Näkkäriä ja täytettyjä omenoita

Tänään Herkku & Koukku kokoontui joulukorttityöpajaan, jossa tosin tehtiin paljon muutakin kuin kortteja. Ja kuten kerhon kokoontumisissa on tapana, myös herkuteltiin.
Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja tein itse näkkileipää, kyllä kannatti!

Näkkileipä

2 hapankorppua
2,5 dl vettä
1,5 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä

Ensin liotetaan hapankorppuja vedessä n.20 min. Sitten sekoitetaan muut ainekset joukkoon niin että tulee käsistä irtoava taikinapallo. Tehdään pallosta pötkö ja leikataan noin 15 palaksi. Palat pyöritellään palloksi ja kaulitaan ruisjauhokeossa litteiksi.
Paistetaan 250-300 asteessa noin 5 minuuttia. Sitten käännetään leivät ja paistetaan toiset 5 min. Kannattaa vahtia, palaa helposti.

Jälkkäripuolella tänään oli tarjolla täytettyjä omenoita, ohje löytyi Glorian ruoka&viini -lehden mukana tulleesta reseptikirjasesta.


Täytetyt omenat
4 hapokasta omenaa (esim Granny Smith)
4 kuivattua viikunaa pieneksi pilkottuna
100g mantelimassaa
4 rkl kaurakermaa (tai 2 rkl kermaa ja 2 rkl calvadosta)

Omenoista poistetaan siemenkodat ja sekoitetaan muut ainekset keskenään ja sitten vaan täytetään. Kypsennetään 200-asteisessa uunissa 20-40 min, riippuu omenalajikkeesta. Nautitaan jäätelön kanssa!

Hop Hobboksiin

Handepande johdatti Hertan ja Raisun tänne tänään, ja voi kun se olikin mainio reissu.

Tänne viittaa tuossa tietysti kaupan verkkokauppaan, mutta ihka oikea putiikkikin on olemassa, Helsingissä Korkeavuorenkadulla. Siellä on paljon erilaisia kirjoja, joista luulisin monen neulojan, virkkaajan, tuunaajan, näpertelijän ja kokkaavan innostuvan. Plussaa ehdottomasti sohvanurkkauksesta, jossa voi selata kirjoja ja lehtiä ja juoda kupposen kahvia ja teetä. Oih!

Yksi kirja lähti mukaan (kuvaa tai lisätietoja kirjasta en näin lähellä joulua uskalla kuitenkaan julkaista) ja vino pino jäi odottamaan aikaa, kun olemme voittaneet lotossa, saaneet veronpalautukset jne. Siellä oli ihanaa!

Kyllä tässä nyt varmaan täytyy opetella neulomaan englanniksi, sillä niin monet kivat kirjat ovat englanninkielisiä.

Kävimme myös Kauppatorilla Riihivillan lankojen perässä, Nappitalossa nappien perässä ja Taito Shop Helskyssä heijastinnauhan perässä. Ainoastaan viimeisessä vedettiin vesiperä heijastintuotteiden osalta, mutta onneksi siellä oli kaikkea muuta kivaa ihmeteltävää.



Postauksen kuva liittyy ehkäpä suosi-tuimpaan puheen-aiheesemme viime aikoina - nimittäin lankojen eettisyyteen ja ekologisuuteen. Kuvassa on mohairvuohi.

Tässä olisi aihetta ihan omaksi postaukseksi, ja toivottavasti se vielä tässä blogissa nähdään. Sen voi sanoa jo nyt, että ei ole ihan helppoa harrastaa neulomista, jos haluaa ajatella sekä eläinten että ympäristön hyvinvointia.

Kuva täältä.

Tuunaajat Kalliossa

Täällä meillä Kalliossa on jo vaikka mitä kivaa, mutta uusimpana tulokkaana haluaisin esitellä uusiodesignkauppa Supermeitsin. En ole kauppaan sisälle asti vielä ehtinyt, mutta ikkunan takaa olen vähän kurkistellut. Koska Herkussa ja koukussakin on taitavia tuunaajia, niin ajattelin esitellä täällä myös mielenkiintoisen kädentaitajien putiikin.

Tässä varsin mielenkiintoinen valokuva kaupan ikkunasta (ikkunalasista heijastuvat nuo lumikinokset ja ohikulkijat). Mutta otoksesta selvinnee, että paljon kaikenlaista kiinnostavaa kaupasta löytynee.



Kauppa avattiin viime viikon perjantaina, ja se on auki viikon jokaisena päivänä. Kauppa sijaitsee osoitteessa Kolmas linja 12.

Hesarin jutussa (juttu ilmestyi 14.11.2008 lehdessä, mutta verkosta kyseistä juttua ei löydy) kerrottiin, että kaupassa myydään 15 suomalaisen tuunaajan tuotteita.

Valikoimassa on kodintekstiilejä, lastenvaatteita, koruja, lahjatavaraa ja sisustustuotteita. Aika hauskalta kuulostavat c- ja vhs-kasettien nauhoista tehdyt kukkarot, laukut ja sisustustyynyt.

Huomasin kaupan ikkunassa kyltin, jossa kehotettiin tuomaan kauppaan käytetyt hehkulamput, cd:t, c-kasetit, vinyylit, helmet, korut, lelut ja johdot. Supermeitsissä niistä tehdään jotain uutta.

Tästä liikepostauksesta huolimatta toivotan kaikille hyvää Älä osta mitään -päivää huomenna!

Hyvää pataa

Noniin, nyt on uutta valurautapataa testailtu! Tosin huomasin just että siitä on alkanut lähteä maalia kahvoista, en tie pitäiskö mennä palauttamaan. Onko muilla kokemuksia valurautapannujen maalipinnoista?

