Jogurtti-marmelaadikakku

Manguin itselleni luvan leipoa kaverin synttäreille kakkua. Koska sankari ei ole oikein kermakakkujen ystävä, liikkeelle lähdettiin mainion Pioneerwomanin jogurtti-marmelaadidaadikakulla. Ja oi joi, ratkaisu osoittautui niiiiin oikeaksi. Kakkujen kauneuskilpailussa tulisi tosin rökäletappio, mutta makukilpailussa kaikuisi kyllä kansallishymnit ja fanfaarit tähän suuntaan. Aion tehdä tätä aina.

Sen verran viirailin tuota ohjetta omaan suuntaan, että käytin ranskankermaa korvaamaan osaa jogurtista, kun tuo PW:n jogurtti näytti niin tanakalta kotimaiseen perusjuggeeen verrattuna. Myöskin lemon curdit vedin ässänä hihasta, ja marmelaadia laimensin vain hippariikkisen vedellä, koska hain logistisista syistä vähemmän juoksevaa kuorrutekoostumusta. Veikkaanpa tosin, että mikään näistä ei ollut ratkaiseva maun kannalta. Eli niin tai näin, kannattaa testata.

Jogurtti-marmelaadikakku
4 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
0.5 tl suolaa
1 prk (150g) ranskankermaa
1 dl maustamatonta jogurttia
2.5 dl (täysruoko)sokeria
3 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori
1.25 dl öljyä (käytin oliiviöljyä)
noin 1 dl lemon curd-tahnaa
150 g appelsiinimarmeladia
1 rkl vettä

Siivilöi kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Yhdistä toisessa kulhossa ranskankerma, jogurtti, sokeri, kananmuna, sitruunankuori ja öljy ja sekoita. Yhdistä kuivat aineet jogurttiseokseen ja sekoita.

Kaada puolet taikinasta (jauhotettuun) leipävuokaan. Notkista lemon curd haarukalla ja valuttele sitä taikinan päälle. Lisää loput taikinasta. Paista leipävuoassa 175 asteessa 45 minuuttia ja nosta jäähtymään.

Kakun jäähtyessä lämmitä marmeladia ja vesitilkkasta kattilassa, kunnes seos muuttuu juoksevammaksi (kannattaa vähän vispailla). Kaada kakun päälle ja jätä jäähtymään. Marmelaadi kiinteytyy taas jäähtyessään.

Vaikka tämä kakku on sisäisesti tosi kaunis, ripsautin koristeellisesti kookoshiutaleita vielä pinnalle. Kun oli kuitenkin juhlat ja kaikkea.

Ihanaa uutta ikävuotta sankarille!

Tweed.

Tweed.
Tweed.
Tweed.
Tweed.
Tweed.

Eipä mulla sitten muuta.

Pinaatti-raejuustolasagne

Lasagnaa! Ah, sitä piti saada ja suht vaivattomasti. Muistelin että tällaista Pirkan reseptiä on käytetty ennenkin ja siis helpolla tuli. Ja hyvää. Ainoa muutos minkä voisi tehdä on lisätä tomaattimurskan määrää (tai pilkkoa vaikka yhden paprikan) ja vähentää vastaavasti maitoa tomaattikastikkeessa. Sitä tuli vähemmän kuin toista kastiketta ja olisi saanut olla hieman runsaampaa.

Pinaatti-raejuustolasagne

9-12 lasagnelevyä

Tomaattikastike:
1 sipuli
1/2 rkl öljyä
1 tlk maustettua tomaattimurskaa
3 dl maitoa
1 tl hunajaa
(maun mukaan paprika, chili, valkosipuli, yrtti yms -mausteita)

Pinaattitäyte:
2 pss pakastepinaattia
1 dl maitoa
450g raejuustoa
suolaa ja pippuria
päälle juustoraastetta

Ekana pilkotaan sipuli ja kuullotellaan sitä pari minuuttia öljyssä. Sekoitetaan joukkoon tomaattimurska, maito ja hunaja. Jätä hautumaan ja ota vierelle kattila johon kaadat pinaatit ja maidon, anna pinaatin sulaa ja lisää lopuksi raejuustot joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nyt on kastikkeet valmiina, sitten kasataan. Vuokaan alimmaksi tomaattikastiketta, sitten pinaattikastiketta ja sitten lasagnelevyjä. Jatketaan näin ja päällimmäiseksi kastikekerrokset. Päälle juustoraastetta ja paistetaan 200 asteessa 35 min. Anna vetäytyä vielä 10 min ennen tarjoilua.

Kikherne-kukkakaalicurry

Kikherneitä teki jostain syystä mieli ja jääkaapissa oli kukkakaali joten päätin yhdistää nämä ja sovelsin Painonvartijoiden (joo-o) Kokkaa, syö ja nauti kirjan kukkakaali-perunacurry ohjetta ja oikein mukavan lempeä curry tulikin!


