Juustosarvet

 

Ensiksi tiedotusasiaa. Kuukauden ruokahaasteen äänestys on käynnissä, käykääpä antamassa äänenne. Hyvin jännittäviä, jopa hämmentäviä ehdokkaita mukana. Myös meikän leipävanukas!

Sitten kysymys, tai pari. Pidätkö juustosta? Entä voista? Ja vehnästä? Jos nyökyttelit kaiken kolmen kohdalla, tässä sinulle jotain äärimmäisen ihanaa. Sopii noutopöytään, illanistujaisiin, salaatin sidekickiksi tai aamiaiselle. Tai ihan tuosta vaan.

Juustosarvet (32 kpl)

(ohje: Hellapoliisi)

8 dl vehnäjauhoja
8 dl emmental-raastetta
1 1/4 rkl leivinjauhetta
2tl suolaa
300 g voita tai margariinia
3dl maitoa

Nypi pehmeä rasva ja kuivat aineet keskenään, kunnes seos on tasaista. Aluksi tuntuu että eihän nämä mene sekaisin mutta menee ne. Sekoita joukkoon maito, mutta älä vaivaa enempää kuin on välttämätöntä.  Jaa taikina neljään tasakokoiseen osaan, pyörittele ne palloiksi ja kaulitse suurehkoiksi, pyöreiksi levyiksi. Leikkaa levyt terävällä veitsellä kahdeksaan sektoriin, kääri sarviksi siten, että aloitat käärimisen leveämmästä päästä.  Laita sarvet leivinpaperin päälle, voitele munalla ja ripottele pinnalle halutessasi seesamin- tai unikonsiemeniä.  Paista 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Peitä lämpimät sarvet liinalla.

Mulla taisi tästä satsista tulla enemmänkin kuin tuo 32 kpl, riitti juuri hyvin noutopöytään 10:lle hengelle. Iso satsi siis. Mutta helppo puolittaa ja uskallan luvata etteivät nämä kyllä jää pöydille homehtumaan.

Chileläinen brunssi (sipulimunakasta ja maissimuhennosta)

Oli taas aika lähteä ruokamatkalle. Tämän vuoden projektissani matkataan siis erimaalaisiin keittiöihin ja maaliskuun maaksi valikoitui Chile. Oikeastaan sen takia että teki mieli testata uudenlaista munakasta, brunssi kun oli kyseessä. Ikinä en ole Chilessä käynyt, mutta oppaana maan ruokakulttuuriin toimi mainio Sieltä missä pippuri kasvaa -keittokirja. Ilahduttavaa oli tuoreiden yrttien runsas käyttö ja sekä munakas että muhennos olivat todella maukkaita. Hyviä makuja. 

Aloitetaan munakkaasta, jossa on siis juju. Kuohkean rakenteen saa aikaan vatkatulla valkuaisella ja leivinjauheella. Woah. Se toimi.

 

Sipulimunakas

(Sieltä missä pippuri kasvaa s.69)

 

500g sipuleita
3 rkl oliiviöljyä
1 kasvisliemikuutio
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl juustokuminaa
1 ruukku persiljaa
4 kananmunaa
4 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa tai kermaa

Suikaloi sipulit. Paista pehmeiksi ruokalusikallisessa öljyä. Murenna sekaan liemikuutio ja lisää suola, pippuri, juustokumina ja silputtu persilja.  Paista hetki ja jätä jäähtymään. Sillä aikaa erota yhdestä munasta valkuainen ja vatkaa se kovaksi vaahdoksi. Sekoita kipossa jauhot ja leivinjauhe. Yhdistä valkuaisvaahto, loput munat, jauhoseos ja maito. Sekoita ja lisää sipuliseos mukaan.

Paista munakasta pannulla öljyssä noin 5 min kannen alla, keskilämmöllä, kunnes pinta on hyytynyt. Laita lautanen päälle, keikauta munakas lautaselle ja heivaa se takaisin pannulle niin että toinenkin puoli saa väriä.

Sitten tämä maissimuhennos, jota vähän pelkäsin. Näytti epäilyttävältä ja ajattelin että maissin ja basilikan yhdistelmä olisi pliisu. Vaan eipä ollut, kaikkea muuta. Tomaatit raikastivat kivasti. Toimisi varmaan taco/torillajutuissa myös!

