Pupu nro 2!

Kuulin että kummityttö diggailee pupuista joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja Apupupun tekoon. Koska tää meni neidille, päätin tehdä tyttöpupun, siis hame päälle. Ja tämä kuten edeltäjänsä pääsi poseeraamaan mansikkakaakun kanssa, synttärijuhlissa.


Vaikea sanoa mitä synttärisankari sitten tykkäsi pupusta, tuntui nuo piirtelyhommat kiinnostavan enemmän ainakin silloin :)


Juhlat olivat mainiot ja noudattelivat lastenkutsuille tuttua kaavaa: ensin vähän ujostelua, sitten sokerihumala ja lopuksi riehaannutaan!

Kesän viimeinen ja syksyn ensimmäinen piknik

Herkku ja koukku täytti kaksi vuotta ja suuntasi sen kunniaksi retkelle Loviisan metsiin. Nuotiopaikka meren rannalla ei ollut se napein valinta tuulisena syyspäivänä, mutta ens kerralla tiedetään se! Napakan tuulen takia kutimet ei pysyneet kätösissä, mutta herkuteltiin nyt kumminkin, tietenkin. Tarjolla oli kaalipiirakkaa, maissileipää, erilaisia skonsseja, namuja, suklaata, salaattia ja vegenakkeja nuotiolla paistettavaksi.













Ja lopuksi käristeltiin tikkupullia nuotiolla!













Retken salaatti oli sovellettu versio Jytiksen Herkkusieni-couscoussalaatista.

Herkkusieni-ohrasalaatti
Revi kulhoon pari kerää salaattia, laita päälle marinoituja täysjyvä-ohraryynejä. Paista pannulla sipulia, sieniä ja maissia. Mausta koko potti soijalla ja pippurilla. Lisää seos salaattiin ja lisää lopuksi koko komeuden päälle kirsikkatomaatteja ja esim. seesamin tai kurpitsan siemeniä.
Marinoin ohraryynejä pari tuntia ennenkuin lisäsin ne salaatiin. Tein marinadin öljystä, sitruunamehusta, murskatusta valosipulista, balsamicosta, suolasta, currysta ja pippurista.

Kaalipiirakka
1 pkt valmista piirakkataikinaa
1/3 valkokaali
2 porkkanaa
1 sipuli
1,5 tl suolaa
1 rkl yrttimausteseosta
2 rkl siirappia

Pilko kaali ja sipuli, raasta porkkanat. Kuullota öljyssä n. 10 min.
Lisää lopuksi mausteet ja siirappi, anna jäähtyä hieman. Levitä taikina vuokaan ja lisää seos päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Maissileipä
7 dl rasvatonta piimää
2 kananmunaa
3/4 dl öljyä
3 dl vehnäjauhoa
3 dl maissileipäjauhoa
3 rkl sokeria
2 tl suolaa
1,5 tl soodaa
sitruunan kuorta
paistettua sipulia ja suippopaprikaa
sitruunanmehua
chiliä

Kuivat aineet ja nesteet sekoitettiin ensin erikseen ja sitten yhdistettiin. Uunissa 190 asteessa noin 20 min.
Seuraavalla kerralla voisi laittaa rohkeammin mausteita, vaikka toimikin ihan hyvin valkosipulilevitteen kanssa.

Kesän toiseksi viimeinen piknik ja viikunainen suklaakaakku

Kesän toiseksi viimeisellä piknikillä juhlistettiin ystävän syntymäpäivää. Menu sisälsi vaikka mitä herkkuja, oma panokseni olivat porkkana-oliivisarvet ja sankarin toivelistalla ollut suklaakaakku. Reseptit löytyivät kuta kuinkin omasta päästä - sarvien täytteen innoittajana toki oli Jytiksen luona taannoin maisteltu porkkana-oliivilevite. Jotenkin niin herkku tuo porkkanan ja suolaisten juttujen yhdistelmä!

Mutta sitten pääasiaan, eli kaakkuun. Tämä oli kyllä tosi hyvää! Ainakin jos tykkää suklaasta, kookoksesta ja viikunoista, ja kukapa ei tykkäisi. Ennen kokeilematon makuyhdistelmä jännitti hieman etukäteen, mutta turhaan. Viikunat makeuttivat mukavasti, kookos taittoi tumman suklaan voimakasta makua ja kun pohjassa käytettiin spelttijauhoja, niin tämähän on käytännössä ihan todella terveellinenkin kaakku. Vai miten se meni?

Raporttia siitä kesän viimeisestä (vai syksyn ensimmäisestä?) piknikistä seurannee myös pikapuoliin!


Viikuna-kookos-suklaakaakku

Pohja:
3,5 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl (raaka)kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl raakaruokosokeria
0,5 tl vaniljaa
0,5 tl suolaa
1 dl öljyä (kookosöljy sopisi hyvin!)
2 dl soijamaitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää keskenään sekoitetut öljy ja maito. Sekoita nopeasti, älä vaivaa. Kaada jauhotettuun vuokaan, paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna jäähtyä hyvin.

Viikunahillo:
n. 25 kpl kuivattuja viikunoita
vettä

Paloittele viikunat ja keitä niitä pienessä määrässä vettä kunnes ovat pehmeitä (itse keittelin noin 45 minuuttia mutta vähempikin varmasti riittää). Sekoittele välillä ja lisää vettä tarpeen mukaan. Surauta lopuksi sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna jäähtyä.