Nyt kuitenkin pari itämaista patareseptiä. Tästä ekasta ei ole kuvaa mutta tää oli helppo ja todella hyvää! Lihan voisi varmaan korvata soijasuikaleilla tai ihan esim perunalla. Ohje löytyi uudesta Yhteishyvästä ja meni muokattuna näin:

Intialainen lihapata

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
400g broilerin lihaa
1 rkl tuoretta inkivääriä
1 prk mangososetta (lastenruoka)
2 rkl mietoa currytahnaa
1 tl chilirouhetta
n. 3 dl vettä

Uuni 200 astetta. Pataan lihat ja sipulit ja loput ainesosat keskenään tahnaksi ja perään. Päälle vettä sen verran että ainekset melkein peittyy ja haudutetaan kannen alla tunti. Kaveriksi riisiä ja turkkilaista jugurttia. Aijai!!

Ja sitten tää toinen, simppeli hyvä arkiruoka (ohje RuokaPirkasta). Kuva tuossa ylhäällä kun en saanut sitä siirrettyä.

Kaali-kasviscurry

lohko (n300g) kaalia
4 perunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
1-2 rkl öljyä
1 rkl punaista currytahnaa
1 tlk kookosmaitoa
1 tlk tomaattimurskaa
ripaus suolaa ja pippuria
pinnalle persilijaa tai korianteria

Pilkotaan kaikki aika pieniksi paloiksi ja kuullotetaan öljyssä pari minuuttia. Sitten mukaan currytahna ja kuumennetaan vielä hetki sekoitellen. Joukkoon kookosmaito ja kypsennetään kannen alla 15-20 min kunnes perunat on kypsiä. Lisätään tomaattimurska ja keitetään vielä 5 min. Pinnalle reilulla kädellä yrttejä ja tarjolle naanleipien kanssa.

Neulottaisko italiaksi?

Handepande jo bloggasikin Ullasta, joka on aivan mainio verkkolehti neulomisen ystävälle. Ullasta on apua myös silloin, kun tarvitsee osata neulesanastoa englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi tai jopa italiaksi.

Ullan neulesanastot löydät täältä.

Mä oon nyt viime aikoina törmännyt englanninkielisiin ohjeisiin, mutta en oo niihin tarttunut, koska sanasto on tuntunut hankalalta. Mites muut - oletteko neuloneet muilla kielillä?

P.S. Olen käynyt tällä viikolla jo kaksi kertaa Menitassa, ja nyt on sentään vasta keskiviikko. Valmista ei ole vielä, mutta toivottavasti jossain vaiheessa. Tilitän sitten tänne.

Joululahja #1

Korkkaan joululahjojen esittelyn äidille tehdyllä Revontuli-huivilla. Lanka on virolaista liukuvärjättyä villaa Tallinnasta, ja sitä kului vajaa vyyhti, noin 170 grammaa. Pingotettuna huivin korkeus on noin 80 cm.

Tykkään huivista tosi paljon, värit on kovasti mieleen ja malli sopii väreihin. Välillä iski vähän taisteluväsymys, ja viimeiset 1/4 odotti valmistumistaan melkoisen pitkään, mutta sunnuntain lumimyräkkää ihaillessa se viimein saatiin kasaan. Aika nopeasti tuo isoilla puikoilla (5mm) tuli valmiiksi, ei ole ollenkaan niin suuritöinen kuin ehkä näyttää.

Joulutähtösiä

Mahtava lumimäärä on täälläkin, huomenna lupasin viedä J-miehen potkukelkalla töihin!
Olin ihan joulufiiliksissä eilen illalla joten pakkohan se oli joulunäpertelyt aloittaa. Tein tällaisia paperitähtiä vanhoista Tipi ja Sylvesteri -sarjiksista ja muista vanhoista lehdistä. Näitä meinaan tehdä paljon lisää ja tuutata joulukuusen oksat täyteen.

Selkäreppu

Lapinreissulta löytyi poikaystävän kotikodin aarreaitasta vihreä sadetakki, josta syntyi tämä vedenpitävä reppu, kunhan reiät ensin paikattiin puputarroilla. No, ompelin kyllä sadetakkikankaastakin lappupaikat sisäpuolelle, koska saattaapi olla, että tarrat eivät ole kovin pitkäikäisiä. Olkaimet ja muut tarvittavat osat purettiin vanhasta käyttämättömästä repusta, aarreaitan löytöjä sekin. Repun sulkeminen tapahtuu taittamalla repun suuta muutaman kerran ja sitten vain klipsuilla kiinni.

Käytiin heti testaamassa ääriolosuhteissa. Mahtavaa, että sataa lunta!

Uusi lankakauppa ja muuta lomalla opittua

Terveisiä Atlantin rannalta Kanariansaarilta! Viikko lämmössä ja valossa oli ihanaa vaihtelua syyspimeydelle, mutta takaisin tullessa oli kyllä kiva huomata, että täällä Helsingissähän on talvi. Kirpakka pikkupakkanen on nii-in paljon parempi kuin se ikuinen vesisade.

Kerrottakoon matkasta vielä, että kyseessä oli kahdeksan naisen ja yhden vauvan voimin tehty matka, josta oli päätetty 12 vuotta sitten. Kohteena oli Las Palmas, joka todella yllätti monipuolisuudellaan. Vai tuleeko teille mieleen Kanariansaarista tällaiset maisemat?



Las Palmasissa oli sekä rantaa että kaupunkielämää ja vuokra-autolla huristelimme saaren keskellä pieniä vuoristoteitä (kuva jostain matkan varrelta). Pohojanmaan lakeuksiin tottuneille tuollaiset hurjat mäet ja mutkat pistivät pään pyörälle, ja autossa useampikin voi hieman huonosti. Mutta plussan puolelle jäätiin ehdottomasti - niin upeita olivat maisemat.

Puuhastelijat löysivät tietenkin paikallisen tavaratalon lankaosastolle, joka oli yllättävänkin kattava. Langat olivat kuitenkin pääasiassa akryyliä, joten mukaan ei tarttunut yhtään kerää (ei sillä että akryylissä vikaa olisi, itse en vain täysakryylistä pidä). Väriskaala oli huomattavasti Suomen perusvalikoimaa kattavampi, mutta sehän on tiedetty jo aiemminkin.