Maissimuhennos

(Sieltä missä pippuri kasvaa s.67)

1 kg pakastemaissia

1 ruukku basilikaa

0,5 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

1 sipuli

2 rkl oliiviöljyä

1,5 tl paprikajauhetta

1 kasvisliemikuutio

tomaatteja

Sekoita sulaneet maissit, basilika, suola ja pippuri kulhossa ja aja tahnaksi sauvasekoittimella. Leikkaa sipuli pieneksi ja paista pehmeäksi pannulla oliiviöljyssä. Lisää paprikajauhe ja murennettu kasvisliemikuutio ja paista vielä hetki. Lisää maissitahna pannulle ja paista koko ajan sekoittaen (jottei jämähdä pohjaan) 10-15 minuuttia. Tarjoile tomaattilohkojen kanssa.

Humita-maissimuhennosta tarjoillaan Chilessä kuulemma usein maissilehteen käärittynä. Hyvältä maistui lautaseltakin nautittuna, vähän jäähtyneenäkin. Ja tunnustetaan, oli aamiaisella yksi epächileläinenkin elementti. Aamiaismuffinssit. Kun ne on niin nopeita ja helppoja ja hyviä.

Tekisin kyllä uudestaankin näitä, kiinnostavia uusia tuttavuuksia. Seuraavalla kerralla voisin testata myös katkaraputäytteisiä avokadoja. Ja empanadat edustavat chileläistä keittiötä myös. Vaikka mitä hyvää. Chileläisistä viineistäkin on vielä jokunen maistamatta.

Blondin luona kylässä

Herkun&Koukun tyttäret kävivät tervehtimässä uusinta tulokasta muutama viikko sitten. Perinteistä ei poikettu tälläkään kertaa ja jotain yhteisesti tehtyä oli viemisiksi.

Kaksi kerhoilaista oli pohtinut mielessään samaa ideaa pehmokirjasta ja sellaista sitten lähdettiin toteuttamaan. Sovimme, että kukin valmistaa yhden sivun ja suunnittelee haluamansa kuvion.

Esivalmisteluja ja suunnitteluja oli kukin tehnyt hieman etukäteen ennen kuin kokoonnuimme yhteiseen ompeluiltaan. Sivuille hahmottui pingviini, pupunen, pieni kalaparvi, suursyömäri, kesäpörriäinen ja aurinko armas kippuravarvas.

Kirjasta tulikin muhkea. Jopa niin muhkea, että selkäsauman ompelu suoritettiin käsin, vaikka alunperin suunnitelmissa oli hieman toisenlainen tekniikka.

Värien innoittama askartelin vielä kortin samaan settiin sopivaksi.

Olemme saaneet kuulla, että tyttönen on jo kova lukemaan ja, että ensimmäisen sivun pingviini on muodostunut suosiksi. Lukemisen välillä saattaa kuitenkin uni tulla jo ennenkuin viimeiselle sivulle ehditään, mutta sehän tietää vaan useampia kiinnostavia lukuhetkiä.

 Pikaisiin näkemisiin taas pikkuinen!

Paniikkipasta ja muita herkkuja

Kevään hiippaillessa kotinurkille alkaa multapeukaloita kutkuttaa. Ekskursio kasvimaakollektiivimme yhteispalstalle on jo käynyt mielessä, mutta ehkä maltan vielä vähän odotella. Mutta siellä lumipeitteen alla raparperit alkavat varmaan jo miettimään heräilemistä!



Eilen kokoonnuimme vuoden ensimmäiseen kasvimaapalaveriin keskustelemaan kesän suunnitelmista. Olin lupautunut houstaamaan tapaamista mutta valmistelut jäivät hieman viime tippaan: kolme tuntia ennen vieraiden saapumista aloin töissä ennen kauppaanlähtöä nopeasti guuglailemaan reseptejä kolmen ruokalajin illalliseen. Kuulkaa onneksi on olemassa näitä blogeja ja intternetti! Miten sitä ennen oikein selvittiin.