Kikherne-kukkakaalicurry
tilkka oliiviöljyä
1 sipuli
1 prk kikherneitä
1 pieni kukkakaali (n 200g)
3 tomaattia
2 rkl tomaattisosetta/pyrettä/paseerattua
1 1/2 dl maitoa (mulla oli rasvatonta mutta sopii myös rasvallinen, kookos, soija tai kaura, mitä kaapista löytyy)
1/2 dl vettä
1 rkl mietoa currytahnaa
suolaa, pippuria, chilijauhetta
tuoretta korianteria tai persilijaa

Kuumennetaan öljy pannussa ja lisätään pilkottu sipuli sekä currytahna ja kuullotellaan pari minuuttia. Sitten joukkoon pilkottu kukkakaali ja kikherneet sekä tomaattisose ja vähän chilijauhetta. Lopuksi joukkoon pilkotut tomaatit (saa olla ihan reiluja paloja) sekä maito ja vesi. Maustetaan vielä suolalla ja pippurilla.
Sitten kuumennetaan kiehtuvaksi ja annetaan hautua kannen alla 10 minuuttia. Mulla tosin hautui yli puoli tuntia kun vähän unohdin padan. Ja sitten vielä ilman kantta sellaiset 5 minuuttia niin nestettä vähän haihtuu. Lopuksi tuoretta yrttiä päälle!

Laittoiko se pizzaan hapankaalta?

No kyllä laittoi! Ihan itse en olisi moista mahdollisuutta hoksannut, vaan kunnia kuuluu Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla -kirjalle, josta ohjeen löysin.

Testikeittiössä suhtauduttiin ruokaan melkoisen epäluuloisesti, mutta täytyy sanoa, että hapankaali sopii pizzaan. Ja tällaisen työntäyteisen viikon päätteeksi on mukava tehdä ruokaa, joka valmistuu nopeasti ja ilman turhia kommervenkkejä.

Uunipellilliseen pizzaa tarvitset:

Taikinaa varten
2 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
½ tl suolaa
1 tl sokeria
3-4 dl vehnäjauhoja
öljyä

Täytettä varten
Hapankaalia
3rkl tomaattipyreetä tai tomaattikastiketta
2-3 rkl ketsuppia
1 rkl kuivattua oreganoa
Juustoraastetta

Tee ensin taikina. Kauli ja nosta leivinpaperille. Levitä taikinan päälle tomaattikastike, hapankaali ja lopuksi juusto. Paista 200-225 asteessa noin 20 minuuttia. Syö!

Olimme aika suurpiirteisiä määrien kanssa ja tomaattikastikkeeseen lisättiin mm. sipulia. Mutta hyvää tuli silti. Suosittelen lämpimästi perjantai-iltojen purtavaksi.

Suklaaruudut eli mokkapalat

No niin, eikös nyt ole jo korkea aika unohtaa kaikki terveelliseen elämään liittyneet uudenvuodenlupaukset? Tähän tulokseen tulin kun rupesin iltapuhteeksi suklaakaakkua väsäämään. Tosin tätä herkkua en jää itse ihan kokonaan maistelemaan; se jää lohdutukseksi asuintoverille, jonka kohtalona on jatkaa remonttiurakkaa sillä aikaa kun itse kirmaan viikonlopuksi maaseudun rauhaan.

Ohje on jälleen Chocochili-blogista. Tein kaiken ohjeen mukaan, ainoastaan soijamaidon sijaan laitoin taikinaan nesteeksi kahvia saadakseni mausta mokkaisemman. Hyvin toimii ja koostumuksesta tuli oikein muheva.

Suklaaruudut

150 g margariinia
3 dl sokeria
0,5 dl maustamatonta soijajogurttia
1 tl vanilja-aromia
5 dl vehnäjauhoja
100 g tummaa suklaata raastettuna
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl soodaa
3 rkl kaakaojauhetta (makeuttamatonta)
2,5 dl soijamaitoa tai kahvia

Kuorrute:

50 g margariinia
5 rkl vahvaa kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 dl tomusokeria

Vaahdota ensin margariini ja sokeri ja vatkaa vielä joukkoon soijajogurtti ja vanilja-aromi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne margariinivaahtoon muutamassa erässä vuorotellen soijamaidon kanssa.

Levitä taikina uunivuokaan ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Levitä kuorrute kakun päälle ja ripottele pinnalle esim. hasselpähkinärouhetta.

Kuvassa esittää tällä kertaa pääosaa Arabian vanha kahvikuppi, jonka ostin muutama viikko sitten antiikkikaupasta. Tämä on ensimmäiseni, mutta haluaisin näitä paljon lisää! Eri värisiä ja eri kuvioilla - semmoinen hieno kokoelma, josta kelpaisi sitten pullakahveja tarjoilla. Notta jos tulee kirppiksillä kohtuuhintaan (kympin hujakoilla) vastaan, vinkatkaa meikkistä!

Keltainen päivä tänään

Ei tullut mustekala eikä pupupipo, vaan tulikin liivi.



Ihastuttava malli eli Ullasta löytyvä Green Day on MadeByMyself-blogin Tikrun käsialaa, ja lankana Tallinnasta ostettu Alvita Alpaka (ihanan pehmeä lanka, mutta jättää aikalailla mustaan puseroon pitkiä, ei-niin-ihania keltaisia karvoja). Vähän joutui säätämään neuletiheyden kanssa, kun alkuperäinen malli on tehty paksummasta langasta. Jonkinasteisena neronleimauksena neuloin myös tämän ylösalaisin eli hartioista helmaan, koska yritin venyttää liivistä niin pitkää kuin lanka salli. Ehkä oli vähän kohtuuton harjoitus saatuun hyötyyn nähden, mutta tulipa tehtyä.

