Wiu wau villasukat!

Kuten aktiivisimmat lukijat (moi äiti) ovat ehkä huomanneet, mä olen enemmän herkku- kuin koukkuihminen. Mutta aina välillä sitä saa jotain aikaan puikoillakin, esimerkiksi silloin kun joulu lähenee ja on saanut hellävaraisen vinkin aiemmin että "tee mulle villasukat". Vinkkiin vastasin että jos nyt aloitan, vuosi 2013 voisi olla realistinen valmistumisaika.

Mutta niin vaan kävi että sain kuin sainkin sukat valmiiksi. Epäsymmetrisiin raitoihin innosti Handepanden ihanat lapaset sekä laiskuus laskea rivejä. Sukat ovat samankokoiset ja oikean omistajan jalassa vieläpä sopivan kokoiset (kuva hämää monella tavalla).

Lanka oli Isoveljeä ja puikot sellaiset paksut.

Uunipunajuuria ja savutofua

Viimeisimmässä Kuukausiliitteessä oli pari aika hyvän kuuloista punajuuriruoan ohjetta. Päätin ottaa testaukseen uunipunajuuret, jotka alkuperäisreseptissä tarjoiltiin sian savukyljen kanssa - meillä vegaanimalliin savutofun kera. Vihreää ja punaista krassia ei (ylläri) oikein mistään kaupasta löytynyt, joten korvasin ne herneen ja auringonkukan versoilla. Että lopputulos lienee aika erilainen kuin esikuvansa, joskin silti varsin herkullinen!

En ollut aikaisemmin kypsentänyt punajuuria uunissa suolapedillä, enkä oikeastaan osaa sanoa mikä on sen etu esimerkiksi keittämiseen verrattuna. Mutta sen tiedän, että seuraavan kerran kun jotain vastaavaa kokkailen, hyödynnän myös punajuuresta aromia saaneen merisuolan Sillä sipulin malliin!

Uunipunajuurta ja savutofua

1⁄2 kg / 8 kpl punajuuria
2 dl karkeaa merisuolaa
1 appelsiini
1⁄2 dl rypsiöljyä
mustapippuria myllystä
2 tl sokeria (jättäisin pois, kastikkeesta tuli aika makeaa)
1 ruukku vihreää krassia (esimerkiksi sinappikrassi)
1 ruukku punaista krassia (esimerkiksi retiisikrassi tai basilikakrassi)
1 paketti (270 g) savutofua
2 valkosipulin kynttä
pieni oksa rosmariinia

Kaada uunivuokaan merisuolaa ja upota punajuuret siihen. Peitä foliolla ja kypsennä 200-asteisessa uunissa noin tunti tai kunnes ovat kypsiä (minulla meni puolitoista tuntia). Nosta punajuuret pois suolasta ja kuori. Leikkaa ne lohkoiksi.

Halkaise appelsiini ja kypsennä puolikkaita 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja purista hedelmästä mehu. Sekoita mehuun öljy ja mausta (sokerilla ja) mustapippurilla. Kuutioi tofu peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Pyörittele paloja hiljalleen pannulla öljyssä niin, että ne paistuvat rapeiksi joka puolelta. Mausta tofut suolalla.

Lorauta kuumalle pannulle tilkka öljyä. Lisää halkaistut valkosipulinkynnet, rosmariini ja punajuuret ja sekoita, kunnes ne ovat lämpimiä. Kaada joukkoon pari lusikallista appelsiinikastiketta, sekoita ja nosta lautaselle.

Tarjoa rapeiden tofupalojen ja krassin kanssa ja lorauta vielä appelsiinikastiketta päälle.

Paahdettua kukkakaalia keitossa

Köh, sniff ja äh. Flunssa rantautui tännekkin. Sosekeitto on silloin varma valinta. Mausteita sen verran että nenä aukeaa ja tilkka valkoviiniä kyytipojaksi niin elämä nenäliinojen keskellä on taas hetken siedettävää.
Ohje löytyi Tastespottingin kautta Making Life Delicious -blogista. Vapaa käännös alla.