Ja jotain uutta kertoivat myös rinkkaan pakatut naistenlehdet:

Lentokoneessa saa käyttää puikkoja, kunhan ne on tehty puusta tai bambusta (tämä kannattaa silti ehkä vielä tarkistaa, sillä kommentti paljon neulovan ja matkustavan brittinaisen suusta, joten meillä saattaa olla eri rajoituksia). Joka tapauksessa hienoa, jos puikot saisi mukaan koneeseen!

Helsinkiin on avattu uusi erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava kauppa, nimittäin Lankamaailma Nordia. Se sijaitsee kauppakeskus Ogelissa Oulunkylässä, ja mainostaa olevansa Pohjoismaiden suurin käsityölankojen ja - tarvikkeiden erikoisliike.

Milloin lähdetään tuonne retkelle?

Ekolankoja

Vink vink: Uusimmassa Ullassa on esitelty ekolankoja - aihettahan muistaakseni sivuttiin taannoisen Tallinnan-matkan neulomissessioissa. Myös kestokäyttöiset tiskirätit menenevät... mennevät... tulevat siis menemään testaukseen. Kivoja artikkeleita! Tsekkaa myös neuleohjeet, tietysti.

Uusi vihreä ystävä

Mä olen jo pidemmän aikaa haaveillut uunipuuroista ja haudutettavista padoista. Vain pata puuttui.cMutta ei enää, saanko esitellä uuden ystäväni, vihreän valurautapadan! Jamie Oliver näytti tyytyväiseltä pakkauksessa nostellessaan ruokaa tästä padasta ja niin näytin minäkin kun korkkasin padan riisipuurolla. Luvassa siis patareseptejä täältä suunnasta!

Aamiaisklubi

Koska Bellyn Aamiaisklubi on vaan joka toinen lauantai, täytyy aina välillä leikkiä kotona omaa klubia. Tänään paistoin aamiaiseksi pikkulättyjä, surautin marjapirtelöt, keittelin soijamaitolatet ja lisäksi kaivoin kaapista myslit ja leivät. DJ ei jaksanut vaihdella levyjä ihan samaan tahtiin kuin oikealla klubilla, mutta Iron & Winen viimeisin levy The Shepherd's Dog viihdytti loistavasti. Hyvää viikonloppua!

Iltateekakku

Jotain kivaa kaipailin iltateen kaveriksi. Ei liian makeaa, mutta kuitenkin vähän. Niinkuin teeleivän vastine, mutta kakku. Hmm. Reseptisuoni ei oikein sykkinyt, mutta löytyihän se vastaus taas intternetistä: nami-namissa oltiin tehty erinomaisesti tarkoitukseen sopiva luumukakku. Nam.

Raaka-ainevarastot pakottivat soveltamaan ohjetta aika rankalla kädellä, ja lisäilin myös mausteita. En ole siis varma, onko tämä samanlaista kuin alkuperäinen, mutta silti olin kyllä positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Enpä olisi uskonut, että rasvattomasta ja aika sokerittomastakin ohjeesta saa näin herkkua.

Sanonpa vielä tähän väliin, että pahoittelut (kännykkä)kuvan laadusta - tipautin kamerani tänään järveen, ja se sanoo vaan sur rur ja ini ini, eikä halua ottaa kuvia. Nyyh... onneksi on kakkua.

Hedelmäkakku iltateelle

2 kananmunaa
4 rkl (ruoko- tai fariini)sokeria
100 g tuorejuustoa (käytin 2% Violaa)
1 dl jogurttia
noin 2 dl maitoa
4 dl spelttijauhoa
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
2 kourallista kuivattuja aprikooseja (/luumuja) pilkottuna
1 banaani pilkottuna

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vatkaa käsin kananmuna ja sokeri yhteen. Lisää jogurtti ja tuorejuusto. Yhdistä kuivat aineet eri kulhossa ja lisää nesteseokseen. Vatkaa sekaisin ja lisää maitoa hiljalleen sen verran, että seoksesta muodostuu paksu kakkutaikina. Lisää banaani- ja aprikoosipilkkeet. Kaada taikina jauhotettuun kakku- tai piirakkavuokaan ja paista 20-25 minuuttia.

Tein siis kakun aprikooseista, mutta luulenpa, että luumut sopisivat kyllä jopa paremminkin. Myös tuorejuusto/jogurtti -osion voi varmasti korvata saatavilla olevilla happamilla maitotuotteilla.

Soppaa

Täytyy nyt blogata tämmösestä terveellisestä kunnon ruoasta ettei tuu se käsitys, että täällä vallan elellään pelekällä kaakulla ja suklaalla. Kurpitsamoskaa-blogissa oli tehty kylmäsavutofukeittoa, jonka luvattiin maistuvan mummon makkarakeitolta. Omat mielikuvat makkarakeitosta on aika hatarat, mutta toinen maistelija vakuutti että yhtäläisyyksiä löytyy! Ihan hyvää zoppaa kaikin puolin.

Kaakelit ovat keskuudessamme

Jippii, katsokaa mitkä ovat viimeinkin saapuneet! Meidän kylppärin kaakelit mallia Kampin rappukäytävä! Vähän sählättiin värien kanssa, mutta nyt ollaan tyytyväisiä. Eli lattiasta tulee ruudullinen, reunuskaakelit ovat harmaat ja seiniin tulee valkoiset laatat. Nyt kun pystyisi vielä päättämään, minkä väriset saumat laitetaan.. aaarghh, liikaa päätöksiä.

Jihuu!

Elämäni ensimmäiset lapaset ovat valmiit! Uuwii! Tai siis päättelyä vaille valmiit. Kävi niin että menin ostamaan päättelyä varten parsinneulaa ja ostinkin (sekä lankaa uusia varten) mutta kotiin päästyäni huomasin että neula oli hävinnyt matkalla. buu.

