamani Pakkanen-rasia, jonka kuosista tykkään kovasti. Niin kuin tuosta kissastakin.

P.S. Ekin peltipurkkikokoelman rinnalla nämä kyllä taatysti kalpenevat. Toivottavasti Ekikin esittelee joskus hienoimpia purkkejaan!

Mössykkä

Kuvitelkaa, että käteni on vauvan pää.



Malli: Bobble-Texture Baby Hat / Becky Stern
Lanka: Grignasco Flavia Baby
Puikot: 3 mm
Ravelryssa on hän.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein myssyn kiinnitykseen viiden silmukan I-cord -nyörin (hain tähän nyörin sijasta sanaa, joka kuvaisi sitä, että nyöri kulkee leuan alta, mutta mieleeni tulee vain kaulapanta. Olkoon sitten kaulapanta.) Kiinnitys hoituu nappivarastosta löytyneellä napilla. Lisänä vielä virkattu koristekukkanen.



Puikoilla on vaikka mitä muutakin, mutta meneillään on myös jonkinlainen keskittymishäiriökausi. En saa mitään valmiiksi, pyörittelen eri projekteja, puran ja testaan, neulon ja puran. Mutta olkoon nyt sitten näin, en aio stressata vaan toivoa että pinnan alla kytee Suuri Inspiraatio, joka kuplahtelee esiin pätkittäisenä ja sekavana. Joku päivä se vielä sieltä selkiytyy.

Asiasta toiseen ja mukavaan sellaiseen: saimme Tiialta tunnustuksen. Suuret kiitokset! With a cherry on top! Tunnustukseen kuului haaste, jonka mukaan tulee kertoa kolme mieluista asiaa itsestään. No, meille H&K-heeboillehan tämä on helppo nakki: mieluisimmat asiat ovat kokkaus, koukkuilu ja kerhoilu! Lisäksi tuli esitellä itselleen mieluinen kuva. Se on tässä ja se on meidän kaikkien suosikki!



Tämän hetken tallensi nerokkaasti Hertta.

Emme tällä kertaa laita tunnustusta eteenpäin, koska emme osaa päättää, kenelle sen jakaisimme, suosikkiblogeja kun meillä on yhteensä niin lukemattomia. Kiitämme vielä tunnustuksesta!

Suppispaneroitu tofu

Jokin aika sitten tein Sillä Sipulin opastuksella tattipaneroitua kalaa joka oli aivan älyttömän hyvää. Pohdin jo silloin että tätä voisi testata myös tofuun ja nyt vihdoin sain ajatuksen toteutukseen, tatit vaan vaihtuivat suppilovahveroihin. Huomioita: sieniä ja suolaa olisi saanut olla enemmän, tofu jää niin helposti alimaustetuksi. Pihvit olisivat saaneet olla myös hieman ohuempia. Mutta sienipanerointi on mielestäni edelleen mahtava keksintö. Kaikki meni.

Resepti löytyy ylläolevista linkeistä, en laita sitä nyt uudestaan. Sen sijaan sanon hetkeksi aikaa heipat ja painelen syyslomalle, ah!

Kiitospäivän ateria

 

Loma ja Chuseok. Juhlan kunniaksi menimme ruokailemaan paikkaan, jossa sai pöytään oman kaasupöhisijän. Paikkaan, jonka ikkunassa näimme kuvan tofusienipadasta.

Tosin moni ravinteli ei ollut aukikaan pyhäpäivien takia. Syömässä oli vain yksi perhe meidän lisäksi.

Kaikki muu oli tulista, paitsi nuo mustat pavut.

Joitakin villiyrttejä. Yläoikealla chilitahnaa, joka olisi oikeasti kuulunut suoraan pataan, mutta se laitettiin erikseen meitä ajatellen.

Tunnustan, etten maistanu tuota hyytelöä. Maistoin kuitenkin paikan emännän valmistamia riisipalleroita. Hän oli tehnyt niitä itselleen, mutta tarjosi meillekin.

