Tykkään

uudesta käärmeestäni!

Se on mun joululahja itselleni. Pannunalunen jota voi muotoilla miten itse haluaa, riippuen siitä montako pataa on pöydässä. Vie vähän tilaa ja kaunis!

Tämä käärmekaunotar löytyi Yrjönkadulla sijaitsevasta Nudge -liikkeestä josta olisi jäänyt mieluusti käteen paljon muutakin, ihania bambuastioita, kulhoja, kuppeja ja ottimia. Myös supersymppikset keittiöliinat jäivät mieleen. Ja veikeät tarjoilualusta-leikkuulaudat. Jospa sitä olisi ollut niin kiltti että voisi hankkia itselleen vielä uudenvuodenlahjan..

Vuosi 2010 kalan kanssa

Herkku ja Koukku -blogin tyttäret ovat valtaosin kasvissyöjiä, yksi vegaani joukossa. Itse syön myös kalaa, mutta vielä vuosi se tarkoitti sitä että joskus söin lohta kun sitä oli tarjolla. Ja kalapuikko sekä tonnikala olivat tuttuja tuotteita.

Vuosi sitten aloitin ystäväni kanssa projektin nimeltä Hei kala, ollaanko kavereita? Halusimme tutustua eri kaloihin, oppia valitsemaan eettisesti vähemmän epäilyttäviä kuin tunaa sekä oppia valmistamaan kalaa.

Ja heh, pitkälle on tultu vuoden aikana. Sen todistaa alla oleva lipeäkala-annos jonka söin hyvällä ruokahalulla ravintola Karljohanissa. Elämäni ensimmäinen lipeäkala.

Eikä ollut muuten ollenkaan hullumpaa! Tai siis aika mautonta, mutta ei yhtään pahaa ainakaan. Vuoden aikana tuli maistettua myös aika montaa muuta kalaa ensimmäistä kertaa. Eniten pelkäsin ehkä silliä mutta sekin meni alas ihan ilman irvistelyä. Ja olen sen jälkeen syönyt sitä kaksi kertaa uudestaan, vapaaehtoisesti!

Yritimme ystävän kanssa miettiä mikä oli vuoden aikana parasta. Monet oli. Kuha, hauki ja ahven. Tattipanerointi! Ja oli ne itse tekemät kalapuikotkin hemmetin hyviä :) Vähän harmittaa että kaikkea mitä oltaisiin haluttu testata ei aina löytynyt tiskistä vaikka yritettiin valita kuukauden kala aina sesongin mukaan. Se harmittaa myös ettei ehditty tekemään kalakeittoa, käymään silakkamarkkinoilla, eikä ongella. Tosin jälkimmäisen ajattelukin naurattaa niin paljon ettei siitä ehkä olisi tullut mitään.

Mutta ehdottomasti minusta ja kalasta tuli kaverit. Omia ruokatottumuksia ja valintoja voi ajatella monista eri näkökulmista. Itse olen huomannut että kalansyönnin lisääntyessä olen syönyt vähemmän soijarouhetta ja -paloja. Vaikka olenkin pääasiassa kasvissyöjä ja sitä kannatan, koen kuitenkin että läheltä pyydetty kala on ok jos vastassa on pitkältä tuotu soija. Mutta tässä "mikä ruoka oikeasti on eettistä/hyvää" -keskustelussa on niin monta näkökantaa ettei siitä sen enempää. Sen sijaan esittelen mitäs tuli vuoden aikana tehtyä!

