Raparperivanukas

Kun Hesarikin keskittyi raparperiin tämänpäiväisellä Ruoka-sivullaan, niin raparperi on selvästi nyt kuuminta hottia, eli kaipa minäkin kehtaan laittaa toisen raparperiohjeen putkeen?

Ajatus tästä makean kirpsakasta jälkiruoasta syntyi curdia keitellessä - prosessi muistutti kovasti suosikkijälkiruokani vanukkaan tekemistä. Ohjeeseen haettiin runko David Lebovitzilta löytyvästä luottoreseptistä, jota on muokkailtu ennenkin.



Raparperivanukas
4:lle

300 g raparperia
2 rkl vettä

50 g voita
2 dl ruokosokeria
3 dl maitoa
2 kananmunaa
2 maltillista rkl perunajauhoa
1 tl suolaa
1 tl vaniljajauhetta
(loraus valitsemastasi hömpsypullosta sopisi tähän myös hyvin)

Keitä raparperit ja tilkka vettä soseeksi ja soseuta vielä tehosekoittimella. Laita voi sulamaan kattilaan miedolla lämmöllä ja liota perunajauho tilkkaseen maitoa. Lisää sokeri voikattilaan ja hämmennä mössöksi, seuraavaksi maito ja raparperitahna koko ajan sekoittaen. Lisää munat yksi kerrallaan ja niiden jälkeen perunajauhoneste koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Nosta lämpöä ja jatka sekoittamista kunnes seos pulpahtaa. Tämä jälkeen käännä levy pois päältä ja sekoittele vielä pari minuuttia, kunnes seos paksunee. Anna jäähtyä tarjoiluastiassa ilman kantta/kelmua, jotta vanukkaalle muodostuu ihanan nahkea kuorikerros. Peitä jäähtyneenä ja säilytä jääkaapissa.

Tarjoile a) kevyesti makeutetun kermavaahdon kanssa hienosti katettuna tai b) lusikalla suoraan kulhosta. (Tarvitseeko sanoakaan kumman itse valitsin).

Raparperi-curd

Uusi reseptikokeilu kasvimaan raparpereille. Niinkuin lemon curd mutta raparpereista. Kreisiä! Ja tosi hyvää.



Raparperi-curd
(osviittaa haettu mm. täältä)

400 g raparperia pilkottuna
0.5 dl vettä

4 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
(1 tl vaniljajauhetta)
30 g voita

Keitä raparperit soseeksi vesitilkassa. Soseuta vielä tehosekoittimella. Jäähdytä esim. kylmässä vesihauteessa haaleaksi.

Laita kerroskattilan pohjaosan vesi kuumenemaan. Laita kananmunan keltuaiset ja sokeri kerroskattilan haudeosaan ja vispaa kuohkeaksi. Lisää vähän kerrallaan sekoittaen raparperisose. Siirrä haudeosa pohjaosan päälle ja keitä seosta haudeosassa koko ajan sekoittaen kunnes seos paksunee (keitin parisenkymmentä minuuttia, sitten mitään ei tuntunut enää tapahtuvan). Lisää lopuksi voi ja hämmennä kunnes sulaa.

Tästä satsista tuli vajaa puoli litraa valmista tahnaa. Koostumus saisi omaan makuuni olla vähän tiiviimpi, ensi kerralla jättäisin veden pois soseesta (raparpereista irtoaa nestettä) ja keittelisin sosetta vähän enemmän kokoon.

Virolainen uunirahka, sienipizza ja yks hirviö

Tere!
Ruokamaaprojekti jatkuu ja tässä kuussa sukelletaan rakkaan naapurin ruokakulttuuriin, Viroon. Tykkään virolaisessa keittiössä erityisesti runsaasta rahkan käyttämisestä. Se tuntuu olevn perusainesosa kaikissa leivonnaisissa, niin suolaisessa kuin makeassa, sekä mukana muutenkin ruoanlaitossa. Siksi innostuin kun löysin tällaisen virolaisen uunirahkan ohjeen Maasikas -blogista. Kun otin paistoksen uunista, ajattelin että aika pliisulta vaikuttaa. Mutta kaikkea muuta, aivan loistava herkku/välipala/jälkkäri, testatkaa!