Nuken ompelua

Äiteen varaston kätköistä löytyi kesällä vanha kangaspala, johon oli printattuna nuken kaavat sekä ompeluohjeet. Siitä päätettiin tehdä nukke suvun nuorimmaiselle. Tämän helpommaksi ei kai ompelu voi enää muuttua! 

Täytin nuken (muhkuraisen epätasaisesti) vanulla, ja se taisi olla se hankalin osuus. Toivottavasti muhkurat käytössä hieman tasoittuvat. 

Suvun nuorimmainen teki nuken kanssa tuttavuutta innoissaan ja päästi siinä samalla pikku puklut nuken päälle. Vauvan äiti nimesikin nuken sitten proosallisesti Puklu-Maijaksi.

Ruusukaali-fetatahna

Tahnareseptejä ei kai koskaan voi olla liikaa. Eikä tahnojen sijoituspaikkoja. Dippailu on aina hyvä, leipien päällä ne ovat jopa juhlavia, menee uuniperunoiden kanssa, sopii pikku piirakoiden täytteeksi ja jos oikeen laiskottaa tahnan voi kääräistä salaatinlehteen ja rulla on pikaruokaa parhaimmillaan.
Ja tämä se olikin hyvä tahna!

Ruusukaali-fetatahna

250g ruusukaaleja
200g fetaa
kourallinen cashewpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl kuivattua persiljaa
ripaus mustapippuria

Putsaa ruusukaalit ja keitä kypsiksi kiehuvassa vedessä, 10-15 min. Anna jäähtyä hieman ja jauha tehosekoittimella tahnaksi pähkinöiden ja fetan kanssa. Mausta, sekoita, maista ja tarjoile!

Ja lähestyvää pikkujoulukautta ajatellen muistutan että lanttu ja feta toimivat myös hyvin yhdessä!

Hellaton

Ei hymyilytä: Kirottu asuntoni. Vajaan vuoden aikana ollut vesivahinko, pitkittynyt kattoremppa, patteri pamahti, seinä hajosi ja kaasuvuoto. Viimeisen takia olen ollut viikon ilman hellaa ja alkaa salaatit tympiä. Vielä viikonloppu pitäisi olla ilman eli jos jollain on hyviä mikroruokareseptejä, otan ilolla vastaan.

Hymyilyttää: Pinssi jonka sain.

Japanilainen hajupommi (ei treffiruokaa)

Oltiin ystävien kanssa suunniteltu sushi-iltaa jo pitkään. Kun vihdoin saatiin kaikki ihanat daamit samaan aikaan samaan paikkaan, tulos oli se että pöydät notkuivat herkkuja (ja niitä tehtiin antaumuksella, emännät olivat mm käyneet katsomassa youtubesta oikeaoppisia kalan leikkausvideoita!). Ja sit oli tää mun hajupommi.

Ohje löytyi Vegaanin uudesta keittokirjasta. Kyseessä on retikkasalaatti. Muistelin että Tokiossa reissatessa retikkaa oli tullut vastaan mutta sen kummempia muistoja mulla ei ollut. Eikä havaintoa että oisin mokomaa Suomessa kaupassa nähnyt. Mutta löytyihän se.

Ongelma salaatissa taisi olla se että pääsi jotenkin käymään. Oli marinadissa puoli päivää ja kun kansi avattiin illalla, haju oli huumaava. Siis aivan kauhea. Itseasiassa maku oli ihan ok, jopa vähän mauton mutta eihän sitä pystynyt pitämään lautasella kun tuli sellainen mätä munan haju nenään. Laitanpa reseptin nyt kuitenkin nimittäin salaatti oli kaunis ja retikkahan oli yllättävän hyvää. Mutta tosiaan, ei tarvitse sitä marinointi aikaa kuin puolisen tuntia ja inkivääri olisi ollut hyvä lisä. Alla salaatti on vielä ilman kastiketta.