Paahdettu kukkakaalikeitto (2-4 annosta)

1 kukkakaali
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
pätkä selleriä
oliiviöljyä
suolaa
1 tl kuminaa
0,5 tl korianteria
0,5 tl chiliä
0,5 tl kurkumaa
ripaus cayannepippuria
0,5-1 l kasvislientä
1 dl kermaviiliä

Leikkaa huuhdeltu kukkakaali paloiksi. Levitä leivinpaperin päälle pellille, lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Sekoita ja paahda 225-asteisessa uunissa kunnes palat ovat saaneet väriä (n. 15-20 min). Kuullota kattilassa öljytilkassa silputut sipulit, viipaloitu porkkana sekä selleri. Varo ettei valkosipuli pala pohjaan. Anna kypsyä noin 10 min sekoitellen.

Lisää mausteet, kasvisliemi (mulla nestettä oli 0,5 litraa, jolloin keitto on aika paksua) sekä paahdetut kukkakaalit kattilaan. Anna kiehua tovi kunnes kaikki kasvikset ovat varmasti kypsiä ja lisää kermaviili. Soseuta, maista ja mausta lisää tarvittaessa. Päälle voi laittaa vielä nokareen kermaviiliä.

Ja jälkkäriksi voi vaikka haukata suklaata.

Purnukat

Suunnitteilla on kaappien kevätsiivousta. Suunnitteilla oli tarkemmin ottaen jo joulusiivous, mutta siinä oli nyt sitten kaikenlaista parempaakin tekemistä.



Aloitin siivousprojektin tällä kertaa marssimalla Clas Ohlsonille ja Stockmannille. Ensiksi mainitusta hain dymon, jälkimmäisestä pieniä lasipurkkeja. Yhdessä näistä syntyi hienosti nimitarroitettuja maustepurkkeja.

Kyl maar nyt on maustekaapissa nättiä!

Puikoilla taas

Kun on tarpeeksi kauan neulomatta, tuntee suurta iloa ihan pienistäkin tekeleistä. Kuten nyt näistä lapasista. Nämä ovat ehkä sadannet lapaset, jotka olen kutonut, mutta jotenkin en vaan kyllästy. Tai no lapasethan ovat ihan hirmuhyvä keksintö, ja niitä nyt aina tarvitsee. Ja mikä parasta - ne valmistuvat nopeasti. Niin kuin esimerkiksi yhden kaksikuukautisen päiväunien aikana. Tai no muutamien päiväunien, sentään.

Superyksinkertainen kuvio on peräisin rispaantuneista lapasista, jotka löysin vanhempieni vintiltä. Isäni ei enää muistanut, kenen lapaset olivat olleet tai kuka ne oli neulonut. Aikuisen kädessä olivat kuitenkin olleet ja kovasti oli pidetty, kun peukalossa ammotti niin iso reikä, ettei parsimaankaan kannattanut ryhtyä.

Huomaan olleeni samassa värimaailmassa Handepanden kanssa. Ovat oikein talvisen väriset, tykkään.

Horchata eli pähkinä-kookos-kaneli-maitojuoma

Horchata (pähkinä-kookos-kaneli-maitojuoma)

165 ml kookosmaitoa
1,5 dl soijamaitoa
2 dl pähkinöitä (cashew, manteli, hassel) yön yli liotettuna
kanelia
raakaruokosokeria

Jauha aineksista ihana kuohkea juoma sauvasekoittimella.
A) nauti juoma
B) tönäise astiaa jossa juoma on lopuksi niin että se kaatuu tiskialtaaseen. Pelasta siitä hiukan niin että arvioit että saat siitä edes yhden pikku lasillisen. Varmista että vieressäsi on apukokki joka yrittää juuri irroittaa kuollutta korianteripuskaa ruukusta. Kun puska on aggressivisesti irroitettu niin että siitä on lentänyt isot multaköntsät pelastamaasi juomaan, tadaa, valmis!

Ja siis mun oli tarkoitus osallistua tällä tammikuun ruokahaasteeseen toistamiseen koska ensimmäinen kokeilu meni persiilleen. Jep, ei ollut tää haaste mua varten. Menkää kumminkin äänestämään niitä ketkä saivat aikaan vaikka mitä herkkuja.

Kerhoilua

Vuoden ensimmäistä kerhotapaamista vietettiin melkein koko konkkaronkan voimin: Pau on palannut maailmalta (jee!), mutta Hertta-parka sairastui, eikä päässyt mukaan (buu).