Tykkään mallista! Vähän pitemmäksi olisin vielä tehnyt, jos lankaa olisi riittänyt (tämä on varmaan noin summassa arvioituna alkuperäisen mallin pituinen). Mutta hyvä näin. Kelpaa.

Kyllä saisi kesä tulla, ja pitkät päivät ja luonnonvalo.

Italialainen pastavuoka

Kahdesti oon nyt kokeillut Chocochili-blogin italialaista pastavuokaa. Viikonloppuversion tein ihan niinku ohjeessa neuvottiin, ja lopputulos oli oikeen maukas. Hieman lisää mausteita olisi voinut olla ja tomaattikastiketta reilummin mehevyyttä lisäämään (tosin mulla saattoi olla pastaakin enemmän kuin ohjeessa, en niin tarkkaan mitannut). Arkiversiossa sitten oikaisin mutkia sen verran, että käytin kaupan valmista pastakastiketta ja jätin (vahingossa) cashew-pähkinät pois. Virhe! Ei ollut maku ensinkään yhtä hyvä. Mutta alkuperäistä reseptiä suosittelen, epäilyttävistä herneistä huolimatta!

Italialainen pastavuoka

300 g pennepastaa
150 g pakasteherneitä

Tomaattikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl balsamicoa
2 tlk kuorittuja tomaatteja (tomaattimurskakin käy)
2 rkl tomaattipyrettä
2 tl sokeria
2 tl kuivattua basilikaa
suolaa, pippuria
oliiviöljyä

Cashewpähkinäricotta:
100 g cashewpähkinöitä
1 pkt (270 g) kiinteää, maustamatonta tofua murennettuna
2 rkl oliiviöljyä
0,5 sitruunan mehu
2 pientä valkosipulinkynttä puristettuna
1 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl suolaa

1 dl kaurakermaa tai soijajuustoa
tuoretta basilikaa koristeluun

1. Valmista ensin tomaattikastike:
Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä oliviiöljyssä kattilassa muutama minuutti. Sekoita sipulien joukkoon balsamico. Lisää kuoritut tomaatit ja anna kiehua miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Keittämisen puolivälissä mausta kastike tomaattipyreellä, sokerilla, basilikalla suolalla ja pippurilla. Lisää kastikkeeseen tarvittaessa hiukan vettä.
2. Keitä pasta, mutta jätä se hieman raa’aksi.
3. Valmista cashewpähkinäricotta soseuttamalla kaikki aineet sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi ja sekoita se keitetyn pastan joukkoon.
4. Lado uunivuokaan vuorotellen tomaattikastiketta, pastaa ja herneitä. Kaada viimeiseksi päälle loput tomaattikastikkeet, noin puoli purkkia kaurakermaa ja raasta päälle halutessasi hiukan soijajuustoa (Cheezly mozzarella). Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia, tai kunnes kaurakerma näyttää hiukan hyytyneeltä tai soijajuusto on kunnolla sulanut. Silppua päälle reilusti tuoretta basilikaa ennen tarjoilua.

Peittoa ja pipoa

Kovin on ollut hiljaista meikäläisen osalta blogausrintamalla. Se ei kuitenkaan johdu laiskottelusta (ainakaan ihan kokonaan) vaan siitä, että käsissä on ollut totuttua hidastekoisempi työ.

Suku senkun kasvaa, ja uusimmalle tulokkaalle virkkasin isoäidinneliöistä peiton. Tämmöistä en ennen ollutkaan tehnyt, mutta helppohan se oli. Ihan tyytyväinen en ole kuitenkaan (tietenkään) lopputulokseen, ehkä olisi tullut peitosta nätimpi jos olisi yhdistänyt palaset vaikka valkoisella langalla. Kelpaa toki näinkin! Hyvä keino muuten kuluttaa kaikenmaailman langan loppuja.

Peiton jälkeen oli kiva tehdä jotain pientä ja nopeaa. Nelivuotiaan lapsosen pipot kuulemma kuluvat käytössä nopeasti, joten niitä tilattiin lisää. Muutaman sitten tikkusin - koosta ja istuvuudesta ei ole tietoa koskapa sovittamaan ei vielä olla päästy. Valkoinen on tehty helmineuleena ja koristeluidea varastettu häikäilemättömästi Hertan taannoisesta karkkimyssystä . Punainen on melkoisen paksusta langasta sileänä neuleena tehty, koristeltu neulotulla rusetilla ja napilla.

Tää tarttis myssyn

Tässä armas ystäväni teepannu, jonka sain taannoin syntymäpäivälahjaksi. On ollut kovassa käytössä ja tuonut sekä lämpöä että mukavia makuja moniin iltahetkiin.

Viimeksi täydensin teevarastoani Forsmanin teelaaduilla: luomuappelsiini-rooiboksella, lakritsilla(!) ja inkiväärillä. Ensimmäistä on jo maistettu, hyvää oli. Eksoottinen lakritsi odottaa vielä sopivaa hetkeä, samoin inkivääri.