Daikon no salada (retikkasalaatti)

400g retikkaa
10 cm pätkä purjoa (meillä oli allergian takia ruohosipulia)
1 punainen chili hienonnettuna

Kastike:
1 rkl soijakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
2 tl seesaminsiemenöljyä
1 tl sokeria

Viipaloi retikka läpikuultaiviksi suikaleiksi, onnistui tosi kätevästi kuorimaveitsellä. Liota suikaleita kylmässä vedessä 15 minuuttia ja valuta. Sekoita kastikkeen ainekset ja lisää purjo, chili ja retikka. Sekoita ja anna maustua PUOLISEN tuntia.

Alkupaloiksi tein Äijäruokaa -blogin Arilta opittuja kurkkukuppeja (joita oli eräässä blogitapaamisessakin tarjolla). Eli pätkä kurkkua, koverretaan sisusta pois, täytetään wasabilla maustetulla majoneesilla ja lohenmädillä. Meillä oli siianmätiä. Toiset kupit täytettiin Stockan Herkusta löytyneellä rapu-chili-aiolilla joka oli ihan älyttömän hyvää. Aah.

Eväät ja lounas

Viime sunnuntaina lähdimme retkelle vuorille. Olen aina pitänyt eväitä tärkeänä, oli matka sitten miten lyhyt tai pitkä hyvänsä. Hyvät eväät ovat puoli reissua. Tällä kertaa oli luvassa siis paljon ylämäkeä, joten kovin raskaita kantamuksia ei huvittanut mukaan pakata. Vain sienimunakoisoleivät, mandariinejä ja juomista.

Matkan varrelta näkyi sumuiseen keskustaan.

Tässä näkymät toisinpäin.

Palatessamme vuorelta alas, emme mahtuneet keskustaan menevään bussiin, joten päätimme vielä reippailla kolmisen kilometriä. Kylläpäs kannatti, koska pysähdyimme matkalla jännittävään taidenäyttelyyn sekä syömään houkuttelevan näköiseen pieneen ravintolaan. Kattaus oli kovin kotoinen!

Anna hyvän kiertää - muffinssikierre

Kaikki lähti siitä, että ilmaantui tämä tilaisuus lähteä Etelä-koreaan puoleksi vuodeksi. Lähtöpäivä oli jonkin aikaa kovin epämääräinen ja epävarmakin, mutta täällä sitä nyt ollaan. Melkein puolet ajasta on jo kulunut!

Silloin kotona haaveillessani kahlasin läpi suuren määrän Koreaa käsitteleviä blogeja, kunnes törmäsin mieleisimpääni. Haluankin nyt esitellä Alien's Day Out -blogin ja antaa samalla tällaisen epävirallisen tunnustuksen. Kirjoittaja kertoo elämästään Seoulissa vegaanin näkökulmasta erittäin herkullisella tavalla. Kädentaidotkaan eivät ole häneltä hukassa!

Blogista on ollut ja on edelleen erittäin suuri apu suunnistaessa kaupungin ruokamaailmoihin. Erityisesti pidän myös osuuksista, joissa kirjoittaja matkaa vanhempiensa luokse, jolloin pääsee tutustumaan korealaiseen kotiruokaan.

Muffinssikierteen, sen hyvän, alkuun päästään täältä, kun Alien's Day Out -muffinsit löysivät tiensä erään kahvilan myyntitiskille. Sattumoisin tuo Harunohee kahvila on melkein aivan kulmilla!

Lähdimme käymään siellä toissa lauantaina ja tietysti tukemaan ostoksillamme muffinssileipuria sekä paikan pitäjää. Ostimme neljä! Kaksi syötiin jälkkärinä kahvilassa ja kaksi laitettiin reppuun.

Matka jatkui illanviettoon muutamien uusien ystävien kanssa ja suunnitelmissa oli maistaa Sojua iltajuomana. Aamupirtelössähän sitä on tullutkin jo testattua. Tuo kuvassa hikoileva banaanisuklaamuffinssi matkasi repussa koko illan ja päätyi jääkaappiin yöksi. Seuraavana päivänä se maistui okein hyvältä persikkamehun kanssa.