Tammikuun kala: Sei
Parmesan kalapuikot

Helmikuun kala: Hauki
Itämaista kalaa

Maaliskuun kala: Siika
Siikarullat ja kasvissushit

Huhtikuun kala: Ahven
Seesamipaneroitu ahven, jugurttidippi ja peruna-bataattisalaatti

Toukokuun kala: Kuha
Välimeren kalaa, sitruunarisottoa ja raparperijäätelöä

Kesäkuun kala: Silli
Sillikaviaari

Heinäkuun kala: Ankerias
Savustettua ankeriasta salaatissa

 

Elokuun kala: Lohi

Valkosipuliset leikkopavut ja lohicevichet

Syyskuun kala: Haimonni

Tattipaneroitua kalaa ja paahdettuja lanttuja salaatissa

Lokakuun kala: Kampasimpukka

nautittuna Ravintola Tornissa

Marraskuun kala: Silakka

Savusilakka-mojokupit

Joulukuun kala: Lipeäkala

 (kuva alussa)

Ja Grande finalena menimme ystäväni kanssa kalaravintola Rivoliin syömään onnistuneen vuoden kunniaksi. Ystävä söi saaristolaiskuhaa, itse päädyin kulholliseen simpukoita, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Suosittelen lämpimästi, haastakaa itsenne testaamaan uusia raaka-aineita ja kysykää tutuilta neuvoja miten niistä saa hyvää. Kummasti piristää kokkailla jotain ihan uutta. Okei, lopputulos aina vähän jännittää mutta sekin tekee välillä hyvää. 

Ja tavoitteita/ lupauksia ensi vuodelle: 

tehdä itse kotijuustoa, ruisleipäjuuren tekeminen on myös ollut pitkään mielessä. Käydä sienessä. Tehdä jotain palsternakasta. Kokeilla niitä kaikkia ihania raw-jälkkäreitä joita on pitänyt tehdä vaikka kuinka kauan. Käydä syömässä jossain tooosi hienossa ravintolassa. Katsoa Top Chefiä. Mitäs te lupaatte?

Joulukalenterin luukku 24

Meillä on joulukuusi! Ja joulukukkia ja jouluvaloja! Kynttilöitä ja herkkuja!

Okei, myönnetään, taidan olla aika innoissani ensimmäisestä joulusta Helsingissä. Vähän tietysti jännittää tuleeko se joulu oikeasti myös pääkaupunkiseudulle (kun tähänastista kokemusta on ainoastaan Pohjanmaasta), mutta toistaiseksi näyttää lupaavalta.

Naapurin mummo muisteli, miten näin paljon lunta on ollut viimeksi hänen lapsuudessaan. Silloin vain oli kulkeminen hankalaa, kun auraaminen hevospelillä oli hitaanpuoleista ja tiet aika tukossa. Tukossa saavat olla minun puolestani nytkin, aion nimittäin linnottautua tuleviksi päiviksi sohvalle glögin, elokuvien, kirjojen ja torkkupeiton kera.



Toivottelen siis oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille! Herkun ja koukun puolesta kiitän myös suuresti teitä ihania joulukalenteria seuranneita. Joulun jälkeen tavataan uusien herkkujen ja näpertelyjen merkeissä!

Joulukalenterin luukku 23

Meillä oli työporukan kesken joulupallopaja. Pajassa askarreltiin vanhoista huiveista, kravateista ja kangastilkuista hauskoja palloja.

Silkkinauhojen ja kankaiden sommittelu oli hauskaa ja koukuttavaa puuhaa.  Itse päädyin käyttämään kirppikseltä löytynyttä maatuskaa, ylijäämäpalan Marimekko-kuosia ja äidin vanhaa hippihuivia.

Ja nyt täytyy kyllä esitellä myös J-miehen aikaansaannos - tuo sini-vihreä kaunokainen kuvassa etualalla! Äidin hippihuivista tehty pallo sen takana. Huivi oli minullakin yläasteella ahkerassa käytössä ja se oli jo niin hapertunut että kankaan pingotuksen kanssa piti olla varovainen. Mutta hauska että tuo kahta sukupolvea palvellut huivi pääsi vielä kerran kierrokseen. 

Oikein hyvää joulua kaikille!

Hups hups

Tein isälle lahjaksi pipon. Tavallaan. Melkein. Sillä tavalla osittain, että isä ei saa pipoa, mutta mulla on uusi pipo.



