Jämäriisivanukas

Koko joulun hyllyn nurkalla pönöttäneen suklaapukin kulissit alkaa rapistumaan. Täytynee uskoa että joulu alkaa olla takana päin. Toivottavasti se oli rauhallinen tai remuisa, ihan toiveidenne mukaan! Itse en muista oikein että mitä olen tehnyt, ei johdu mistään päihdeaktiviteetista vaan siitä että en varmaankaan ole tehnyt juuri mitään. Oikein on ollut mukavaa.

Olen pikkuhiljaa kaivellut jääkaapista erilaisten jouluruokien ainesosien jämiä ja yrittänyt yhdistellä niistä jotain syötävää. Viikon ajan on pärjännyt tällä menetelmällä - selvästi aivan turhaan tulee käytyä arkena kaupassa lähes joka päivä! Tämän päiväinen jälkiruoka syntyi K niinkuin Koti -blogista muistellun riisivanukkaan perillisenä - ei suoraan vanukkaaksi keitettynä niinkuin alkuperäisessä ohjeessa vaan jämistä yhdisteltynä.



Jämäriisivanukas

n. 1 dl kermaa
1/2 prk tuorejuustoa
n. 1 dl tomusokeria
n. 3 dl riisipuuroa
1 limen raastettu kuori
0.5 tl vaniljajauhetta

Vispilöi kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto, sihdattu tomusokeri, vaniljajauhe ja limen kuoriraaste. Lusikoi mukaan riisipuuro ja sekoita. Nams.

(Tägään tämän vegaaniseksi, ymmärtänette tällöin käyttää vegaanisia ainesosia. Hyvin toimii, testattu juttu.)

Venäläiset rahkaletut

No kappas. Taas yksi vuosi ja ruokaprojekti on tullut päätökseen. Viime vuonna tutustuin uusiin raaka-aineisiin, vuonna 2010 kaloihin. Ja tämä vuosi on siis mennyt ruokamatka-teemalla, eli joka kuukausi jonkun eri maan reseptien kimpussa.

Listasin tuohon alle, mitä kaikkea tulikaan vuoden aikana kokkailtua, mutta sitä ennen viimeinen makumatka ja tällä kertaa suunnataan Venäjälle! Siitä ruokakulttuurista löytyy niin paljon ammennettavaa että huh. Ihania kaali-, sieni- ja kalaruokia, piirakoita, blinejä ja vielä lisää piirakoita. Ja ylipäätään rahkan ja smetanan reipas käyttö ruoissa ja leivonnaisissa, siitä pidän.

Venäläiset rahkaletut eli syrnikit ovat olleet mun to do -listalla jo pitkään, mutta nyt tämän innoittamana vihdoin sain testattua nämä. Aivan mahtavia! Mä tykkään rahkan mausta joten muhun upposi ihan täysillä. Ja todella vähällä vaivalla syntyivät.

Ohjeita oli paljon, mutta päädyin käyttämään tätä suomalais-venäläisen verkkolehti Datshan ohjetta.

 

Syrnikit eli venäläiset rahkaletut (pieni annos, vetäsee nälissään yksinäänkin)

250 g rahkaa (mitä rasvaisempaa, sitä parempi)
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
(+ 2rkl smetanaa)
ja voita paistamiseen

smetanaa ja hilloa lisukkeeksi

Vatkaa muna kuohkeaksi. Lisää loput ainekset joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa noin vartin verran. Sulata nokare voita paistinpannulla ja nostele taikinasta lusikalla paksuja pikku lettuja pannulle. Jos taikina on niin tiivistä että saat muotoiltua letut käsin "kiekoiksi" niin sekin sopii. Paista ruskeiksi molemmilta puolilta ja tarjoile hillon sekä smetanan kanssa.