Mitä sille toiselle mukaanotetulle muffinsille edellisen illan aikana sitten tapahtui... sillä lääkittiin seurueemme vegaanishenkilöä. Lääkettä tarvittiin erään juoman aiheuttamaan epätasapainoon.

Muffinssista on moneksi hyväksi! Lisäksi minulla on ajatus siitä, että muffinssi yhdistäisi tämän suosikkiblogini pitäjän, minut ja muutaman muun Herkku&Koukkulaisen sekä Harunohee kahvilan.

Pesto-kukkakaali-mozzarellasalaatti

Muistatteko kun pohdin että pitäisi alkaa käyttämään kukkakaalia salaateissa useamminkin? No ei jäänyt pelkäksi uhoamiseksi vaan olen tunkenut sitä nyt vähän kaikkiin salaatteihin ja tää oli varsinkin tosi hyvä yhdistelmä. Ja vain pari hassua raaka-ainetta.


Pesto-kukkakaali-mozzarellasalaatti (kahdelle)

1 pallo buffalo mozzarellaa
2 rkl pestoa 
puolikas pienehkö kukkakaali
jäävuorisalaattia

Pilko kukkakaali ja mozzarella. Laita palat pieneen kulhoon ja pyörittele ne pestossa. Pilko salaatti lautasille ja nostele pesto-kukkakaali-mozzarellaseos päälle. Ja siinä se sitten olisi! Tietty salaattiin voi lisäillä kaikkea mitä kaapista löytyy mutta näilläkin pärjää mainiosti.

Täytetty munakoiso

Mulla oli yhtenä päivänä luppoaikaa kaupungilla ja päädyin pyörimään Stockan Herkkuun, en ollut käynyt tämän uusimman laajennuksen jälkeen. Ja oli se iso. Taisin menettää ajantajunkin pelkästään tutkaillessani pähkinäöljyjen ja balsamicojen valikoimaa. Mutta ekana juutuin hevi-osastolle ja siellä hiplailemaan munakoisoja. Ekaa kertaa elämässäni nimittäin löysin Suomessa kaupasta valkoisia ja raidallisia munakoisoja! Raidalliset olivat paremmassa hapessa ja sellainen lähti mukaan.

Hesarissa oli taannoin täytetty munakoisoja kikhernecurrylla, mutta koska mulla on viimeaikoina ollut ihme tahini-himo (joo, menee ihan suoraan purkistakin), päädyin erilaiseen täytteeseen. Himo tyydytetty!

Täytetty munakoiso

1 munakoiso
kourallinen kirsikkatomaatteja
pätkä kesäkurpitsaa
1 dl soijajugurttia
1 rkl tahinia
vajaa 1rkl sitruunamehua
persiljaa
suolaa
(parmesania)

Halkaise munakoiso(t) pituussuunnassa. Koverra ulos munakoison sisukset, niin että kuoreen jää vielä noin sentin kerros hedelmälihaa. Sipaise kuoren reunoille öljyä ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes sisus on pehmeää. Jätä puolikkaat sivuun odottamaan täyttöä. 

Leikkaa paistamaton munakoison sisus kuutioiksi. Pane kuutiot siivilään ja ripottele päälle suolaa. Itketä munakoisoja puolen tunnin ajan ylimääräisen nesteen irrottamiseksi. Huuhtele kuutioista suola ja painele ne kuiviksi talouspyyhkeellä. Paista palat pannulla öljyssä kuutoidun kesäkurpitsan kanssa kypsiksi. Lisää lopuksi pannulle halkaistut kirsikkatomaatit, tahini ja jugurtti. Mausta ja maista. Täytä puolikkaan täytteellä ja jos et tee vegaanista, raasta päälle vielä parmesania. Paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. 