Mutta mukavaa että ihan kotinurkilla on kiva lankakauppa, Menita tuossa Korkeavuorenkadulla, suosittelen visiittiä jos ei ole vielä tuttu paikka.

Mannapuuron Bubert-serkku ja muita naapurimaan herkkuja

Tiesittekö, että Mannapuurolla on rikas Baltian-serkku Bubert, jonka elämä on yhtä kuplivaa luksusta? En tiennyt minäkään, mutta nami-nami esitteli meidät ja kehui hyväksi tyypiksi. Olikin.



Virosta tulee muutakin kivaa tähän postaukseen kuin bubbe - vuorossa Tallinnan-matkan saalisesittely. Taisin olla se lankahamsteri.

Liukuvärjättyä villaa tuli peräti kolmessa värissä.









Niinkuin näette, puikoillekin sitä on jo saatu, mutta vaiheessa ovat vielä, mokomat. Ruskea-oranssista on tulossa joululahjahuivi ja sinisävyisestä polvisukat itselle. Polvisukkia varten lanka on jaettu neljään erisävyiseen kerään - liukuvärjäyksessä väri vaihtuu niin hitaasti, että sukista tulisi kovin eriväriset, jos luottaisi liu'un värimaailmaan. Mutta kivaa lankaa on, tykkään tehdä. Nämä oli siis Sadamarketin toisen kerroksen lankakaupasta.

Sitten jostain muusta lankakaupasta tuli vielä keltaista alpakkaa ja sinistä sekoitelankaa.Niillekin on suunnitelmat valmiina, ja sininen lanka onkin ollut jo lapaspuikoilla viimeisen viikon ajan - olen purkanut koko homman aika monta kertaa, kun malli ei muokkaudu mieleiseksi. Josko ne saisi valmiiksi ennen luvattuja pakkaskelejä, niin olisi suutarin lapsella lapaset.

Aika paljon on kaikkea puikoilla, huomasin juuri. Miksi kärsivällisyys ei riitä tekemään yhtä työtä valmiiksi kerralla?

Ihmeellinen Hulk

Tämä kaakku ei mitenkään liity ylioppilaslakkiin, vaikka tiettyjä yhtäläisyyksiä löytyykin. Sen sijaan sillä juhlistettiin 30 vuotta täyttäneen nuoren miehen syntymäpäivää. Ovelien etukäteistiedustelujen mukaan sankarin oma supersankari on Hulk, joten kaakun teema oli sillä selvä. Kakun tekijälle aihe oli kuitenkin sikäli haastava, että mitään käsitystä ei ollut siitä, minkälainen mörkö tahi sukkahousumies kyseinen Hulk on. Onneksi lisätietoa aiheesta löytyi internetistä, ja samalla myös toteuttamiskelpoinen kuva. Kakku on päällystetty kokonaisuudessaan marsipaanilla, ja värjätystä marsipaanista askarreltiin myös teksti ja itse Hulk. Pikkukirjainten näperryksestä kiitos kuuluu erityisen hienoja marsipaaninkäsittelytaitoja osoittaneelle poikaystävälle!

Hulk-kaakku (vegaaninen)

Kakkupohja

Tein pohjan tällä ohjeella. Omenasoseen sijaan laitoin taikinaan 1 dl vaniljasoijajukurttia. Mikäli kakusta tahtoo korkeamman, kannattaa ohje kaksinkertaistaa.

Kun kakkupohja on jäähtynyt, leikkaa se kolmeen osaan ja levitä täytettä kahteen väliin. Kakkukerroksista tulee aika ohuita ja täytteestä kosteaa, joten muu kostuttaminen ei ole välttämättä tarpeen.

Vadelmatäyte

1 prk (500 g) maustamatonta soijajukurttia

1 prk kauravaniljakastiketta

1 prk kauravispiä

1 prk vadelmamarmeladia

tomusokeria

vadelmia

Valuta soijajukurttia suodatinpussin läpi muutama tunti tai yön yli. Vaahdota vaniljakastike ja vispi (minulla molemmat olivat Go Greeniä), sekoita joukkoon jukurtti, marmeladi ja tomusokeria maun mukaan. Sekoita lopuksi joukkoon (sulatetut ja valutetut tai tuoreet) vadelmat. Jos aikaa on, anna täytteen vetäytyä jääkaapissa joitakin tunteja.

Päälle

1 purkki kauravispiä

1,5-2 pötköä vaaleaa marsipaania

vähän vihreää marsipaania

mustaa karkkiväriä

Päällystä kakku kauravispillä. Värjää pieni osa vaaleasta marsipaanista mustaksi. Kauli musta ja vihreä marsipaani, ja leikkaa niistä tarvittavat kuvat ja kirjaimet. Kauli vaalea marsipaani pyöryläksi ja aseta kakun päälle ja reunoille. Sommittele muut kuvat vaalean marsipaanin päälle. Voit kostuttaa niitä varovasti hieman, jotta ne pysyvät kakun päällä.

Sitä mitä tahtoo

Edeltävän postauksen lukeneet saattoivat rivien välistä ymmärtää, että tunnen tarvetta kutoa myös jotain muuta kuin pelkkiä lapasia. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä siihen vaikuttavat muiden hienot tekeleet (kateushan on aina hyvä motivaatio) tai sitten lähipiirin vihjailut lapasläjien kasvusta...

Tänään aamulla sattui kuitenkin silmään MTV3:n keskustelu, jossa puhuttiin käsitöiden trendeistä ja yhteisöllisyydestä. Toinen vieraista oli nuori poika, joka tehtaili virkkaamalla pipoja. Hän kertoi tehneensä niitä tuhansia.

Ja sehän pisti miettimään. Jos lapaset on mun juttu, niin ehkä se vaan on. Toki sitä vois myös opetella neulomaan muita juttuja, mutta pakko ei oo - jos ei huvita. Eli siis, varautukaa: jatkossakin minulta saadusta lahjapaketista kuoriutuu todennäköisesti lapaspari!