Ensin tietty herkuteltiin. En ollut koskaan kokeillut tehdä baklavaa, mutta nytpäs kokeilin. Ja hyvää oli! Seurailin lähinnä Chocochilin ja Olivian reseptejä, voin/margariinin tilalla käytin tosin ruokaöljyä. Tätä täytyy tehdä toistekin.



Salaattireseptin kävin nyysimässä kaverilta. Mustikkavinegrettekin on ollut pitkään to do -listalla, ja nyt sitten tuumasta toimeen. Kerrassaan ihanaa salaattia, suosittelen! Kirjaanpa nyt reseptinkin oikein:

Pinaattia mustikkavinegrettessä

n. 200 g tuoretta pinaattia
n. 2dl cashew-pähkinöitä (voi paahtaa halutessaan etukäteen kuivalla pannulla, en halunnut)
yksi granaattiomena
1dl mustikoita
0,5dl punaviinietikkaa (laitoin vähemmän)
0,5 dl hyvää oliiviöljyä
0,5 dl vaahterasiirappia (laitoin vähemmän)

Huuhdo pinaatit. Ripottele päälle pähkinät ja granaattiomenan siemenet. Surauta mustikat, viinietikka, öljy ja vaahterasiirappi sekaisin sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Kaada salaatin päälle juuri ennen tarjoilua. (Mikäli bloggaat, ota kuva ENNEN kuin huitaiset kaiken kastikkeen salaatin päälle.)

Leipästen ja tahnojen ohjeet otin Vihreästä langasta. Khobz-leipä (jonka tein maustamattomaan soijajukurttiin), muhammara ja baba ghannouj maistuivat salaatin ohella.

Sitrushedelmäkauden kunniaksi tein Pastanjauhajien ohjeella Nousevan auringon salaattia. Aika kova homma tuossa appelsiinien kuorimisessa! Mutta selvisin voittajana ja puuha kyllä kannatti, ihanan raikasta oli salaatti. Minttuisen kastikkeen tein maustamattomaan soijajukurttiin. Kuvassa myös seesam-keksit joista ei sen enempää, pahoja olivat.

Syöpöttelyn jälkeen Pau kaivoi kassista Korean tuliasia. Jokainen kerholainen sai muun muassa mahtavan sormustimen. Kiitos kaukomaan kävijälle! (Älkää säikähtäkö jättiläissormea.)

Mahat täynnä siirryttin sohvalle näpertämään. Pau leikkeli kankaasta kivoja kuvia ja ompeli niistä juttuja, jotka täytti pumpulilla. Päätyvät ehkä rintarosseiksi tai muiksi koristeiksi (jäämme odottelemaan raporttia).

Eki ja handepande tikkusivat kilpaa. Handepande teki ranteenlämmittimiä itse kehräämistään langoista, Eki muisteli, että mitenkäs se sukan kantapää tehtiinkään. Hyvältä näyttivät tuotokset!

Kyllä Jytiksen, Raisun ja allekirjoittaneenkin puikot kovasti viuhuivat, mutta niitä säärystimiä, kynsikkäitä ja pipoa esitellään kenties jossain myöhemmässä vaiheessa. Kovasti kiitos koukkulaisille kerhotapaamisesta, helmikuussa sitten taas jatketaan!

Polenta ja uusi projekti

Havahduin kerran kaupan hevi-osastolla siihen että siellähän on vaikka mitä raaka-aineita joita en ole ikinä itse testannut kokkailla, vaikka itseäni ihan monipuolisena ruoanlaittajana pidänkin. Sen ja hyvin sujuneen viimevuotisen kalan kanssa kaveeraus -projektin innoittamana tämän vuoden projektin nimi on Uusi tuttavuus! Eli joka kuussa valitsen yhden raaka-aineen jota en ole koskaan ennen valmistanut ja siitä sitten yritän loihtia jotain maistuvaa.

Ei ihan hyvin alkanut. Ensimmäisenä tartuin tammikuun ruokahaasteen, latinalais-amerikkalaisen keittiön, hengessä polentaan. Visioni oli lähteä kisaamaan haasteeseen polenta-halloumipannukakuilla ja herkkulisukkeilla. No en lähde. Pannukakuista tuli kuivia ja mauttomia kikkareita. Joskin ihan nättejä.