Virolainen uunirahka

1 prk maitorahkaa (käytin vaniljalla maustettua)
2 dl kevyttä kermaa (laitoin maitoa)
0,5 dl mannasuurimoita
3 munaa
0,5 dl sokeria (tai enemmän jos maustamatonta rahkaa)
1tl vaniljasokeria
1tl sitruunakuorta raastetuna
1rkl sitruunamehua
1rkl voita tai margariinia

Sekoita maitorahka ja mannasuurimoiden kanssa. Lisää kanamunat, sokeri ja maito. Raasta sitruunankuori ja purista mehu rahkan joukkoon. Voitele matala uunivuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 180 asteessa 20-30 minuuttia jotta paistos hyytyy ja saa hieman väriä pintaan. Mulla meni kyllä lähemmän 40 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa paistos tarjotaan mehukeiton tai kiisselin kanssa, marjat tai hillo sopii myös.

Yksi syy siihen miksi tämän kuukauden maaksi valikoitui Viro, on Euroviisut. Ystäväni järjesti viisujuhlat, jonne jokaisen piti valita Euroviisuissa edustettuna oleva maa ja tuoda jotain kyseisen maan ruokaa. Oli baklavaa, sitruunakakkua, karjalanpiirakoita, ranskalaisia juustoja ja patonkia, unkarilaista kanapataa, filotaikina-fetakääröjä, lihapullia, hummusta, pretzeleitä, portugalilaista viiniä..

Oma maani oli siis Viro ja vein kekkereihin jo aiemmin hyväksi havaittuja rukiisia sieni-kaalipizzoja. Tällä kertaa käytin sieninä pakkasesta suppiksia ja taikinaan ihan tavallista maitorahkaa. Jösses että nää olikin hyviä.

Ja ilta sai aika kreisin käänteen, kun isäntä oli pyytänyt erästä teemaan vahvasti liittyvää tuttavaansa käymään. Oli matkalla Pasilaan niitä pisteitä lukemaan.
Kiljuin.

Kevätretki Nauvoon

Tästä alkoi meidän kevätretki Nauvoon. Miten autolautalla onkin edelleen yhtä jännää kuin lapsena.

Tässä on meidän iki-ihana majapaikka: Bed & Breakfast Västergård. Vanhaan navettaan oli tehty huoneita matkalaisille ja iso keittiö, jossa aamupalalla höpöteltiin talon ystävällisen isäntäparin Ernan ja Tomin kanssa pitkät pätkät. Heiltä saimme hyviä vinkkejä ja tietoa Nauvon saaresta. Tiesitkö että Nauvossa on valmistettu maailman pisin pöytä? Kyllä! Guinnessin ennätysten kirjasta löytyy.

Ekana päivänä me ajeltiin saari rauhassa ympäri ja etsiskeltiin mukavaa ruokapaikkaa. Näin ennen sesonkia kun oltiin liikenteessä niin kesäkahvilat olivat vielä kiinni. Mutta tuuri kävi ja eksyimme L'Escale-ravintolaan jossa söimme parasta bouillabaissea I-K-I-N-Ä! (Jos sinulta löytyy hyvä bouillabaisse-resepti niin otan ilolla vastaan, tätä täytyy oppia tekemään itsekin.)

Nauvo on siisti ja idyllinen pieni kylä, mutta kyllä sieltä rosoakin löytyy. Katsokaa, mikä aarteita me bongattiin kylän keskeltä, ihan siitä K-kaupan takapihalta!

Mun mielestä tämä näky oli aivan huippu: miten hienoa että joka kolkkaa ei ole puunattu tiptop-kuntoon, annetaan romujen olla siinä missä romujen paikka on.