Ja nyt vasta tajusin sattuman. Tämä makumatkaprojekti myös alkoi letuilla, silloin pääraaka-aine oli peruna:

Tammikuu: Irlantilainen soodaleipä ja perunaletut

Helmikuu: Saksalaiset suolarinkelit

Maaliskuu: Chileläinen maissipaistos ja sipulimunakas

Huhtikuu: Amerikan yhdysvallat - Macaroni & Cheese

Toukokuu: Virolainen uunirahka

Kesäkuu: Puolalainen kurkkukeitto

Heinäkuu: Turkkilainen jugurttikakku

Elokuu: Ugandalainen maapähkinäkastike

Syyskuu: Ruotsalainen omenapiirakka

Lokakuu: Japanilaiset rapukakkkuset ja papu-sesamsalaatti

Marraskuu: Brasilia - Brigadeirot

Kaikkea sitä tulikin syötyä ja miten paljon jäi kiinnostavia maita testaamatta! Mutta kurkkukeitto, pretzelit, rapukakkuset ja nää rahkaletut jäivät erityisen onnistuneina mieleen. Niitä lisää ensi vuonna. Ja paljon muuta! Päätin että en ota mitään pysyvää projektia ensi vuodelle mutta ainakin aion opetella leipomaan leipää. Luulisi että vuodessa saisi sen homman haltuun..

Joulukalenterin luukku 24: Manteleita ja marsipaania

Hienoa, vihdoin on jouluaatto! Ja heti joudun tekemään yhden lahjapaljastuksen. Kun tuli aiemmin täällä kalenterissa vouhkattua cantucci-korpuista, niin pakkohan niitä oli opetella itsekin tekemään. Ekoista leipomuksista ei kovin huippuja tullut, mutta parit reseptit yhteen sumplimalla päädyin toivomaani lopputulokseen. Cantucceja leivoin nyt pukinkonttiin, ovat ihan jouluisia kun niissä on kardemummaa.

Cantuccit

100 g voita

1 dl sokeria

0,5 dl fariinisokeria

2 munaa

5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 dl rouhittua mantelia

1,5 tl kardemummaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu mantelit, kardemumma ja leivinjauhe. Pyöritä taikinasta kolme tankoa. Pane ne leivinpaperille ja paista uunissa n. 20-25 min. Anna tankojen jäähtyä ja alenna uunin lämpötila 125 asteeseen. 

Leikkaa jäähtyneet tangot viistosti n. 2 cm viipaleiksi. Aseta ne uunipellille leikkuupinta ylöspäin ja paahda n. 15 min. Käännä sitten toinen leikkuupinta ylöspäin ja paahda taas 15 min.

Cantucci-pakettien kylkeen askartelin vielä pienet kortit, 

kuinkas muuten kuin viimevuotisista lahjapareista!

Vielä sokerina pohjalla pieni jouluylläri. Tämä juttu sai alkunsa muutama kuukausi sitten kun Ellu, Hande ja kumppanit olivat meillä kyläilemässä. Jotenkin keskustelu kääntyi marsipaanipossuihin, jotka olivat mieluinen joulumuisto J-miehen lapsuudesta. Ja pienen yllytyksen tuloksena hän lupasi sellaisen askarrella jonain päivänä tänne blogiin. No nyt se päivä on tullut!

Tämän myötä Herkku & Koukun tytöt toivottavat kaikille oikein rentoa ja tunnelmallista joulua!

Joulukalenterin luukku 23: Paketointihommia

Eilisen luukun teemalla jatketaan eli paketoimista! Mä olen aina tykännyt kyseisestä puuhasta. Valitsen aina yksivärisen paperin (silkkipaperi on yksi lemppareista) tai sellofaania ja sitten kiepautan ympärille jonkinlaista lankaa, nauhaa tai narua. Myös joku pieni esine, lelu, helmet tai tarra piristää kummasti.

Tällä kertaa tuli tällaisia.

Ja tää kuusi-idea on napattu Martha Stewartilta. Liimailin kuusia (sekä lasinalusinakin toimineita pieniä kakkupapereita) paketteihin ja kortteihin. Aika symppiksiä!

Vielä yksi yö jännitystä ja sitten selviää mitä kääröistä löytyy. Tosin eniten odotan kyllä sitä että saa vaan ottaa iisisti, syödä hyvin, hengailla ja lepuuttaa. Ah.