Olkoon tämä postaus omistettu lapasille. Tässä pari linkkiä, joiden takaa löytyy aika hienoja lapasia ainakin näin marraskuun ajan. Inspiroitukaa!

Käsityöjuttuja on muuten ihan joka paikassa nyt. Tää on tosi hot tää meidän harrastus!

Käsityökoulu

Laskin tässä neuloneeni epäsäännöllisen säännöllisesti ainakin 15 vuotta. Ala-asteen jälkeen innostuin oma-aloitteisesti lapasten neulomisesta muistaakseni 7. ja 8. luokan välillä, kesällä. Kylässä ollut tätini piti minua hulluna, kun heinäkuun helteillä istuin sisällä neulomassa.

Ennen lapastehtaan (juuu-u, niitä on tullut tehtyä muutamia) käynnistymistä neuloin hoitohevosilleni pinteleitä eli sellaista pitkää kaulahuivimaista pötköä, joka sitten käärittiin hevosen jalkoja lämmittämään. Äitini puolestaan taivasteli tämän harrastuksen järkevyyttä.

Mutta neulomisen tiellä ollaan edelleen, ja yhä neulon ehdottomasti eniten juuri lapasia. Uusia ohjeita on kyllä haettu lehdistä ja netistä, ja ehkä tämä bloggaajan uudenvuodenlupaus liittyy jotenkin uusien neulemallien kokeiluun... saa nähdä.

Sen sijaan että itse pidän neulomisesta, en osaa oikein opettaa toisia. Olen huono selittämään asioita ja toisaalta omat "neulomissääntöni" (kuten se peukalon teko toisen kolmas ja kolmannen toinen -tavalla) ovat sen verran kummallisia, ettei niitä ehkä muille kannata yrittääkään selittää.

Eikä mun onneksi tarvitsekaan, kun netissä on näin hyvä paikka, nimittäin Käspaikka! Eksyin sivulle vahingossa tänään, ja sieltähän löytyy vaikka mitä. Neuleoppia aloittelijalle, mutta vinkkejä myös jo pitempään neuloneille.

Näissä havainnekuvissa opastetaan sukan tekoon.

Ensin luodaan silmukat ja sitten suljetaan neule.


Tässä tehdään kantapäätä.


Eikä siellä ainoastaan neulojille ole ohjeita, vaan kaikille muillekin käsitöistä kiinnostuneille. Käykääpä katsomassa!

Kuva: Käspaikka

Ei niin hyvää

Tänään testauksessa oli Kodin Kuvalehden uusimmassa numerossa ollut punajuuripastan resepti. Ja täytyy sanoa että ei ollut oikein hyvää. Maku oli oikeastaan aika karvas, ei ihanan samettinen jota olin ajatellut. Höh.

Mutta onneksi tähän viikkoon mahtuu yksi hyväkin uusi reseptilöytö, kiitokset vaan Kurpitsamoska -blogin suosittelusta, mainioita reseptejä! Sieltä testasin soijarouhe-rosmariinipaistosta, josta nyt ei valitettavasti ole kuvaa mutta se oli todella simppeli ja maistuva!! Suosittelen syysiltoihin, hyvät tuoksut leviää pitkin kämppää.

Paras askartelukauppa?

Arvoisat askartelijat,

Nyt kysyn neuvojanne Helsingin parhaasta tai monipuolisimmasta askartelukaupasta. Mistä kannattaisi lähteä etsimään a) inspiraatiota b) rintaneulan tai pinssin kiinnitysmekanismeja ja c) korvakorujen taustoja?

Sukkapuikkokapina-blogissa olen nähnyt kivoja nappikorviksia, joiden tekemistä voisin kokeilla itsekin joskus.

Minne siis itse mieluiten suuntaatte askarteluostoksille?

Tyyneys ja tasapaino

Viikonlopun jälkeen tuntuu siltä, että kaikkein lähimmäksi puuhastelijan zeniä olen päässyt 500 kilometrin päässä Helsingistä. Matkasin siis viikonlopuksi kotikonnuille, ja kyllä siellä vaan näprääjänkin kelpasi rentoutua.

Tyyneyden tilaa tavoitellessa lämmitettiin sekä puutalo että rantasauna (jotain oikean tekemisen tuntua siinä on, kun hakee roppakaupalla puita liiteristä ja saa tulen lopulta syttymään, minkä jälkeen jää tuijottamaan tulta hypnoottisena, käytiin paikallisessa uimahallissa (oma rata koko ajan, jes!) ja nukuttiin hyvin ja pitkään. Myös kynttilää poltettiin ja pidettiin villasukkia jalassa lähes koko ajan.

Lisäksi myös kudottiin ja juotiin paljon kahvia. Ostin tuon jo kauan ihailemani Viritetty-kirjan, kun sen paikallisesta kaupasta sai paljon halvemmalla kuin täällä Helsingissä olen nähnyt.



Tähän kuvaan on ikuistettu pikkusiskon kudelma. Yksiväristen lapasten tikkuaminen taitaa kulkea suvussa... Toisaalta löysin kyllä taas äitiliinin tekemiä luomuksia - hän on hieman taitavampi erilaisten neulomistekniikoiden kanssa kuin minä.



Ja tässä todistusaineistoa siitä, että luntakin oli. Ei paljon, mutta oli kuitenkin.



Viikonloppuna ehdin myös tehdä parin joululahjaprototyyppiä, mutta katson parhaaksi olla esittelemättä niitä täällä blogissa vielä. Jahka lahja onnistuu ja joulu on ohi, niin sitten kyllä postaan sen tännekin.

Loppuun kysymys: missä vaiheessa uskallan lopettaa sen kaulurin neulomisen? Kun haluan siitä sellaisen, et se menee kerran kiepautettuna kaulan ympäri. Eli kudonko heti kunnolla tarpeeksi pitkäksi (lue löysäksi) vai luotanko siihen, et käytössä löystyy? Puristava kauluri ei kuulosta kivalta, mutta ei liian löpsöttäväkään. Vaikeaa!