Malli: Turn A Square / Jared Flood
Lanka: Novita Nalle kaksinkertaisena ja ruskea suomenlampaan villalanka
Puikot: 4.0 mm ja 4.5 mm



Syynä tähän hävyttömyyteen on se, että lisäsin pipon reunukseen pari senttiä lisämittaa, ja tämän seurauksena piposta tuli hiphop-löysäilytötsä. En usko, että isä ehkä pitäisi sitä? Vai pitäiskö? Onko tämä vaan tekosyy, että saan pitää pipon itselläni...?



Mutta olkaa huoleti, isällekin on kyllä lahja hankittuna, ja toivottavasti parempi kuin hiphop-pipo. Ja lähdenkin sitä tästä kiikuttamaan kohti Pohjanmaan lakeuksia. Ihanaista rauhallista joulua kaikille!

Joulukalenterin luukku 22

Eilen valmistui kasa joulukortteja. Ehtivät kyllä vielä ajoissa perille henkilökohtaisesti ojennettuina naapureille ja muille tuttaville.

Kortteja syntyi kolmea eri versioita. Myös Hra Pau auttoi näissä liukuhihnamaisissa piirusteluissa ja tyylitteli mm. porolle sarvet. Mutta miksei minulla ole ollut aiemmin leimasinsarjaa? Kysyn vaan. Leimaaminen on hauskaa!

Toivottelen jo nyt IHANAA JOULUA kaikille, sillä lähdemme pienelle joululomalle huomenna.

Joulukalenterin luukku 21

No mitäs siellä purkissa lymyää? Se on kuulkaa viikuna joka on saanut päällensä punaviinit.

Hedelmien marinoinnista alkoholipitoisilla juomilla oli puhetta tuossa pari luukkua sitten ja tosiaan, ihan pikkuisella liköörilorauksellakin voi saada jälkkäriin hienostuneen maun ja kuivatut hedelmät ovat tässä puuhassa hyväksi havaittuja nesteen imaisijoita. Mutta tähän herkkuun meni vähän isompi loraus. Resepti on Maku-lehden joulunumerosta vuodelta 2004. Suositellaan nautittavaksi Manchego-juuston kanssa jälkiruokana ja muodostivat kyllä aromikkaan liiton.

Punaviiniviikunat

250g kuivattuja, pehmeitä viikunoita
3 dl punaviiniä
1 dl raakaruokosokeria
1 limetin raastettu kuori ja mehu
6-8 tähtianista

Mittaa liemen ainekset kattilaan ja kiehauta. Lisää joukkoon viikunat ja anna hautua miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Siirrä viikunat liemineen lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa. Tarjoile juustojen, suolakeksien ja pipareiden kanssa.

Joulukalenterin luukku 20

Tämä ei ole sitä mitä luulette!

Tai jos tuumitte kuvaa katsoessa että jaa, valemätimoussehan se siinä niin perun sanani.

Tämä Saara Törmän hämmentävä resepti tuli vastaan sekä Vihreässä Langassa että jossain naistenlehdessä tällä viikolla. Siis tämä kasvissyöjän "mäti" on merilevävalmistetta jonka koostumus ja maku muistuttavat mätiä hämmästyttävän paljon. Niin paljon että eroa en olisi huomannut minä eikä moussea testannut sekasyöjä. Tätä kuulemma on tarjolla ruotsinlaivojen puffassa! Hämmentävä mutta mahtava tuote.

Moussen maku oli aivan loistava. Uusi lempparini, tätä joulupöytään ehdottomasti.

Feikkimätimousse (4 annosta)

1 purkki Caviart -merilevä”mätiä”
1 purkki smetanaa
1/2 dl tilliä silputtuna
1 pieni punasipuli silputtuna
mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna makujen tasaantua hetki jääkaapissa. Tarjoile esimerkiksi saaristolaisleivän päällä.