Äitienpäivän aamu oli kaunis kuin morsian. Erna & Tom olivat valmistaneet meille juhla-aamiaisen croissanteineen ja kääretorttuineen. Mahtis-aamiaisen jälkeen suuntasimme Paraisille, luontopolulle.
Täytyy sanoa että luontopolku oli niin mahtava että tämä eka äitienpäiväni jää varmasti ikuisesti mieleeni. En ole ikinä nähnyt niin paljon valkovuokkoja kuin täällä, niitä oli satamiljoonaatriljoonaa. Kaikkialla tasaisena mattona. Ja ihmisiä kevään ekalla piknikillä siellä välissä.

Nälkähän sitä retkeillessä tuli joten oli aika suunnata lautalla takaisin Nauvoon. Olimme varanneet pöydän pienen ilmoituksen perusteella ravintola Bystrandista. Ajelimme sinne metsätietä pitkin kymmenisen kilometriä Nauvon keskustasta. Tie vaan jatkui ja jatkui, välillä mentiin sillan yli ja sitten taas kilometrikaupalla pelkkää metsää. Mutta just kun meinasi reitti alkaa epäilyttämään niin saavuimme pieneen Kirjaisten kylään ja kah, siellähän se ravintola oli!

Kuten kuvasta näkyy, ravintolan maisemat eivät olleet pöllömmät. Ja sisälle oli kokoontunut koko kylä vauvasta vaariin juhlimaan äitienpäivää. Meitä houkutteli tämä terassipöytä, joten söimme ekaa kertaa tänä keväänä ulkona (jee) ja ihailtiin merta. Ruoka oli hyvää perusruokaa ja palvelu super-ystävällistä.

Jälkkäriksi oli kakkuja buffésta. Kakkubuffé oli rento rivi kakkuja baaritiskillä, aseina muovilusikat ja kahvit pumpputermarista pahvikuppiin. Mutkaton meininki joka sopi tähän paikkaan kuin nenä päähän. Bystrandin kaltaisia paikkoja toivoisi Suomessa olevan enemmän, paikkoja jossa koko kylä kokoontuu syömään hyvin ja vaihtamaan kuulumisia. Eikä mitään väliä minkä ikäinen olet.

Kiitos Nauvo, kivaa oli!

Fenkolisipsejä, lanttusipsejä!

Otsikko olisi voinut myös olla "juuressipsejä", mutta opin juuri että fenkoli on sarjakukkaiskasveihin kuuluva viljelykasvi. Kiitos Wikipedia. Mutta siis fenkolista kaikki sai alkunsa, kun päädyin Tastespottingin kautta tällaiseen e is for eat -blogiin, josta sipsiohje on bongattu.  Lantut tulivat mukaan ihan vaan siksi että lanttiksetkin ovat niin hyviä.


Rapeutta olisi saanut olla enemmänkin, mutta maku oli kohdillaan. (Vakuudeksi kerrottakoon että avopuoliso totesi: "herrajumala kun on hyviä"). Tähän vielä lasi kylmää Rieslingiä viereen niin ah.

Fenkolisipsit (pieni annos)

1 fenkoli (tai lanttu tai molemmat)
1-2 tl oliiviöljyä
1-2 tl parmesanjuustoa
suolaa
paprikaa / chilimaustetta
(sitruunamehua, unohdin tän)


Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Suikaloi pesty, halkaistu fenkoli mahdollisimman ohueksi, kuorittu lanttu myös. Kuivaa mikäli lastut ovat kosteita, levitä isolle lautaselle ja sekoittele oliiviöljyn sekä parmesanin kanssa. Siirrä lastut pellille ja ripottele päälle suolaa ja paprika/chilimaustetta (sekä pikku rutistukset sitruunan mehua). Alkuperäisessä ohjeessa sipsejä paahdetaan 45 min, mulla riitti kyllä puoli tuntia.