Suklaa-kookosvaahto:
n. 150 g hyvää tummaa suklaata (käytin Vivanin 70% taloussuklaata)
n. 4 dl kookoskermaa (käytin Kara-merkkistä)

Rouhi suklaa hienoksi. Lämmitä kookoskermaa kuumaksi ja kaada suklaarouheen joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä jääkaapissa muutamia tunteja. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Suklaaganache:
150 g tummaa suklaata (käytin Brunbergin)
1 dl kookoskermaa tai -maitoa

Rouhi suklaa hienoksi. Lämmitä kookoskerma kuumaksi ja kaada suklaarouheen joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja levitä heti kakun päälle.

Päälle:
Kookoslastuja

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Levitä molempien kerrosten väliin viikunahilloa ja kookosvaahtoa. Minulla kerroksista tuli todella ohuita, joten en kostuttanut kahta alinta lainkaan, ylintä kerrosta kostutin hieman soijamaidolla. Levitä kakun päälle suklaaganachea ja ripottele päälle kookoslastuja. Ole tässä vaiheessa ripeä; suklaa kovettuu nopsasti, eivätkä kookokset sen jälkeen enää tartu kiinni. Halutessasi pursota kookosten päälle vielä hieman raidoitusta suklaalla.

Puolukkainen uunijäätelö

Hei hoi, syyskuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä, käykää kurkkaamassa ja antamassa ääni!

Ja sitten, ISO kiitos kaikille mahtavista puolukkavinkeistä kommenttilootassa! Moni on menossa testaukseen, saa nähdä riittääkö puolukat :) Ensimmäinen puolukkaleivonnainen syntyi kuitenkin Hesarin reseptistä, sillä piti tehdä jotain gluteenitonta ja tää kuulosti aikas hyvältä vaihtoehdolta. Ja niin se olikin, aivan ihanaa!

Puolukkainen uunijäätelö

Pohja:
3 keltuaista
1/2 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä

Täyte:
n. 2 dl puolukoita
1 tl kanelia
2 rkl sokeria
1/2 l vaniljajäätelöä

Pinnalle:
3 valkuaista
1/2 dl tomusokeria
puolukoita

Valmista ensin pohja. Vaahdota keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita perunajauhot, leivinjauhe ja mausteet ja siivilöi ne vaahdon joukkoon. Levitä taikina voidellun ja jauhotetun pienen kakkuvuoan pohjalle (saa levittää tosi ohueksi, taikina on aika pieni). Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Kumoa ja jäähdytä. Me ei kyllä kumottu vaan tehtiin siihen päälle.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää lopussa myös tomusokeri. Murskaa toisessa astiassa puolukat kanelin ja sokerin kanssa ja sekoita ne jäätelön sekaan. Lusikoi jäätelö pohjan päälle ja peitä se valkuaisvaahdolla. Laita kuumaan uuniin (250 astetta) muutamaksi minuutiksi kunnes vaahto saa väriä. Ripottele päälle puolukoita ja tarjoile heti!

Myös pelkkä täyte oli järisyttävän hyvää.

Mummo tuli kaupunkiin (hukun puolukoihin)

Mummo tuli kylään, eikä ihan tyhjin käsin.


Tuliaisena Pohjanmaalta saatiin vino pino rieskaa, oman maan pottuja ja noin 10 litraa puolukoita!! Huh, mä en ole varmaan ikinä nähnyt noin paljon puolukoita kerralla. Okei, vispipuuroa ja piirakkaa mutta mitä muuta niistä voisi tehdä? Hyviä neuvoja otetaan vastaan.

Ja sitten vielä kinkkisempi pulma, minne voi viedä mummon syömään ulos Helsingissä? Ei saa olla liian hieno (ei mitään räpistelyä, sanoisi hän) eikä liian eksoottinen (kun viime kesänä syötiin korianterilla maustettuja pyöryköitä, mummo kysyi missä maassa nyt niinku oltais? ja siirsi ne hienotunteisesti syrjään) mutta kuitenkin hyvä ja tunnelmallinen paikka?

Palkitsen hyvät ehdotukset puolukoilla!

Perustikkuita

Joskus ei jaksa tehdä kuin perussukkia ja -lapasia perusraidoilla. 5-vuotias tyttönen kaipasi syksyn tullen villasukkia, ja nyt saikin aika villin väriset. Lankana oli handepandelta peritty Seitsemän veljeksen jättiraidan jämä, joka ei näin pienen sukan mittakaavassa noin viideltä kerältä vuoronperään raidoitettuna kovinkaan tasavärisiä raitoja tehnyt. Huomattavasti parempaa jälkeä oli syntynyt handepanden alkuperäissukkien kohdalla. No, ehkä nämä eripariraidatkin lapsosen saapassukiksi kelpaavat... toivottavasti ei joudu tästä hyvästä tarhakiusatuksi kuitenkaan!

Lapastenkaan väritys ei valikoitunut erityisen hillityksi. Lankakorista kaivoin sekalaisia keriä, joista syntyi pinkkiä ja valkoista raitaa vaaleanruskeilla resoreilla ja peukaloilla, koristeena molemmissa kämmenselissä vihreä virkattu kukkanen. Lapaset lähtivät Turkuun asti ystävän merkkipäivän kunniaksi, ja sieltä jo viestiteltiin, että pinkki on onneksi muodissa Turussa tänä(kin) syksynä. Hyvää synttäriä vaan vielä sankarittarelle!