Joulukalenterin luukku 19

Tässä yksi hyvä lahjavinkki pukinkonttiin: hiljattain ilmestynyt Ruokatorstain joulu -kirja. Kirjaan on koottu Helsingin Sanomien ruokasivujen parhaat jouluruoka-ohjeet. Hesarin Ruokatorstai -kirja taitaakin jo löytyä jokaisen Herkku & Koukku -ryhmäläisen kirjahyllystä ja tässä on jouluinen jatko-osa sille. 

Ruokatorstain joulu on pitkälti samoilla linjoilla kuin sitä edeltänyt "pääopus": taitto on selkeä, reseptit vaikeusasteeltaan sopivia ja kuvat herkullisia. Tosin kuvia saisi olla vielä enemmän!

En ole kirjasta vielä ehtinyt paljon kokkailla, mutta mielenkiintoisia reseptejä merkkaavia lappusia on sivujen väliin kertynyt melkoinen määrä. Me ollaan järkkäämässä perhejoulua täällä meillä ja veikkaanpa että useampikin resepti menee silloin kokeiluun. Kiva että kaikki joulureseptit löytyvät yksien kansien välistä.

Tänään päädyin testailemaan marinoitujen siitakesienien ohjetta, johon tulee mausteeksi muunmuassa kanelia. Tosin kokkailu ei mennyt ihan putkeen. Luin siitakesienien pakkauksesta että niitä tulisi käyttää vain kypsennettynä. Ja netistä kun luettiin aiheesta lisää niin kävi ilmi että raakoja siitakkeiden syönnin seurauksena voi saada nokkosihottuma-typpisiä iho-oireita. Mmmitähh ihmettä??
Lopuilta päädyin marinoimaan sieniä yön yli ja seuraavana päivänä paistoin koko satsin pannulla kypsäksi. Hyvää tuli niinkin. Mutta onkohan tässä reseptissä ideana se että marinointi ikäänkuin kypsentää sienet.. vai kypsentääkö?

Marinoidut sienet

2 rasiaa siitakesieniä (yht. 200 g)

2 valkosipulinkynttä

3 salottisipulia

pala tuoretta inkivääriä

1/2 ruukkua persiljaa

1 kanelitanko

1/2 rkl hunajaa

1 1/2 tl valkoviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

suolaa 

pippuria

Kuori sipulit ja inkivääri. Leikkaa valkosipulit viipaleiksi, sipulit lohkoiksi ja inkivääri ohuksi suikaleiksi. Silppua persilja. Katko kanelitanko muutamaan palaseen. 

Puhdista sienet, jos tarpeen. Sekoita ainekset kulhossa ja anna maustua vähintään seuraavaan päivään. 

Tarjoa sienet joulun alkupalapöydässä. Marinoidut sienet sopivat mainiosti pikkublinien lisäkkeeksi.

Lähde: Ruokatorstain joulu

Joulukalenterin luukku 18

Koska taatelikaakku on paras joulukaakku, on niitä leivoskeltu jo pitkin joulukuuta. Ne kestävät mehevänä pitkään ja ovat myös mitä mainioin tuliaisvieminen. Monissa ohjeissa näkee kakkuun lisättävän esimerkiksi kanelia, kardemummaa tai neilikkaa mausteeksi, mikä mielestäni on täysin käsittämätöntä. Tämä kaakku on parasta sellaisenaan, taatelin makuisena. (Ainoastaan suklaakuorrutus on soveliaisuuden rajoissa.)

Etsin munattoman taatelikakun reseptiä netistä, ja päädyin vegaanistamaan tämän ohjeen. Vaihdoin myös osan soodasta toisella leipomiskerralla leivinjauheeseen, koska pelkkä sooda maistui mielestäni läpi.

Taatelikakku

1 pkt kivettömiä taateleita
1 dl vettä
150 sulatettua margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 dl fariinisokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl maustamatonta soijajukurttia

Paloittele taatelit ja keitä niitä vedessä, kunnes ne pehmenevät. Lisää kuumaan seokseen margariini ja sekoita tasaiseksi. Sekoita vehnäjauhoihin fariinisokeri, sooda ja leivinjauhe. Kaada taateliseokseen jauhoseos ja jukurtti ja sekoita. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin tunti.