Toscapannaria ja pubiruokaa Tampereen tyyliin

Kun tekee isolle porukalle jälkkäriä, päädyn usein miettimään reseptejä, joita voi tehdä uunipellillisen. Mokkapalat on ajaton klassikko. Ja koska mokkapaloissa parasta on kuorrute, ajatus lähti harhailemaan muihin kuorrutteisiin, joita haluaa syödä suoraan kulhosta. Tosca! Tuo mitä ihanin mantelin ja sokerin mössöliitto. Ja sitten päädyinkin Pumpkin Jam- blogiin, josta bongasin tämän nerouden, toscapannari. Tuloksena 12 tyytyväistä syöjää, suosittelen!

Toscapannukakku
(ohje alunperin Pirkan sivuilta)

7 dl maitoa
2 luomumunaa
3,5 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 rkl öljyä
1 tl suolaa

Tosca:
3/4 dl öljyä
100 g mantelilaustuja
3/4 dl sokeria
2 rkl täysjyvävehnäjauhoja
3 rkl maitoa

Vatkaa sähkövatkaimella maidon joukkoon munat, jauhot, rasva ja suola. Taikina saa turvota kulhossa puolisen tuntia. Kaada pannukakkutaikina leivinpaperilla vuorattuun uunipannuun. Paista 200 asteessa 15 - 20 minuuttia uunin keskitasolla.
Mittaa kuorrutuksen aineet kattilaan ja kiehauta. Nosta pannukakku uunista ja levitä päälle toscakuorrutus. Jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia.

 

Tätä herkkua nautittiin Tampereen maisemissa, jossa myös ulkoruokintamahdollisuudet ovat mainiot. Kauppahallissa sijaitseva ranskalainen 4 Vuodenaikaa on lounasaikaan ihan paras vaihtoehto. Koko halli on muutenkin todella symppis. Pitkään olen haaveillut että pääsisin käymään kehutussa Gastropub Tuulensuussa. No nyt pääsin ja paikka tosiaan oli hehkutuksen arvoinen.

Parsamunakas oli muhevanmehevä.

Ja talon juustopiirakka vei kielen mennessään. Ei uskoisi että tuolta salaatin seasta löytyy pieni pala taivasta.

Tänne pian uudestaan. Ja vaikka mitä kivoja paikkoja Tampereella vielä testattavana, ainakin Berthaa on kehuttu, Vohvelikahvilakin on vielä käymättä. Oivoi, syömisen ihanuutta ja ajan (sekä vatsan vetävyyden) puutetta.

Torilta

Viikonloppu aloitettiin torilla. Syötiin puuroa ja ostettiin parvekekukkia, muun muassa. Viereisessä pöydässä istui sattumalta Maija, joka parvekekukkasuunnitelmistani totesi: "ooo, aikuista". No niinhän se taitaa olla!

Olen aivan noviisi parvekekukkajutuissa, mutta kun näin väliaikaiskodin naapurin dianat, oli se menoa. Menin aivan hurmokseen pienistä vaaleanpunaisista kukkasista. Kiva puinen laatikko löytyi Etolasta: ostin kaksi.

Kukkamyyjä sanoi, että kastella täytyy ja ravinteita käyttää. Okei. Mutta yhtä asiaa en tajunnut: kuulemma viikossa voisi pitää yhden vesipäivän ja muuten käyttää ravinteita. Millaisia ravinteita ja siis lorausko vaan laatikkoon ilman laimentamista? Olen todellakin ensimmäistä kertaa tällaisten asioiden äärellä: katsotaan, kuinka kauan ihanaiset dianat pysyvät hengissä.

Ja siitä aikuisuudesta sitten: mitähän Maija tuumaa tästä ostoksesta? Aika aikuista tämäkin, hih. Tuli välitön "pakko saada" -fiilis, kun kävelin Korikeitaan kojulle. Mies vakuutettiin pärekorihankinnasta lupauksella sujauttaa ikkunalaudalla pursuileva lehtipino jatkossa koriin.