Herneet tahnaksi

Tein tutkimusmatkan pakastimeen ja löysin pussin pakasteherneitä. Ei mitään hajua mitä tarkoitusta varten ne on hankittu, joten oli aika keksiä sellainen. Uusimmassa BBC:n Good Food lehdessä oli osio Kids in the kitchen. Heh. Nappasin sieltä sitten lapsukaisten valmistaman hernetahna-ohjeen jota aloin muokkaamaan. Lopputuloksena kaksi eri versiota, molemmat oli hyviä! Ruisleivän päällä olevassa on valkosipuli-yrttituorejuustoa, rieskan päällisessä puolestaan aurinkokuivattuja tomaatteja.

Hernetahna

1 pss pakasteherneitä
2 rkl maustamatonta (soija) jugurttia
1 pieni valkosipulinkynsi
1 tl sitruunamehua
kourallinen tuoretta basilikaa
2 rkl valkosipuli-yrttituorejuustoa / 5 aurinkokuivattua tomaattia

Survo ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa dippinä tai levitteenä.

Jamien thaisalaatti

Olin viikonloppuna Sillä Sipuli -blogin järjestämässä blogitapaamisessa (ensimmäinen kerta kun tällaiseen uskaltauduin) ja kylläpä oli mukavaa! Hauskoja tyyppejä, hyvää ruokaa ja ihan mahtavaa kun kamerat räpsyy keittiössä ja kukaan ei kiinnitä siihen sen enempää huomiota :) Tarkempaa selostusta juhlista ja tarjoiluista täältä.

Viikonlopun ihanien ylensyöntien jälkeen teki mieli jotain sallaadia. Jamie Oliver ja Alastoman kokin paluu auttoivat asiaan, sieltä löytyi tämä maukas thaisalaatti. Tai itseasiassa lista, mitä kaikkea siihen voisi laittaa ja mun versiosta tuli tällainen:



Rapea thaisalaatti

100g munanuudeleita
1 punainen paprika
1 tlk pavunituja
1/2 ruukkua rucolaa
pätkä kurkkua
korianteria
basilikaa
cashewpähkinöitä

(muita mahdollisia täytteitä olisi esim kiinankaali, pinaatinlehdet, sokeriherneenpalot, chili)

Thaikastike

4 rkl tuoretta limettimehua
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta
hyppysellinen tummaa sokeria
1 rkl tuoretta inkivääriä (raastettuna)
1/2 valkosipulinkynsi (raastettuna)
1 punainen chili (poista siemenet, leikkaa ohuiksi viipaleiksi)
1 iso kourallinen tuoretta korianteria ja basilikaa (silputtuna)

Keitä nuudelit ja anna jäähtyä. Suikaloi paprika ohuiksi suikaleiksi. Poista kurkusta kuori ja siemenet, suikaloi. Sekoita nuudelit, kasvikset ja yrtit. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Viimeistele salaattiannos kevyesti paahdetuilla cashewpähkinöillä ja kastikkeella. Koko ruokakuntamme suosittelee!

Nostalgiaa pullossa

Löysin kotikaupunkini kirppikseltä tällaiset nostalgiset vanhat pullot jotka toimivat nyt kukkamaljakkoina. Näin ne syksyn vihonviimeiset ruusut nuupahtavat ja tiputtelevat terälehtiään, byyh.. Keskmmäisessä pullossa on muuten ollut "portterilimonaadia", tietääkö joku mitä se on?

Syysillan kaaliherkku

Tuulestatemmattua- blogin Syyskuun ruokahaasteen aihe on hauska, mutta yllättävän vaikea! Haasteena on nimittäin päivittää lapsuuden paras kotiruoka. Aluksi ei tullut mitään mieleen. Mun äiti on aika innovatiivinen kokki ja ruokaa tehtiin usein "mitä kaapista löytyy"-metodein ja äiti nimesi ruokia tyyliin Hessu Hopon yllätys tai Kesäpäivän keikaus. Musta tuntuu että välillä syynä oli myös se että ei haluttu paljastaa lapsille mitä ruuassa oli, ettei päästä sanomaan että yök en tykkää :) Ovelaa. Samassa hengessä nimesin omankin ruokani.

Pari ruokaa muistui kuitenkin mieleen, savipadassa tehdyt ruuat ja kaalilaatikko. Päivitetty versio jälkimmäisestä syntyi vahingossa. Aloin muokkaamaan Ruokatorstain Ruusukaalivuokaa lisäämällä siihen ohraa ja vaihtamalla juuston ja siemenet ja yllätyksekseni lopputulos muistutti mauiltaan kaalilaatikkoa, mutta huh, miten hyvää kaalilaatikkoa! Vuoka oli niin maistuvaa että sitä piti käydä napsimassa vähän jääkaapistakin salaa välillä ja lopuksi kaapia vuoka viimeistä ohraa myöten.

Syysillan kaaliherkku (pieni vuoka)

400g ruusukaaleja
1 dl pinjansiemeniä
150g fetaa
1,5 dl rikottuja ohraryynejä
5 dl kasvislientä
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Kuumenna kattilassa 5 dl vettä ja lisää kasvisliemikuutio. Ota 2 dl lientä eri astiaan ja lisää kattilaan ohraryynit. Keitä kypsäksi, vettä pitää lisätä loppuvaiheessa. Sillä aikaa puhdista ruusukaalit ja puolita. Paista niitä hetki pannulla tilkassa öljyä. Lisää talteen otettu 2 dl kasvislientä pannulle ja laita kansi päälle. Anna hautua 10 minuuttia.
Voitele uunivuoka ja kaada kypsennetyt ohrat pohjalle. Lisää ruusukaalit (lientä saa tulla mukaan, seos saa olla "löysä") päälle. Ripottele päälle suolaa ja pippuria sekä pinjansiemenet. Lopuksi murusta feta päälle ja kypsennä 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia kunnes feta ja siemenet saavat väriä. Valmis!