Eli nyt kaipailisinkin vinkkejä polentan valmistukseen ja resepteihin, mitä hyvää siitä saa? Ja miten?
Lisukkeet; avokado-korianteri-soijajugurttivaahto sekä tomaatti-korianterisalaatti sen sijaan olivat maistuvia!

Ja kyllähän ne nyt söi..

Alkoi tympiä

..kun salaatti näytti aina samalta.

Palmikoita sukissa

Tilasin taannoin muutaman kerän Villa Laurilan Kainuunharmas-sukkalankaa. Lanka oli aika paljon tummempaa kuin nettikaupan kuvassa, ja vähän järkytyin vyyhdit nähdessäni. Mutta en suinkaan niin paljon, ettenkö olisi ruvennut sukkia tehtailemaan.

Kaverille tein lahjaksi  Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjan ohjeella Fitz-sukat. Lanka siis tuo edellämainittu, puikot 2,5. Aika kapoiset tuli, mutta toivottavasti mahtuvat kuitenkin synttärisankaripojalle! Varret tein vähän pidemmiksi kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Ihan itelleni puolestaan tein samasta langasta (samaa se on, vaikka kuvien värit hämäävät) Aapelit, puikot vain vähän isommat kuin Fitzeissä (ehkä noin kolmoset). Lanka oli sen verran ohuempaa kuin ohjeessa suositeltu Seitsemän veljestä, että ihan sopivat tuli, vaikka ohje alun perin miehille onkin tarkoitettu. Myös näissä sukissa pidensin vartta muutamalla mallikerralla.

Kovasti ovat Aapelit olleet jo käytössä. Valmistuivat kyllä ihan viime hetkellä, kun kaikki vanhat sukat oli parsittu jo moneen kertaan! Sen verran eläväistä vain tuo langan väri, että kiva palmikkokuvio ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla tule esiin. Mutta kelepaa.

Arkiruokaa

Hahaa, tein sen minkä lupasin! Laitoin ruokaa arki-iltana ja vielä ihan oikean reseptin mukaan. Kuvaisinkin ruoan ennen hotkimista. Pimeää oli, huono kuva tuli. Mutta käynee kuitenkin todistusaineistosta!

Tähän urotekoon innoitti päivän Hesari, ja sieltä löytyneet porkkanaruokaohjeet. Kokeilin porkkana-kikhernepihvejä ja porkkanatsatsikia, jonakin päivänä aion vielä keitellä myös porkkana-korianterikeiton. Pihvit olivat vähän kuivakkaita, mutta tsatsikin  ja salaatin kanssa herkkua. Alla reseptit Hesarista kopioituina, suluissa itse tekemäni muunnokset.

Kikherne-porkkanapihvit

• 1tlk (400 g / 265 g) säilykekikherneitä
• 1 rkl öljyä
• 1 keskikokoinen porkkana
• 1 pieni sipuli
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 tl jauhettua korianteria
• 3/4 dl vehnäjauhoa (käytin 1/2 dl kookosjauhoja)
• 2–3 rkl tuoretta korianteria (kaupassa ei ollut, käytin vain kuivattua)
• 1 tl sinappia
• 1/2 tl suolaa
• ripaus valkopippuria
• öljyä paistamiseen

Pane yleis- tai monitoimikoneen kulhoon valutetut kikherneet ja öljy. Aja seos nopeasti karkeaksi soseeksi. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi ja silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi. Kuullota porkkanaraaste ja sipulisilput pannulla öljyssä. Lisää sekaan jauhettu korianteri ja kuullota vielä hetki.

Yhdistä kulhoon murskatut kikherneet, porkkana-sipuliseos, vehnäjauho, silputtu korianteri, sinappi, suola ja pippuri. Muotoile taikinasta pihvejä. Paista pihvit keskilämmöllä öljyssä pannulla rapean kypsiksi molemmin puolin.