 Ostin toki myös raparperia! Siitä kiisseliä.

Anteeksi mummo.

Väärinkäytin kakkuvuokaasi. Tosin olisi tämä ehkä sinuakin hymyilyttänyt.

Hirveä istutusvimma iski ja ei ollut oikeen mitään mihin kukkia laittaa, piti sitten käyttää mielikuvitusta.

Muutenkin tullut häärittyä parvekkeella. Tilli johtaa kisaa! Kreiseintä on että yrttien takana oleva porkkana alkoi sekin nostaa päätään. Kylvin siis vähän mitä sattui ja ajattelin että katsoo sitten mitä tapahtuu.

Ja tässä todellinen yllättäjä, papu kasvaa aivan hullua tahtia, ja mulla ei ola hajuakaan millainen papu sieltä on tulossa.

Sympatiapisteet menevät rucolalle, joka puskee säilykepurkista. Kuten sanottu, vähän nuo alan tarvikkeet olleet hakusessa.

Kokkausrintamalla on lähinnä keskitytty parsa-halloumisalaattiin ja sen erilaisiin versioihin, ei vaan kyllästy, ei.

Niin ja tää kukka päätyi hillopurkkiin. Myönnän että mä olen siis aivan aloittelija kaiken kasvatuksen suhteen. Mulla oli nuorempana kasvi (jonka nimi ei koskaan selvinnyt) ja sitten se kuoli. Viime kesänä sain pidettyä elossa basilikaa ja pinaattia. Rosmariinikin selvisi jouluun asti jolloin se koristeltiin toimittamaan joulukuusen virkaa. Mites teillä, kasvaako jotain parvekkeella tai ikkunalla?

Appelsiinisuklaakakku äidille

Juhlittiin äidin kanssa äitienpäivää jo vähän ennakkoon. Kakulla, tottakai! Äidin keliakian myötä on tullut tavaksi napata kaikki hyvältä kuulostavat gluteenittomat reseptit talteen. Eniten pidän sellaisista, joissa ei vaadita mitään erikoisjauhoja vaan ei jauhoja ollenkaan. Niitä syödessä syöjät eivät ikinä edes huomaa syövänsä "erikoisruokavalion" antimia.

Ja tällainen aivan loistava jauhoton kakkuresepti löytyi Kädenvääntöä-blogista, kiitos tästä! Meillä kuorrutteeseen lorahti varmaan puolet enemmän kermaa kuin alkuperäisessä, mutta äitiä ei tuntunut haittaavan ollenkaan.


Appelsiinisuklaakakku (gluteeniton)

200g tummaa appelsiinisuklaata (70%)
200g voita
4 kananmunaa
1,5dl sokeria
kourallinen manteleita
1 appelsiini

Kuorrute:
1 prk appelsiinituorejuustoa (200g)
2 dl kermaa
1 dl tomusokeria (oman maun mukaan)
50g voita
(laitoin päälle vielä rouhittua pähkinäseosta)

Pilko suklaa ja voi pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Aseta kulho kattilan päälle, pistä levy päälle ja sulata rasva ja suklaa tasaiseksi seokseksi vesihauteessa.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (varo ettei mukaan pääse tippaakaan vettä!). Pese appelsiini huolellisesti ja raasta sen kuori hienoksi raasteeksi. Rouhi mantelit hienoksi sauvasekoittimella, saa jäädä karkeaksikin. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää mukaan suklaaseos, mantelit, appelsiiniraaste sekä purista joukkoon puolet appelsiinin mehusta. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto joukkoon varovasti. Kaada voideltuun rengasvuokaan (halkaisija 24cm) ja paista uunissa 175 asteessa kunnes cocktailtikkuun ei enää jää taikinaa (noin 30 minuuttia).