Jouluksi saunaan, osa 3

Tässä taas pieni tilannekatsaus saunaosaston tapahtumiin! Rakennus on edennyt vauhdilla siitä kun aiheesta viimeksi kirjoittelin. (Edellisen postauksen löydät täältä.) Ikkunoiden paikat ovat jo näkyvillä ja loppu häämöttää. Hirsiosuutta on veistetty kahden miehen voimin viitisen viikkoa ja kaksi viikkoa vielä kuulemma menee niin maalissa ollaan, jei!

Tämä oli siis tilanne eilen ja tänään raksalla onkin hiljaista kun J-mies lähti ystävänsä polttareihin. Minä puolestani totesin ulkona olevan niin huikean aurinkoiset syyskelit että oli pakko lähteä maastopyörällä mehtään. Maastopyöräily on mahtava tapa liikkua luonnossa: metsät ovat täynnä pieniä polkuja ja teitä mitä seuraamalla löytää uusia paikkoja joita ei välttämättä jalkasin tulisi lähdettyä etsimään. Ja kaupan päälle saa vauhdin hurmaa, hikeä ja jännitystä!

Ja voi mahoton miten mahtavat värit ja raikas ilma metsässä oli. Syksy on paras vuodenaika, nyt se on päätetty. Kesähelteistä en juuri perusta, kuumuudesta seuraa vain lamaannusta ja turvotusta, kokonaisvaltainen pysähdyksen tila joka helpottaa vasta syksyn tullen! Viehtymystäni viileyteen olen puolustellut sillä että olin varmaankin edellisessä elämässäni eskimo.
Metsää ihastellessa hurahti pari tuntia kuin varkain. Sieltä suuntasin loikoilemaan Korsvikin rantakallioille, paikkaan jossa Herkku&Koukkukin vuosi sitten syksyllä retkeili.  

Harmi että Korsvik ei näyttänyt näin kauniita kasvoja kun Herkku&Koukku-porukalla täällä oltiin!
Tässä vielä lopuksi simppeli punajuurikeiton ohje, joka maistuu hyvältä syysretken jälkeen:

Punajuuri-kookoskeitto
n. 1 kg punajuuria
n. 8 dl vettä
1 prk (500 g) kookosmaitoa
puolikkaan sitruunan mehu
chiliä
suolaa
Kuori punajuuret ja leikkaa tai raasta ne ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta vesi ja lisää punajuurisuikaleet. Anna kiehua hiljalleen, kunnes punajuuret ovat hieman pehmenneet. Lisää kookosmaito ja sitruunan mehu, chiliä ja suolaa. Anna kiehua, kunnes punajuuret ovat kypsiä.

Palak paneer, parsakaalilla

Mieli oli tehnyt palak paneeria jo päiviä. Sitten muistin että edellisessä Ruoka Pirkassa oli ollut resepti joka ilmeisesti oli jäänyt pahasti aivolohkoon kaivertamaan. Ei auttanut muu kuin kaivaa lehti lehtikeräyksestä takaisin ja lähteä pinaatin sekä juuston ostoon. Halusin pikaruokaa joten riisilisukkeet sai jäädä. Sen sijaan lisäsin kastikkeeseen parsakaalia joka olikin mainio lisäys makujen puolesta. Naan-leipä on oiva väline kuljettaa kastiketta suuhun tai sitten ihan vaan kauhoo lusikalla menemään. Tätä heti pian lisää!

Intialainen pinaattijuusto parsakaalilla (kahdelle)


1 valkosipulinkynsi
1,5 rkl oliiviöljyä
1 tl garam masalaa
0,5 tl jeeraa
0,5 tl inkivääritahnaa
ripaus chiliä
1 pss pakastepinaattia
1 dl kermaa 
250g kotijuustoa
0,5 tl suolaa
1 pieni parsakaali

Hienonna valkosipulinkynsi ja pilko parsakaali. Kuullota niitä pannulla öljyssä tovi ja lisää mausteet. Sekoittele muutama minuutti jotta maut irtoavat. Lisää jäinen pinaatti ja kuumenna kunnes se sulaa. Kaada pannulle lopuksi kerma ja kuutioitu juusto, mausta suolalla.