Joko on joulu

Dissaan heti alkuun omaa postaustani - ei mulla juuri mitään asiaa ole. Hertta kun vaan kaipaili jouluasioita, ja piti tulla avautumaan, että ihan HIR-VEE joulumieli on ollut koko päivän. Kuinka voi olla, jouluunhan on vielä sata vuotta. No, ikkunan joulutähti piti kuitenkin kaivaa esiin, ja tehdä luumujälkkäriä, ja askarrella joulukortin prototyyppejä. Josko näillä pari päivää pääsisi eteenpäin.

Jotta saataisiin edes jotain asiasisältöä, täytyy varmaan kertoa joko niistä joulukorteista tai luumujälkkäristä. Ja koska joulukorteista tuli kamalia, ettekä tule näkemään niitä ikinä, täytyy siis kertoa luumujälkkäristä.

Ylihelppo luumuherkku (2-4 hlölle riippuen ahneusasteesta)

1 pussi kuivattuja luumuja
vettä
1 prk rahkaa
1.5 dl maitoa
0.5 dl vaniljakreemijauhetta

Liota luumuja vedessä, kunnes ne ovat pehmenneet. Surauta sauvasekoittimella luumut ja pieni luraus liotusvettä tahnaksi.

Vatkaa maito ja vaniljakreemijauhe (purkin ohjeen mukaan) ja lisää rahka. (Jos et omista vaniljajauhetta, korvaa maito+jauhe vapaavalintaisella vaniljatuotteella.) Itse jätin makeutuksen tälle asteelle, mutta lisää sokeria tarvittaessa.

Sekoita luumutahna rahkaan, tai annostele nätistä kerroksittain (ja jos olet niin onnekas, että kaapistasi löytyy pipareita, murenna niitä vielä kerrosten väliin, ou jea!) Syö kiltisti koko annos, koska tontut tarkkailee.

Omituinen rääpäle

Sain työkaverilta lainaan varsin ihastuttavan kirjan nimeltä Amigurumi . Sana on japanian kieltä ja tarkoittaa neulottua tai virkattua pehmoeläintä. Kirjan kuvat ovat toinen toistaan söpömpiä ja innostivat tarttumaan virkkuukoukkuun. Ohjetta en tietenkään jaksanut lukea, joten summittaisella näppituntumalla edettiin. Se näkyy myös lopputuloksessa, nallesta kun tuli aikamoinen rumilus. Pää on liian pieni, napit silminä eivät oikein toimi ja raajat ovat vinksallaan. No mutta, seuraavasta tuloo sitten varmasti jo ihan tosihuippuihana...

Oodi Elnalle

Tänne blogiin on muutamaan kertaan päädytty hakusanalla Elna (tosin myös herkku ja neuleohje ja mekko ohje ovat olleet käytössä).

Ihan sen takia ajattelin kirjoittaa postauksen Elnasta - omasta prinsessastani - sillä tuolla jossain bittiavaruuden laitamilla on selkeästi ihmisiä, jotka Elnasta tietoa kaipaavat, ja kuka tietää: ehkä jopa sellaisen hankkimista suunnittelevat! Tämä on teille, arvoisat googlettajat!

Minun Elna on mallia 5100 ja hankin sen Stockmannin Hulluilta Päiviltä hintaan 449 euroa. Halvemmallakin olisi saattanut saada, mutta näin nyt päätin toimia. Ja itse asiassa lauantaiaamuna seitsemän aikaan herääminen ompelukoneen tähden oli jotenkin... no mielenkiintoista. Suurta ruuhkaa Stockmannin ompeluskoneosastolla ei ollut, vaan kaikki rynnivät lentolippuja ostamaan. Siteeraan tässä kaveriani, joka toisaalla sanoi: "Kumma kun ihmiset haikailevat joidenkin New Yorkin matkojen perään kun samalla rahalla voi aloittaa ompeluharrastuksen." No sanopa muuta!

Mutta back to Elna. Kone on hyvä, sen tietää jo Suuri Käsityö -lehden testikin. Minä aika aloittelevaisena ompelijana en ehkä tarvitsisi ihan niitä kaikkia 30 ommelta, mutta toisaalta eipä niistä haittaakaan ole.



Tähän mennessä Elnalla on ommeltu verhot ja pehmoleluja. Ei siis kovin paljon vielä, mutta alkutuntuma on hyvä. Myös talouden miesväki on tykästynyt Elnaan.

(Jotkut hieman epäilivät Elnan digitaalista näyttöä ja automatisoituja toimintoja, ja väittivät että tuollaisiin koneisiin tulee helpommin oikosulku. Minä kuitenkin uskon, ettei digitaalisuus Elnaa pahenna.)

Suosittelen siis kyseistä ompelukonetta lämpimästi, osta pois!

Ai niin, täytyy vielä lisätä, että kuten prinsessat yleensäkin, myös Elna kaipaa välillä hieman erikoiskohtelua. Muista siis puhutella armastasi kauniisti ja silittää välillä kyljestä. Silloin Elna kehrää.

Vaniljainen marjapiirakka

Tänään työkaverit saivat näin halutessaan itsensä ähkyyn marjapiirakalla - sitä yritettiin ahtaa käytävälliseen keskivertokuluttajia pellillisen verran.