Joulukalenterin luukku 22: Pakettikortit taikataikinasta

Tämä taikina on monelle varmasti tuttu kerhoajoilta!

Taikataikina:

6 dl vehnäjauhoja

3 dl suolaa

3 dl vettä

2 rkl ruokaöljyä

Ensin sekoitetaan jauhot ja suola. Sitten lisätään vesi ja öljy ja vaivataan taikina palloksi. Taikina säilyy kylmässä parhaiten ennen leipomista. Kaulin ja piparkakkumuotit olivat tällä kertaa askarteluissa käytössä, mutta taikinastahan voi muovailla ihan mitä haluaa. 

Taikinaan voi lisätä karamelliväriä tai maalata vesiväreillä sekä lakata kiiltoa pintaan.

Tuotoksia paistetaan 125 asteessa noin tunti. 

Tästä määrästä tuli noin kolme pellillistä. Osaan painoin nimet jo ennen paistoa ja osaan kirjoitin myöhemmin tussilla. Naru on paperinarua.

Hauskoja peketointihetkiä kaikille!

Joulukalenterin luukku 21: Kettukauluri / Fox scarf

Olipa aika hassua, kun tämä viime vuonna tekemäni kettupuuhka alkoi tulla vastaan internetissä oikein urakalla, Pinterestissä eritoten. Ja kun se jossain vaiheessa nousi toviksi tuohon blogimme luetuimpien postausten joukkoon, ajattelin että otetaas niinku toiveuusinta tähänkin joulukalenteriin. Vaikka eihän kukaan sitä varsinaisesti toivonutkaan. No mutta silti.

Viime vuonna tein kettupuuhkia joulupaketteihin pikkuystäville, tänä vuonna olin itsekkäämpi: minäkin halusin omani. Punertavanoranssi lanka on kaksinkertaista Drops Alpaca -lankaa ja valkoiset pätkät jämälankaa, arvatenkin Novitan 7 veljestä. Puikot viitosen.

Mutta kunnia sille, kenelle se kuuluu: ihanalle Muumurulle! Kettupuuhka on helppo ja nopea neuloa: tässä linkki ohjeeseen.

Olen tainnut saada tartutettua jonkinasteisen kettuinnostuksen myös naapurustoon. Nimittäin syksyn yhtiökokouksessa minulla oli kutimet mukana, ja naapuri kysäisi: ai teet aikuisten kettupuuhkaa? Hih, no sitäpä sitä.

Muistin virkistykseksi vielä kuvat viime vuoden kalenterista.

--
Hello our English speaking friends! This fox scarf is really easy to knit and you can find the pattern behind the link.  Happy Fox knitting to all!

Joulukalenterin luukku 20: Joulukuusen matto

Meillä on ollut monena vuonna joulukuusi - välillä muovinen, välillä oikea. Koristeitakin alkaa olla sen verran, että en oikein voi tänä vuonna oikeuttaa itselleni perinteistä hamstrausta joulun jälkeisessä Stockmannin joulukoristealessa (sori Marika). Yksi asia on kuitenkin puuttunut: joulukuusen matto. En ole mieleistä löytänyt kirppareilta enkä kaupoista, kaikki on olleet jotain säkkikankaisia tonttuviritelmiä. Ja yleensä myös ihan liian isoja, meidän kuuset kun on aina aika maltillista kokoluokkaa.

Tänä vuonna päätin tehdä kuuselle maton itse. Olin jo lähdössä kauppaan etsimään tarvikkeita, mutta sitten muistin parvekkeen pöydällä olevan pitsiliinan. Se on aikoinaan ostettu kahdella eurolla Herttoniemen pihakirpparilta, ja toiminut tähän asti siis alkuperäistarkoituksessaan pöytäliinana. Sattumalta liina oli kuitenkin juuri täydellisen kokoinen myös kuusen matoksi. Ja sattumalta samalta parvekkeelta löytyi kiertoon menossa ollutta lakanakangasta. Eipä tarvinnutkaan lähteä parveketta edemmäksi mattotarvikkeita hankkimaan!