Vaikka kiire tulikin, ystäville kokkaaminen (ja yhdessä kokkaaminen) on kyllä aina hauskaa! Jotenkin ruoanlaiton ilot unohtaa siinä vaiheessa kun on kaksi viikkoa kasannut ruokavalionsa tähteistä joita sattuu kaapista löytymään. Kun eihän se reseptien noudattaminen ja parempien raaka-aineiden käyttö kuitenkaan lopulta ole kovin ylivoimaista.

Alkusalaattina tomaatti-mozzarellasalaatti ciabattan kera.



Pääruokana paniikkipastaksi nimeämäni Pastanjauhajien reseptistä kaupassa muistelluista aineksista kasattu pasta primavera. Nopeaa ja hyvää, kiitos reseptistä!



Jälkiruokana Jytikseltä napattu juustokakku pienin muunteluin (täytteessä 2 dl kermaa + 200 g philadelphiaa + 100 g mascarponea + 1 dl tomusokeria + vaniljaa + 1 rkl cointreauta). Kuulkaa tämä oli niin hyvää että taju lähti ja järki siinä samalla. Jäähdytin sitä vaivaiset kaksi tuntia enkä vieläkään ymmärrä miten kakku voi pysyä leikatessa kasassa noilla aineksilla.

Lisukkeena marinoituja mansikoita.



Marinoidut mansikat
500 g pakastemansikoita
4 rkl cointreau-likööriä
2 rkl sokeria

Sulata mansikat ja valuta sulamisvedet pois (itse sulatin siivilässä kiehuvan kattilan höyryissä, hyvä tuli). Nakkaa sekaan likööri ja sokeri, sekoita ja anna marinoitua pari tuntia.

Kokatkaahan yhdessä!

Maalaisleipävanukas

Tämän kuukauden ruokahaaste on varsin kutkuttava. Tulee hankkia toisen ihmisen kauppakuitti (esimerkiksi kassan päädyn roskalaarista) ja hyödyntää siitä vähintään kahta raaka-ainetta. Koska olin osallisena haasteen ideointiin (kiitos Jaana!), pakko oli lähteä leikkiin mukaan. Kädet täristen menin sitten lähi-Siwaan kopeloimaan kuittilaaria, muka huomaamatta, jännityksestä hiessä. Ja hyvin jännittävä kuitti käteen tarttuikin.

Harkitsin että kuumennan tuolla minisytkärillä kippariviipaleita fonduehengessä tai että tekisin Batterystä hyytelöä tai juustokakun kiillokkeen. Mutta sitten kuitenkin päädyin hyödyntämään noita Vaasan maalaisviipaleita sekä Eldorado Cookieseja. Ovat sellaisia suklaahippukeksejä. Ja näistä syntyi vallan mahtava leipävanukas! Pakkasesta löytyi vielä äidin puusta poimittuja kirsikoita, nekin pääsivät pakastimentyhjennysoperaation ansiosta mukaan. En oikeasti olisi uskonut että tämä olisi näin hyvää.  Mehevää ja kosteaa, vielä seuraavanakin päivänä kylmänä jääkaapista nautittuna. Piti ottaa vain yksi pala, otin kolme.

Kirsikka-suklaakeksi-leipävanukas

10 viipaletta maalaisleipää
8 suklaakeksiä
2 dl kirsikoita (tai muita marjoja, herukat sopisivat varmaan hyvin)
3 dl maitoa
2 munaa
2 rkl raakaruokosokeria
1 tl kardemummaa
100g sulatettua voita

Revi leivät kulhoon. Muserra keksit (saa jäädä isompiakin paloja) ja lisää samaan kulhoon. Toisessa kulhossa sekoita maito, munat, sokeri ja kardemumma. Kaada seos leipä- ja keksipalojen päälle. Lisää marjat ja sulatettu voi ja sekoita. Anna seoksen imeytyä sen aikaa kun uuni lämpenee 200 asteeseen.

Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja paista puoli tuntia. Ripottele päälle tomusokeria. Mehevä paistos toimii mainiosti itsekseen, mutta ei loraus vaniljakastiketta varmaan pahaakaan tekisi. Tai se että siivilöisi tomusokerin.