Ohje on peräisin Marien blogista. Alkuperäiseen ohjeeseen sen verran modifikaatioita, että vähensin hiukkariikkisen rasvan määrää sekä lisäsin pohjaan kananmunan, kun epäilin sen koossapysymistä, ja käytin omenan sijasta viimevuotisesta marjasadosta keitettyä sekametelihilloa sekä puolukoita. Näinpä siis saimme omenapiirakasta puolukkapiirakan:

Pohja:
250g margariinia
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
4 dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte1:
3 dl marjahilloa
2 rkl perunajauhoa

Täyte2:
4 dl vaniljakreemijauhetta
10 dl maitoa

Täyte 3:
n. 3 dl puolukoita

Täyte 4:
50 g margariinia
2 dl mantelilastuja
4 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

1) Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2) Lämmitä rasva huoneenlämpöiseksi. Yhdistä pohjan ainekset kulhoon ja sekoita/nypi murutaikinaksi. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja taputtele taikina pellille, tee parin sentin reunukset. Esipaista noin 10 minuuttia.
3) Tee vaniljakreemi sekoittamalla jauhe nesteeseen. Anna seistä taikinan esipaiston ajan.
4) Yhdistä paiston aikana myös täytteen 4 ainekset (sulata rasva, jos se tuntuu liian jäykältä).
5) Lisää perunajauho marjahilloon. Kun pohja on esipaistettu, ota pelti uunista ja levitä varovasti marjahillo pohjan päälle.
6) Plöräyttele tämän jälkeen ruokalusikalla tasaisesti vaniljakreemiklönttejä hillon päälle ja tasoita varovasti niin, että hillo ja kreemi sekoittuvat mahdollisimman vähän (tai saavat ne tietysti sekoittuakin, jos se tuntuu kivemmalta).
7) Ripottele puolukat kreemin päälle, ja manteliseos puolestaan marjojen päälle.
8) Laske hiukan uunin lämpötilaa (185 asteeseen) ja paista keskitasolla noin 40-45 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Vaniljakreemijauhetta saa muuten ainakin Tarjoustalosta (Kaisaniemestä ostin itse), merkki on Sallinen. Kinuskikissan blogissa lisää kreemiasiaa. Alkuperäisessä ohjeessa myös kerrotaan, kuinka ahkerimmat voivat itse askarrella kreemiä.

Piirakassa on aika monta vaihetta, mutta ei onneksi mitään monimutkaista. Maku on ehdottomasti parempi seuraavana päivänä kuin uunituoreena, kun maut ovat ehtineet tasaantua ja kreemikerros kunnolla jähmettyä.

Ja kyllä se maku sitten olikin hyvä. Työkaveritkin santsasivat.

Joulu tulee ja tuo blogitoiveen

Osallistuin tänään tilaisuuteen, jossa muistutettiin että kappas vaan, joulu tulee tänäkin vuonna! Eikun oikeasti siellä puhuttiin joulukaupasta ja -tuotteista ja syötiin ohra-riisipuuroa ja juotiin glögiä ja suklaatiakin vähän maistettiin.

Ja ihan oikeastihan mä olen sitä mieltä, että kyllä joulusta kannattaa jo marraskuussa puhua, ja joulua edeltävät viikot (onko niitä nyt kahdeksan?) menevät todella nopeasti. Eli nyt jo kannattaa ryhtyä joulupuuhiin.

Kerhossa olemmekin virittäneet ajatusta joulukorttipajasta, mutta joulun soisi näkyvän täällä blogissa muutenkin. Miltä kuulostaisi ajatus, jos kerättäisiin tänne sellaisia hyviä jouluideoita ja -vinkkejä, joita vastaan tulee?

Esimerkiksi mä kaipaan kortti-ideoiden lisäksi myös paketointi-ideoita ja resepti- ja lahjavinkkejä kans. Kotikokkien jouluruokakokeiluista lukisin mielelläni, ja testaisin sitten ehkä itsekin.

Muistan ainakin viime vuonna lukeneeni Hesarista jutun, jossa annettiin vinkkejä persoonallisten pakettien tekoon. Mutta nyt mä olen tietenkin unohtanut siitä kaiken muun paitsi sen aiheen!

Tästä tulis kauluri

Kauluri-innostusta tuntuu olevan liikkeellä kerhossamme. Paun lisäksi kauluria on nähty nykertämässä ainakin Handepande ja Raisu, ja minäkin olen liittynyt samaan remmiin.

Taannoisella Tallinnan-matkallamme lanka loppui kesken, mutta maihin päästyämme yritin oitis seuraavana päivänä ostaa uuden kerän Novitan 7 veljestä tummanharmaan sävyisenä. Kahden kaupan lankavarastot läpikäytyäni meinasi otsalle kohota jo kylmä hiki - eikö sitä sävyä saa enää mistään? (Niinkin voi nimittäin käydä, sen tietää ainakin Jytis!)

Onneksi kolmas kerta toden sanoi, ja löysin oikean sävyisen lankakerän kaupan hyllyltä minua odottamasta. Ostin kaveriksi myös kaksi muuta kerää (ja kuka se hetki sitten valitti, että lankoja on liikaa..?), ja mielessä kävi, et nää sävythän vois löytyä ihan mistä tahansa muotiblogistakin näinä päivinä, eikö?



Ja tällainen siitä kaulurista on sitten tulossa. Katsotaan, kuinka kauan kestää ja päädynkö vielä purkamaan koko hökötyksen.



P.S. Huomasittehan innokkaan kuvausapulaisen, joka toisessa kuvassa on muuttunut ehkä kummituskissaksi!

Paahdettu porkkanakeitto

Hehee mä en ole siis ainoa joka on tänään ollut porkkanoiden kimpussa! Ja nyt tuli muuten paras porkkanakeitto mitä olen ikinä syönyt, paahtaminen niin kannatti! Resepti on alunperin Yhteishyvästä, vähän muokkasin ja näin se meni:

Paahdettu porkkanakeitto
750g porkkanoita
3 sipulia
1,5 rkl oliiviöljyä
0,5 tl mustapippuria
1,5 tl garam masala mausteseosta
2 kasvisliemikuutiota
9 dl vettä
1,5 dl kevytkermaa

Uuni lämpenemään 200 astetta. Porkkanat ja sipulit lohkotaan ja laitetaan pellille, päälle öljy-mausteseos. Sitten niitä paahdetaan uunissa noin puoli tuntia, mulla mustuikin osa reunoista. Vesi kiehautetaan ja liemikuutiot mukaan, lisätään paahdetut kasvikset ja soseutetaan. Lopuksi vielä kerma ja kiehautetaan kerran. Ja oli kyllä todella hyvää, paahtaminen oikeasti maistui. Tätähän voisi testata myös muilla kasviksilla!