Porkkanatsatsiki

• 4 dl paksua maustamatonta jogurttia (käytin maustamatonta soijajukurttia)
• 2 isoa porkkanaa
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl hunajaa (en laittanut)
• tilkka öljyä
• ripaus suolaa
• 2–3 rkl silputtua korianteria ja minttua (laitoin edelleen sitä kuivattua korianteria

Valuta tarvittaessa jogurttista ylimääräistä nestettä kahvinsuodatinpussissa siivilän päällä. Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi ja hienonna valkosipulinkynnet hienoksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja tarjoa heti. Jos tarjoat tsatsikin vasta myöhemmin, lisää suola vasta juuri ennen tarjoilua, ettei tsatsiki vetisty.

Yrttijuusto, rieskat ja aamu jolloin ei ollut kiire

 En kyllästy ikinä ylistämään sitä kuinka paljon pidän aamuista jolloin ei tarvitse herätä herätyskelloon. Loppiaisena pääsi nautiskelemaan tällaisesta ihanuudesta keskellä viikkoa ja kun sellainen harvinaisuus oli käsillä, kaivoin jo edellisenä iltana esiin Sanna Miettusen Päivän paras hetki -aamiainen kirjan. Sieltä silmiin osui yrttijuuston resepti joka kuulosti varsin houkuttelevalta. Vähän tosin jännitti koska en omista sellaista harsoa jossa juustoa olisi voinut valuttaa mutta tiheä siivilä toimi kuin toimikin ja aamulla kaapissa odotti kaunis juusto, toisin kuin viime kerralla.

Maku oli oikein miellyttävä ja raikas. Testimaistajalle tuli mieleen tsatsiki. Tuumittiin että juusto sopisi hyvin myös wrapin tai gyrosin väliin, maistajan makuun olisi saanut olla jopa enemmän valkosipulia. Ja hei, tässähän tämä valkosipulin ja persiljan kultainen liitto taas todistaa voimansa!

Yrttijuusto

250g ricottajuustoa
200g raejuustoa
2 valkosipulinkynttä
persiljaa
basilikaa (unohdin, toimi ilmankin)

Laita ainekset kulhoon ja survo sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Laita massa tiheään pieneen siivilään (voi laittaa harson väliin) ja nosta siivilä kulhon päälle. Anna juuston tekeytyä yön yli. Kirjassa tosin sanotaan että jos ei ole aikaa, maistuu myös heti nautittuna.

Rieskat olivat näitä rukiisia rieskoja, olinkin unohtanut kuinka nopeita ja hyviä ne ovat! Leipien ja juuston kanssa tarjolla oli voita, salaattia, vihanneksia, teetä ja kahvia, mehua, mustikoita ja jugurttia kermavaahdolla kruunattuna. Täydellistä.

Piposta kämmekkäiksi

Alussa oli kirpputorilta vuosia sitten ostettu vuorellinen tehdasvalmisteinen neulottu pipo. En muista enää, miksi olin pipon ostanut. Varmaan jotain tarkoitusta varten, koska olin nimittäin vuosia sitten myös leikannut pipon kahdeksi suorakulmioksi.



Mallailin suorakulmioita käsivarren ympärille. Selvästi ne halusivat kämmekkäiksi. Ompelin ne putkiloiksi.



Reunasta silmukat sukkapuikoille ja niistä neulottiin taitettava reunus ohuella sukkalangalla.





Reunus taitettiin ja kiinnitettiin nurjalle. Kämmekkäiden toinen reuna (yläreuna) tikattiin joustoneuleella.



Pistin käteeni.





Tykkäsin. Mitäs muuta kivaa tuolta tilkkulaatikoista löytyisi?

Achtung Baby!

Achtung achtung Blogilistan käyttäjät! Blogilistan päivityksen yhteydessä olemme jääneet haaksirikon uhreiksi ja rannalle ruikuttamaan. Blogimme ei siis ole päivittynyt Blogilistalle joulukuun jälkeen. Olemme ehkä mahdollisesti poistuneet joistain suosikeistakin, jos meidät on sellaiseksi lisännyt (toim. huom. allekirjoittanut ei osaa käyttää blogilistaa)? Lisätkää meidät uudestaan! Me ollaan taas listalla ja geimeissä mukana. Pahoittelut. Emme ole syypäitä. Tai ehkä olemmekin. Todennäköisesti. Tietokoneet on niin vaikeita.

Postauksen bonuskuvana Paun kanssa lähes täsmälleen kolme vuotta sitten askartelemamme uudelle vuodelle 2008 onnea tuoneet toteemieläinpinssit. Jospa blogivuosi jatkuisi niiden innoittamana hieman onnekkaammin.