Huikean hieno metsäretki

Suuntasin syysloman kunniaksi kotikaupunkiini Pohjois-Satakuntaan. Äitini ehdotti retkeilyä hänen lapsuus-maisemissaan Laviassa, Pirunvuori-nimisessä paikassa jossa hän ei ollut käynyt 50 vuoteen. No sitähän me tytöt lähdettiin etsimään. Ja löytyihän se: nii-in upea paikka, sää ja seura että tämä singahti omien retkikokemusteni kärkisijoille!

Ja ehhehe, tuo onkin kuulkaa tuhannen euron maisema. Ai miten niin? No nämä ovat ne järvet, jotka koristavat 1 euron kolikon kääntöpuolta! Tässä faktapläjäys:
"Suomen 1 euron kolikko on kotoisin Laviasta. 1 euron kolikon kansallisella puolella on kuvattu lavialainen järvimaisema - Karhijärvi ja Lavijärvi - joiden yllä lentää kaksi laulujoutsenta. Kolikon kansallisen puolen on suunnitellut lavialainen kuvanveistäjä Pertti Mäkinen."

Tätä maisemapaikkaa ympäröi mahtava peikkometsä, jota me patikoitiin ristiin rastiin sinne minne polut sattuivat menemään.

Metsässä sinkoillessa me törmättiin ihan mahtavaan näkyyn - LAUTASEN kokoisiin haaparouskuihin ja loputtomiin määriin karvarouskuja. Jälkimmäiset ovat muuten äitini mukaan rouskujen aatelia.

Sienikoria ei sattunut mukaan mutta onneksi oli ekokassi. Se tulikin ihan täyteen sienistä jotka kotona sitten perattiin ja ryöpättiin. Ja sitten äiti teki niistä ihan maailman parasta sienisalaattia, joka on aina meidän perheen joulupöydän hittituote. Tässä ohje, joka on tosi simppeli, mutta niiiiin hyyyyväää!


Ritva-äiteen sienisalaatti

(tiivis) 1/2 litraa liotettuja suolasieniä, mieluiten rouskuja
1 pieni sipuli
1 dl kevyesti vaahdotettua kermaa
vähän mauste-, valko- ja mustapippuria

Silppua sipulit ja sienet oikein pieniksi palasiksi ja lisää muut aineet. Anna maustua jääkaapissa 2-3 tuntia. Jos salaatti jämähtää jääkaapissa, niin sitä voi notkistaa lisäämällä kermaa joukkoon.

Tuolilöytö

On se kyllä mahtavaa kun maalaiskirppiksillä ei aarteista ihan aina tarvitse maksaa hirmuisia summia: kesän huippulöytö olivat kaksi hienoa puutuolia 5 eurolla kappale!

Maalausjälki oli toki ihan hirveää ja värivalintakin melko outo, mutta harvassa ovat onneksi ne asiat tässä maailmassa joita ei paksulla valkoisella maalikerroksella voisi pelastaa.

Eivät nämä tuolit suinkaan harhaanjohtavasta kuvasta huolimatta rantakäyttöön päätyneet, vaan kesämökin makuuhuoneeseen yöpöydiksi. Ihanat!

Pointy Kitty

Kun viisivuotias kysyy, että voisinko tehdä hänelle pienen kissan kun äiti ei ehdi, niin eihän siinä auta kuin ryhtyä toimeen. Kissan suhteen ei annettu sen tarkempia ohjeita ja pohdin hetken vaihtoehtoja virkkaamisen ja ompelemisen välillä. Tällä kertaa kangaskissa voitti, kun on löytyi netistä kerrassaan kiva Pointy Kittyn kaava ja ohje. Varsin terhakka Kitty kirppiskankaista syntyikin!

Sinne se sujahti samaan saaviin muiden pehmolelujen kanssa. Toivottavasti ystävystyy Möhkö-kanin ja Ronja-koiran kanssa.

Ruusukaali-perunapannu

Amerikkalaisissa ruokablogeissa törmää usein sanaan Stir-Fry. Mä en ole vieläkään keksinyt sille hyvää suomennosta. Se tarkoittaa siis öljyssä pannulla paistettua, paistikas? Pannu? Pyttipannu? Apua? Noh, oli mikä oli, 101 Cookbooks tarjosi jälleen hyvän sellaisen reseptin Lentil Almond Stir-Fry. Linssit unohtui ja mantelit vaihtuivat siemeniin mutta tosi hyvä ja mukavasti rouskuva pannu tulikin, erityisesti taateli oli maukas ylläri!