Mutta asiaan: pannulle tarvittaisiin nyt myssy, lakki tai hattu. Tee jäähtyy aika nopsaan, joten lämpöä varastoivalle myssylle olisi tarvetta. Jytiksen kanssa tästä on ollut puhettakin, ja uskon hänenkin kaipaavaan hyvää myssyohjetta teepannulle.

Jos joku tietää/huomaa/näkee kivan myssyn, niin avatkoon sanaisen arkkunsa! Etsiskelen itsekin netin uumenista ohjetta, ja jos mikään ei auta, niin kehittelen itse.

Perästä siis varmasti kuuluu!

Halloumi-tomaattikastike

Asuintoveri sai joululahjaksi Joka tyypin ruokakirjan. Aluksi katselin että aika tällainen aloittelevan kokkaajan perusteos mutta tarkempi tutustuminen osoitti että sieltä löytyy myös varsin mielenkiintoisia reseptejä. Kuten tämä halloumi-tomaattikastike joka oli oikein maistuvaa! Kuvassa se lepäilee perunamuusin päällä, kuskus, riisi tai ohra olisi myös oiva lisäke.

Halloumi-tomaattikastike

2rkl oliiviöljyä
2 porkkanaa
2 sipulia
1 keltainen paprika
1 tlk yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyreetä
1 pkt halloumi-juustoa
1 ruukku tuoretta korianteria (ei ollut niin laitoin basilikaa)
vajaa 1 tl sokeria, suolaa ja pippuria

(Mausteeksi olisi tullut myös yksi tuore chili, 1 tl minttua ja 1 tl jeeraa. Ei löytynyt oikeen mitään niin laitoin 2 tl garam masalaa ja chilirouhetta)

Ensin suikaloidaan porkkanat ja freesataan niitä hetki öljyssä pannulla. Lisätään sipuli- ja paprikapalat ja mausteet. Sitten perään tomaattimurska ja -pyree sekä sokeri ja pippuri. Annetaan muhia ainakin puoli tuntia, maku on kuulemma sitä parempi mitä kauemmin jaksaa hauduttaa.
Sitten lisätään joukkoon kuutioitu halloumi ja puolet korianteri/basilikasilpusta. Annetaan muhia vielä 10 minuuttia jotta juusto lämpenee kunnolla. Lisätään tarvittaessa suolaa ja loput yrttisilpusta päälle lopuksi.

En Norolta rauhaa saa(nut)

Ensin se pyöri mielessä toisinaan, sitten useammin ja aina vaan uudestaan. Lopulta polte oli niin kova, ettei auttanut muu kuin antaa periksi ja kävellä lankakauppaan.

Tällainen siitä sitten tuli:






Lankana oli Noro Kureyon ja väreinä numerot 201, 206, 217 ja 226. Puikot 5 mm, silmukoita 32 ja huivia neulottiin kahdelta kerältä yhtä aikaa, aina kaksi kerrosta / lanka.

Olenhan tunnettu raitojen ystävä, joten ei liene epäselvää, että näillä langoilla neulominen oli aivan todella ihanaa. Jos välillä joku väriyhdistelmä alkoikin kyllästyttää, niin pian puikoille alkoikin ilmestyä taas aivan eri värejä.

Näitä Noro-huiveja on näkynyt monessakin blogissa, omaan huiviini sain eniten inspriraatiota Villaketulta. Ohje julkaistiin Suuressa Käsityölehdessä viime marraskuussa.

Ja norotusta näyttää olevan ilmassa muuallakin. En ihmettele yhtään!

EDIT: Kaulahuivihan on ollut valmiina alkuviikosta lähtien, mutta en ole saanut otettua siitä kuvaa aiemmin. Töihin lähtiessä on pimeää ja tullessa myös. Pöh, sanon minä. Onneksi mennään kohti kevättä, onneksi onneksi.

Kohtalona inkiväärinapsut

Pitkään on kaapissa kummitelleet sokeroidut inkiväärinpalaset, joille ei tunnu löytyvän käyttöä. (No zah, ei ne oikeasti kummittele, se oli kielikuva.) Olin juurikin etsiskelemässä aktiivisesti niille käyttötarkoitusta, kun David Lebovitz luki ajatukseni ja läväytti GoogleReaderiini Nonfat Gingersnaps -reseptin. Käsittämätöntä telepatiaa! Tajusin, että suuremmat voimat ovat nyt pelissä. Pakkohan resepti oli hetimiten ottaa testaukseen.

Noudatin reseptiä omenahillon keittämisineen (!) ja muine hullutuksineen sen verran orjallisesti, että en sitä tähän ala suomentaa (kun se on niin pitkäkin). Sen verran pistin omiani, että kun taikina alkoi muistuttaa vähän liikaa joulupiparitaikinaa, lisäsin vajaan desin kaakaojauhetta. Myöskin laitoin yhden kokonaisen kananmunan kahden valkuaisen sijaan.



Okei okei, ne näyttää vähän ruisnapeilta. Tai ei niin vähänkään. Mutta mutta. Koostumus on aivan mahtava, sellainen chewy, mikä se nyt on. Eikä maistu piparkakulta, vaan inkivääriltä ja mustapippurilta, ihanaa. Seuraavan kerran haaveilen tekeväni appelsiinista versiota. Suklaa, appelsiini ja mustapippuri, ooltaim-suosikki. Mm-mmm. Mutta kyllä hyviä on nämäkin. Epäilen että veganisointi on myös vallan helppoa, kun jättää vaan kananmunan pois.