Testatkaa! Leipävanukas on mainio tapa tuhota kuivahtanutta leipää. Ilman keksejäkin pärjää, silloin laittaisin mukaan enemmän sokeria. Kuivatut hedelmät, hillo tai rusinat sopivat leipävanukkaaseen myös. Myös ihan perinteinen kaneli-sokerimausteseos leipien kaveriksi on hyvä.

Sitruunaiset kakkuletut

Jytis kun teki pullamuffinsseja niin täällä muistui mieleen vanha ajatus hieman samantyyppisestä fuusiokeittiöstä. Nimittäin kakkutaikinan kypsentämisestä lettupannulla. Tulisiko letuista yhtään kakkumaisia? Kai se toimisi? Miksei toimisi?

No toimi se! Homma meinasi mennä pieleen, kun kuumensin pannun liian kuumaksi, kakkuletut vaativatkin mietoa lämpöä onnistuakseen. Mutta aika jännittäviä muhkeita ja kuohkeita lettuja oli lopulta tuloksena!



Sitruunaiset kakkuletut (*

1.5 dl maustamatonta jogurttia
0.5 dl maitoa
50 g voita
2 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori
0.5 sitruunan mehu
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
0.5 tl vaniljajauhetta
0.5 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa

paistamiseen voita

tarjoiluun jäätelöä, ranskankermaa tms.

Sulata voi. Yhdistä nesteet, sitruunankuori ja kananmunat kulhossa vispaten, lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti.

Kuumenna lettupannu miedolla lämmöllä (2-3 kuuden pisteen liedellä), lisää pannun syvennyksiin pikku nokare voita ja pari ruokalusikallista taikinaa. Taikina paistuu nopeasti ja paisuu paistuessaan, joten paistoprosessi vaatii tarkkaavaisuutta.

Toivottu kakkumainen sisäinen koostumus saavutettiin!



Ja jos Jytiksen testaama pullamuffinssi on puffa niin onko tämä sitten lekku?

(* Reseptin taikinaa ei tosin ole testattu paistettuna kakkuna. Mutta uskon kyllä että toimisi.

Kanelipuffa! (eli pullan ja muffinssin risteytys)

 

Tässä oivallinen vinkki viikonloppuaamiaiselle. Puffa! Maistuu pullalta, mutta näyttää muffinssilta. Nauravalta sellaiselta. Ohje on bongattu kaksi vuotta sitten (!) mainiosta Omenaminttu-blogista ja nyt vihdoin pääsin testaamaan sitä. Ihan superhelppo tapa saada aamiaiselle tuoretta (vale)pullaa, suosittelen!

Kaneli-pikapullat (8 kpl)

taikina:
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
1 tl kardemummaa
3/4 dl öljyä (laitoin sulatettua margariinia)
2 dl maitoa
1 kananmuna (unohdin, hyvin toimi ilmankin)

täyte:
1 tl kanelia
1 dl fariinisokeria (käytin raakaruokosokeria)
1 rkl voita sulatettuna


Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa. Sekoita pienessä kulhossa rasva, maito sekä muna ja kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita varovasti pehmeäksi taikinaksi. Annostele puolet taikinasta 8 paperiseen vuokaan tai muffinipellin voideltuun syvennykseen.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Jaa loppu taikina täytteen päälle. Mulla tuli täytettä sen verran reilusti että levitin sitä vielä pullien päälle, alkuperäisessä ohjeessa pullat voideltiin munalla ja pintaan ripoteltiin mantelia. Paista noin 20 minuuttia.

Oikea syy siihen miksi päätin tehdä näitä, oli tuoksu. Olin edellisenä iltana käräyttänyt mikropopcornit ja vielä aamulla kauhea haju keittiössä. Halusin sada sen peitettyä jollain ihanalla tuoksulla ja juoni toimi! Loppupäivän sai velloa ihanassa kanelipullan tuoksussa.

Blondi tuli taloon

Vaikka bloggaamiseni on ollut viime aikoina vähäistä, on täällä silti vähän käsitöitäkin tehty: pieniä kypärämyssyjä, junasukkia ja villahousuja on syntynyt kotitarpeiksi asti, ja jämälangoista valmistui domino-peitto. Nyt neulomukset ovat vihdoin päässeet käyttöön.