Porkkanaa ja kookosta

Marraskuun pimeydessä porkkana tuo pirteyttä ja valoa - näin haluan ainakin uskoa. Siksi (luomu)porkkanaa löytyykin jokaisesrta ruuasta, jota Hertan keittiössä tänään laitettiin.

Pääruokana oli mukaelma Intialaisesta kukkakaalikeitosta, jonka ohje löytyy maanmainiosta Tuija Ruuskan Kasviskeittiö-kirjasta. Sitä kirjaa on muuten taas myynnissä, siitä on otettu uusi painos. Hyvä juttu, sillä kirjassa on oikeasti tosi hyviä kasvisreseptejä.

Tässä keiton ohje kirjasta - me muuteltiin ohjetta vähän, mm. lisäämällä sitä porkkanaa ja soijapaloja.

Intialainen kookoskeitto

1 sipuli
4 perunaa
1 pieni kukkakaali
2-3 rkl öljyä
½ tuoretta chilinpalkoa pilkottuna
1 tl kurkumaa
2 rkl raastettua inkivääriä
2 tl kokonaista juustokuminaa (tai jauhettua)
1 rkl jauhettua korianteria
1 l vettä
3 dl kookosmaitoa
(2 dl keitettyjä kikherneitä)
3 rkl sitruunamehua
ripaus mustapippuria
1-2 tl suolaa
½ dl tuoretta korianteria pilkottuna

Pilko sipuli, perunat ja irrota kukkakaalin kukinnot. Hauduta sipulia, inkivääriä ja chiliä pari minuuttia öljyssä. Lisää kurkuma, juustokumina ja korianteri. Hauduta muutama minuutti ja lisää perunat (ja kikherneet) ja vesi. Keitä hiljaisella tulella, kunnes perunat ovat pehmeitä. Lisää kookosmaito ja kukkakaali. Keitä vielä 5 minuuttia. Lisää sitruunamehu, suola, pippuri ja tuore korianteri.

Keiton kyytipojaksi tein sämpylöitä. Perussämpyläohjetta en viitsi tänne kirjoittaa, kun sen kaikki osaavat tehdä. Porkkanaa lisään taikinaan aina, se tekee sämpylöistä jotenkin mehukkaampia. Käytin kaikkia jauhoja mitä kaapista löytyi.

Ja sämpylän päälle teimme (asuintoveri on meillä se pääkokki, myönnettäköön) vielä porkkana-mantelilevitteen, jonka löysin Kurpitsamoska-blogista. Siihen blogiin resepti oli päätynyt Tofu for two -blogista. Hyvää tuli!



Porkkana-mantelilevite

100 g kuorittuja manteleita
1 iso porkkana
1 valkosipulinkynsi
3-4 rkl maustamatonta (soija)jogurttia
1 salvianlehti
½ tl suolaa

Paahda manteleita, kunnes ne saavat vähän väriä. Paloittele porkkana ja valkosipuli. Keitä pienessä kattilassa, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Vettä tarvitsee olla vain sen verranm, että porkkanat juuri peittyvät. Kun porkkanat ovat pehmeitä, valuta vesi pois. Sekoita kaikki aineet tehosekoittimella.

Ja nyt äkkiä neule käteen ja television ääreen. Muodin huipulle on jo menossa!

Astiapyyhe ja pannulappu

Ompelin vohvelikankaasta tupaantulijaislahksi astiapyyhkeen ja tein sille kaveriksi pannulapun. Pannulapun sisällä on kaksi kerrosta kovikehuopaa, joka on oikein mainiota tähän tarkoitukseen. Minulla on näyttää olevan useampiakin hyviä ystäviä, jotka kannustavat näissä näpertely- ja ompelupuuhissa, sillä pyyhkeen reunaan ompelemani pitsi on peräisin Ekiltä. Sitä on vielä sen verran jäljellä, että saan tehtyä muutaman pyyhkeen lisää. Tarkoitus oli vielä hieman kirjailla tuotosta, mutta huomasin etten omistakaan kanavaneulaa. Eli sellainen ostoslistalle oitis.

Herkku ja koukku Tallinnassa

Pyhäinpäivän aamuna Herkku ja koukku -talouksissa kello soi aamulla luvattoman aikaisin, sillä lähdimme aamun ensimmäisellä laivalla Tallinnaan askartelumatkalle. Tiukkaa teki ja koville otti herääminen (ainakin allekirjoittaneella), mutta kylläpä se sitten kannattikin.

Kahdeksassa tunnissa ehdittiin tehdä vaikka mitä - muun muassa täsmäiskuja kangas-, käsityö- ja lankakauppoihin sekä käydä syömässä African Kitchen -ravintolassa. Ruoka oli hyvää, suosittelen lämpimästi.



Täydentyneet kangas-, lanka- ja askarteluvarastot kutsuvat puuhastelemaan, ja tuotoksia nähdään varmasti täällä pikapuoliin. Ja jokainen matkalainen saa luonnollisesti esitellä omia hankintojaan täällä. Ja sen huomasi kyllä, että hinnat ovat melkoisen paljon huokeampia kuin täällä Suomessa ja lankavalikoima paaaaljon laajempi. Turhaan ei siis tuonne lähdetty, ei.

Blogilistalle lisäämisen jälkeen tänne saattaa eksyä(ja toivottavasti niin käykin!) myös uusia lukijoita. Heille kerrottakoon, että ompeluseuramme Herkku ja koukku on seitsemän puuhastelusta pitävän tyttären kerho. Kokoonnumme yleensä kerran kuussa vuorotellen jokaisen luona, askartelemme kukin omiamme ja herkuttelemme. On muuten mainio tapa nähdä ystäviä, vaihtaa kuulumisia ja tietenkin tehdä niitä käsitöitä.