Niin, tänään oli ihana vapaapäivä, ja olen myös vähän neulonut.


Apua. Se on mustekala.

Ruista ranteeseen!

Tänään taas pomppasi naistenlehdestä silmiin juttu ruisleivän syömisen puolesta. Ja ei tätä viljaa yhtään turhaan ylistetä, maukas ja terveellinen on aika mainio yhdistelmä. Kuulemma 6 palaa pitäisi päivässä syödä.

Kuvassa ruista parhaimmillaan. Alla Kanniston leipomon ruispatonki, aivan mahtava tuote, täyttä ruista! Mutta täytyy sanoa että 6 palaa tätä, tuoretta ruisleipää on kyllä vatsalle vähän liikaa.

Taustalla uutuustuote puuron ystäville, KARU kaura-ruishiutale joka on todella tervetullut tulokas. Ennen ostin kaura- ja ruishiutaleet erikseen ja miksasin. Ja puuron suuri ystävä kun olen niin Hertta vinkkasi mulle Tammikuun ruokahaasteesta. Tätä mä pohdin vielä ja jos ei mitään hyvää ehdokasta tule itelle mieleen niin ainakin tuolta on löytänyt läjän houkuttelevia puuroreseptejä!

Mahtava munakoisopaistos

Mahtavan tästä munakoisopaistoksesta tekee se, että siinä ei ole varsinaisesti mitään mausteita, kolme raaka-ainetta ja ihan todella maukas lopputulos, ei ikinä uskoisi ohjeen perusteella!
Resepti löytyi viime elokuussa Kuukausiliittestä ja on ollut ahkerassa käytössä.

Munakoisoa ja tomaatteja uunissa
2 munakoisoa (n.700g)
3 isoa sipulia
750g kypsiä tomaatteja
oliiviöljyä ja suolaa

Munakoisot leikataan pitkittäin ohuiksi viipaleiksi ja nostellaan suureen lävikköön. Sirottele suolaa viipaleiden väliin ja itketä munakoisoja puolisen tuntia. Huuhtele ja taputtele talouspaperilla kuivaksi. Leikkaa myös sipulit ja tomaatit viipaleiksi.
Lado isoon öljyttyyn uunivuokaan munakoiso, sipuli ja tomaatti, niin että munakoisoa tulee alimmaiseksi ja päällimmäiseksi. Päälle kaadetaan öljyä ja paistetaan 200 asteessa noin 40 minuuttia. Hyvää lämpimänä mutta myös huoneenlämpöisenä todella maistuvaa esim hyvän leivän kanssa. Ah!

Lupauksen peruutus ja retki Oulunkylään

Ei ehkä kannattaisi mennä lupaamaan blogissaan ihan mitä sattuu, varsinkaan jos rikkoo lupauksen noin kolmen päivän kuluttua. Tässä vaiheessa vuotta olen kuitenkin jo peruuttanut lupaukseni, joten lankojen osto on taas sallittua.

Lähdimme lauantaina Raisun kanssa retkelle Oulunkylään kauppakeskus Ogeliin. Määränpäänä oli tuo Pohjoismaiden suurimmaksi lankakaupaksi väitetty Lankamaailma Nordia.

Ja kyllähän se suuri kauppa olikin! Mitään en tarvinnut, mutta tällainen kasa sieltä tarttui mukaan.



En ole vielä päättänyt, mitä näistä langoista neulotaan, mutta oletettavasti jotain pikkutöitä. Raisu puolestaan osti langat kauluriin - toivottavasti tuotos nähdään täällä pian!

Tarjolla oli laaja valikoima erilaisia lankamerkkejä, omaan silmääni pistivät erityisesti norjalaiset merkit. Novitaa ei noista valikoimista löytynyt, mutta eipä sitä kyllä kaivannutkaan.

Plussaa liikkeelle erilaisista tarjouksista. Suurin osa ostamistani langoista oli muutaman euron hintaisissa tarjouspusseissa, ja muista langoistakin sai -15 prosentin alennuksen. Raisu löysi pitkiä puikkoja puoleen hintaan.

Helsingin keskustasta mentiin Oulunkylään nopsasti paikallisjunalla ja palattiin vähän hitaammin (mutta sujuvasti silti) bussilla.

Kannattaa poiketa!

Hännätön pupu parantaa korvakivun

Tänään juhlittiin ihanaa tyttöstä, joka puhalsi syntymäpäiväkakusta kaksi kynttilää. Lahjaksi neidolle neuloin pupun, joka Apupupunakin tunnetaan. (Ohje löytyy esimerkiksi täältä.) Pupu vilahti blogissa jo viime viikolla, mutta oli silloin paljon sutjakkaampi.

Toivotaan, että tästäkin pupusta on auttajaksi. Synttärisankarilla nimittäin oli korva kipeä, ja itku meinasi olla herkässä. Jos villaista pupua painaa korvaa vasten, niin ehkä se auttaa? Toivottavasti.