Ruusukaali-perunapannu

6 perunaa
400g ruusukaaleja
0,75 dl siemensekoitusta
3 kuivattua, pehmeää taatelia
persilijaa
oliiviöljyä
suolaa, pippuria, paprika- ja chilimaustetta
maustamatonta (soija)jugurttia

Paahda ensin siemenet pannulla ja siirrä syrjään. Pilko ja kuori perunat. Kuumenna reilu loraus öljyä pannulla ja lisää perunat pannuun. Pyörittele hetki ja laita kansi päälle. Perunoiden neste höyrystyy ja perunat kypsyvät kannen alla keskilämmöllä noin vartissa. Ota kansi pois ja paista perunoita kunnes saavat väriä (voi lisätä lämpöä), mausta suolalla ja paprika- sekä chilimausteella. Siirrä perunat syrjään.

Lisää hieman öljyä ja paistele pestyjä, neljään osaan pilkottuja ruusukaaleja tovi. Laita taas kansi päälle, anna kaalien hautua 5-10 minuuttia, poista kansi ja anna kaalien ruskistua. Lisää perunat ja siemenet pannulle sekä paahdetut siemenet. Lopuksi lisää pilkotut taatelit ja tuoretta persilijaa, sekoita. Tarjoile maustamattoman jugurtin kanssa.

Ruusukaalit päätyivät muuten ostoslistalle ja pannulle Sillä Sipuli -blogin taannoisen bloggauksen innoittamana ja kylläpäs ne olivatkin hyviä, lisää ruusukaali-ruokaa tulossa lähipäivinä!

Tuunattu tanttu

Olipa kerran kirppikseltä ostettu vihreäkukallinen mekko, joka oli hautautunut kaapin uumeniin lähinnä kummallisen mittansa ja mallinsa vuoksi. Se oli ollut vähällä päätyä uudelleen kierrätykseen, mutta jokin kuosissa viehätti omistajaa, ja mekko pysyi kaapissa.

Viikonloppuna nostin vihdoin Elnan esille ja lyhensin mekon helman. Ratkoin röyhelön pois ja siksakkasin sekä käänsin uuden helman.

Tässä kuva ennen tuunausta:


Ja jälkeen:


Hmmm. Mielestäni lopputulos on aikamoisen lyhyt ja mielelläni olisin jättänyt helman muutaman sentin pitemmäksi, jos se olisi ollut mahdollista. Aloin jopa katua lyhennystä. Mutta ennen-kuva kyllä vääristää: helma näyttää todellista lyhyemmältä, koska pidän käsiä puuskassa. Oikeasti se roikkui alempana ja näytti hölmömmältä.

Joka tapauksessa en olisi mekkoa sen vanhassa mitassa käyttänyt, joten parempi kai tämä muutos on. Ehkä ompelen sinne vielä alushameen tai kaistaleen kangasta helmaan. Tai ehkä äitini ompelee, koska en ole varma, onko minusta siihen.

Ruualle on annettava aikaa (eli pinaattispagettia päivälliseksi)

Pääsin tänään työn puolesta hurjan korkealle ravintola Torniin, jossa sain syödäkseni niin hyvän lounaan, että melkein itku pääsi. Kyseessä oli Tornien ritarien syksyn juhlamenu, josta sain kasvisversion.

Sellerikeittoa alkuruuaksi, kanttarellirisottoa pääruuaksi. Ja jälkkäriksi mustaherukkabavaroise, punaherukkasorbettia ja maitosuklaakääretorttua sekä viherherukkakastiketta. Apua, se oli ehkä liian hyvää ollakseen totta!

Työtilaisuudessa kerrottiin muun muassa se, että muihin OECD-maihin verrattuna Suomessa käytetään todella vähän aikaa yhdessä syömiseen. Tunsin piston sydämessäni: aivan liian usein tulee hutaistua nopeasti ruokaa ja samalla vauhdilla huitaistua se myös vatsaan.

Tänä iltana oli poikkeuksellisesti aikaa, joten päätimme korjata asian, ainakin yhdeksi illaksi. (Ja yrittää parantaa tapamme vastaisuudessa.)

Resepti mukailtiin Marianne Kiskolan Koti-keittokirjasta, jota suosittelen paitsi reseptien myös kirjan ihanan visuaalisen ilmeen puolesta!

Pinaatti-pähkinäspagetti:

1 dl luomupistaasipähkinöitä
luomutäysjyväspagettia
vettä
suolaa
4 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
300 g pakastepinaattia
1 limetin mehu
2 dl herneitä
½ tl suolaa
2 tl mustapippuria
150 g vuohenjuustoa



Kuori pähkinät. Keitä spagetti. Siivuta valkosipulinkynnet ja kuullota läpinäkyviksi. Lisää joukkoon pinaatti ja kuullota hetki. Lisää limetin mehu, pähkinät ja herneet. Mausta. Valuta spagetista vesi ja lisää joukkoon. Lisää myös vuohenjuusto ja sekoita ainekset keskenään. Tarkista maku.

Jämät

Sairasvuoteella katsotaan Battlestar Galacticaa (just how cool can you get?*) ja neulotaan aivottomia ja varrettomia sukkia edellisten jämistä.

Pääasiallisena lankana Sisua. Ei muuta kerrottavaa. Paitsi että hyvin istuvat jalkaan, se on kivaa. Flunssakin on jo lähes parantunut.

* nörttiasteikolla, luonnollisesti

Pinaatti-tomaattipiirakka

Tästä piirakasta tuli ruma mutta hyvä! Välillä vaan käy niin että ruuan ulkonäkö ei houkuttele, mutta onneksi maku ei aina vastaa ensisilmäystä. Jatkokehittelin aiemmin tehtyä tomaattipiirakkaa, jonka pohja on muuten maailman nopein ja helpoin! Tulos oli vihertävän epämääräinen mutta yllättävän maukas.