Pitkä viikonloppu

Että lähtiskö joku mun kanssa baariin tai jotain?

Valkosipulikeitto

Tämä yhdistelmä on yksinkertaisesti lyömätön.

Ja kyseisestä yhdistelmästä saa lyömättömän keiton. Valkosipulikeittoa on ylistetty monissa blogeissa, itse bongasin sen aikoinani Pippurimyllystä ja vihdoin sain aikaiseksi testata. Myönnän että suhtauduin tähän aika epäilevästi, valmis keitto vaikutti ihan liian liemeltä (itse tykkään kun keitoissa on vähän tekstuuria) ja väri oli kaikkea muuta kuin houkutteleva, ankean harmaa. Mutta se maku! Kyllä, taivaallista! Tehkää tätä!

Valkosipulikeitto

2-3 kokonaista valkosipulia
2 sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vehnäjauhoja (käytin matelijauhoa)
9 dl vettä
4 rkl kasvisfondia (tai 2 kasvisliemikuutiota)
ripaus rouhittua mustapippuria
2 dl kuohu- tai ruokakermaa
1/2 dl tuoretta persiljaa


Kuori valkosipulinkynnet mutta jätä kokonaisiksi. Onnistuu helpommin jos kaataa kynsien päälle kiehuvaa vettä ja antaa pehmetä pari minuuttia.

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulisilppua öljyssä kattilassa. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri. Anna keiton hautua 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet. Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella, lisää kerma ja hienonnettu persilja. Kuumenna höyryäväksi. Tarjoile paahdettujen leipäkuutioiden tai siementen/pähkinöiden kanssa.

Tittididittidii

Tidididittidii! Lo and behold! Perussukat!



No joo. Kahdenlaista asiaa olen kuitenkin näistä sinänsä melko epäjännittävistä luomuksista keksivinäni. Ensiksikin langasta, joka on neulesuunnittelija Erika Knightin värisuunnittelema Regia Design Line Jazz Colors (sävy 6453). Olen ennenkin käsitellyt blogiterapiana ristiriitaista suhtautumistani itseraidoittuviin lankoihin, enkä ole päässyt asiassa yhtään eteenpäin. Ovatko ne nyt kivoja vai eivätkö ole? Niinkuin tässäkin langassa, tykkään konseptista ja väriyhdistelmistä, mutta jotenkin toteutunut raidoitus ei koskaan ole ihan sitä mitä olin kuvitellut. Mutta raitalangalla on toisaalta kiva tehdä perussukkaa, säilyy mielenkiinto paremmin yllä.

Ota siis tästä nyt selvää. On tuo ihan jees. En kai siis vielä(kään) tyrmää itseraidoittuvia ihan kokonaan...



Mutta se toinen asia on sitten puikot, ja ne olivatkin aika jännittävät! Neliskanttiset (siis ympärykseltään, eivät pituussuunnassa...). Näitähän on ollut markkinoilla jo pitemmän aikaa, mutta ei ole tullut hankittua aikaisemmin. Neliskanttisilla puikoilla pitäisi olla vaikka mitä etuja pyöreisiin verrattuna, ainakin rennompi ja vähemmän käsiä rasittava neulomisasento ja tasaisempi käsiala. Itselläni ei tuntunut ehkä tuo neulomisasento parantuvan, mutta supertasaista jälkeä näillä sai aikaiseksi!

Neliskanttisilla puikoilla neulos on kuulemma myös tiiviimpää kuin vastaavan kokoisilla pyöreillä puikoilla, ja niistä suositellaankin käytettäväksi isompaa puikkokokoa kuin normaalisti. Omat puikkoni ovat 2.25 mm, eli aika ohuet, mutta enpä tiedä tuliko niillä nyt mitenkään supertiivistä. Ihan normaalia, sanoisin.