Kun neitonen avasi pakettinsa ja löysi pupun, hän ihmetteli oitis, missä pupun häntä on. No sellaistapa en tullut ajatelleeksikaan. Pitäähän pupulla häntä olla! Neitosen äiti pelasti tilanteen kertomalla, että häntä on pupun housuissa, eikä siksi näy.

Lupaan (jos äiti-ihiminen tätä blogia lukee), että häntä toimitetaan jälkitilauksena! Lankoina käytin kaikkia langanloppuja, taisivat olla pääasiassa Novitaa.

Jayhawker

Kaupassa lanka näytti hyvältä. Luonnonläheiseltä.



Yritin neuloessa ajatella, että onpa ne kantriromantic, mutta ei. Vaan ei ne nyt rumatkaan ole. Ei vaan oikein niin kivatkaan kuin ajattelin.

Malli on Grumperinan Jaywalker, josta saa kyllä oikein kivojakin sukkia. Lanka on ONline Supersocke 6-fach.

Kokeilut itseraidoittuvan langan kanssa taitavat tästä vähän hyytyä, haen elämääni jännitystä jostain muualta.

Junasukat

Kun istuu junassa halki Suomen, on paras ottaa puikot käteen ja pistää neuloen - kahdeksan tuntia ja risat vierähtää sillä tavalla huomattavasti nopeammin. (Kyseessä on joululomalta takaisin arkeen -matka, jonka tein viikko sitten.)

VR:n kuljettaessa minua pohjoisesta etelään neuloin itselleni harmaita raitasukkia, joista tulikin oikein kivat. (Vähän yli yksi sukkaa ehdin tehdä matkalla ja loppuun saatoin projektin kotona.)

Toisinaan on ollut puhetta siitä, kuinka suomalaisten lankojen värivalikoimissa ei aina ole hurraamista. No, Novita on ainakin panostanut harmaan eri sävyihin: 7 veljeksestä löytyy niin harmaa, keskiharmaa, vaaleanharmaa kuin grafiittikin (tummanharmaa).

Mutta ei se mitään, tykkään harmaasta kyllä oikeastikin. Näissä sukissa lankana siis 7 Veljestä, väreinä harmaa ja vaaleanharmaa. Puikot 3,5 mm ja silmukoita 44.

Kuvausassistentti valittiin tällä kertaa ihan värien yhteensopivuutta ajatellen. Kyllä mätsää!

Fetarullat

Piti saada salaatin kaveriksi jotain suolaista leivonnaista ja vastaus löytyi jälleen kerran Ruokatorstaista, fetarullat, todella hyviä olivat!

Fetarullat

Taikina:
3dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
125g margariiniä
1 dl kermaviiliä

Täyte:
100g fetajuustoa
1/2 rkl oliiviöljyä
1 rkl kuivattua oreganoa
1 dl tuoretta silputtua persilijaa (mulla ei ollut niin laitoin basilikaa)

Ensin sekoitetaan margariini (mä sulatin) kuiviin aineksiin. Lisätään lopuksi kermaviili ja sekoitetaan tasaiseksi. Sitten muotoillaan taikina suorakaiteen muotoiseksi ja nostetaan jääkaappiin puoleksi tunniksi (voi peittää kelmulla, mulla ei ollut). Valmistetaan täytetahna fetasta, oliiviöljystä ja yrteistä haarukalla sekoittamalla.

Sitten kaulitaan taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja levitetään täyte pinnalle. Levy kääritään rullalle ja siitä leikataan n. 1,5cm paloja ja nostellaan levylle. Mä vähän painelin niitä leveämmiksi. Ja sitten paistetaan uunissa 225 astetta ja tuollaiset 12-15 min kunnes ovat vaaleanruskeita. Tarjotaan vähän jäähtyneenä ja salaatti ja viini sopivat kyytipojaksi oikein hyvin!

Kerholapaset

Nämä lapaset on otettu esille meikän pussista useammassakin kerhotapaamisessa, ja väliaikoina ne ovat olleet hautautuneena sitten jonnekin sinne pussin pohjalle. Viime tapaamisessa sain ne jo melkein valmiiksi, ja vedin samalla innolla sitten illalla vielä viimeisen peukalon. Joten nyt on lapsella lapaset. Testattu on yksi päivä ja hyvin pelitti.

Mallista inspiraatio-kreditit kuuluvat Nicole Hindesin Popsicle-sukille. Lanka on Bergère de France Berlaine (Tallinnasta ostettu), menekki vajaa 100g.

Ekat villasukat!

No nyt ne on valmiit, nimittäin elämäni ekat villasukat!! Mä olin aina luullut että villasukat on tosi vaikeat mutta eihän ne ollutkaan, mokoma urbaani legenda. Kyllä tää uusi neulomisharrastus on huippujuttu.

Neulegraffitibongaus

Tällaisen huomasin kaupunginteatterin ohi kulkiessani tässä päivänä eräänä. Oliskos tämä nyt sellainen neulegraffiti?

Söpöltä se näytti siinä katuvalon pylväässä kiinnitettynä ja pisti hymyilyttämään. Muualla Helsingissä en ole neulegraffiteihin tainnut törmätäkään. Toivottavasti tulee jatkossa vastaan, kun piristävät katukuvaa niin mainiosti.