Valmista sitten kuorrute. Vatkaa tomusokeri, tuorejuusto, kerma ja pehmeä voi sekaisin, kunnes koostumus on sopivan jämäkkä. Koristele jäähtynyt kakku ja syö hyvässä seurassa. Kuten äidin.

Kannattaa tsekata myös Ruokahommia-blogin suklaamoussekakku, gluteeniton sekin!

Puikkoja ja pulinaa

Toukokuun kerhoa vietettiin melkein täydellä poppoolla: pieni pöytäni meinasi käydä vallan ahtaaksi kun kuusi kerholaista kokoontui brunssille pulisemaan ja vähän näpräämäänkin. Näpräyksistä ei kuitenkaan jäänyt kuvamateriaalia, eli keskitytään ruokatarjoiluun:



Brunssilla tarjoiltiin pannurieskoja ja tahnoja. Rieskoja paistaessa pelotti jo, että riittääkö niitä kaikille varmasti tarpeeksi, mutta toivottavasti kukaan ei kuitenkaan jäänyt nälkäiseksi.

Peruna-rosmariini-pannurieskat (10-12 kpl)

2 dl maustamatonta (soija)jogurttia
0.5 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
1 rkl kuivattua rosmariinia
2 pientä keitettyä perunaa
n. 3 dl jauhoja
1 tl ruokasoodaa

Soseuta perunat haarukalla. Lisää nesteet ja mausteet, sekoita. Sekoita sooda pariin desiin jauhoja ja vaivaa mukaan taikinaan. Lisää loput jauhot vähitellen kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Taputtele ohuiksi reilun kämmenen kokoisiksi rieskoiksi jauhotetulla alustalla ja töki haarukalla reikiä. Paista paistinpannulla kuumalla lämmöllä molemmin puolin pari minuuttia.



Jälkkäriksi pariin kertaan testattua superhelppoa juustokakkua, tällä kertaa vegaanisena. Tein tällä ohjeella pieneen irtopohjavuokaan (18 cm), suurempaan vuokaan voi tehdä pohjan puolitoistakertaisena, mutta täyte riittää näinkin.



Vegaaninen juustokakku

2 dl maustamatonta soijajogurttia
225 g maustamatonta soijatuorejuustoa (Tofutti)
250 g vaahtoutuvaa soijakermaa (esim. Alpro Airy&Creamy toimi hyvin)
1.5 dl tomusokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl vaniljajauhetta

150 g (vegaanisia) keksejä
50 g (vegaanista) margariinia TAI
2 rkl kookosöljyä JA
1 rkl soijajogurttia

Valuta soijajogurtista nestettä pois siivilässä harson tai suodatinpaperin läpi kolmisen tuntia painon kanssa tai pidempään ilman painoa.

Murskaa keksit jauheeksi, lisää öljy+jogurtti/margariini ja nypi massaksi. Painele irtopohjavuokaan ja laita kylmään odottamaan.

Vispaa kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto ja valutettu jogurtti. Lisää vanilja ja sitruunankuori, siivilöi mukaan tomusokeri, sekoita. Kaada vuokaan ja anna levätä kylmässä yön yli.

Parsaa, munavinegretti ja likööriä jäätelössä

Vappupäivänä pääsin minäkin vihdoin nauttimaan parsakaudesta. Ja kaveriksi parsoille löytyi tuoreesta Mondon Ruoka&Matka -lehdestä mainio munavinegretin ohje. Helppo kun mikä.

Munavinegretti (neljälle)

4 kovaksi keitettyä kananmunaa
1-2 salottisipuia
kourallinen lehtipersiljaa
2 rkl karkeaa dijonsinappia
1 dl punaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
1 dl rypsiölyä
mustapipuria ja suolaa
(käytin tavallista persiljaa, tavallista sinappia, tavallista sipulia ja pelkkää oliiviöljyä, hyvä tuli silti!)