On se söpö.

Torkkupeitto

Sohvalla lojuva villaviltti joutui tänä talvena sen verran kovalle käytölle, että kevätaurinko paljasti sen nuhjaantuneen ja nyppyyntyneen pahoin. Kangaskaupan palalaarista joskus napattu villakangas saa toimia seuraajana.



Noin 1.5 m kanttiinsa oleva villakangas kantattiin 7 sentin levyisellä mustalla mattokantilla.





Yhdet päikkärit on ehditty ottaa ja hyvin toimii. Nyt pitäisi vielä päättää tyynyille uudet päälliskankaat. Kaapista löytyneet ehdokkaat eivät vielä vakuuttaneet. Jotain värikkäämpää kevään kunniaksi, poltettua oranssia, sinapinkeltaista? Tai ehkä jotain isoa mustavalkoista graafista?

Sienipyörykät

Rumaa mutta hyvää -sarjan osa 146: Sienipyörykät
Epäesteettisyyden aste: lähes kymppi, pökälemäinen habitus
Maku: voimakas mutta hyvä, suositellaan sienten ystäville.
Koostumus: mukavan kuohkea
Innoittajana: tursuava pakastin

Sienipyörykät (pellillinen)

1 l sieniä (nappasin pakkasesta lähinnä suppilovahveroita ja vähän mustia torvisieniä)
2 sipulia
2 dl kermaa
2 munaa
3 näkkileipää (korppujauho olisi parempi vaan ei löytynyt kaapista, ehkä sellainen 1,5 dl)
suolaa
pippuria
oliiviöljyä ja nokare voita

Paista sieniä kuivalla pannulla kunnes nesteet ovat irronneet. Lorauta pannulle oliiviöljyä, nokare voita ja lisää silputut sipulit joukkoon. Kuullottele kunnes sipulit pehmenevät. Tällä välin laita tehosekoittimen kulhoon munat, maito, korppujauho/näkkärit ja mausteet. Lisää joukkoon myös sieni-sipuliseos ja surauta massaksi. Ei tarvitse olla ihan sileää, saa jäädä sattumia.

Lusikoi leivinpaperin päälle pellille pyöryköiksi ja paista 200-asteisessa uunissa noin vartin verran. Tarjoile kermaviilikastikkeen kanssa, raikastaa mukavasti. Esimerkiksi tämä Ruokahommia Jannan seesam-valkosipulidippi (useasti hyväksi havaittu) sopi tähän loistavasti. En edes jaksanut tehdä lisuketta, napostelin menemään dipin kanssa.

Tilkkuja 70-luvulta

Toisinaan harmittelen, kuinka vähän olen saanut neulottua tai ommeltua omalle jälkikasvulle. Junasukkia joo, mutta en kovin paljon muuta. Sitten kipuan kotikodin vinttiin ja tajuan, ettei mun ehkä tarvitsekaan.

Tässä väri-ilottelua 70-luvulta, tekijänä äitini.

Käytetään mm. pulkkaillessa kevätauringossa. Toimii yhä!

Käpygrilli

 

Suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi, lähdimme sekalaisella seurueella etsimään Käpylästä suomalaista ruokakokemusta, kortteliravintolahengessä. Olin kuullut Käpygrillin mainittavan useammassakin keskustelussa, joten pitihän se itse kokeilla. 

Salaattipöytä (pelkästään otettuna 6,50 e, ruoan kanssa ilmainen) yllätti positiivisesti, oli ohralisuketta, marinoituja oliiveja, papuja, tuoretta salaattia, pasta- ja perunapohjaisia sekoituksia ja focaccian tyylistä leipää.

Itse ruokalista oli aika kirjava; salaatteja, pizzoja, pastoja, kasvis-, kana- ja kalaruokia sekä leikkeitä. Olin saanut suosituksen että täällä kannattaa syödä pizzaa. Tai pihviä. Ja päädyin sitten valitsemaan kasvispaistoksen. Mutta kannatti! Artisokkaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa ja paprikaa tomaattisessa kastikkeessa, mozzarellaa säästämättä. Oikeasti maukasta ja oli muhinut uunissa tarpeeksi kauan.