Pinaatti-tomaattipiirakka

Täyte:
1 pss pakastepinaattia
3 tomaattia
1 pieni sipuli
1 dl soijajugurttia
1 dl mietoa tacokastiketta
suolaa, pippuria
parmesan-juustoa (fetakin sopisi)

Pohjan ohje löytyy täältä.

Tee pohja ja laita se esikypsymään uuniin ( 2oo astetta, noin 15 minuuttia). Sillä aikaa kuullota pannulla pilkottu sipuli lorauksessa öljyä. Lisää pakastepinaatti ja kuutioidut tomaatit ja paistele sen aikaa että nesteet haihtuvat. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää tacokastike ja jugurtti. Täyte on aika löysää mutta kyllä se vaan siitä hyytyi juuri sopivasti. Lisää täyte pohjan päälle ja ripottele päälle reilusti parmesania (käytin sitä lähinnä peittämään piirakan rumuutta mutta se sopikin tosi hyvin! Ja siis feta varmaan toimisi myös). Kypsennä vielä noin 10 minuuttia.

Uuniomenaunelma

Aaah, uuniomenat ja paistokset ovat syksyn parasta antia. Tähän unelmaan tuli kaikkia herkkuja joita kaapista löytyi, vaahtokarkit mukaanlukien ja oli niiin hyvää!


Uuniomenaunelma (pieni vuoka)

4 omenaa
0,5 dl vettä
1 dl murskattuja saksanpähkinöitä
1 dl kaurahiutaleita
1 rkl kookoshiutaleita
1 rkl siirappia
1 rkl margariinia
kanelia
kourallinen vaahtokarkkeja

Pilko omenat ja levittele voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle noin puoli desiä vettä. Sulata kattilassa ruokalusikallinen margariinia, sekoita joukkoon pähkinät, kaura- ja kookoshiutaleet, kanelia ja lopuksi loraus siirappia. Sekoita, paistele hetki ja levitä seos omenoiden päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Lisää päälle pieneksi pilkotut vaahtokarkit ja anna olla uunissa vielä noin 10 minuuttia. Nautitaan vaniljakastikkeen kanssa!

Sieni. Mustikka. Sieni.

Ihana päivä Nuuksiossa. Hortoilin ympäriinsä kallioilla ja poimin ne (tunnistamani) sienet, mitä vastaan tuli. Mustikoita metsä on edelleen sinisenään - niillä täytettiin lopuksi tyhjäksi jääneet kipot.

Testissä olivat uudet ohuet sukat. Hyvin toimivat vaelluskengissä. En vaan jaksanut sihtailla sukista parempaa kuvaa (esim. sellaista, missä ne oikeasti näkyisivät kokonaan), kun olin niin rento ja rela, ettei paljon kiinnostanut :D

Malli: Gentleman's Plain Winter Sock with Dutch Heel / Nancy Bush

Lanka: Regia Design Line (väri 4259 / Landscape Fire)

Puikot: 2 mm

->Ravelryssä

Kävin uimassa Iso-Majaslammessa. Vesi oli vielä ihan siedettävää.

Päivä oli antoisa saaliinkin puolesta.

Ihana päivä.

Värisuora

Kirjahyllymme oli tikittävä aikapommi: kirjoja on ollut niin vaaka- kuin pysytasossa ja lisäksi hyllyn päälle oli kerääntynyt uskomaton määrä ihmeellistä rojua (löysin mm. kaapin päältä lapaset, jotka olin unohtanut neuloneeni). Ush.

Vastustin väreittäin lajittelua alkuun voimakkaasti, koska en voinut ymmärtää, miten on mahdollista asettaa oranssinpunakantinen Stitch´n bitch - neulojan käsikirja eri hyllylle kuin sinivihreä Stitch´n bitch Koukussa -kirja.

Mutta annoin periksi, ja hyvä niin.



Asuintoveri tosin viimeistelee hyllyä edelleen ja vaihtaa kirjojen paikkoja harva se ilta. Mulle kelpais noinkin.

Savustettu paprika-tomaattikeitto

Savustettu paprikajauhe on tullut vastaan muutamissa blogeissa ja nyt Kurpitsamoskan innoittamana päädyin minäkin ostamaan sitä Stockan Espanja-päiviltä. Kun sain purkin auki haistoin ja maistoin ja en ollut ihan vakuuttunut aineen erinomaisuudesta. Mutta, kyllä vaan, se toi samettiseen tomaattikeittoon todella hyvän, sopivan savuisan aromin! Itse keitto on lempeää, lisuke antaa juuri sopivasti potkua.
Ja hei, keittojen ystävä, menovinkki huomiselle löytyy täältä!


Savustettu paprika-tomaattikeitto (2-3 annosta)

1 prk paseerattua tomaattia
1 punainen paprika
1 salottisipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
0,5 tl savustettua paprikajauhetta
1 dl maustamatonta soijajugurttia (turkkilainen sopii myös)
1,5 dl vettä
0,5 kasvisliemikuutio
kuivattuja yrttejä (esim persilijaa ja basilikaa)
loraus oliiviöljyä
(suolaa)

Päälle:
2-3 palaa leipää
1 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
3 aurinkokuivattua tomaattia
suolaa

Kuumenna loraus oliiviöljyä kattilassa. Lisää pilkotut sipulit ja kuullote hetken aikaa. Lisää kattilaan myös pilkottu paprika ja hetken päästä paseerattu tomaatti. Kaada tyhjään tomaattipurkkiin noin 1,5 dl vettä ja kaada kattilaan. Sekoita joukkoon myös puolikas kasvisliemikuutio ja savustettu paprikamauste sekä kuivatut yrtit. Anna muhia vartin verran.