Paloittele munat ronskisti. Hienonna sipulit ja persilja. Yhdistä kulhossa sipuli, persilja, sinapi, etikka ja öljyt. Lisää lopuksi kananmunat ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile keitetyn parsan kanssa. Sopii kuulemma myös purjon, papujen ja muiden keitettyjen vihreiden kasvisten kanssa.

Vappuaattona puolestaan herkuteltiin vaikka millä. Yksi ihanuuksista oli Ekin tekemä yrttivoi johon muistaakseni tuli ihan vaan voita, yrttejä ja valkosipulia. Järjettömän hyvää.

Perunasalaatti ei loppunut kesken.

J-mies savusti kalan. Sekään ei loppunut millään. Tosi kovasti yritettiin.

Ja jälkkäriksi J-mies sekä Eki olivat tehneet itse vaniljajäätelöä, joka kruunattiin ennen tarjoilua lorauttamalla mantelilikööriä päälle, nerokasta!

Mitäköhän muuta jäätelön päälle voisi lorauttaa? Kuoharia? Portviiniä? Ja muistelen lapsuudesta että kokiksellakin on päästy jännittävään lopputulokseen.

Ihanista ihanin viesti

Tämä kevät on ollut sellaista aikaa, ettei ole huvittanut blogata. Putkiremppaevakkoasunnossa on mukana vain välttämättömimmät tavarat ja astiat, täällä ei ole uunia, eikä uusiin ruuanlaittokokeiluihin ole muutenkaan ollut innostusta. Käsitöistä tai askarteluista nyt puhumattakaan.

Mutta sitten sähköpostiin kilahtaa aivan yllättäen viesti, joka todella saa hymyn huulille:

"Hei! Helmikuussa 2011 käydystä keskustelusta ihastuneina totesimme, sisareni Anita ja minä teidän mieltymyksenne Jelppis-nukkeen. Minua pyydettiin 70-luvulla suunnittelemaan Kehitysvammaisten Tuki ry:lle Jelppis-kampanjatuoteeksi kangas, jota voidaan myydä nukkena ja/tai tyynykankaana. Vastasin pyyntöön, että sisareni Anita Mustonen (Ekblom) on siihen tehtävään ehdottomasti minua parempi. Niin hän sai työn tehtäväkseen. Kangas painettiin E.Helenius Oyllä (ei enää toiminnassa, ja sitä myytiin kangaspaloina itse kunkin ommeltavaksi tyynyksi tai nukeksi.

Lämpimin terveisin toivotamme onnellista yhteisoloa vauvalle Jelppis-nuken kanssa.
Aila ja Anita

PS. 60asteen pesussa peseytyy irronnut väri pois tuotteesta."

Voi hyvänen aika, mikä yllätys! Kyseessä on tietysti tämä Jelppis-postaus. Oli aivan mielettömän hienoa saada viesti nuken tekijöiltä! Yritin googletella Jelppiksen alkuperää jo aiemmin, mutta aika laihoin tuloksin.

Ailalle ja Anitalle tiedoksi, että Jelppis voi edelleen hyvin, ja väritkin ovat pysyneet paikallaan.

 Sen leikittäjällä vain on usein aika kiire, joten tämän tarkempaa kuvaa parivaljakosta en onnistunut pyydystämään.

Tästä ihanistakin ihanimmasta viestistä suorastaan liikuttuneena ja innostuneena jatkan taas blogaamista innolla. (Onneksi oma hetkellinen väsähtäminen ei ole vaikuttanut blogin julkaisutahtiin, kun meitä kirjoittajia on kuitenkin kuusi.)

Kuplivaa vappua!

En tiedä, kannattaisko tätä paljastaa blogissa, jossa muut julkaisevat uusia ja ihania ruoka- ja juomareseptejä, mutta menköön.

Aina ei jaksa tehdä itse. Hauskaa ja kuplivaa vappua kaikille!

P.S. Herkku&koukkulaiset: jos nyt joku päättää vielä postata itsetehtyjen munkkien tai siman ohjeen, niin pliis, poistakaa tämä postaus!