Siippani söi pizzaa, hyvää kuulemma sekin, vaikka lisämozzarella osoittautui hieman huonoksi valinnaksi - liikaa juustoa. Joskus sekin on mahdollista.

Metsästäjänleikkeen kanssa tulleessa sienikastikkeessa oli kuin olikin metsäsieniä!

Jaanan leikkeen kuvat meni mönkään, mutta ilmeisesti Wieninleike ei ollut pöllömpi valinta. Jälkiruokalista herätti hilpeyttä, jos maha olisi suinkin vetänyt, oltaisiin ehdottomasti testattu Kattilan pohja -herkkua! Ihan kuin Sirkka-mummon vaniljakiisseli!

Kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys oli Käpygrilli. Kasvispaistos maksoi hiukan yli kahdeksan euroa, pizza taisi olla 9 e. Hinta ja laatu täsmää, sanoisin.

Tuolla toisella puolella on kuulemma hurjempi meno. Iik.

Jos teillä on hyviä kortteliravintolavinkkejä, kertokaa toki! Itse olen ollut Weeruskan ystävä pitkään mutta siellä tuntuu taso hieman laskeneen. Harmi.

Ommellut nuket

Kotikodin vintti on oikea aarreaitta. Olen löytänyt sieltä itselleni vuosien mittaan vaikka mitä, ja nyt olen tehnyt löytöjä myös perheen pienimmälle. On mukavaa, että vanhat nukkeni kelpaavat myös omalle lapselleni.

Jelppiksen olenkin jo esitellyt, mutta tässä vielä kaksi muuta nukkea:

Äitini muistelee ommelleensa nämä aikoinaan "jostain kankaasta". Tarkempia tietoja alkuperästä ei ole. Ellu ompeli taannoin nuken, joka taitaa olla Tampellan vanhaa tuotantoa, nimeltään Veli ja sisko -kangas. Myös Kesällä kerran -blogissa kirjoitettiin noista nukeista juuri.

Samaisessa blogissa muisteltiin myös Tampellan kangasta, josta saattoi ommella Tammelantorin noutajan. Muistan kankaan, sillä serkullani taisi olla tuo koira. Mieluusti ompelisin tuollaisia nukkeja tai pehmoeläimiä itsekin, mutta ainakaan näitä näin kivoja kankaita ei taida enää saada mistään... Huuto.netissä oli pari Tammelantorin noutaja -palasta myytävänä, mutta hinta oli kyllä melko korkea.

Onneksi on nämä nuket. Vaaleatukkainen on tainnut saada uuden nimen Piippa (en muista, mikä nimi oli omassa lapsuudessani). Raitatyyppi täytyy vielä nukkesairaalaan ja pistää vähän uutta täytettä, että pää pysyisi paremmin pystyssä.

Aamiaismuffinssit

 

Mä olen aina pitänyt muffinssivuokaa vähän turhana kapistuksena. Ei kai niitä nyt niin usein tule tehtyä, että sellaista tarvisi kaappia täyttämään. Salaa olen kuitenkin aina sellaista vähän halunnut. Ja kun Herkun ja Koukun ihanat hankkivat mulle synttärilahjaksi lahjakortin Kokkipuotiin, niin sieltähän vuoka sitten tarttui mukaan. Ja eipä ole kaduttanut. Tämäkin Vihreän Langan aamiaismuffinssiresepti olisi jäänyt testaamatta, jollei vuokaa olisi. Koska enhän mä ikinä muistanut niitä paperisia vuokia ostaa.

Loistava aloitus aamulle. Linkistä löytyy alkuperäinen resepti, tässä oma muokkaus.

Aamiaismuffinssit ( 6 kpl)

2 dl vehnäjauhoja

1 dl 4-viljan hiutaleita

2 rkl pellavarouhetta

1 tl leivinjauhetta

1 dl turkkilaista jugurttia

1 dl maitoa

pari ripausta suolaa

loraus öljyä

Sekoita ensin kuivat ainekset, sitten loput sekaan. Sekoita tasaiseksi ja laita seosta muffinivuokiin/vuokaan (täytä 2/3 ettei tursua yli). Kolosia kannattaa hieman öljytä ensin niin muffinssit irtoavat paremmin. Päälle voi ripotella vaikka siemeniä. Paistetaan 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Parhaimmillaan lämpiminä voin kanssa. Eikä se juustosiivukaan haitannut.