Leivoin taikinasta sekä muffinsseja että kakkuja tuommoisiin hauskoihin Koreasta löytyneisiin pahvisiin kakkuvuokiin.

Tarjoilin taatelikakkua myös Herkku&koukkulaisille taannoisissa kerhon pikkujouluissa, tosin luumuvaahtoon kätkettynä. Ei voi sanoa, että manteliliköörillä maustetut luumut olisivat varsinaisesti pilanneet tätä jälkiruokaa. Ja taatelien ja luumujen makuyhdistelmähän on hyväksi havaittu muissakin yhteyksissä.



Luumuvaahto

300 g kuivattuja luumuja
0,5 dl mantelilikööriä
2 prk vaahtoutuvaa (kaura)vaniljakastiketta
1 prk (500 g) maustamatonta soijajukurttia

Laita luumut marinoitumaan mantelilikööriin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Valuta jukurttia esim. suodatinpussin läpi sama aika.

Soseuta marinoidut luumut likööreineen sauvasekoittimella. Vaahdota vaniljakastike. Lisää kastikkeeseen valutettu soijajukurtti ja soseutetut luumut ja vatkaa sekaisin. Tarkista maku, ja lisää likööriä halutessasi (minä halusin). Tarjoa sellaisenaan tai kokoa tarjoiluastiaan kerroksittain luumuvaahtoa ja taatelikakkumurusia.

Joulukalenterin luukku 17

Joulun alla. Joulunaluslahja itselle. Pannunalunen! Nyt hyvä laittaa glögiä tarjolle. Tämä söpöstelyasia löytyi National Folk Museumin kaupasta. Täällä Koreassa on todella kaunista keramiikkaa.

Se on korkkipohjainen ja mukavan tuntuinen.

  Lintu, bambi ja kilpikonna.

No, tikkusin sitten kaveriksi vielä pannulapun. Kolminkertaisella langalla ja tulihan siitä jämäkkä, mutta samalla pehmeä.

Joulukalenterin luukku 16

 

Juhlittiin työkaverin synttäreitä ja olin luvannut kehitellä jotain gluteenitonta, jouluisaa herkkua. Näistä ensimmäinen syntyi Edustuskeittiö-keittokirjan opastuksella. Katsoin ohjetta ja mietin että voiko tämä oikeasti pitää paikkansa. Piti se ja pallerot olivat todella suussa sulavia!

Taivaallisen ihanat kookospallot

1 munanvalkuainen
2 dl tomusokeria
200g kookoshiutaleita + hiukan pinnalle

Sekoita kaikki ainekset yhteen ja ja jätä pieni erä kookoshiutaleita pinnan koristeluun. Pyörittele kosteiden käsien välissä palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa. Kannattaa tehdä suupalan kokoisia, pallot hieman murenevat jos yrittää syödä useammalla. Käsittämättömän simppeli ja hyvä jälkkäri!

Pahvinen Rauli Badding Somerjokikin olis halunnu.

Toiseksi herkuksi päätin tehdä luumurahkaa joka sai todella suuren suosion työporukan kesken. Salaisuutena tässä on kanelissa pyöritellyt taatelipalat. Syntyivät muuten ihan vahingossa sillä kokosin rahkan vasta työpaikalla, pakkasin ainekset kotona eri kippoihin mutta kanelin laitoin taateleiden sekaan matkan ajaksi. Tahmeat taatelipalat olivatkin imaisseet kanelin ja olivat vieläpä kauniita ja niin maukkaita. Voisi hyödyntää muissakin jälkkäreissä!