Tee sillä aikaa lisuke. Kuumenna pannulla noin 1 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä. Lisää pannulle kuutioiksi pilkotut leivät ja suolaa. Paahda kauniin värisiksi. Silppua muutama aurinkokuivattu tomaatti ja sekoita halutessasi krutonkien kanssa.

Soseuta keitto ja sekoita jugurtti joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoa paahdettujen leipäpalojen ja pilkottujen aurinkokuivattujen tomaattien kanssa.

Juhlan kunniaksi

Hip hei! Herkku ja Koukku -kerhomme täytti viime viikolla kaksi vuotta, tänään yksivuotispäiväänsä viettää tämä blogi.

Matkan varrella mukaan on tullut uusia lukijoita, joten ajattelimme juhlan kunniaksi kertoa, ketkä täällä blogaavat.

Kerho on kiva, blogi on kiva, ja me kyllä jatketaan! Ja jos joku miettii, että mikä ihmeen kerho, niin kokoonnumme noin kerran kuukaudessa vuorotellen jonkun luo. Siellä sitten syödään ja neulotaan ja virkataan ja tuunataan ja askarrellaan ja milloin mitäkin.

----

Hei, olen salaperäinen nimimerkki ellu. Tykkää tehdä ruokaa ja leipomuksia - mielellään isoja määriä ja monia päiviä kerrallaan, mikä on kahden hengen taloudessa tietenkin kätevää. 14 vuoden vegaaniuran jälkeen ruoan eettisyyden ja ekologisuuden lisäksi kiinnostavat yhä enemmän myös terveellisyys ja ravintoarvot, ja paikka elävän ravinnon kurssilla onkin varattuna.

Käsitöitten saralla aika kuluu tikkuamisen, ompelun, virkkuun ja pikkunäpertelyn parissa. Usein teen asioita lahjoiksi; jo nyt on langat valmiina moneen juttuun, jotka toivottavasti kääritään joulupaketteihin.

Materiaalit käsitöihini löytyvät usein kirppiksiltä (tai siskon tai kavereiden mummojen jäämistöistä...), niin myös näihin rintakoruihin.

----

Nimimerkin Pau takaa löytyy omakotitalosta, omasta puutarhasta ja kasvimaasta haaveileva kasvisruokailija. Kotikotona maaseudulla vierailen usein. Viimeksi mukaan tuli perunoita, porkkanoita, tilliä ja persiljaa. Poimin myös vitamiinipommeja sukulaisten tyrnipensaista.



Tikkuaminen innostaa aina toisinaan ja usein tyylini on pelkkää oikeaa, joskus myös nurin ja oikein. Nyt puikoilla on seitsemää veljestä, jonka useista harmaista sävyistä oli hankala valita parasta.

Ompelenkin välillä ja tuunailen. Kankaiden keruu kirppareilta on hauskaa ja niitä varten on pitänyt hankkia säilytysastioita.

----



Eki on ainoa jäsen Herkussa & Koukussa, joka ei osaa neuloa. Syytän tästä vasenkätisyyttäni - kukaan opettaja ei osannut minua käsitöissä opettaa. Olen päätynyt puuhailemaan kerhotapaamisissa sitten jotain muuta. Tykkään tehdä juttuja missä kierrätän vanhaa, esim. tekemällä joulukuusenkoristeita vanhoista sarjiksista tai rintakoruja vanhoista hakaneuloista ja helmistä.

Suurin projektini on kuitenkin vuonna 1929 rakennetun puutalon remontointi ja kunnostus perinteisin menetelmin yhdessä aisaparini, mystisen J-miehen kanssa. Talomme edistymistä voi seurata blogimme remontointi-osiossa.

----



Handepanden tapaa yleensä Herkku & Koukku -ympyröissä jonkinlainen neuleentekele käsissään. Tai voi käsistä löytyä pullakin, sillä neulomisen lisäksi leipominen on lähellä sydäntä. Sekä neule- että leivonnaisasioissa tykkään kotimaisista raaka-aineista ja arkeensopivista loppuratkaisuista, mutta joskus toki on kiva vähän väkertääkin.

Kotoisten puuhastelujen lisäksi tykkään ainakin palstaviljelystä, metsistä, avaruusseikkailuista, karuista maisemista, kirjoista ja lankakaupoista. Toivoisin tykkääväni ompelusta niin paljon, että saisin kangasvarastoani pienennettyä, mutta otetaan se vaikka tulevan blogivuoden tavoitteeksi!
----


Moi, täällä Jytis! Nimimerkki viittaa jytäämiseen, tässä taloudessa ovat ahkerassa käytössä niin levy- kuin ruokalautaset. Välillä kädessä ovat myös sukkapuikot (muiden kerholaisten armollisella opastuksella).
Innostus ruuanlaittoon syttyi varsinaisesti laihduttamisen myötä, kun tajusin että kasviksetkin voivat maistua hyvältä, ja muitakin mausteita on kuin voi ja kerma. Enää en laihduta, vaan kehittelen ja testailen terveellisiä ja maukkaita, kasvispainotteisia reseptejä.