Jos neulegraffitit kiinnostavat, niin kannattaa käydä Knittan sivuilla. Tamperelaisia neulegraffiteja voi ihastella puolestaan Knit Sea -blogissa.

Pitäisiköhän Herkun ja Koukun tehdä neulegraffiti-isku täällä Helsingissä?

Loppiaismyssy

Saanko esitellä: blogimme tämän vuoden kolmas (!) myssy on valmis!

Ensimmäisen myssyn kudoin samana päivänä kuin hankin langatkin, sillä myssy oli helppo ja nopea neuloa. Siitä tuli kuitenkin omasta mielestäni vähän liian pieni, joten tein uuden seuraavana päivänä.

Toisella yrittämällä tein myssystä hieman ensimmäistä pidemmän ja yritin muutenkin pitää käsialani tavallista löysempänä. Myssy on neulottu 4,5 mm puikoilla Linie Tessa -langasta. Lopuksi koristelin myssyn virkatulla pyörylällä ja muutamalla napilla. On se kyllä aika karkki.

Kiitos ohjeesta kuuluu Jatta Soheltaa -blogin Jatalle! Mario-myssy on tosi kiva, ja tulen neulomaan näitä varmasti enemmänkin. Tykkään erityisesti tuosta kavennusosasta, kun se on tuollainen rento.

Langasta on moneksi

Kevätkauden ensimmäinen tapaaminen on virallisesti vietetty. Olipa mukava tavata pitkästä aikaa ja päivittää joulu- ja muutkin kuulumiset! Koska huomenna alkaa arki ja kiire, pitääkin raportoida tapaamisesta heti näin tuoreeltaan.

Tapaamisessa nysvättiin langasta jos jotakin. Alla pikku kollaasi meneillään olevista hankkeista. Raisulla oli kovin vauhti päällä.


Viimeisin kuva ei tokikaan ole lankatuotos, vaan päivän erikoinen. Tarjolla oli Seitsemän kasviksen tahinia Celia Brooksin Brownin kirjasta Kasvisherkkuja juhlaan. Kyseinen opus, kuten myöskin toinen omistamani ko. emännän hengentuotos, Uusi kasviskeittiö, ovatkin aika mukavia kasvisruokaoppaita.

Tässä ruokalajissa Celialla on kamalan tarkka lista käytettävistä kasviksista ja juureksista (ehkä se on keittokirjassa tavallaan suotavaakin), mutta meillä mentiin enemmänkin näppituntumalla:

Niin-monen-kasviksen-kuin-kaapistasi-löytyy-tahini

Kasviksia ja juureksia haluttu määrä, esim.
1 bataatti
3-4 porkkanaa
2 punasipulia
2 paprikaa
3-4 perunaa
(Celia mainitsee myös kesäkurpitsan, fenkolin, palsternakan)

oliiviöljyä
(suolaa)

Kastike:
4 hienonnettua valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk kikherneitä valutettuna
2.5 dl punaviiniä (tarvittaessa vegaanista)
1 appelsiinin kuori ja mehu (laitoin vain mehun)
2 kanelitankoa
12 kuivattua luumua puolitettuna
(lisäsin 1 tl harissaa, 1 rkl fariinisokeria ja n. 2 tl suolaa)

Lämmitä uuni 220-asteiseksi. Asettele kasvikset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille siten, että kukin kasvis on omassa osiossaan. Lorota päälle oliiviöljyä ja ripsauttele halutessasi suolaa ja sekoita varovasti. Laita kasvikset uuniin paahtumaan. Jos et ole superhyvä kasvisten pilkkomiskoon arvioinnissa, ne tulevat olemaan kypsiä hieman eriaikaan, joten tarkkaile paahtumista ja nosta kasvisosioita pois pelliltä sitä mukaa, kun ne ovat kypsyneet. Kääntele myös hieman kasviksia palamisen estämiseksi.

Kasvisten ollessa uunissa tee kastike. Kuullota valkosipulia oliiviöljyssä, ja kun se on kuulastunut, lisää muut aineet. Keittele kastiketta kasaan, kunnes se sakenee.

Ota kasvikset uunista ja siirrä tarjoiluastiaan. Kaada kastike päälle ja sekoita. Celia ehdottaa, että ruokaa kannattaisi säilyttää seuraavaan päivään, mutta mielestäni tämä ei vaikuttanut makuun, ihan hyvin voi nautiskella tuoreeltaan. Ehkä jopa punaviinin kanssa.

Lisäkkeenä meillä oli Mooseksen Viljan risottospelttiä (mahtava tuote, joskin enemmän käyttäisin juuri lisukkeena kuin risottoon), jogurtti-avokado-korianteri- tahnaa ja perunarieskoja. Rieskat olivat hyviä, ja superhelppoja, googlaa ohje ite.

Bataattikeitto ja paahdetut kurpitsansiemenet

Rakastan reseptejä mutta välillä on hyvä vetäistä jotain ihan hatustakin ja tällä kertaa kannatti, löytyi nimittäin hauska makuyhdistelmä. Bataattikeitosta tuli aika makeaa ja paahdetut siemenet taas toivat mukavasti suolaisuutta, hyvää!