Matto syntyi yksinkertaisesti siten, että leikkasin lakanakankaasta kaksi vähän pitsiliinaa isompaa ympyrää ja ompelin ne koneella reunoista yhteen. Käänsin saumat sisäpuolelle ja ompelin käsin kääntöaukon kiinni sekä pitsiliinan kiinni kangasympyrään. Valmis!

Aika romantillinen lopputulos, mutta menköön nyt näin jouluna. Nyt vaan vielä isot kasat lahjoja kuusen alle! (Ja jostain uusi liina parvekkeen pöydälle.)

Joulukalenterin luukku 19: Portonic

Huhhuh, tätä postausta vainosivat epäonnisimmat esivalmistelut ikinä!
Pari kuukautta sitten näin Glorian Ruoka & Viinissä jutun Portonic-drinkistä. Ha – tykkään portviinistä, joten tässä voisi olla etsimäni jouluaaton alkumalja. Mutta Alkossa ei ollut vaaleata portviiniä. Ei kun tilaamaan. Odotin melkein kuukauden ja ihmettelin kun ei pulloa kuulu. Olivat soitelleet väärään numeroon..

No, vihdoin pullo oli täällä joten ei kun drinksua kokeilemaan. Haen kaupasta muut tarpeet ja ryhdyn ajoissa teistailemaan jotta saisin otettua kuvat päivänvalossa. Portviini on, tonic on. Onko minttua? Ei. Onko jäitä? Ei. Onko sitruunaa? Ei. Noniin.. pari juttua jäi siis ostamatta. Portviinit olivat kuitenkin laseissa joten ei kun tonicit sekaan ja maistelemaan. 

Ihan hyvää ja raikasta on. Mutta tätä ei voi jättää tähän. J-mies lähtee illalla kauppaan ostamaan loput tarvikkeet ja otetaan uusi yritys. Jep, hyvää on – ja paras on kyllä ollakin kaiken tämän säädön jälkeen!

Portonic 

(2 lasillista)

8 cl kuivaa tai makeaa valkoista portviiniä

10-20 mintunlehteä

tonicia

4 limetin tai sitruunan lohkoa

jäitä

Laita mintunlehdet laseihin ja murskaa niitä, jos haluat hieman voimakkaampaa mintun makua. Täytä lasit jäillä. Lisää portviini ja pidennä juoma maun mukaan tonicilla. Purista sitruslohkot joukkoon ja laita myös lohkot laiseihin. 

Tarjoa aperitiivina esim. suolattujen manteleiden tai ilmakuivatun kinkun kanssa.

Lähde: Glorian ruoka & viini 7/2012.

Joulukalenterin luukku 18: Kyssäkaalisalaatti

Otetaas yksi raikas salaatti tähän väliin. Kesällä coleslaw-kaalisalaatin mahtavuutta hehkutettiin täällä blogissa pariinkin kertaan. Ja siksi innostuinkin kun bongasin tämän saman henkisen kyssäkaalisalaatin ohjeen Kauhaa ja rakkautta -blogista. Ja samalla tajusin etten ehkä koskaan aiemmin ollut ostanut kyssäkaalia. No onneksi tuli tämä vääryys korjattua, ihana uusi tuttavuus. Ja täydellinen talvisalaatti!

Raikas kyssäkaalisalaatti (4-6 annosta)

1 kyssäkaali (n. 500 g)
(1 hapokas vihreä omena)
1 dl kermaviiliä, voi laittaa enemmänkin (rasvaa 10 %)
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 tl dijonsinappia
suolaa
mustapippuria


Kuori ja raasta kyssäkaali (sekä omena). Puristele raasteesta käsin nestettä pois. Sekoita keskenään kyssäkaali (ja omena), kermaviili, sitruunamehu ja sinappi. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Ulkoasusta tuli mieleen tämä hajupommisalaatti, ja tajusin että salaatti sopisi myös japanilaishenkiselle aterialle (tai kippoon). Mutta myös joulupöytään. Tai välipäivien ratoksi. Hyvää on!