Blogissa on tehty sesongin mukaisesti viime aikoina uudenvuodenlupauksia, mutta itse en arvaa lähteä tälle tielle. No, jos nyt jotain, niin lupaan (yrittää) neuloa olemassaolevia lankojani pois uusien lankojen ostamisen sijasta ja lisäksi (yrittää) ommella vaatteita ostamisen sijasta (edes välillä). Ruoka-aiheisia lupauksia en uskalla tehdä - nyt on menossa kokkausplääh, hyvä jos saan joskus jotain ruokaa eteeni... Mutta jos nyt näillä pääsisi vuoden alkuun. Hienoa, valoisammaksi muuttuvaa alkanutta vuotta teille kaikille!

Kastanjatahna ja maitovaahto

Saanko esitellä uuden parhaan ystäväni,
maitovaahdottimen

Mä rakastan chai lattea. En ole koskaan oppinut juomaan kahvia, muuten varmaan hörppisin lattea mutta tee-versio aiheesta on erinomainen. Tai noh, onhan se aika makiaa. Ja itseasiassa se ei ole se siirappi josta mä siinä niin pidän vaan se maitovaahto. Mietin että jos olisi oma vaahdotin voisi kehitellä vaahtoisia teejuomia jotka eivät olisi niin sokeria täynnä. Tarkkakorvainen ystävä oli noteerannut tämän ja joulukääreistä sellainen sitten löytyi! Sittemmin ruokavalioni onkin perustunut maitovaahtoon. Ja paras vaahto, se tulee soijamaidosta.

Viimeisin kehittelyn tulos on seuraavanlainen: pohjalle perus mustaa teetä tai Clipperin Indian Chai teetä. Lisätään maitoon teelusikallinen kastanjatahnaa, kuumennetaan ja sitten vaahdoksi. Vaahto teen päälle sekä ripaus kanelia, ah!

Ja tää kastanjatahna on muuten mulle ihan uusi tuttavuus, Hakaniemen hallista löytyi ja sujautin sitä muutamaan joulupakettiinkin. Jos jollain on hyviä vinkkejä miten muuten tahnaa voisi hyödyntää, kertokaa ihmeessä!

Uuden vuoden lupaus: parempaa ruokaa

Hyvää uutta vuotta! Vuosi vaihtui perinteisin menoin (kiitos isännille ja kanssajuhlijoille!), uuden vuoden päivänä oli meidän vuoro kestitä vieraita brunssin muodossa. Edellisillan juhlinnat olivat tosin uuvuttaneet vieraspolot: pöytä oli katettu yhdentoista maissa aamupäivällä, mutta puoliltapäivin nostin ruoat suosiolla takaisin jääkaappiin. Raisu oli sitten urhea saapuessaan ensimmäisenä - siinä kolmen maissa. No, olihan siinä onneksi vielä pitkä ilta aikaa nauttia aamiaista!

Tarjolla oli mm. pähkinäleipää, punajuurihummusta ja oliivi-mantelitahnaa...

...perunasalaattia, papusalaattia sekä marinoituja munakoisoja ja paprikoita...

...ja luonnollisesti kaakkupuolta myös! Tuskin koskaan olen järjestänyt juhlia ilman suklaakakkua, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Kakkuun oli mätetty suklaan sekaan aika paljon maapähkinävoita. Lisäksi makealta osastolta löytyi puolukka-halvapiirakkaa.

Hyvä brunssi, kiitos Herkku&koukkulaisille ja muille mukana olleille!

Sitten vielä se uuden vuoden lupaus. Tänä vuonna lupaan tehdä parempaa (arki)ruokaa. Koko syksy on syöty erilaisia keitetyistä, paistetuista, haudutetuista, paahdetuista, höyrytetyistä tai raaoista kasviksista koostuvia mössöjä, joita on sitten höystetty linsseillä, pavuilla tai tofulla. Ihan hyvät raaka-aineet, mutta ei niitä lopputuloksia kyllä oikein miksikään ruokalajeiksi voi kehua. Aion siis kokeilla enemmän oikeita reseptejä, miettiä tarkemmin maustamista ja myös nähdä vähän enemmän vaivaa aterioiden suunnittelussa. Näin tarkemmin ajatellen: lupaan siis herkutella entistä enemmän! Mutta ilman vehnäjauhoja ja sokeria, ainakin arkisin. Nyt se on mustaa valkoisella, joten eipä auta tästä lupauksesta livetä!

Lupailittekos muut mitään? Yksi vaihtoehtohan on kokeilla vaikka lihatonta tammikuuta!