Keiton resepti on meni simppelisti näin:

1 iso bataatti (n. 700g)
2 perunaa
3 porkkanaa
7dl vettä
loraus (soija-) kermaa tai maitoa
kasvisliemikuutio
suolaa ja pippuria

Sitten vaan kuutioidaan juurekset ja keitetään kypsäksi kasvisliemessä. Tällä välin voi paahtaa kurpitsansiemenet (kuivalla pannulla, kunnes poksuu). Soseutetaan keitto ja lisätään maito/kerma ja ihan hetkeksi liedelle vielä.

Ja kerran vielä...

...pipoasiaa. Valkoisesta palmikkopiposta oon haaveillut jo jonkun aikaa, mutta ennen joulua sitä ei ollut aikaa tehdä. Niinpäs joululomalla tikkusin ja purin muutamaan otteeseen, kunnes sain aikaiseksi sopivan tekeleen. Tai aivan liian tiukka tämäkin aluksi oli, mutta ei kun pingotus märkänä kulhon ympärille, ja johan venyi sopivaksi. Ohjetta ei ollut, palmikolle kahtoin mallia joulupukin tuomasta Neulojan käsikirjasta (by Lesley Stanfield ja Melody Griffiths). Mainio opus, paljon hyviä malleja kirjoneuleille, palmikoille ja pitseille. Kiitos vaan kirjasta blogin viralliselle kommentaattorille Sannalle!

Lisää myssyasiaa

Sain vihdoin jouluna valmistuneen ja pingotuksessa liian isoksi venyneen myssyseni pesukoneesta, ja niinpä tässä tulee heti toinen pipopostaus peräjälkeen. Päähineet taitaakin olla nyt pop, kun saatiin nuo pakkasetkin!

Eli hän on Mystery Beret eli Meret, jonka ohjeen voi ladata luojansa Woolly Wormheadin sivuilta. Tein pipan nelosen puikoilla Novita Luxus Cloudista (villa+bambu), joka tosiaan venähti aika pahasti kastelun seurauksena, mutta konepesu reilussa neljässäkympissä pelasti tilanteen. Kaksi kerää (yht. vajaa 100g) myssyyn holahti, tein suurimman ja löysimmän mahdollisen version.


Olen kyllä jo nyt kateellinen Hertan värivalinnasta. Miksi teen itse aina mustaa? Plääh.

Myssymietteitä

Herkku ja koukku -tapaamisissa olen pitkin syksyä usein kysellyt hyvää myssyn neulomisohjetta. Oma akuutti pipopula ratkesi lomailemalla Las Palmasissa, mistä löytyi soma villamyssy *. Mietin, että voisihan sitä kuitenkin taas kokeilla neuloa jonkun myssykkäisenkin, kun Raisun kanssa junassa käydyt keskustelut muistuttivat asian taas mieleen. Ja onhan ulkona ihana talvipakkanenkin!

Ainakaan yhtä uudenvuoden lupausta (kts. edellinen postaus) en näin ole pystynyt pitämään, kun kävin aamusella ostamassa pipolangat. Pinkkiä myssyä siis olisi luvassa.

Monessakin blogissa esiintynyt Mario-myssy on aika kiva, ja sellaista taidan lähteä tekemään. Ohjeen takana on siis Jatta soheltaa -blogin Jatta.

Pääasioita-blogista saanee varmasti inspriraation jos toisenkin näin tammikuussa, kun siellä neulotaan kaikenlaisia päähineitä vinhaa vauhtia.

* Las Palmasin villamyssy on kyllä ehtinyt jo kokea kovia, kun ensin sen kimppuun hyökkäsi kissa, ja lopulta hukkasin sen kauppakeskukseen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: löytötavarapisteen laatikosta löytyi myssynen ja tästä lähin sitä säilytetään kissojen ulottumattomissa.

Lupauksia

Ja näin on vuosi 2008 purkissa, pulkassa ja paketissa, ja uusikin jo vastaanotettu. Ihan on sellainen kutina, että tästä tulee hyvä vuosi. Toivotankin kaikille erityisen mukavaa ja puuhastelurikasta vuotta 2009!

Vuodenvaihteen tervehdys tulee tällä kertaa aika pohjoisesta, Etelä-Lapista. Täällon kylmää ja tuulista (eilen lentelivät sairaalan kattopellitkin kun kävi niin kova puhuri), mutta muuten mukavaa.

Jytis jo omia lupauksiaan ehti listatakin, mutta mites muut? Onko kukaan muu tehnyt Herkku ja koukku -aiheisia uudenvuoden lupauksia?

Minä lupaan käyttää lankavarastojani pienemmiksi ennen kuin hankin uusia (vaikka pari nettilankakauppaa kovin houkutteleekin). Sen lisäksi lupaan (yrittää) neuloa myös jotain muuta kuin lapasia ja sukkia. Lupaan myös surruuttaa Elna-prinsessalla jonkin sortin ompeleita.

Joululahjakirja Stitch'n Bitch Koukussa - Virkkaajan käsikirja voisi inspiroida kokeilemaan myös virkkaamista. Koukun kanssa olen tuskaillut, mutta nyt jo virkattu pyörylä onnistuu! Että kyllä tämä tästä.

Gott nytt år till alla!