Kanelinen luumu-taatelirahka (iso annos)

500g maitorahkaa
4 dl kuohukermaa
1 prk luumumarmeladia
250g kuivattuja taateleita
kanelia
(koristeluun kookoshiutaleita ja pipareita)

Pilko taatelit ja pyörittele ne kanelissa. Vatkaa kerma ja sekoita rahkan kanssa. Lisää joukkoon marmeladi sekä kaneliset taatelipalat (jätä osa koristeluun). Anna seistä kaapissa tunnin verran niin maut ehtii muhia. Koristele taatelipaloilla, kookoshiutaleilla ja (gluteenittomilla) pipareilla. Todella simppeli ja maistuva tämäkin!

Synttärisankari sai myös tupsupipon ja oli hyvin ilahtunut.

Joulukalenterin luukku 15

Joulukortteja! Kyllä oli taas monenlaisia ideoita, joita varten hankin monenlaisia tarvikkeita. Mutta ei tullut mistään mitään, ja päädyin liimailemaan nappeja kartongille. Ne esittää vähän niinku joulukuusia.

Nappikuusien päälle sitten aina kiiltäväinen nappi tähdeksi.

Ainakin sain nappivarastoja tyhjennettyä - eipähän tartte kirpputorilöytöjä tehdessä ihmetellä, että minne ne kaikki napit saa mahtumaan. Nyt taas mahtuu!

Muistakaahan, että tänään on viimeinen päivä pistää kortit postiin sillä halvemmalla hinnalla. Postitalon jonossa nähdään.

Joulukalenterin luukku 14

Hyviä uutisia kaikille Porvoossa, Vantaalla, Helsingissä, Tuusulassa, Sipoossa, Espoossa, Loviisassa ja Kotkassa asuville! Nimittäin nyt voit tilata luomuruokaa suoraan kotiovellesi toimitettuna. Tämän palvelun tarjoaa Labbyn kauppa.
Itse tein juuri ekan oman tilaukseni ja homma toimi mainiosti. Tilasin hedelmälaatikon, vihanneslaatikon, näkkäriä ja tomaattipyreetä. Erityisesti odotin vihanneslaatikkoa, koska minusta oli hauska ajatus että joku muu on koonnut laatikon sisällön puolestani ja sen pohjalta lähden kokkailemaan tulevan viikon ruokia.  Ja mikä parasta, laatikon mukana tulee myös reseptejä joiden raaka-aineet laatikosta löytyy.

Vihanneslaatikossa oli mm. kiinankaalia, lanttuja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia, sipulia ja pussillinen epäilyttävästi inkivääriltä näyttäviä möykkyjä. Mutta ahaa - ne olivatkin maa-artisokkia. Täysin uusi tuttavuus minulle. Olen maa-artisokkakeittoa joskus ystävän luona syönyt, mutta en ole itse kokannut, enemmän on tullut harrastettua latva-artisokkaa.

Katsoin laatikon mukana tulleita reseptejä ja päädyin kokkaamaan maa-artisokkasalaattia.
Artisokan maku on mieto mutta hyvä, vaatii mausteita.

Maa-artisokkasalaatti
4-5 isoa maa-artisokkaa
n. 1 litra vettä
4 rkl sitruunamehua
1 pieni punasipuli
suolaa myllystä
pippuria myllystä
1 nippu persiljaa

Kastikkeeseen:
1 rkl balsamietikkaa
4 rkl rypsiöljyä

Ota kattilaan vettä ja lisää joukkoon sitruunamehu. Pese ja kuori maa-artisokat, leikkaa ohuiksi viipaleiksi suoraan sitruunaveteen, etteivät viipaleet tummu. Kiehauta vesi ja keitä viipaleita n. 3-4 minuuttia.
Jätä maa-artisokkaviipaleet puolikypsiksi. Kaada vesi pois. Asettele viipaleet vadille ja lisää päälle punasipuli ohuina viipaleina. Sekoita kastike ja valuta se salaatin päälle. Mausta salaatti suolalla ja pippurilla. Hienonna persilja ja lisää salaatin päälle.
Itse lisäsin salaattiin vielä tammenlehväsalaattia ja tomaattia.
Lähde: Labby / Kotimaiset kasvikset ry.