Joulukalenterin luukku 17: Pikkujoulut

Niin kauan kuin olemassa on ollut Herkku ja Koukku, olemme myös järjestäneet pikkujoulut. Viiden vuoden aikana juhlan toteututus on jonkin verran vaihdellut, mutta pysyvää on ollut herkuista notkuva pöytä. Niin tälläkin kertaa.

Kaikkia reseptejä en edes yritä kirjoittaa tähän, hyvä kuin muistan menun. Mutta suurin piirtein tällainen oli nyyttäripöytämme tänä vuonna.

Pikkujoulumenu sisälsi ainakin seuraavia ruokia:
- sienisalaattia
- thai-henkistä salaattia, jossa oli myös punajuurta ja kvinoaa
- vihersalaattia, jossa oli appelsiinia, macadamia-pähkinöitä ja granaattiomenoita
- ainakin kolmea erilaista pasteijaa
- Chocochilin huippuhyvä Shepherd´s pie linsseistä (ilman selleriä)
- helppo ja nopea viikunaleipä (ohje kirjasta Leivo itse hyvää leipää)

Jälkiruokapuolella naposteltiin muun muassa:
- suklaapähkinöitä
- ihanan kuohkeita omena-tuorejuustopullia (vegaanistettuna)
- bataattisuklaakakkua

Juhlajuoma oli muun muassa kuplivaa, mutta yhden vinkin haluamme ehdottomasti jakaa. Jo vuosia sitten, ennen kuin koko Herkkua ja Koukkua taisi olla olemassakaan, keksimme tällä samalla kaveriporukalla mainion joulunalusdrinkin: karvapiparin! Siihen tulee loraus Becherovkaa ja loput Tonicia. Yhdistelmä on karvas ja piparinen, siitä nimi. Suosittelemme maistamaan!

Ja oli meillä pukkikin, joka jakoi hienoja kierrätyslahjoja kaikille niille, jotka olivat olleet kilttejä. Luonnollisesti paketin saivat kaikki. Kierrätyslahja on hyvä tapa antaa eteenpäin jo kotoa löytyvä lahja, jota ei itse enää tarvitse. Omasta paketistani löytyi muun muassa supertyylikkäitä piparkakkumuotteja vuosikymmenien takaa sekä ihanat suklaalusikat, nam!

Kesken iltaa teemaa hieman muutettiin, koska seurueessamme oli yksi, joka oli karannut salaa naimisiin. Pitihän ne polttarit järjestää, vaikka sitten jälkijunassa! Askarteluhengessä edettiin, tässä pari esimerkkiä.

Onnea vielä asianosaisille! Teillä on tänä vuonna ainakin huiput joulukoristeet! Kaikille kerholaisille kiitos kivasta illasta ja Hannalle vielä kiitos kuvista. Olispa jo ensi vuoden pikkujoulut!

EDIT: Juhlien soundtrack meinasi unohtua (yritin aktiivisesti unohtaa), mutta Ellu onneksi muistutti. Kuunnelkaa itse, mutta muistakaa, että teitä on varoitettu!

Joulukalenterin luukku 16: Joulukortit

Tänä vuonna joulukortti-idea oli pitkään hakusessa. Sitten jostain pälkähti päähän ajatus lapaskorteista - lapaset kun nyt vaan ovat kaikin puolin parhaita talvitamineita ja kivimpia tikuttavia. En edes kuvitellut neulovani kortteja varten kymmeniä minilapasia (onneksi joskus pohjalaisella suuruudenhulluudellakin tulee rajat vastaan), mutta tuumasin, että lapasiahan voisi leikellä jostain villavaatteesta. Kuten kirpputorilta löytyneestä hieman huopuneesta villapaidasta, josta oli jo askarreltu vauvan tossut.

Ensin ideaa piti vähän testailla, ja lapasia leikellä myös yhdestä vanhasta kaulaliinasta...

...mutta sitten korttimalli vakiintui. Kulmien punaiset sydämet sekä toivotusteksti syntyivät leimailemalla.

Tarkoituksena oli tänä jouluna tehdä vain muutama kortti, mutta sitten kun tehdas oli pystyssä, niin äkkiä niitä tuli samalta liukuhihnalta enemmänkin. 

Olisipa aikaa askarrella useamminkin!