Cocktailpaloja! Ja naurettavan helppo juustokakku

 

Kippis! Ystäväpiirissä vanhennuttiin ja lahjaksi vanhuksille päätin järjestää illanvieton. Se alkoi  kuohuvalla ja jatkui cocktailpalojen merkeissä. Rakastan sormisyötäviä juttuja. Pikkunaposteltavia. Asioita tikuissa. Hyviä ehdotuksia tällaiseen tarjoiluun löytyy mm. Kädenvääntöä-blogista.

Helpoimmalla pääsee, kun on erilaisia leipäpaloja ja niihin erilaisia täytteitä/tahnoja päälle. Tämä upea oivallus puolestaan on työkaveriltani: valkosipuli-ruissipsejä ja niiden päälle tsatsikia. Nerokasta!

Voitaikina on cocktailpalatehtailijan paras kaveri. Sulattaa levyn, leikkaa sopivan pieniksi paloiksi ja päälle käy melkein mikä vaan. Esimerkiksi juusto+kaveri on hyvä lähtökohta: kesäkurpitsa+vuohenjuusto, parmesan+pesto, mozzarella+oliivi, sieniä+goudaa jne. Allaolevissa on tahnaa, jossa on fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia, notkistettu oliiviöljyllä ja maustettu basilikalla.

Gluttenittoman cocktailpalan alustana käy hyvin esim. paahdettu perunaviipale. Öljysin ja suolasin viipaleet, paistoin 225-asteessa puolisen tuntia.

Voitaikinapaketin kyljestä löytyi oivallinen katkaraputäytteen ohje:

1 pss pakastekatkarapuja  sulatettuna
1 prk katkaraputuorejuustoa
tuoretta tilliä
pari tippaa sitruunaa

Sekoitetaan.

 Niin helppoa, niin hyvää. Ja voitaikina siis sulatetaan, leikataan paloiksi, voidellaan ja päälle esim unikonsiemeniä. Paistetaan pakkauksen ohjeen mukaan. Kun palat ovat jäähtyneet, ne saa helposti repäistyä kahteen osaan, täyte väliin.

Vieraat toivat juustoja, niiden kuljettamiseksi suuhun sai hyödyntää suolakeksiä tai hedelmäviipaletta.

Ja sitten se maailman helpoin juustokakku jonka toteutti rakas naapurini, toinen juhlittavista. Ohje bongattiin Lunni leipoo -blogista, päälle kipattiin pensasmustikoita pakastimesta.

Juustokakku ilman liivatetta

Pohja:
125 g Digestivejä (tai vastaavia gluteenittomia keksejä)
75 g voita

Täyte (tehtiin tuplana, kannattaa!):
300 g Philadelphia-tuorejuustoa
1 rkl sitruunan mehua
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
250 ml kuohukermaa

Päälle:
0,5 litraa tuoreita mansikoita / muita tuoreita marjoja


Murskaa keksit, sulata voi, sekoita keskenään. Painele 20-25-senttisen vuoan pohjalle, laita kylmään odottamaan. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita keskenään tuorejuusto, sokerit ja sitruunan mehu. Kääntele kermavaahto tuorejuustoseokseen tarkasti mutta varovaisesti. Kun seos on tasaista, kaada se vuokaan. Anna kovettua jääkaapissa mielellään yön yli, koristele ennen tarjoamista tuoreilla marjoilla.

Mulla oli ajatus, että koko tarjoilu hoituisi ns. sormisyötävinä. Ja katalana tausta-ajatuksena tässä oli myös se, että ei tule tiskiä! Noh, kakku vesitti tämän suunnitelman, mutta tämäpä oli niin älyttömän hyvää, että sen voimalla lautasten siirtäminen tiskikoneeseen ei ollutkaan ylivoimaista.

Voisiko aina vaan syödä kakkua ja cocktailpaloja?