Voisin viettää loputtomasti aikaa ruokablogien ja keittokirjojen parissa. Aina löytyy jotain uutta testattavaksi. Siksi tässä keittiössä harvoin tehdään samaa ruokaa kahdesti.

---

Raisu esiintyy blogissa harvemmin, mutta kerhotoimintaan hän osallistuu aktiivisesti, koska kerho on ihan paras! Vapaalla Raisu kokkaa ja rokkaa minkä vielä vanhana jaksaa.

Hän saattaa tarttua joskus myös neulepuikkoihin, mutta ompeleminen ei tällä haavaa onnistu. Ompelukone suostuu ainoastaan peruuttamaan.

---

Hertalle on Herkun ja Koukun myötä selvinnyt, ettei hän olekaan niin hyvä neuloja kuin luuli. Yksinkertaiset mallit, kuten Baktus miellyttävät kuitenkin silmää ja hermoja. Olen myös erityisen hyvä purkamaan asioita: jos ei kavennusta vaille valmiin sukan värimaailma miellytäkään, kannattaa se purkaa.

Tulevien aikojen haaste on pienentää lankavarastoja, joita on kertynyt asuntoon asuintoverin mielestä ihan liikaa. No myönnetään, juu. Iloa neulomiseen on tuonut bambu- ja puupuikkojen löytyminen: muunlaiset puikot tuntuvat nykyään tosi raskailta ja hankalilta.

----

Tervetuloa uudelleen!

Thaimaalaiset tofukakut chilidipin kera

Ostin alennusmyynnistä Ruokasuosikit-sarjan Kasvisruoat-kirjan. Yleensä tuollaiset pokkarikokoiset keittokirjat ei houkuttele mua (tykkään isoista keittokirjoista!) , mutta tässä oli niin mielenkiintoisia reseptejä että se lähti mukaan heti. Ja ensimmäisenä testaukseen meni tofukakkuset. Itse kakuissa olisi saanut olla enemmän suolaa mutta chilidipin kanssa ei ollenkaan hullumpi yhdistelmä!

Thaimaalaiset tofukakut ( 8 kpl)

n. 300g valutettua kiinteää tofua
1 sitruunaruoho (mä käytin kuivattua 1 rkl)
2 valkosipulinkynttä
2,5 cm pala tuoretta inkivääriä
2 kaffirlimenlehteä
2 salottisipulia
2 tuoretta punaista chiliä (käytin vajaa 1 tl chilitahnaa)
4 rkl tuoretta korianteria
3 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
oliiviöljyä paistamiseen

Raasta tofu kulhoon. Sekoita mukaan pilkotut sipulit, raastettu inkivääri, chili, pilkottu sitruunaruoho (jos käytät tuoretta, poista uloin kuori) ja korianteri. Lisää jauhot sekä suola ja sekoita karkeaksi taikinaksi. Peitä taikina ja anna tekeytyä noin tunti jääkaapissa.
Muotoile taikinasta 8 kakkusta, kuumenna reilu loraus öljyä pannulla ja paista kakkusia välillä kääntäen noin 4-6 minuuttia kunnes ne ovat kullanruskeita. Tarjoa lämpimänä chilidipin kanssa!

Alla tofukakkunen chilidipin, pinaatti-ohran sekä teriyaki-kastikkeella ja murennetuilla chiliriisikakuilla maustetun porkkanaraasteen kanssa.


Chilidippi

3 rkl viinietikkaa
2 kevätsipulia/ pikku nippu ruohosipulia
1 rkl sokeria
2 tuoretta chiliä (laitoin 1 tl chilitahnaa)
2 rkl tuoretta korianteria
ripaus suolaa

Silppua sipulit ja korianteri (sekä chili jos käytät tuoretta) ja sekoita muiden ainesten kanssa. Valmis!

Keltainen talo on historiaa

Kesän SUURurakka eli talon maalaus on nyt saatu päätökseen, jee!













Mutta aloitetaanpa alusta, keväästä. Ensin maalattiin katto, punaisesta tuli tumma grafiitinharmaa. Tähän puuhaan palkkasimme ammattilaiset koska ei itse uskallettu mennä korkealle, jyrkälle katolle.



Sitten ryhdyimme itse hommiin: talo pestiin mattoharjoilla jynssäten, raaputettiin irtoava maali seinistä pois ja lopuksi seinät siveltiin homeenestoaineella.



Vihdoin päästiin maalaamaan ja kun toinen puolisko oli maalattu... me tajuttiin että värivalinta meni pieleen, ei hyvä! Tässä siis maailman suurin koepala. Pienessä koepalassa värit näyttivät niin erilaisilta... eli ei kun hattu kouraan ja takaisin maalikauppaan.



Tässä seuraava koepala, tummahko harmaa. Tässä vaiheessa pihallamme oli jo 11 makutuomaria antamassa ääniä eri värivaihtoehdoille. J-mies hävisi äänestyksen 10-1. Ou nou!



Mutta mitä ihmettä.. J-miehen yksi ääni voitti! Väriksi valittiin astetta vaaleampi harmaa. Tässä vaiheessa saimme myös apujoukkoja paikalle, kuvassa vedetään historiallisia viimeisiä vetoja puutarhan puoleiseen seinään. Talkoolaisille kiitos!



Ja tadaa - tässä se on, valmis!
Paitsi kivijalka vaihtaa vielä väriä, tai siitä pestään ainakin tuo kylmän sävyinen, sinertävä maali pois. Mutta se on toinen tarina se.